Lapsi haluaa erota kirkosta.

En antaisi erota, ellei olisi jotain erityisen spesiaaleja ja vakavasti otettavia syitä. Vaatisi kunnon keskustelua ja kunnon harkitaa eikä mitään paperi eteen ja nimi alle meininkiä. Onko takana kaveripiirin satunnainen into, mustiin pukeutumisen ideologia tms. Lähtökohtaisesti pidätän itselläni oikeuden määritellä lapsen asiat tavalla, jota pidän hänelle parhaana ja minulle se on ehdottomasti kirkkoon kuuluminen. Toisaalta ei pidä olla aivan joustamatonkaan. Kasvatus on taitolaji.

pitäisi toteuttaa sinun näkemyksiäsi?

kasvatus on siinä tapauksessa aivopesulaji jos vanhemmat eivät kestä sitä että lapsi ajattelee omilla aivoillaan, sehän on pelottavaa! Ja kuitenkin, eikö vanhemman tulisi kasvattaa lapsensa pärjäämään tässä maailmassa ilman vanhempiaan ts. ajattelemaan itse ilman että joku sanoo eteen miten tehdä?

itseltään lupaa kysymättä.

erota. Voihan sihen liittyä takaisinkin, jos mieli muuttuu...