Miten olen ollut niin hullu, että olen hankkinut kolme lasta?!

Itse en voi kuvitellakaan, että tekisin lapsia noin isoilla ikäeroilla.

Luultavasti lapsilukumme olisi jäänyt yhteen, jos olisimme antaneet kulua 4 vuottakin ennen toisen "hankintaa".

Lapset nyt 0,2 ja 4 ja elämä on enimmäkseen mukavan seesteistä.

Toki päiviin mahtuu kaikkea mahdollista itkusta nauruun, mutta hetkeäkään en kadu. Muistikin pelaa kyllä ihan entiseen tapaan :)

Meillä 3 lasta ja kussakin välissä 4-5 vuotta. Ja isommat on oiva apu koko ajan. Heidän kanssa elämästä ihan oikeasti nauttii. En minä ainakaan toivo että koko lasten lapsuus vierähtäisi nopeasti ohi ja saisin taas olla yksin! Vaan tahdon, että meillä on tasaisen onnellista ja seesteistä. Ja sitä on näillä ikäeroilla. Yhden huutavan vauvan tai uhmaavan taaperon jaksaa kun muut lapset on fiksuja ja isoja, mukavaa seuraa jo.

Ja minusta on suuri rikkaus että perheessä on niin eri-ikäistä porukkaa.

Uskon kyllä, että nykyään kun lapset tosiaan tehdään alle 2v välein usein, niin rankkaa on takuulla eikä siitä pikkulapsiajasta muista jälkeenpäin juuri mitään.

Itse ainakin tein lapsia koska tykkään lapsista, (en siis tahdo heidän kasvavan nopeasti isoiksi ja itsenäistyvän pian) mutta sellaisella tahdilla että itse jaksan hyvin ja nautin tästä ja jokainen saa tarpeeksi oman tasoistaan huomiota.

Meillä on 4 lasta, viime kesänä putkahti kaksoset. Voi että kun kyrsii. Yritän olla jaksava, ajatella positiivisesti, antaa aikaa jne. Silti jatkuva univelka, meteli ja lasten tarvitsevuus on liikaa. Eikä tähän auta mitään se, vaikka välillä saakin illan vapaaksi, silloinkin irtiotto on vaikeaa kun tietää taas kohta joutuvansa takaisin samaan jätemyllyyn. Ja tottakai, ainakin meillä parisuhde on kärsinyt tästä. En tiedä tunnenko puolisoani enää muutoin kuin lapsieni toisena vanhempana.



Yleensä en ole kadehtivaa tyyppiä, mutta kyllä viime aikoina olen kateellisena katsellut "vapaampien" ihmisten elämää. Olkoonkin että heillä on omat huolensa.

Noin ajattelin jo kahden lapsen kanssa, nyt viidettä odotellaan syntyväksi hetkenä minä hyvänsä. Eli hullu tässä ollaan juu. t: äippä rv. 40+1 ja muksut 2v,3v,6v ja 7v.

Olen itse kasvanut ilman sisaruksia ja ajattelin että on ihanaa kun on meteliä, samanikäistä seuraa jne.



Mutta nyt kun lapset on 0, 2 ja 4 niin en ole ihan varma siitä oliko se hyvä idea. Kaksi vielä meni mutta nyt kun tämä kolmas syntyi niin välillä tuntuu siltä että tuliko haukattua liian iso pala :( Ensimmäistä kertaa vauva-aikana olen väsynyt, tuntuu etten ehdi lainkaan keskittyä vauvaan kun isommat vaativat huomiota itselleen, tappelevat sotkevat jne. Aiemmin tuntui että vauvat hoituivat kuin itsestään mutta nyt tuntuu että elämä on vain työtä, työtä, työtä, sotkua ja huutoa eikä lepohetkeä ollenkaan. Toki se varmaan vaikuttaa että olen ihan yksin näiden kanssa, mies on yrittäjä ja töissä melkein 24/7 eikä sukulaisia tai muuta apua ole.



Jos nyt saisin valita uudestaan niin jäisi tämä kolmas tekemättä, niin kamala ajatus kuin se onkin. Mutta toivottavasti tämä pikkuhiljaa helpottaa.

Ensiksikin sanoisin, ettei tähän tietenkään ole mitään yleispätevää ohjetta, ja teidän ratkaisu on varmasti teille oikea.



En tietenkään missään nimessä tarkoittanut sitä, että lapsista pitäisi jotenkin nopeasti päästä eroon heidän kasvettuaan. En tietenkään enkä mihinkään tuollaiseen edes vihjannut.



Se mitä itse tarkoitin on se, että suht samanikäisten muksujen kanssa on omasta mielestäni helpompi tehdä perheenä eri asioita. Kuten mainitsin meillä nuo vauva-ajat olivat aika rankkoja, eli rajoittavia yhteisten tekemisen suhteen (vanhemmat väsyneitä, vauva vie paljon aikaa/huomiota, vaikea lähteä pidemmäksi aika mihinkään jne). Toki vauvan kanssa voi tehdä lähes mitä vain, muttei se aina niin antoisaa ole.

Lisäksi tietysti on itsestään selvää, että suht samanikäisistä lapsista on toisilleen enemmän seuraa, mikä sekin on ihan hyvä juttu.

Ihanaa et muillakin..esikoinen ollut mummolassa ja nyt on ollu rauhallista kotona.Yleensä esikoinen ja kakkonen tappelee kun hullut ja nuorin roikkuu kainalossa kun yritän niitä selvitellä..onneksi on ollu hyvät ilmat,oltu paljon ulkona niin helpottaa tilannetta..tuntuu että sisällä kaatuu seinät päälle..

Ap:lle kovasti voimia katraansa kanssa. Koeta ajatella positiivisesti ja sietää sotkuja ja melskettä :). Toivottavasti ihanuutta on kuitenkin enemmän kuin kamaluutta.

Itselläni 4- ja 9-vuotiaat ja elämä on jo helppoa ja mukavaa. Lisäksi 2 viikon välein käy siivousfirma, viimeksi tänään. Tällä hetkellä koti siis TOSI siisti, kaikki paikallaan, ruoka tulossa uunissa ja lapset leikkii naapurin lapsien kanssa ulkona. Mukavaa :-) Itse teen viimeisiä opisk.tehtäviä ja sitten koulu on ohi :-)

Siis hyväntahtoista ja ymmärtämisen naurua... Meillä on kolmas tulossa rv 23 ja vanhemmat muksut ovat 5v ja 2v. Jo nyt on toisinaan tuo fiilis joten voin kuvitella mikä on tilanne kolmannen lapsosen synnyttyä. Onneksi on paljon hyvääkin josta noilla ikäeroa tuijottavilla ei tietoakaan.



Jaksamista ap sinulle! On ne lapset vaan niin ihania ja rasittavia yhtäaikaa ;) Maailman suloisimpia kullannuppuja, päivän piristäjiä, hauskuuttajia ja ah niin kovapäisiä, työläitä ja hermoja raastavia. Sanalla sanoen rakkaita.

Niin siis mä vastasin aikaisemminkin: mulla kaksoset 6,5v sekä 2,5v. Nyt kun tuo pienin on jo yli 2v niin alkaahan tämä osittain helpottaa. Jos vain sais tuon pienimmän vaipoistakin...



Lyhyissä ikäeroissa ON monia hyviäkin puolia: lapsilla on samat intressit, on helppo keksiä yhteistä tekemistä, heistä on seuraa toisilleen. Kyllä mun kaksoset on leikkiny tosi paljon yhdessä vrt. sisaruksiin joilla yli 4v ikäeroa! Moniin asioihin lapsia voi viedä yhdessä, yksi ei mangu jotain muuta tekemistä kun ei enää kiinnosta!



Mua ainakin rasittaisi suunnattomasti ajatus, että aloittaisin tän vaippa- ja pikkulapsiajan uudestaan taas parin-kolmen vuoden kuluttua!



Itselläni ei ole läheiset välit 7 ja 10 vuotta vanhempiin sisaruksiini. On ikäänkuin olisimme ihan eri perheissä kasvaneet niin erilaiset olivat olot.

Itse en ole saanut lapsia.

putkeen tehtyjä, miten sitte mun 1, 2 ja 3v? Mä olen aina pitänyt lapsiani putkeen tehtyinä. Keskimmäisen ja kuopuksen ikäero on vain 10kk. Ja kysyn kyllä itseltäni ja mieheltäni päivittäin, että miksi näitä piti tehdä näin monta näin nopeasti!! :)

Meillä lapset 1, 2 ja 3v.

Oli taottava kun rauta oli kuuma. Mun ei pitänyt saada lapsia, mutta sitten yhtäkkiä tulinkin raskaaksi, ja uudestaan ja vielä kerran. Kolme lasta haluttiin.

Meillä on kaksi lasta 2v. ja 8kk. Alku oli hirveää mylläkkää ja sekavaa.. Nyt pikkuhiljaa elämä on asettunut uomiinsa. Mutta kolmatta ei tehdä jos ei käy "vahinkoa"..



Itse olen ajatellut tämän lasten hankinta asian niin, että tehdään kahden sarjoissa. Eli nyt on kaksi pientä ja ehkä joskus 5-6 vuoden päästä vielä 1-2 lisää. No elämä ei välttämättä mene niin kuin suunnittelee, mutta jos en koskaan enää saisikaan lapsia, niin olen tyytyväinen näihin kahteenkin.



Toinen lapsi haluttiin hankkia näin heti perään siksi, että esikoisen ei tarvitse olla yksin. Koska tämän kotonaoloajan jälkeen menen opiskelemaan, ja lastenhankinta on todellakin jäissä sen ajan, niin seuraavaan lapseen tulee sitten isompi ikäero. Suunnitelmissa on kuitenkin iso(?) perhe. Kai 3-4 lapsista perhettä isona pidetään.. :)



Tällä hetkellä tämä tuntuu toimivalta ja hyvältä ratkaisulta. Sori ap etten juuri kommentoi aloitustasi.

meillä on tuommoista jo kahden kanssa, kolmas odottelee vielä ulostuloa huomiseen asti.

sitä kolmatta ;)

Meillä lapset 1, 2 ja 3v.

että saisin edes yhden lapsen.

Pitihän ne. Ja pitää. Ja sitten välillä on tuommoista. Mitähän sinä keksisit kestääksesi tilanteen? Jotenkin se pitäisi saada ruotuun, ettei oma pääsi leviä. Sitten kun hetkittäin asiat onkin hyvin ja lapset nätisti, sitä miettii, miksei aina voi olla sellaista. Ehkä sinun pitäisi antaa niille oikeita tehtäviä, siis siellä kotona, ja niistä oikeita palkintoja jotka houkuttelevat. Ja se sisältä lähteminen melkein mihin tahansa helpottaa monella tavalla, jopa niin, ettei talo sillä aikaa sotkuunnu ainakaan enempää : ) Yritä kestää, sisko hyvä, vaikken osaakaan sanoa avuksesi mitään järkevää.