Taas yksi päivä pilalla miehen kanssa.

odottaa, että mieheni tekee mieli olla minun kanssani, sinä yhtenä vaivaisena päivänä? Ei kai ole oletusarvo, että aviopari on kaukana toisistaan ja yhdessäolosta pitää erikseen neuvotella? Ihanko tosissaan te elätte onnellisina miesten kanssa, jotka eivät halua olla lähellänne vapaapäivänään vaan makselevat ennemmin vaikka laskuja? Mitä tekee miehellä, joka on mieluummin muualla kuin vaimo?

ap

luulis,että puhutte edellisenä päivänä jo mitä seuraavana tiedossa.Varsinkin kun oikeen lapset hoitoon laitettu ja mitään ette sitten vapaapäivän kulusta puhuneet?Ei oikeen kommunikointi taida pelata.

kirjasta Chapman, G. (2008). Rakkauden kieli. Suosittelen lukemaan. Puhutaan eri "kielistä" millä rakkautta ilmaistaan, ja siitä, millaisessa muodossa kaipaa rakkautta. Sulla on tärkeää se, että vietetään aikaa yhdessä. Kenties miehellä se, että hoitaa kotitöitä, kuten esim maksaa laskuja.



En tiedä ymmärtääkö tosta mitään jos ei ole kirjaa lukenut. Sen kun saisitte puhuttua, mikä todella on toiselle tärkeää ja mistä tuntee olonsa rakastetuksi. Ja kun sun mies myös tajuais sen, että haluat yhdessä vietettyä aikaa...



Myötätunnot sulle, ja tsemppiä. Koittakaa puhua!

Mies siis kokee, että osoittaa rakkautta sillä, että hoitaa asioita eli maksaa laskuja. Sä taas koet, että osoitat rakkautta sillä, että vietät aikaa miehen kanssa ja odotat samaa myös häneltä.. Kirjassa pyritään siihen, että toinen puolisko tajuais, mikä toisen "rakkauskieli" on. Enkä vväitä, että tuo laskujen maksaminen välttämättä tuota rakkautta on.



Ja ymmärrän kyllä, miksi et sitä sellaiseksi koe. Itsekin olen tuo, että rakastan yhteistä aikaa.

rakkauteen ja suhteeseemme. Ne ovat arkisia velvoitteita. Hän ei (mielestäänkään) tehnyt mitään meidän hyväksemme vaan hoiti asioita. Sen jälkeen hän lähti noutamaan erästä tavarantoimitusta (jonka olisi voinut noutaa milloin tahansa).

ap

Mies siis kokee, että osoittaa rakkautta sillä, että hoitaa asioita eli maksaa laskuja. Sä taas koet, että osoitat rakkautta sillä, että vietät aikaa miehen kanssa ja odotat samaa myös häneltä.. Kirjassa pyritään siihen, että toinen puolisko tajuais, mikä toisen "rakkauskieli" on. Enkä vväitä, että tuo laskujen maksaminen välttämättä tuota rakkautta on. Ja ymmärrän kyllä, miksi et sitä sellaiseksi koe. Itsekin olen tuo, että rakastan yhteistä aikaa.

Tällaiset asiat pitäisi puhua selkeästi etukäteen ja parempi jos pariin kertaan.

Eli minun kokemukseni mukaan miehet eivät ensinnäkään tykkää suunnitella, toisekseen eivät tykkää että heidän puolestaan suunnitellaan, ja kolmanneksi eivät tykkää että odotetaan että jotain tehtäisiin suunnittelematta ;-)

Helpointa on vaatia sitä suunnitelmaa hyvissä ajoin etukäteen ja kertoa omat odotukset.

Minä syyllistyn usein siihen että odotan mieheni lukeavan ajatuksiani joa odotuksiani, voin hyvin kuvitella että olisin juuri samassa tilanteessa kuin sinä tuollaisena päivänä. Minusta olisi niin itsestään selvää, että kun lapset kerrankin ovat hoidossa, nyt satsataan yhdessä olemiseen... Mutta pitäisi muistaa sanoa se ääneen. Ja hyvissä ajoin. Ja kahteen kertaan. Ja kysyä mitä mies siitä tuumii ja voiko hän jotenkin osallistua asiaan.

Huokaus.

Ymmärrän siis ap, että tuntuu pahalta, mutta jos mies on hyvässä työssä, hoitaa kotia ja lapsia, huomioi muuten, niin täytyypä sanoa, että hän on jo sellaisenaan aikamoinen aarre! ;D Ehkä pikkupahe, että ei siihen päälle osaa laittaa sua sinä yhteisenä päivänä etusijalle on kuitenkin anteeksiannettavissa, vaikka pahalta tuntuukin. Ja ensi kerralla tosiaan teet sen kunnon suunnitelman ja kerrot hyvissä ajoin, että "mitä sanoisit, jos varaisin meille pöydän sieltä ja sieltä ja käytäisiin yhdessä syömässä?" jne, että mieskin tajuaa, että kyseessä on ihan pitävät suunnitelmat.

Mä joudun tekemään mieheni kanssa aina niin. Sillä, jos en sovi jotain "varsinaista tekemistä", niin se lapseton vapaapäivä on äkkiä suunniteltu johonkin muuhun hommaan kuin kahdenkeskiseen yhdessäoloon.

Tai sitten minulla on harvinainen kultakimpale miehenä. Meillä ei nimittäin kyllä tarvitse neuvotella tai kysellä tai kalenteriin merkitä yhteistä aikaa. Silloin kun se harvoin kohdalle osuu, niin mies haluaa viettää aikaa ihan yhtä paljon kanssani kuin minä hänen kanssaan. Ja se on ihan itsestäänselvää.



Tuntuu, että täällä monilla parisuhde on vain ne yhteiset lapset ja yhteinen koti. Että kun arki pyörii hyvin, niin muuta ei tarvitakaan. Se PARIsuhde on siellä jossain sijalla 5 ja miehellä tietenkin vasta sijalla 10. Ja sitäkin naiset ymmärtävät kun "ne miehet nyt vaan on sellasia".



Eivätkä ole. Kyllä on miehiä, jotka osaavat arvostaa yhdessä vietettyä aikaa siinä missä naisetkin. Jotka kaipaavat sitä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Eikä sitä tarvitse pakottaa, neuvotella ja maanitella.



Itse olisin todella huolestunut meidän parisuhteemme tilasta jos mies ennemmin makselee laskuja ja hoitaa muita toisarvoisia asioita sen sijaan, että kerrankin olisi mahdollisuus viettää päivää kaksin. Ymmärrän ap sua siis täysin.

Itse olisin todella huolestunut meidän parisuhteemme tilasta jos mies ennemmin makselee laskuja ja hoitaa muita toisarvoisia asioita sen sijaan, että kerrankin olisi mahdollisuus viettää päivää kaksin. Ymmärrän ap sua siis täysin.

jos laskujen maksu menee vaimon kanssa vietetyn ajan edelle niin jossain on oikeasti häikkää. Mies varmaan hermostui ap:lle sen takia että tajusi tämän itsekin mutta ei pysty keskustelemaan asiasta.

odottaa, että mieheni tekee mieli olla minun kanssani, sinä yhtenä vaivaisena päivänä? Ei kai ole oletusarvo, että aviopari on kaukana toisistaan ja yhdessäolosta pitää erikseen neuvotella? Ihanko tosissaan te elätte onnellisina miesten kanssa, jotka eivät halua olla lähellänne vapaapäivänään vaan makselevat ennemmin vaikka laskuja? Mitä tekee miehellä, joka on mieluummin muualla kuin vaimo?

ap

kyllähän minäkin sanoisin että oletusarvona voisi pitää tuota halua olla mieluummin vaimon kanssa silloin kun siihen on mahdollisuus. Mutta jos tämä nyt ei vaan juuri teidän kohdalla toimi, ei olekaan miehesi oletusarvo.

Sen sijaan että kiukkuat siitä, mikä on joku keinotekoinen oletusarvo ja mikä ei, niin mikset koita toimia kuten juuri sun miehen kanssa mitä ilmeisemmin on syytä, eli neuvottelet asiat etukäteen ja kysyt suunnitelmista etukäteen. Ei tarvitse sitten h-hetkellä pettyä näin kovasti.

Ja ihan kaikkiin pätee se että ajatuksia ei osaa lukea kukaan. Eli senkin takia puhukaa, puhukaa! Mistä edes tiedät että miehesi oli tajunnut ajatella sun "oletusarvojasi" ehkä hänkin mietti että kun vaimo ei ole maininnut mitään niin meillä ei sitten taida olla sen kummempia yhteisiä suunnitelmia.

Ja vielä voisin lisätä että kyllä ainakin meidän suhteessa on pakko etukäteen sopia yhteisen ajan vietosta. Muuten sitä ei ole, tai ainakaan automaattisesti. En ole ykkönen miehen elämässä, valitettavasti. Ensin hänellä tulee lapset (on etäisä) ja iäkäs sairasteleva äiti joka tarvitsee apua, oman firman pystyssä pitäminen että ei tulonsaanti lopu ja vasta sitten minä. Vaikka minua rakastaakin, mutta noin se priorisointi hänellä menee ja siihen on pakko ollut sopeutua jos miehen kanssa elää haluan.

Ja vielä voisin lisätä että kyllä ainakin meidän suhteessa on pakko etukäteen sopia yhteisen ajan vietosta. Muuten sitä ei ole, tai ainakaan automaattisesti. En ole ykkönen miehen elämässä, valitettavasti. Ensin hänellä tulee lapset (on etäisä) ja iäkäs sairasteleva äiti joka tarvitsee apua, oman firman pystyssä pitäminen että ei tulonsaanti lopu ja vasta sitten minä. Vaikka minua rakastaakin, mutta noin se priorisointi hänellä menee ja siihen on pakko ollut sopeutua jos miehen kanssa elää haluan.

Jos sinä suostut siihen, että olet miehesi arvoasteikolla jossain hänen äitinsä ja työnsä takana niin fine. Mutta kun on myös parisuhteita, jossa ihan oletusarvoisesti parisuhde tulee heti kakkosena yhteisten lasten jälkeen. Ja sitten kaukana siitä vasta työ ja muu elämä. Silloin varmasti harmittaa ja lujaa jos yhteinen päivä menee mönkään ja että ylipäätään mies hoitelee kaikkea muuta kuin vaimoaan.

Tänne on turha silloin huudella että "olisit onnellinen että sut edes huomataan" kun parisuhdestandardit ovat erit. Toisille on ok olla miehelle kodinkone ja lasten äiti. Toiset taas haluavat enemmän.

kuin olla miehen VAIMO.

Ja vielä voisin lisätä että kyllä ainakin meidän suhteessa on pakko etukäteen sopia yhteisen ajan vietosta. Muuten sitä ei ole, tai ainakaan automaattisesti. En ole ykkönen miehen elämässä, valitettavasti. Ensin hänellä tulee lapset (on etäisä) ja iäkäs sairasteleva äiti joka tarvitsee apua, oman firman pystyssä pitäminen että ei tulonsaanti lopu ja vasta sitten minä. Vaikka minua rakastaakin, mutta noin se priorisointi hänellä menee ja siihen on pakko ollut sopeutua jos miehen kanssa elää haluan.

Jos sinä suostut siihen, että olet miehesi arvoasteikolla jossain hänen äitinsä ja työnsä takana niin fine. Mutta kun on myös parisuhteita, jossa ihan oletusarvoisesti parisuhde tulee heti kakkosena yhteisten lasten jälkeen. Ja sitten kaukana siitä vasta työ ja muu elämä. Silloin varmasti harmittaa ja lujaa jos yhteinen päivä menee mönkään ja että ylipäätään mies hoitelee kaikkea muuta kuin vaimoaan. Tänne on turha silloin huudella että "olisit onnellinen että sut edes huomataan" kun parisuhdestandardit ovat erit. Toisille on ok olla miehelle kodinkone ja lasten äiti. Toiset taas haluavat enemmän.

naimisiin meno tarkoittaa sitä, että muuttuu ykkösprioriteetistä (lasten ohella) jonnekin sijalle 5? Eihän se, että mies pitää työtä ja vanhempiaankin tärkeänä, tarkoita, etteikö se vaimo voisi silti olla tärkeämpi. Siis jos mies mieluummin viettää aikaa töissä ja äitinsä kanssa kuin vaimonsa, niin kyllä se minua rassaisi.

Tämä ketjuhan on aivan kuin tuo aiempi Linnanmäki-keskustelu. Ainoa ero, että tässä spontaanin idean heitti vaimo, eikä mies. Miehellä oli varmaankin jo edeltävästä illasta lähtien ollut aivojensa jengat sillä lailla fiksattuna, että tekee seuraavana päivänä x, y ja z asiat, eikä ollut tullut ajatelleeksikaan, että vaimo saattaisi ehdottaa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Varmaankin vain ajatteli, että olipas ihana ja epätavallisen spontaani aamuseksituokio.



Kun taas vaimo on jo edeltävästä illasta lähtien suunnitellut mielessään ihanan romanttista kahdenkeskistä päivää.



Vika: kumpikaan ei tullut maininneeksi ajatelmistaan toiselle, ennenkuin oli liian myöhäistä.

eikö ap sanonut, että aamulla hän kertoi miehelleen haluavansa viettää aikaa yhdessä? Kyllä minuakin ärsyttäisi, jos mies mieluummin makselisi sitten sellaisia laskuja, jotka voi maksaa myöhemminkin tai puuhaisi muuta, mitä ei ole aivan pakko tehdä juuri sinä päivänä.

eikö ap sanonut, että aamulla hän kertoi miehelleen haluavansa viettää aikaa yhdessä? Kyllä minuakin ärsyttäisi, jos mies mieluummin makselisi sitten sellaisia laskuja, jotka voi maksaa myöhemminkin tai puuhaisi muuta, mitä ei ole aivan pakko tehdä juuri sinä päivänä.

_AAMULLA_.

En suinkaan väitä, että ap on väärässä ja mies oikeassa. Ehdotin vaan tällaista puolipositiivista tulkintaa, että ehkä ap:llä ja miehellä vain meni ajatukset jotenkin ristiin ja detaljit jäi selvittämättä _ääneen_.

Mutta jos siis todella kävi niin, että päivän kulusta oli sovittu etukäteen, ja lapset oli juuri sen vuoksi lähetetty mummolaan tai missä olivatkaan, että päästäisiin viettämään kahdenkeskistä aikaa, mutta SILTI miehen mielestä olisi parempi sittenkin vaan ottaa se suuseksi, hoitaa pari banaalia asiaa ja lähteä kokoukseen, niin olisin minäkin vähän käärmeissäni.

_AAMULLA_.

En suinkaan väitä, että ap on väärässä ja mies oikeassa. Ehdotin vaan tällaista puolipositiivista tulkintaa, että ehkä ap:llä ja miehellä vain meni ajatukset jotenkin ristiin ja detaljit jäi selvittämättä _ääneen_.

Mutta jos siis todella kävi niin, että päivän kulusta oli sovittu etukäteen, ja lapset oli juuri sen vuoksi lähetetty mummolaan tai missä olivatkaan, että päästäisiin viettämään kahdenkeskistä aikaa, mutta SILTI miehen mielestä olisi parempi sittenkin vaan ottaa se suuseksi, hoitaa pari banaalia asiaa ja lähteä kokoukseen, niin olisin minäkin vähän käärmeissäni.

onko ap:n miehellä niin kangistunut ajatuksenjuoksu, että jos hän edellisenä päivänä päättää, että maksaa seuraavana päivänä ei-kiireellisiä laskuja, niin hän ei mitenkään voi poiketa tästä, vaikka vaimo haluaisi viettää aikaa vuoden ainoana vapaapäivänä? Tuollalailla ajattelevia ihmisiä kyllä on, mutta yleensä heillä on Aspergerin syndrooma.

Hyvä pointti kuitenkin.

Mutta ehkä miehen mielestä ne laskut oli tosi tärkeitä, ja kahdenkeskinen ihana romantiikka oli jo hoidettu suuseksillä?



En tiedä, luovutan :oD