Lue keskustelun säännöt.
Olen entinen syömishäiriöinen ja minuakin järkyttää
02.11.2005 |
aina tänne palstalle tullessa, kuinka paljon te naiset jaksatte miettiä sitä kuinka paljon painatte ja miltä näytätte. Jokaisen ilmeisesti pitäisi käydä läpi parin vuoden bulimia-helvetti, että ne silmät sitten parantuessa avautuisivat.
Ettekö oikeasti ymmärrä että vuodet kuluvat ja joka päivä te vanhenette ja teistä tulee jatkuvasti rumempia. Ette te pysty sitä asiaa estämään.
Eikö olisi helpompaa nauttia kaikista pienistäkin asioista murehtimatta, että tulipa syötyä se suklaalevy.
Nauttikaa elämästä, älkää koskaan murehtiko miltä näytätte. Olkaa tyttyväisiä niihin asioihin, mitkä teillä on hyvin ja unohtakaa jo se ulkonäkökeskeisyys. Lupaan että tuolloin elätte onnellisemman elämän!
Kommentit (23)
Huomasitko mitä mittoja käytin esimerkkinä? Eri asia jos vaihtaisi tuohon esim. 165 ja 70... sitten on ihan ok tiputtaakin mutta 165/47 ei todellakaan ole siihen tarvetta. Ja itse en jaksaisi sitä että joka grammaa täytyy neuroottisesti vahtia, kaksi kiloahan on ihan normaali vaihtelu kuukaudessa, nesteen kertymisen ym. takia. En edes tajua mistä ihmiset repäisevät sen kauhea nyt olen lihonnut sen ja sen verran, painohan vaihtelee vähän koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta, kun on laiha. Ja kun laihuus on se kauneuden merkki nykyään.
Pikkutytöt haluavat olla kauniita, että pojat katsovat. Ja me isot tytöt pikkutyttöjen perässä tietenkin samoilla syillä.
Pitäisi kääntää se tyypillinen ajatus " minulla on liikaa läskiä, että Pekka haluaisi minut" muotoon " jestas kun pekka on pinnallinen, mitä minä muka tekisin ihastuksella, joka kohdistuu ulkonäkööni?"
Näiden ongelmien kanssa pitkään painineena yritän nykyään pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta, että ulkonäkö on syntymässä arpomalla saatu. Ihan sama, paljonko paina, minä en koskaan ole häikäisevän kaunis. Eikä minun tarvitse olla. Kiva, että jotkut ovat, mutta minä aion olla haluttava niiden ominaisuuksien vuoksi, joihin voin vaikuttaa, kuten vaikka mukavan luonteen. Kaikista poikaystävistäni on ollut kivaa se, että tykkään laittaa ruokaa ja uskallan syödä sitä ilman, että alan kiljua " oonksmä nyt lihava."
Olen kyllä sitäkin tehnyt...;)
terveisin: painoindeksi noin 23 mikä olisi ollut ennen kauhistus.
takia kannattaisi elämässään panostaa vähän muihin asioihinkin. Eli totta kai itsestä pitää pitää huolta ja nauttia siitä, ei rääkätä pakonomaisesti.
Mutta elämää voi elää myös ei-ulkonäkökoeskeisesti, ja se on paljon onnellisempaa niin. Ihan vaan esimerkkinä, eikö se olisi ihanaa, jos mies ensisijaisesti rakastaisi puolisoaan sen takia, että hän on ihana ihminen, ja juuri hän itse, eikä sen takia, että hän oli 22-vuotiaana ihana laiha tiukkapeppu? Miettikää kummanlaisen miehen puolisona on ihana kasvattaa perhettä, vanheta, ottaa vastaan elämän välillä rajutkin yllätykset. Koska molemmanlaisia miehiä on, ensimmäisen tapauksen kanssa olen onnellisesti yhdessä, jälkimmäisen kaltaisia löytyy eksistä, jotka yhä roikkuvat lähipubeissa ja yrittävät iskeä teinejä, vaikka kotona olisi oma puoliso ja lapsia.