Lue keskustelun säännöt.
Miten olen ollut niin hullu, että olen hankkinut kolme lasta?!
05.06.2008 |
Pää hajoaa. Lapset vain huutavat ja riehuvat ja tappelevat ja aina joku tippuu päälleen jostain jonnekin ja ulvoo. Levittävät lelujaan, paperisilppua, vaatteita pitkin taloa, kiljuvat,. Täällä on aina sotkuista ja aina hirveä meteli. Vauva kitisee ja rähisee, ei nuku yöllä eikä päivällä. Äsken pomoni töistä soitti ja hyvä kun kuulin sanaakaan taustamelulta. Samalla vauva kiemurteli ja rääkyi käsipuolessa ja yritin hytkyttää. Tätä kirjoittaessa isommat huutavat ja tappavat toisiaan tuossa parin metrin päässä, vauva kiljuu käsipuolessa, pyykit ripustamatta, puhtaat laittamatta kaappeihin, joka puolella roskaa. Molemmat pienemmät pitäisi kai laittaa päiväunille, mutta kun eivät nuku vaikka mitä tekisin! Kuljen kotona naama väärinpäin ja karjun lapsille ja mietin kauanko vielä menee, että lähden ovesta ulos, enkä palaa enää ikinä.
Kommentit (44)
Meillä 3 lasta ja kussakin välissä 4-5 vuotta. Ja isommat on oiva apu koko ajan. Heidän kanssa elämästä ihan oikeasti nauttii. En minä ainakaan toivo että koko lasten lapsuus vierähtäisi nopeasti ohi ja saisin taas olla yksin! Vaan tahdon, että meillä on tasaisen onnellista ja seesteistä. Ja sitä on näillä ikäeroilla. Yhden huutavan vauvan tai uhmaavan taaperon jaksaa kun muut lapset on fiksuja ja isoja, mukavaa seuraa jo.
Ja minusta on suuri rikkaus että perheessä on niin eri-ikäistä porukkaa.
Uskon kyllä, että nykyään kun lapset tosiaan tehdään alle 2v välein usein, niin rankkaa on takuulla eikä siitä pikkulapsiajasta muista jälkeenpäin juuri mitään.
Itse ainakin tein lapsia koska tykkään lapsista, (en siis tahdo heidän kasvavan nopeasti isoiksi ja itsenäistyvän pian) mutta sellaisella tahdilla että itse jaksan hyvin ja nautin tästä ja jokainen saa tarpeeksi oman tasoistaan huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatioita!
Palattiin juuri oksennustautisina lomareissusta (ah, loman autuutta, kun hautuu hotellihuoneessa kolmen oksentelevan ja ripuloivan pikkuisen kanssa, joista kahdella isommalla riittää kuitenkin virtaa aina vähän ärsyttää toista...) ja mietteeni olivat kutakuinkin identtiset ap:n kanssa. Ja kas, rakkaudenhedelmämme ovat juuri 4, 2 ja 0! Ihanaa ajoittain ja tietty maailman söpököimmät nappiaiset, vaan myös NIIIIIN suuren osan ajasta maailman vaikeimmat, ärsyttävimmät, kovapäisimmät ja ulvovimmat riiviöt, äite on tulla pöpiksi aj väliin tuleekin.
JA niille, jotak antaisivat kätösensä edes yhdestä hetelmästä: JAhka toivon mukaan oman nöpökkänne saatte, tulette tuntemaan tämän koko sopan eri ainekset!!! Eli ei ihmislapsi ole koskaan pelkkä hymyä, onnea, rauhaa ja iloa. Eikä vanhempi ole aina ja kokoa ajan todellakaan kaiken imevä, jaksava, ikuisesti joka tinttailusta nauttiva alien. Tässä käydään kuulkaa koko tunteiden kirjo läpi, ja se se on elämän rikkautta!
Uskokaa tai älkää, mutta teette maailma tärkeintä hommaa! Mulla 5 lasta, kuudes tulossa ja tässä on ehtiny kokea monenlaista. Oma asenne on kaiken a ja o. Ja että arvostaa kotona oloa. Mitä se haittaa jos muutama villakoira vilistää? Kyllä meilläkin välillä=joka päivä, sotkua, mutta tärkeämpää kuin ylenmääränen paikkojen puunaaminen on mun mielestä, että kaikilla olis hyvä olla. Äidillä ja isälläkin. Sillai sitä vaan jaksaa. Sopikaa molemmille joku vapaailta, harrastushetki, mikä vaan oma juttu. Ketään en antas pois, että saisin tilalle jotain muuta. Musta varmaan olis tullu aika itsekäs paskiainen ilman tenavia... Kasvattavaa monella tapaa.
Jaksetaan kaikki helteestä huolimatta! Hyvä syy syödä jätskiä ja mennä uimaan. Sadepäivinä ehtii taas siivota.
Toki jokainen yrittää saada lapsia milloin hyvälle tuntuu, mutta on tuossa "pötkössä" tekemisessä kyllä paljon hyviä puolia.
Se, että lapset ovat suunnilleen samanikäisiä, helpottaa kyllä perheen eloa kummasti. Mutta tosiaan tietty pikkulapsiaika voi olla rankkaakin. Varmaan vaihtelee perheittäin paljonkin riippuen esim. vauva-ajan rankkuudesta. Meillä kun nimenomaan vauva-ajat olivat erittäin "valvottavia" ekat vuodet, niin nyt kun lapset ovat kuitenkin vasta 2 ja 4, niin tuntuu paljon helpommalta. Tai siis ainakin saa nukkua vain parilla herätyksellä;-)
Itse olen onnellinen kahden terveen lapsen isä, joten aina tiukkoina hetkinä yritän ajatella sitä etuoikeutta mikä minulle on suotu. Ja ei, ei se tosiaan ole aina helppoa, mutta silti joka päivä nukkumaan mennessä kiitollisuus on mielessä ja syystä.