Lue keskustelun säännöt.
Miten muut yh:t jaksatte kituuttaa vuodesta toiseen?
03.08.2011 |
Siis taloudellisesti. Mulla yksi lapsi ja olen eronnut hänen isästään jo ajat sitten. Isänsä ei halua osallistua mitenkään lapsen harrastuksiin, hankintoihin yms. ja niinpä kustannan ne kaikki itse. Maksaa kyllä pakolliset elatusmaksut muttei muuta. Ei edes ruokaa anna lapselle silloin harvoin, kun lapsi siellä käy. Olen tähän tottunut ja hyväksynyt tilanteen.
Olen myös vuodesta toiseen selvinnyt taloudellisesti nipinnapin ja varmasti selviän jatkossakin. On vaan hirveän rankkaa, kun koko ajan täytyy miettiä, mitä voi ostaa ja mitä ei tai minkä laskun voi maksaa hieman myöhässä ja mitä taas ei. Mietin aina välillä yökaudet, miten selviän seuraavasta kuukaudesta ja olen siksi stressaantunut. Haluan kuitenkin tarjota lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja siksi luovun omista hankinnoistani lapsen hyväksi. Sitä en valita vaan tätä stressaavaa talouden järjettömän tarkkaa suunnittelua. Sitä en aina jaksaisi :(
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain tehdyistä työtunneista. Miksi opettajien pitöisi olla poikkeus?
Sitäpaitsi ap ei ole määräaikainen, ja hänhän kirjoitti työnsä olevan kello 8 - 16 ja työmatkojen lyhyet.
Ja millaisiksi te kuvittelette oikeat työolot? Kyllä moni tekee paaaaljon pidempää päivää, pidemmillä työmatkoilla ja joutuu lataamaan ne akut 3 - 4 viikossa ja nekin voi olla pätkissä.
Tervetuloa reaalitodellisuuteen!
"Mies joutuu terveydellisistä syistä tyytymään työhön, jota pystyy tekemään." Kun just oli aikasemmin kirjoittanut, että mies tekee fyysisesti raskasta työtä.
En mä mitään pahaa tällä tarkoita, tuli vaan mieleen että pysykää tarinassa, kun aloitatte :)
jota käytettiin säännöllisesti edellisessä työssä. Se että on "terveydellinen syy" ei tarkoita aina sitä että olisi rampa ja kykenemätön fyysiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pienillä rahoilla kituuttajat" jotka eivät ole pieniä rahoja nähneetkään. 2500 euroa/kk kahdelle hengelle on aivan riittävästi. Ei siinä ole kyse enää pienistä rahoista.
Meillä perhe 2+3. Vanhempien tulot nettona 1440 euroa/kk yhteensä. Lisäksi lapsilisät ja asumistuki.
Olen hankkinut osa-aikatyön, jottei lapsen tarvitsisi olla pitkää päivää yksin - se myös tarkoittaa pieniä tuloja (käteen n.1400e/kk). En koe, että juurikaan joutuisin kituuttamaan. En ymmärrä, miten kovin moni muu samassa tilanteessa -ja yleensä suuremmilla palkoilla- tuntee kituuttavansa? Lapsi harrastaa (tosin ei mitään ratsastukseen verrattavaa ts. kallista), on reippaasti vaatetettu (tosin kirpparivaatteita), ruokaan on aina varaa. Käymme matkoilla, Linnanmäellä jne. vastaavissa. En tiedä, minkä takia meillä on varaa, jos muilla ei ole? Tosin en ole koskaan hankkinut mitään luotolla, en tilaa lehtiä tms. En ole koskaan joutunut miettimään, onko meillä varaa johonkin...
Mikähän meillä on erilailla, kuin muilla? Ihan vaan mielenkiinnosta? Meilläkään ei isä ole kuvioissa mukana, saan valtiolta elatusmaksun, sen minimin.
Hieman asian vierestä, mutta 5:lle kommentti, että on yleinen väärä käsitys, että opettajilla olisi lyhyet työpäivät ja pitkät lomat. Toki "kesäloma" on pitkä, mutta varsinaista palkallista lomaa ei ole sen enempää kuin muillakaan. Palkka on koulutukseen ja työn vaativuuteen verrattuna huono nimenomaan sen vuoksi, että sen maksu on jaksotettu tasan koko vuodeksi vaikka töitä on yleensä vain lukukausien aikana. Sitäpaitsi työtä eivät ole pelkästään pidetyt opetustunnit, joiden valmisteluun menee aikaa tuntitolkulla. Oppituntien lisäksi on siis suunnittelua, tehtävien ja kokeiden tarkistamista, yhteistyötä vanhempien ja muiden tahojen kanssa jne. Talvella tehdään siis töitä todella rankasti, jotta kesällä ehtisi hiukan ladata akkuja. Monet määräaikaiset opettajat eivät edes saa palkkaa kesältä vaikka he olisivat siihen oikeutettuja.