Taas yksi päivä pilalla miehen kanssa.

Aivan. On eri asia olla miehen kanssa kaveri ja kämppis, kuin olla miehen VAIMO.

Ja vielä voisin lisätä että kyllä ainakin meidän suhteessa on pakko etukäteen sopia yhteisen ajan vietosta. Muuten sitä ei ole, tai ainakaan automaattisesti. En ole ykkönen miehen elämässä, valitettavasti. Ensin hänellä tulee lapset (on etäisä) ja iäkäs sairasteleva äiti joka tarvitsee apua, oman firman pystyssä pitäminen että ei tulonsaanti lopu ja vasta sitten minä. Vaikka minua rakastaakin, mutta noin se priorisointi hänellä menee ja siihen on pakko ollut sopeutua jos miehen kanssa elää haluan.

Jos sinä suostut siihen, että olet miehesi arvoasteikolla jossain hänen äitinsä ja työnsä takana niin fine. Mutta kun on myös parisuhteita, jossa ihan oletusarvoisesti parisuhde tulee heti kakkosena yhteisten lasten jälkeen. Ja sitten kaukana siitä vasta työ ja muu elämä. Silloin varmasti harmittaa ja lujaa jos yhteinen päivä menee mönkään ja että ylipäätään mies hoitelee kaikkea muuta kuin vaimoaan. Tänne on turha silloin huudella että "olisit onnellinen että sut edes huomataan" kun parisuhdestandardit ovat erit. Toisille on ok olla miehelle kodinkone ja lasten äiti. Toiset taas haluavat enemmän.

Voin kertoa että vapaaehtoisesti olen valinnut sitoutua tähän mieheen, vaikka en ole ykkönen hänen elämässään. Hänellä on laaja sydän, sinne mahtuu. Joka ilta tapaan kuitenkin hänet viimeistään peiton alla ja saan sitä huomiota joka on omistettu vain minulle, hänen rakastetulleen. Nämä nyt vaan on kiireisiä vuosia ja olen itsekin kiireinen: työ, omat iäkkäät vanhemmat, harrastukset yms. Minusta on pelkästään hienoa että mies välittää läheisistään. Kyllä silti ehdimme runsaasti kaksinkin olla ja kodinkone tässä ei tarvitse olla. T. Onnellinen vaimoke

Meillä on seuraavan kerran yhteinen vapaapäivä kahden kesken vuoden päästä. Mieheni on työssä, johon eivät mitkään työsuhdelait päde, mutta en ala sitä tässä sen enempää selittelemään. Pyydän, ettei kukaan takertuisi tähän.

Ihmettelen suuresti sitä, että näinkin moni ei pahastuisi siitä, ettei oman miehen ensisijainen ja oma-aloitteinen vaihtoehto ole viettää vapaapäivää vaimon kanssa. Mihin vaimoa tarvitaan, ellei yhdessäoloon?

No, mieheni pahoitteli, että oli moukka. Minusta tässä ei ole kyse käytöstavoista vaan siitä, että kaikista mahdollisista ajanviettotavoista mieheni valitsi muun kuin minun seurani. Minä jopa aamulla pyysin, että tekisimme jotain yhdessä, mutta mies sanoi ei. En halua olla meno kalenterissa (kuten ehdotettiin), haluan olla rakas vaimo, jonka mies kerran tai kaksi vuodessa valitsee ensimmäiseksi.

ap

asemassa, että myös lomilla voi joutua hoitamaan työasioita. Ehdota miehellesi uutta päivää, jolloin voisitte tehdä jotain kivaa kaksi ja sano, että olisi sinulle tosi tärkeeä, että voisitte tosiaan sen päivän sitten viettääkin kaksin. Varaa vaikka hotellista huone, menette vaikka leffaan ja syömään ja sitten sitä seksiä ilman kiirettä jne. Tsemppiä!

miehesi ei halua viettää sun kanssa aikaa, erittäin kurjaa ja varmasti turhauttavaa. Ja mua säälittää sekin, että tyytyisit yhteen tai kahteen päivään vuodessa, jolloin olisit miehellesi ykkönen, ihan kamalaa!

ja tuo elannon (minulla on oma työni myös). Joskus pitäisi vain saada olla kaikkein tärkein, niin ihana, että mikään muu ei kiinnosta, edes kerran vuodessa. Iltahetket ennen nukahtamista eivät korvaa sitä eivätkä edes hetket koko perheen kesken.

ap

miehesi ei halua viettää sun kanssa aikaa, erittäin kurjaa ja varmasti turhauttavaa. Ja mua säälittää sekin, että tyytyisit yhteen tai kahteen päivään vuodessa, jolloin olisit miehellesi ykkönen, ihan kamalaa!

Kaikki on taas ap:n syytä. Niin kuin tällä palstalla aina kaikki. Oli ongelma tai tapaus mikä tahansa, niin hullujen av-mammojen mielestä ap:n syytä kaikki.



Ymmärrän ap:tä täysin. Joku rutisi tuolla edellä, että normaalia arkea pitää sietää ja blaablaa. Mutta kun nyt on kyse nimenomaan LOMASTA. Ei minullakaan tulisi mielenkään epäillä, että lomalla mies menee yhtäkkiä töihin. Tai kun ap kertoo pyytäneensä, että tekisivät jotain yhdessä ennen kokousta, niin sekään ei passaa miehelle. Minuakin harmittaisi ihan pirusti ja kyllä miettisin, että missä jamassa meidän suhde edes on. Nimittäin silloin harvoin kuin meillä tulee lapsivapaata aikaa, niin minun miestäni ei tarvitse pyydellä eikä anella keksimään yhteistä tekemistä.

Meillä on seuraavan kerran yhteinen vapaapäivä kahden kesken vuoden päästä.

Tuota on kyllä vaikea uskoa. En epäile että valehtelet mutta siis uskomattomaltahan tuo kuulostaa, ettei 365 päivään mahdu kuin yksi sellainen jolloin olette kumpikin kotosalla. Mitä ihmettä teette työksenne... ja jos lapset nytkin mummolassa niin eikö ne voi mennä useamminkin sinne, tai kummeille tms?

Sympatiat täysin puolellasi Ap, minäkin olisin odottanut jotain yhteistä kivaa tekemistä etenkin jos se kerran on NOIN hitonmoisen harvinaista herkkua, että vaan kerran vuodessa.

Mutta sitä suuremmalla syyllä ihmettelen ettekö olleet puhuneet mitään etukäteen, edes illalla nukkumaan mennessä etkö kysynyt mitä huomenna tehtäisiin tai että tehdäänkö jotain yhdessä.

Me ainakin usein illalla (esim perjantai-iltana) sovitaan että aamulla kun on vapaapäivä niin ensin nukutaan pitkään ja juodaan kahvit sängyssä, halitaan ja sitten tehdään jotain kivaa yhdessä, mennään jonnekin.

ehdottaa miehelleni, että hän olisi kanssani. Luulin, että se on itsestäänselvää.

ap

Meillä on seuraavan kerran yhteinen vapaapäivä kahden kesken vuoden päästä.

Tuota on kyllä vaikea uskoa. En epäile että valehtelet mutta siis uskomattomaltahan tuo kuulostaa, ettei 365 päivään mahdu kuin yksi sellainen jolloin olette kumpikin kotosalla. Mitä ihmettä teette työksenne... ja jos lapset nytkin mummolassa niin eikö ne voi mennä useamminkin sinne, tai kummeille tms? Sympatiat täysin puolellasi Ap, minäkin olisin odottanut jotain yhteistä kivaa tekemistä etenkin jos se kerran on NOIN hitonmoisen harvinaista herkkua, että vaan kerran vuodessa. Mutta sitä suuremmalla syyllä ihmettelen ettekö olleet puhuneet mitään etukäteen, edes illalla nukkumaan mennessä etkö kysynyt mitä huomenna tehtäisiin tai että tehdäänkö jotain yhdessä. Me ainakin usein illalla (esim perjantai-iltana) sovitaan että aamulla kun on vapaapäivä niin ensin nukutaan pitkään ja juodaan kahvit sängyssä, halitaan ja sitten tehdään jotain kivaa yhdessä, mennään jonnekin.

Eiköhän mies olisi "suostunut" yhteiseen päivään, jos sitä olisi hänelle ehdotettu aikaisemmin. Kyse on siitä, että mies uhrasi yhteiset hetket jollekin arkipäiväiselle ja vaimo jäi toiseksi. Hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt valita toisin ja niin hän olisi tehnyt, jos olisi kaivannut vaimonsa seuraa. On rankkaa tajuta, että asia ei niin ole.

Ensin joutuu taas kerran miettimään, että onko provo. Ehkä on, ehkä ei...



Ja sitten varsinaiset kommentit

- mies ei osaa olla irti töistä, vaan on 24/7/365 korvaamaton, yrittäjä tms. Se on sen luonto. Jos ap todella haluat, että mies preferoi sinua, niin sinun on oltava kalenterimerkintänä ja lukittuna sellaisena

- koska miehesi perusluonne on mitä on, niin ap:n tulee ohjata miehen tahdonmuodostusta vaikka sitten rautalangalla.

- jos jäät odottamaan, että miehesi tajuaa "suunnitella" yhteisiä hetkiä niin maailman tappiin joudut odottamaan

Tällaiset asiat pitäisi puhua selkeästi etukäteen ja parempi jos pariin kertaan.



Eli minun kokemukseni mukaan miehet eivät ensinnäkään tykkää suunnitella, toisekseen eivät tykkää että heidän puolestaan suunnitellaan, ja kolmanneksi eivät tykkää että odotetaan että jotain tehtäisiin suunnittelematta ;-)



Helpointa on vaatia sitä suunnitelmaa hyvissä ajoin etukäteen ja kertoa omat odotukset.



Minä syyllistyn usein siihen että odotan mieheni lukeavan ajatuksiani joa odotuksiani, voin hyvin kuvitella että olisin juuri samassa tilanteessa kuin sinä tuollaisena päivänä. Minusta olisi niin itsestään selvää, että kun lapset kerrankin ovat hoidossa, nyt satsataan yhdessä olemiseen... Mutta pitäisi muistaa sanoa se ääneen. Ja hyvissä ajoin. Ja kahteen kertaan. Ja kysyä mitä mies siitä tuumii ja voiko hän jotenkin osallistua asiaan.



Huokaus.

ja tuo elannon (minulla on oma työni myös). Joskus pitäisi vain saada olla kaikkein tärkein, niin ihana, että mikään muu ei kiinnosta, edes kerran vuodessa. Iltahetket ennen nukahtamista eivät korvaa sitä eivätkä edes hetket koko perheen kesken.

ap

miehesi ei halua viettää sun kanssa aikaa, erittäin kurjaa ja varmasti turhauttavaa. Ja mua säälittää sekin, että tyytyisit yhteen tai kahteen päivään vuodessa, jolloin olisit miehellesi ykkönen, ihan kamalaa!

tai hetket koko perheen kanssa? nehän on sitä parasta mitä on.

Sinulla on siis odotus, että haluat olla joskus kaikkein tärkein, edes kerran vuodessa. Mistä tiedät, ettet ole kaikkein tärkein, koko ajan? Ajattelet, että olet miehelle tärkeä vain, jos hän toimii juuri sinun odottamallasi tavalla - eli nyt olisi pitänyt omistautua vain sinulle. Jos mies osoittaa välittämistä omalla tavallaan, vaikkapa niitä laskuja maksamallakin, niin se ei kelpaa sinulle, ja tulkitset, ettei mies välitä sinusta ollenkaan. oletko aivan varma, että tulkintasi on oikea?

Ja kyllähän avioliitossa pitää olla myös omaa aikaa, omia juttuja. Molemmilla. Ei voi odottaa, että toinen tekee onnelliseksi, vaan ihan itsestä se on kiinni.

Kannattaa myös miettiä, miten puhuu asioista. Omista tunteistaan ja ajatuksistaan on hyvä kertoa, mutta aina parempi, jos sen tekee toista syyttämättä. Jos kerrot miehellesi, että olisit toivonut teidän tekevän jotain yhdessä, koska rakastat häntä ja viihdyt hänen kanssaan, ja että olet nyt pettynyt ja surullinen ja tunnet itsesi hylätyksi. Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä asian muuttamiseksi voitte tehdä.

Ehkä sun kannattaa miettiä myös, miksi koit tuon asian noin voimakkaasti? Pelkäätkö hylätyksi tulemista, ettet kelpaa, ettei kukaan sinua rakastaisi?

Ensi kerralla puhut sitten AJOISSA.

ehdottaa miehelleni, että hän olisi kanssani. Luulin, että se on itsestäänselvää.

ap

Meillä on seuraavan kerran yhteinen vapaapäivä kahden kesken vuoden päästä.

Tuota on kyllä vaikea uskoa. En epäile että valehtelet mutta siis uskomattomaltahan tuo kuulostaa, ettei 365 päivään mahdu kuin yksi sellainen jolloin olette kumpikin kotosalla. Mitä ihmettä teette työksenne... ja jos lapset nytkin mummolassa niin eikö ne voi mennä useamminkin sinne, tai kummeille tms? Sympatiat täysin puolellasi Ap, minäkin olisin odottanut jotain yhteistä kivaa tekemistä etenkin jos se kerran on NOIN hitonmoisen harvinaista herkkua, että vaan kerran vuodessa. Mutta sitä suuremmalla syyllä ihmettelen ettekö olleet puhuneet mitään etukäteen, edes illalla nukkumaan mennessä etkö kysynyt mitä huomenna tehtäisiin tai että tehdäänkö jotain yhdessä. Me ainakin usein illalla (esim perjantai-iltana) sovitaan että aamulla kun on vapaapäivä niin ensin nukutaan pitkään ja juodaan kahvit sängyssä, halitaan ja sitten tehdään jotain kivaa yhdessä, mennään jonnekin.

nyt satsataan yhdessä olemiseen... Mutta pitäisi muistaa sanoa se ääneen. Ja hyvissä ajoin. Ja kahteen kertaan. Ja kysyä mitä mies siitä tuumii ja voiko hän jotenkin osallistua asiaan. .

Hyvä neuvo, kannattaa tosiaan kysyä voiko mies osallistua asiaan, jos suunnittelee yhdessä olemista. :)

aamusta mitä halusi, niin minkä takia se olisi koko päivänsä sen takia pilannut? Olet kai ap kuullut, että miksi ostaa koko lehmä, jos maitoa saa muualtakin.

Mitäs ne sinkut sitten tekee laskuja maksaessaan? Masturbointiako se on?

ja tuo elannon (minulla on oma työni myös). Joskus pitäisi vain saada olla kaikkein tärkein, niin ihana, että mikään muu ei kiinnosta, edes kerran vuodessa. Iltahetket ennen nukahtamista eivät korvaa sitä eivätkä edes hetket koko perheen kesken. ap

miehesi ei halua viettää sun kanssa aikaa, erittäin kurjaa ja varmasti turhauttavaa. Ja mua säälittää sekin, että tyytyisit yhteen tai kahteen päivään vuodessa, jolloin olisit miehellesi ykkönen, ihan kamalaa!

tai hetket koko perheen kanssa? nehän on sitä parasta mitä on. Sinulla on siis odotus, että haluat olla joskus kaikkein tärkein, edes kerran vuodessa. Mistä tiedät, ettet ole kaikkein tärkein, koko ajan? Ajattelet, että olet miehelle tärkeä vain, jos hän toimii juuri sinun odottamallasi tavalla - eli nyt olisi pitänyt omistautua vain sinulle. Jos mies osoittaa välittämistä omalla tavallaan, vaikkapa niitä laskuja maksamallakin, niin se ei kelpaa sinulle, ja tulkitset, ettei mies välitä sinusta ollenkaan. oletko aivan varma, että tulkintasi on oikea? Ja kyllähän avioliitossa pitää olla myös omaa aikaa, omia juttuja. Molemmilla. Ei voi odottaa, että toinen tekee onnelliseksi, vaan ihan itsestä se on kiinni. Kannattaa myös miettiä, miten puhuu asioista. Omista tunteistaan ja ajatuksistaan on hyvä kertoa, mutta aina parempi, jos sen tekee toista syyttämättä. Jos kerrot miehellesi, että olisit toivonut teidän tekevän jotain yhdessä, koska rakastat häntä ja viihdyt hänen kanssaan, ja että olet nyt pettynyt ja surullinen ja tunnet itsesi hylätyksi. Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä asian muuttamiseksi voitte tehdä. Ehkä sun kannattaa miettiä myös, miksi koit tuon asian noin voimakkaasti? Pelkäätkö hylätyksi tulemista, ettet kelpaa, ettei kukaan sinua rakastaisi?

jotka osaa lukea ja vielä ymmärtää sen mitä kirjoitetaan.



Ne ketkä sanoo, että eihän kukaan joudu lomalla kokoukseen, taitavat olla perusduunarin puolisoita.



Itsellä ollut samansuuntaisia kokemuksia, kun sulla. Pariterapiassa aikanaan ratkottiin ongelmia. Meillä kyse oli yksinkertaisesti siitä, että miehen tarpeet oli hyvin erilaisia kuin minun. Itse ajattelin aina kahdenkeskisten hetkien järjestämistä, pidin tärkeänä, että vanhemmilla on PARISUHDE, hommasin lapsille hoitajia yms, jotta saatiin olla hetki kaksin arkena. Ne meni usein siihen, että mies meni yksin saunaan tai luki sanomalehteä. Hänelle oli tärkeintä saada nollata työasiat, kun talo hiljeni. Minä olin hälle vain lastensa äiti. En koskaan oppinut ymmärtämään, miksi oli halunnut parisuhteen ja perheen, jos ei pystynyt luovimaan eri tilanteissa.



Pidin miehen käytöstä näissä tilanteissa aina törkeänä loukkauksena. Hän ei tarkoittanut pahaa, mutta ei vaan osannut siirtyä lennossa tilanteesta toiseen, saati että olisi osannut ennakoida sellaisten pienten kahdenkeskisten hetkien mahdollisuutta.



Ja näissä jutuissa muiden on aina turha huudella täällä "sillä on toinen", jos lukijalla ei ole vähäisintäkään ymmärrystä kerrotusta tilanteesta!

että kenellekään ei ole tullut mieleen, että voihan tuo kokous olla joku harrastuspohjainenkin juttu, missä niin sanottiin että mies meni just työpaikalleen? Kuuluu vaikka johonkin yhdistykseen tai vaikka kunnallispolitiikkaan. Silloin ihan hyvin voi osua juttuja vaikka keskelle kesälomia.

odotuksia... musta on ihan kohtuullista odottaa, että lapsivapaa päivä vietetään yhdessä.

Nykyään ihmiset eroavat aivan liikaa koska asettavat toisilleen aivan kohtuuttomia odotuksia.

mie spysyy paremmin miellyttämisenhaluisena, kun on jotakin odotettavaa. Näin se vaan menee, todettu 25 vuoden avioliiton aikana.

luulis,että puhutte edellisenä päivänä jo mitä seuraavana tiedossa.Varsinkin kun oikeen lapset hoitoon laitettu ja mitään ette sitten vapaapäivän kulusta puhuneet?Ei oikeen kommunikointi taida pelata.