Lue keskustelun säännöt.
En pärjää 5-vuotiaani kanssa. Hän lyö, potkii ja haukkuu minua.
03.08.2011 |
Sanoo suuttuessaan ettei halua asua kanssani. Haluaa toisen äidin, välillä toivoo että kuolisin yms. Uhkailee että rikkoo mun luut, lyö vatsaan jne.
Onko normaalia uhmaa vai mistä on kyse? Ketään muuta kohtaan, lasta tai aikuista, ei käyttäydy näin.
Minua ei suostu tottelemaan missään asiassa. Ulkona ei halua kävellä käsi kädessä, kävelee mielummin isänsä kanssa jos on pakko pitää kädestä.
Olen surullinen tilanteesta. Olin ihanne-äiti pitkään, mutta nyt minua vihataan ja kieltämättä itselläkin palaa pinna eri tavalla kuin ennen.
Mikä ratkaisuksi? Kokemuksia?
Kommentit (36)
Jos oikeasti on semmoinen tie, että pitää taluttaa ja aikuinen katsoo tämän välttämättömäksi, niin se aikuinen voi sanoa lapselle, että "nyt pitää pitää kädestä kiinni, älä rimpuile, se sattuu." Ja sitten kun lapsi rimpuilee, hän tietää että heti kun lopettaa sen, niin sattuminenkin loppuu, mutta kädestä EI lasketa irti. Ei se kovin montaa kertaa semmosita puolen tunnin rimpuilusessiota jaksa. Ja sun ei tartte sanoa kun enintään kaksi kertaa, sitten olet vaan kiinnittämättä huomiota ja PIDÄT kiinni ja jatkat matkaa sen minkä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsi kädessä?. Minulla on vuosi 7 kk poika ja hän ei halua kävellä käsikädessä vaan kävelee nätisti ihan vierellä.
Varmaankin päiväunet olisi hyvä jättää pois, jos iltaunille menee kovin myöhään. Ainakin olisi hyvä jos nukkuisi vähemmän aikaa. Keksi tyttäresi kanssa kivaa tekemistä jossa saat vähän sitä teidän suhdettanne lähemmäksi.
Lapsihan huomaa jos miehesi on vihamielinen sinulle!
niin käyttäydyn kuten kuvailin. Huudan, uhkailen että jätän yksin kotiin jne. Enpä ole kunnioitusta saanut silläkään.
Mieheni taas on käskyttäessään aivan liian aggressiivinen, hän saa pelolla tottelemaan ja minusta se on valheellista kunnioitusta. Sitten ylpeänä kertoo kuinka hänellä ei ole mitään ongelmia.
Mieheni on narsisti ja hänen kanssaan en lähde perheneuvoloihin. Hänellä on kokemusta psykologien ja asianajajien kanssa keskusteluista ja hän pyörittää heitä mennen tullen. Jos mies väittää mustaa valkoiseksi niin läpi menee eikä ammattilaiset tajua että heitä pistetään 6-0. Narsistin kanssa selviäminen vaatii muunlaisia keinoja, ja eläminen narskun kanssa on hyvin raskasta.
Lisäksi ukko on hirveä siipeilijä ja koettaa marttyyriudellaan saada sympatioita. Yrittää jo nyt saada 5-vuotiastamme siivoamaan hänen puolestaan.
Raha-asioissa epäilemättä kusettaa meikäläistä mennentullen, mutta olen liian väsynyt että jaksaisin joka senttiä seurata.
käsi kädessä?. Minulla on vuosi 7 kk poika ja hän ei halua kävellä käsikädessä vaan kävelee nätisti ihan vierellä.
meillä ainakin poika juoksisi suoraan tielle jos ei joka kerta muistuttaisi ja ottaisi kädestä kiinni kun autoja tulee. Jos ei osaa mennä kunnolla niin sitten pidetään kädestä kiinni tai itketään ja pidetään. En ihan vertaisi vuoden ikäistä viisivuotiaaseen jolla on ihan hirveä tarve olla itsenäinen ja rohkea vaikka älyä on päässä vain hitunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti on semmoinen tie, että pitää taluttaa ja aikuinen katsoo tämän välttämättömäksi, niin se aikuinen voi sanoa lapselle, että "nyt pitää pitää kädestä kiinni, älä rimpuile, se sattuu." Ja sitten kun lapsi rimpuilee, hän tietää että heti kun lopettaa sen, niin sattuminenkin loppuu, mutta kädestä EI lasketa irti. Ei se kovin montaa kertaa semmosita puolen tunnin rimpuilusessiota jaksa. Ja sun ei tartte sanoa kun enintään kaksi kertaa, sitten olet vaan kiinnittämättä huomiota ja PIDÄT kiinni ja jatkat matkaa sen minkä mahdollista.
Olen yrittänyt tätä. Lapsi saattaa vaikka keskellä suojatietä pistää "liinat lukkoon", niin että joutuisin laahaamaan perässä. Ei sellaista voi tehdä. Raahata toisen polvia ruville. Ja on todella sitkeä ja omapäinen. Jaksaa taistella mistä tahansa asiasta vaikka viikon.
Ulkomailla saa ihme puuskia ja saattaa äkillisesti sännätä ihmisvilinään ja minä paniikissa perässä. Mies taas kävelee meistä aina erillään, mielellään edellä, eikä kiinnitä minkäänlaista huomiota lapseen.
niin käyttäydyn kuten kuvailin. Huudan, uhkailen että jätän yksin kotiin jne. Enpä ole kunnioitusta saanut silläkään.
Mieheni taas on käskyttäessään aivan liian aggressiivinen, hän saa pelolla tottelemaan ja minusta se on valheellista kunnioitusta. Sitten ylpeänä kertoo kuinka hänellä ei ole mitään ongelmia.
ei ihme että pieni on ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne ei tarvi miehen eikä lapsen tulla mukaan. Eikä tosiaankaan lyödä mitään leimoja otsaan. Itse olen paljon pienemmissäkin ongelmissa käynyt ja ollut erittäin tyytyväinen! Ei se psykologilla käynti ole mikään "mörkö", eikä siellä ketään luokitella huonoksi vanhemmaksi tms. Mutta uusia näkökulmia ja apua saat varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutamisella kukaan saa keneltäkään kunnioitusta vaan johdonmukaisuudella, rauhallisuudella ja sanansa pitämisellä.
Tän on pakko olla provo, eihän kukaan aikuinen ruikuta tuollaisesta!
Ja jos se lyö liinat kiinni keskellä suojatietä, niin se kannetaan väkisin yli ja sitten jatketaan taluttamista jos on pakko kerta taluttaa.
huutamisella kukaan saa keneltäkään kunnioitusta vaan johdonmukaisuudella, rauhallisuudella ja sanansa pitämisellä..
Tätä olen koettanut sanoa miehelleni mutta hän ei välitä. Hänellä on mielestään oikeus "kiukutella" kun kerran lapsellakin on. Hänellä pitäisi mielestään olla samat oikeudet kuin 5-vuotiaallakin... Ja tätä samaa keskustelua käytiin kun lapsi oli 3.
Minä sentään tiedostan tekeväni väärin kun huudan ja haluan päästä siitä eroon. Mutta nykyään hermot eivät enää kestä. Se on karmiva tunne.
Itseasiassa tässä kirjotellessani tuli mieleen että lapseni on sijaiskärsijä. Oikeasti tekisi mieli huutaa ja raivota miehelleni, mutta en uskalla hänen aggressiivisuutensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän sinua pakottaa olemaan tuossa perhehelvetissä narsistin kanssa? Mitä ajattelit tuon perhemallin tuovan sinulle tai tyttärellesi? menet sinne psykologille ja kerrot kaiken miehen narsismista lähtien. Siten olet huoltajuustaistoissa vähän edellä. ja huutamalla ja hylkäämällä ei mitään auktoriteettiä saavuteta, päinvastoin. Lasta EI hyljätä ja hylkäämisellä EI uhkailla. Tarvittaessa lapsi otetaan kainaloon ja mennään. Kuka sitä käskee polvet verillä perässään raahaamaan, otat syliin ja menette. Otat syliin niin, että ei saa käsiään yhteen, mielellään ei yhtäkään raajaa yhteen niin saat vietyä. Voimia sinulle ja HAE APUA
Meillä ratkesi ongelmat Super-Nanny Jo Frostin opeilla.
Kehoitan tutkimaan hänen metodejaan, simppelejä mutta niin tehokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyö takaisin. Minä ainakin löisin.
No jos te puhutte ilkeesti toisillenne tai toisistanne, niin totta kai se heijastuu myös lapsen käytökseen. Aikuisten asiat kuntoon niin lapsellakin on turvallista ja hyvä olla kotona.
Ei se lapsi ole mikään erillinen yksikkönsä vaan heijastaa teidän toimintaanne.
Et halua satuttaa lastasi, joten et pidä kiinni...
Kyllä se on kuule pidettävä väkisin kiinni, et sinä siinä ketään satuta, vaan se tyttö satuttaa itseään.
Kyllä sun nyt täytyy ekana kasvaa aikuiseksi. Ilman auktoriteettia et saa tyttäresi kunnioitusta ja ilman sitä kunnioitusta on turhaa toivoa tottelemista.
Lapsi tarvitsee sen kallion jota vasten voi nojata ja kapinoida.
Ei hemmetti... Alota vaikka kattomalla niitä jotain lastenkasvatusohjelmia!
Sun on turha syyttää lapsen isää tyttösi käytöksestä, kyllä on ihan mahdollista saada tyttö tottelemaan ja kunnioittamaan suakin, mutta eihän tommosta lapasta kunnioita kukaan.