**KESKENMENON JÄLKEEN KUUMEILEVAT- ELOKUU**

Nippe, hyvä et teilläkin jo jatkoja suunniteltu ja ajat varattu. Ja hyvää matkaa! :) Ja toivotaan ettei ne menkat ala!



Vilmis, pahoittelut tädistä! Mä oon kans monesti miettiny, et miksi tän pitää olla näin vaikeeta, vaikka kuinka oikeeseen aikaan touhuaa..



Malica, ihanaa et sun vauva on pysyny matkassa, mut harmi noi tollaset "takaiskut". Toivotaan et kaikki on hyvin!



EnnaNin, mites siellä? :)



Mä en tiedä miten tän sanoisin vai uskaltaisko sanoo lainkaan "ääneen".. Tuli nimittäin testiin plussa! En oikein uskalla uskoa tätä ja odotan koko ajan millon menee kesken. Yritystä kuitenkin ollu n.2,5v ja viimeisin minkäänmoinen kunnolla silminnähtävä plussa oli n.1,3v sitten.. Ei paljoo uskalla vielä iloita. Ja menkkojen pitäis alkaa tänään tai huomenna, et en ole vielä edes myöhäss ja ollu jo varmaan 4pvää menkkakipuja. Aika pelottavaa!

pupuliini kp29/25-30

Voi kunpa tarrautuisi kunnolla!

Mulla oli esikoisesta maailman pahimmat menkkakivut ja ne kesti ensimmäiset 3-4 kuukautta. Olivat kohdun kasvukipuja. Loppuaika menikin sitten supistellessa, mutta matkassa pysyi täysiaikaiseksi saakka eikä päivääkään tullut edes sairaslomaa.

Vilmis! MÄ todella toivon et on oikee raskaus ja oikeessa paikassa ja pysyy matkassa! Nyt menkkakivut ovat hellittäneet, onneksi. Nyt vaan kauhulla odottelen et tuleeko ne menkat vai ei. Ja hyvä tietää et sulla meni kaikki hyvin, vaik olikin kaikenlaista. Antaa toivoa :)

Toivottavasti pieni pysyy nyt matkassa!



Se olis taas työviikko edessä, hohhoijaa.

Ihmeellistä juilintaa minulla oikealla munasarjan kohdilla. Mistähän johtunee, ovisaikakin oli jo viikko sitten, vähän samantapaista kyllä on.

Olis vissiin meikäläisenkin aika painua gynelle tarkistuttamaan paikat, vaikkei edellisestä käynnistä ole kuin vajaa vuosi. Samalla voisi kysellä noita ehkäisyvaihtoehtoja, kun ei meille näköjään vauvaa anneta eikä mieskään muuta mieltään. Ihmeesti sitä kuitenkin vähän jaksaa vielä toivoa...

No, seuraavan oviksen aikaan aion järjestää lapset mummolaan yökylään ja sitä rataa. Katotaan onnistuuko suunnitelma ;)



Anir kp 22/28-30

Voi itku kun itkuttaa. Aina välillä tulee sellainen olo, että märkä rätti heitetään naamalle. Mutta jotenkin sitä sitten jaksaa aina siitä pettymyksen kuopasta nousta. Ja jotenkin saa voimaa siitä ajatuksesta, että jonain päivänä on meidän vuoromme. Haluan uskoa siihen, että vielä saan plussan ja sen kautta syliini oman tuhisevan pikku-kakkoseni. Vaikka sitten kaikenmaailman hoitojen kautta. Hoitoihin en kyllä vielä ole valmis ryhtymään, koska kun järjellä ajattelee niin mun kannattaa vielä vuosi olla työelämässä niin sitten voin vauvalomalla kouluttautua lisää ja olisin kotona kun esikoinen aloittaa koulu-uransa. Heh, järjellä vaikkei asiat todellakaan niin mene :)



Mitä pupuliinille nyt kuuluu?



Entä tietääkö joku helenestä, joko on raskausoireita alkanut ilmaantua?



Ja anir: on ihanaa kun jaksaa toivoa.



t. Vilmis, seuraavaa ovulaatiota odotellessa

ja rauhallista mieltä alkaneen raskauden vuoksi.

Pidetään se alku nyt kyydissä sitten :)



Ja kiitos,on tosiaan pikkuinen mukana pysynyt,mutta vähän harmittava takaisku.No sen näkee sitten,et mitkä on lopputulokset,ehkä hurmaava downvauva?

Hankin sen testin sitten perjantaina ja lauantai-aamuna tein. Plussaa näytti.



Olo on häkeltynyt. Pelottaa, että mitäs jos taas tai sitten näyttääkö varmasti oikein, kun edellisen pikkuisen vierailusta niin sen verran vähän aikaa.



Hcg oli päivää ennen ovulaatiota normaali eli alle 5, joten luulisi ettei mitään kummitus-plussia pitäisi tulla.



Puhumme miehen kanssa edelleen koko ajan, että vaikka minä en ole raskaana, niin koska se vauva syntyisi ja niin edelleen. En ole uskaltanut edes laskurilla käydä.



Keskenmeno tuli viimeksi 7+3, mutta alkio ilmeisesti kuollut jo aiemmin, koska keskenmeno oli niin kivuton ja nopea. Tää niin menee varahaisraskaudenultraan. Siihenkin kannattaa mennä vasta reilun kahden viikon päästä. Piinaviikot edessä.



Odotan pelolla mitä sanovat neuvolassa: "Eikös sinulle sanottu, että pitää odottaa?"



Mietin sinne soittamista vasta ultran jälkeen, jos sinne asti päästään.

PUPULIINI ja ENNANIN, suuronnittelut plussista!!! Johan alkaa plussia tulla lisää, LOISTAVAA!!!

VILMIS, kyselit oireista, eipä juuri raskausoireita ole siunaantunut yhäkään:/ Viikonloppuna aloin tuntea "paineen tunnetta" alavatsalla ja tärähti mieleeni että niinpä on normaalisti menneissä raskauksissa alkanuty sellainen paino tuntua alavatsalla näillä viikoilla. Sain vähän pontta ajatella että kyllä siellä jokin kasvaa mutta kun en tiedä mitä. Edellisen keskenmenneen aikana tämä painontunne alavatsalla jäi pois kummasti vaikka rv.9+3 asti oli normaalisti kasvanut pieni. Aika erikoista. Vatsa on navasta alaspäin ihan turvoksissakin, nestettähän sinne on kertynyt, mutta näyttää kuin olisi jo pidemmälläkin raskaana.. Neuvolaa ajattelin tilailla ihan syyskuun ekoille päiville ja sittenhän on jo eka ultrakin sen jälkeen. Edelleen aika epäuskoinen olo tähän kaikkeen.

Plussailkaas lisääkin täällä!!!!



Helene 7+6/8+2 oviksesta

Anir, kiitti ja jospa sullakin ne munasarjojen juilinnat tietäis hyvää?? :P



Vilmis, kiitos kysymästä, toistaiseksi ainakin vielä ihan hyvää kuuluu. Menkat on pysyny poissa ja testissä on jo tosi vahva viiva. Toivotaan et pysyy ja on oikeessa paikassa.

Mä niin muistan noi sun ajatukset, et tuleeko meille koskaan vauvaa jne ja on tää vieläkin niin epäuskoista, et en osa vielä uskoa tähän.



Malica, Kiitti! todellakin tartteis rauhallista mieltä, mut mistä sitä saa ostettua? :) Ja toivotaan et sulla masussa kaikki hyvin ja testi osoittaa sen!



EnnaNin, jee, onnea plussasta! Koitas nyt uskaltaa käydä siellä laskurilla, niin nähdään ollanko miten samoilla viikoilla/päivillä :) Vaikka en mäkään tätä vielä usko todeksi!

Mä meen kans varhaisultraan, mut se tehdäänkin siellä lapsettomuuspolilla kun niiden asiakkaita ollaan, niin ne haluu siellä raskauden varmistaa. Siihen onkin sit se pari viikkoa tosiaan piinailtavaa.



Helene, kiitti :) Ja kiva et on sullekin alkanu jotain oireita tulla. Vaikka ihan normaaliahan sekin on et ei tuliskaan juurikaan oireita.



Täällä siis toistaiseksi kaikki hyvin, hermot vaan ihan riekaleina tästä epätietoisuudesta. Eiköhän se tästä! :)

pupuliini, joka laskee kovasti missä on menossa...

Pupuliini: tiedän, että ovulaatio oli 29.7. Esikoinen sai aikanaan alkunsa elokuun lopulla ja syntyi kesäkuun alussa eli tämä tapaus näkisi päivänvalon sitten toukokuun alussa. Nyt olis sitten 4+4? Hankala sanoa, kun ei ole ollut kuukautisia. Ovulaatiosta 2+4. Mites sulla?



Laskuriin mulla on psykologinen hylkimisreaktio, vaikka mitä laskurilla enää tuon laskutoimuksen jälkeen tekee. Tiedän kyllä, että silti kouraisee ja lujaa, jos jotain sattuu, mutta en vaan halua ajatella sitten-kun elämää ennen kuin ollaan varmemmilla vesillä.



Raskausoireita olen kovasti koittanut kyttäillä. Rinnat ovat hieman arat, mutta eivät lähellekään niin kipeät kuin esikoista odottaessa. Ei kuvotusta, mitä en tosin kaipaakaan, tosin se alkoi viimeksi siellä jossain viikon kuusi tienoilla. (Palasin juuri vessasta, taas) Pissattaa.

Voi että miten haluaisinkaan olla plussanneiden joukossa ... No, jonain päivänä sitten. Ihan varmasti, jollain keinolla ja vaikka monien kikkakolmosten kautta.



Eilen tulivat postissa ovulaatiotestit ja lauantaina pitäisi testaus aloittaa. Pitää vaan saada mieli sellaiseksi, ettei lh-huipun tullessa puuhailu muuttuisi taas tekemiseksi tekemisen takia. Ollaan vaan miehen kanssa sellaisia, että melko harvoin seksiä harrastetaan. Tai no joskus on sellaisia tiheämpiä kausia, mutta sitten saattaa mennä kolmekin viikkoa ettei mitään tapahdu sillä saralla. Mies kuitenkin on vauvan yrittämisessä mukana ihan 100 % mutta mä en halua mitään väkisin jyystämistä.



Pissatestit otan käyttöön siksi, että osaisin Donnatestiä tulkita oikein. Ja saisin varmistuksen, että lh-huippu tulee ja ovulaatio tapahtuu. Ja ens tiistaina on mulla se gynekäyntikin. Pitää kysyä tohtorin mielipidettä siitä, että tarvisko taas saada jotain apua, yli kolme vuotta kuitenkin ollaan oltu asenteella saa tulla jos on tullakseen.



Mutta mä en oikeasti tajua mun kroppaa. Mulla on molemmat raskaudet saaneet alkunsa heti kun menkat on loppuneet, tyyliin kp 7 vaikka mun kierto on se 28-31 päivää. Miten se oikeasti on mahdollista, kun onhan se niin, että ovis on about 14 päivää ennen seuraavien menkkojen alkua. Ja taas eilen kp 7 mulla kramppasi vatsa ihan hulluna ja ajattelin, että onko mulla ovulaatio taas jo nyt. Mä en tajua ...



No niin, tulipas paljon omaa itseä :) On vaan sellainen lörpötysolo eikä näistä voi kellekään muulle jutella. Tai no isosiskolle mutta se asuu kaukana ja on kiireinen oman vauvansa kanssa.



Ihanaa, että te olette olemassa!



t. Vilmis kp 8/28-31

Juuri sitä varten tämä palsta on.



Tuossa jatkona monilla vauva-palstoilla pyörinyt Katri Manninsen alias Kutrin referaatti Toni Weschlerin kirjasta Taking charge of your fertility. On selventänyt minulle monia asioita.



Lue erityisesti kohta "Ovulaatiota edeltävät vaiheet 2-3 voivat kestää yhteensä mitä tahansa 8 ja 30 päivän välillä -- tai joskus jopa pidempään." Tuntuisi sopivan sinun kiertoihisi.



NAISEN KUUKAUTISKIERRON ERI VAIHEET



1. KUUKAUTISET (n. 2-5 vrk)



Naisen kuukautiskierto alkaa ensimmäisestä kuukautisvuotopäivästä, jolloin kohdun limakalvon pintakerros valuu pois ""turhana"".



2. KUIVA KAUSI (n. 2-5 vrk)



Kuukautisia seuraa muutaman päivän ""kuiva"" kausi, jolloin emättimestä ei oikeastaan erity juurikaan mitään limaa.



3. LISÄÄNTYVÄ LIMA (n. 5-12 vrk)



Kuivan kauden jälkeen estrogenin määrä ja limaneritys alkaa taas pikku hiljaa lisääntyä kun elimistö valmistautuu lähestyvään ovulaatioon:

- ensin tulee päivän tai parin ajan hieman paksua, tahmaista valkovuotoa

- sitä seuraa päivän tai parin ajan lisääntyvä ja ""juoksevammaksi"" muuttuva valkovuoto

- ...jota seuraa päivän tai parin ajan todella runsas ja kosteusvoidemainen valkovuoto



Tänä aikana kohdun limakalvo alkaa myös paksuuntua.



4. OVULAATIO (n. 1-2 vrk)



Ovulaation tienoilla valkovuoto muuttuu kirkkaaksi, sitkeäksi ja kananmunanvalkuaista muistuttavaksi (muistuttaa kiihoittumislimaa). Samoihin aikoihin voi huomata oman seksuaalisen halukkuutensa lisääntyvän. Jos kirkkaan liman päiviä on useampi, ovulaatio osuu yleensä viimeiselle limapäivälle.



Hormonitasolla estrogeni, luteinisoiva hormoni (LH) ja munasarjoja stimuloiva hormoni (FSH) kohoavat juuri ennen ovulaatiota huippuunsa ja romahtavat sitten äkkiä alas aiheuttaen kirkkaan liman ja kiihoittuneen olon lisäksi lämpötilan romahtamisen, munarakkulan puhkeamisen ja munasolun ""syöksyn"" munatorveen.



Joillain voi tässä vaiheessa tuntua joko kiukkuinen vihlaisu toisella puolella alavatsaa (kun munasolu irtoaa) tai ""tylppää"" jomotusta (puhjennut munarakkula ""kirvelee"").

Munasolun irrottua puhjennut munarakkula muuttuu keltarauhaseksi ja alkaa hyvin pian (yleensä tuntien sisällä) erittää keltarauhashormonia progesteronia. Kehon lämpötila nousee nopeasti ja limaneritys tyrehtyy kuin leikaten. Ts. siinä vaiheessa kun aamulämpö on kohonnut, ovulaatio on jo ohi.



5. OVULAATION JÄLKEINEN KUIVA KAUSI (n. 10-16 vrk, useimmiten 12-16)



Ovulaatiosta kuukautisiin asti limaneritys on yleensä melko vähäistä. Tämä väli on jokaisella naisella melko vakio. (Ts. jollain 10-13 vrk, jollain toisella 12-14 vrk jne.).



Tämän ajan sekä estrogeni- että progesteronitaso ovat korkealla, kehon lämpötila keskimäärin korkeampi kuin kierron ensimmäisellä puoliskolla ja myös energiankulutus korkeampi kuin kierron ensimmäisellä puoliskolla.



Mikäli ovulaation yhteydessä munasolua ei ole hedelmöitetty (ts. et ole raskaana), muutama päivä ennen kuukautisia progesteroni- ja estrogenitasot romahtavat dramaattisesti, mistä (ilmeisesti) seuraa monelle naiselle valitettavan tutut PMS-oireet: turvotusta, makeannälkää, kärttyisyyttä, finnejä yms. kivaa.



Kierto päättyy viimeisenä päivänä ennen kuukautisia ja ensimmäisenä kuukautispäivänä koko rundi alkaa uudestaan...





TIETO VÄHENTÄÄ TUSKAA



Ai ei mulla ollutkaan mitään tulehdusta



En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun ajattelen kaikkia niitä kertoja, jolloin olen miettinyt mistä ihmeestä tavallista runsaampi valkovuotoni on mahtanut johtua. Tajusin sen kyllä tulevan aika ajoin, mutta jostain syystä en koskaan kirjannut ilmiötä ylös, enkä siksi huomannut sen esiintyvän kerran kuussa. Sen sijaan ehdin kymmeniä (melkein satoja) kertoja pelästyä runsaan valkovuodon johtuvan esim. tulehduksesta tms. Nyt tiedän sen johtuvan vain siitä, että elimistöni valmistautuu ovuloimaan... (Joo, valmistautuminen tapahtuu myös e-pillereitä syödessä.)



Ai mun ovulaatio olikin myöhässä, ei menkat



Ovulaatiota edeltävät vaiheet 2-3 voivat kestää yhteensä mitä tahansa 8 ja 30 päivän välillä -- tai joskus jopa pidempään. Ts. jos kuukautisesi ovat myöhässä (etkä ole raskaana tai saanut ""pikakeskenmenoa""), se johtuu siitä, että ovulaatio on alunperin myöhästynyt. Niinpä menkkojen myöhästyessä onkin tärkeämpää miettiä olosuhteita pari viikkoa edellisten menkkojen jälkeen kuin olosuhteita juuri ennen myöhästyneiden menkkojen ""laskettua aikaa"".



Käytännön esimerkki:



Neiti X:llä on 28 päivän kuukautiskierto ja hänen ovulaationsa on tyypillisesti 14. päivä. Edelliset kuukautiset alkavat 1.1. Kuinka ollakaan 10.1. hän lähtee kahden viikon lomamatkalle, jossa tulee valvottua, bailattua, syötyä mitä sattuu ja ylipäätään elettyä todella ""kuin pellossa"" (muttei harrastettua seksiä... :-). Hän palaa kotiin 24. päivä.



No, teoriassa hänen seuraavien kuukautisiensa pitäisi alkaa 28. päivä, mutta koska elimistö tajuaa olleensa ""poikkeustilassa"" 10-24. päivä välisen ajan, se on lykännyt ovuloimista koko loman ajan. Niinpä ovulaatio kolahtaa päälle vasta 25.1. Koska ovulaation ja ovulaatiota seuraavien kuukautisten väli on yleensä suhteellisen muuttumaton, seuraavat kuukautiset tulevat 14 vrk ovulaation jälkeen eli 8.2. Näin hänen koko kiertonsa pituudeksi on tullut 39 vrk.



Mitä jos ei ovuloi?



Joskus ovulaatiota ei tule ollenkaan. Syynä voi olla mm. liian kova stressi, sairaus ennen ovulaatiota, e-pillerin lopettaminen tms., jolloin estrogenitasot eivät nouse riittävän korkeaksi ""laukaisemaan"" ovulaatiota. Tällöin elimistö jatkaa estrogeenin työntämistä elimistöön niin kauan, kunnes ""väsyy"" ja pudottaa estrogenitasot --> limakalvo valuu pois TAI kunnes limakalvo kasvaa niin paksuksi, että lopulta se ""hajoaa"" omaan paksuuteensa.



Miten nopeasti kuukautiskierto normalisoituu pillereiden jälkeen?



Joillakin kuukautiskierto napsahtaa välittömästi normaaliksi e-pillereiden syönnin loputtua, joillain voi esiintyä häiriöitä lämpötiloissa, liman laadussa ja määrässä, ovulaation ja seuraavien kuukautisten välisessä aikajänteessä (yleensä poikkeuksellisen lyhyt), ovuloinnissa yleensä (ts. ei ovuloida) ja ylipäätään kierron pituudessa aina kuukausien tai jopa vuosien ajan.



Miksi ihmeessä laksettu aika lasketaan edellisistä kuukautisista?



Koska edellisillä kuukautisilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa koska seuraava ovulaatio tulee, tuntuu todella naurettavalta, että lasten laskettu aika lasketaan edellisistä kuukautisista -- varsinkin, kun nimenomaan edellisten kuukautisten ja ovulaation välinen aika voi helposti vaihdella jopa viikkoja poikkeusolosuhteissa.



Toisaalta on epistä, ettei naisille opeteta että ovulaatio on poikkeuksetta 10-16 päivää ENNEN seuraavia kuukautisia ja (olosuhteista riippuen) 8 vrk -- useita kuukausia edellisten kuukautisten jälkeen. Kuinka moni nainen on yrittänyt turhaan tulla raskaaksi kuukautiskierron 14. päivä, vaikka hänen ovulaationsa on oikeasti päiviä tai jopa viikkoja myöhemmin? Tai päiviä aikaisemmin? Tai kuinka moni on tullut raskaaksi koska on luottanut ns. rytmimenetelmään ja välttänyt seksiä 14. päivän tienoilla, mutta harrastanut sitä viikkoa myöhemmin (kun nainen on ollut niin himokkaalla tuulellakin...), luullen olevansa ""kuivilla"".



Jos haluaa välttämättä kokeilla ""rytmimenetelmää"" (ts. luottaa ns. varmoihin päiviin), niin kaikkein varmimmat päivät ovat niitä ns. kuivia päiviä heti menkkojen jälkeen ja sitten taas ovulaation jälkeen. Kuivuus paitsi kertoo että ovulaatioon on vielä aikaa, myös muodostaa siittiöille epäsuotuisan maaperän (vrt. Sahara). Mitä enemmän limaa erittyy, sitä hedelmällisemmäksi olosuhteet spermalle muuttuvat.



Menkat kaksi kertaa kuussa



Joillakin/joskus progesteroni, joka pitää kohdun limakalvoa ""koossa"" ovulaatiosta seuraaviin kuukautisiin asti, ei ehdi nousta riittävän nopeasti riittävän korkealle, minkä takia limakalvo ""falskaa"" hieman ts. ovulaation aikaan tulee hieman veristä/rusehtavaa vuotoa. Mikäli vuoto osuu juuri ovulaation aikaan, ei ole kirkkaan veristä eikä sitä tule päivää tai paria pidempään se on täysin normaalia, enkä sen takia tarvitse huolestua.



Milloin on keskenmeno ja milloin kuukautiset?



Kuukautiset alkavat siis käytännössä aina 10-16 päivää ovulaation jälkeen (joskus voi tulla ns. anovulatorisia vuotoja ilman ovulaatiota, mutta se on sitten toinen juttu). Kun tunnistat ovulaation (kirkas sitkoslima, joka kuivuu yhtäkkiä, aamulämpö ensin putoaa edellispäiviä selvästi alemmaksi ja sitten nousee selvästi ylemmäs), pystyt laskemaan, koska kuukautisesi ovat myöhässä mahdollisen raskauden takia.



Jos kuukautiset eivät tule vähintään 18 päivässä ovulaation jälkeen, on mahdollista, että olet raskaana.



Jos yhtäkkiä 18. päivän jälkeen alatkin vuotaa vertaa, on mahdollista, että kyseessä on varhainen keskenmeno, eikä suinkaan kuukautiset.



PMS-apua



Itselläni PMS on tarkoittanut yleensä epämääräistä ärtyisyyttä (joskus itkuisuutta), turvotusta, huonontunutta ihoa ja parantunutta syömishalua, varsinkin suklaata kohtaan. Elämäntaparemonttini jälkeen PMS-oireet ovat helpottaneet lähes olemattomiksi. No okei, turvotusta esiintyy ja ihon laatu hieman huononee, mutta suklaahimoja ei ole (ruokahalu on hieman parempi ennen menkkoja, mutta väitän sen johtuvan osin myös kuukautisia edeltävästä kovemmasta kulutuksesta) ja ärtymys on niin lievää, ettei sitä kunnolla huomaa.



Kalaöljy auttaa tutkitusti mielialaan myös PMS-oireista kärsiville (lisäksi saattaa auttaa kuukautiskipuihin, tutkitusti ainakin teinitytöillä). Uskoisin riittävän proteiininsaannin vaikuttavan makeanhimoja karsivasti myös ennen kuukautisia (ainakin itse syön riittävästi proteiinia --> en kärsi makeanhimoista).



Turvotuksen ja mielialavaihtelujen hillitsemiseksi kannattaakin yrittää pysyä erossa suklaassa ennen kuukautisia (ja jopa kuukautisten aikana) ja yrittää ottaa mahdollisesti himotut hiilihydraatit hedelmistä, marjoista, (kaura)puurosta, kuoriperunoista, täysjyväpastasta jne.



Myös liikunta auttaa niin PMS-oireisiin kuin kuukautiskipuihin laittamalla nesteet liikkeelle, erittämällä hyvänolonhormoneja ja muutenkin parantamalla oloa.



-------



Jees, tässä ajatuksia aiheesta hieman sekalaisessa järjestyksessä. Ensisijaisena lähteenä Toni Weschlerin (nainen) yli 450-sivuinen järkäle ""Taking charge of your fertility"" naisten kuukautiskierrosta. Toivottavasti tämä selventää edes joidenkin epätietoisuutta oman kehon toiminnoista ja poistaa turhaa huolta ja murhetta.



Kirjoitettu: 09:10 PM Kutrin blokki Pitkä teksti Feedback

Ma - Toukokuu 17, 2004

Ja tämä kierto jäikin harvinaisen lyhyeksi. Ja sehän tarkoittaa sitä, että seuraava ovis on aiemmin kuin luulin, just miehen työmatkan aikaan :( Että ei tästä mitään tule.

Älkää ihmetelkö jos en viitsi kirjoitella mitään

Ennanin, mulla kans vissiin oli ovis 29.7, eli nyt mentäis 4+5 ja la ois huhtikuun loppupuolella :) Aika hassusti kävi, et mennään ihan samoilla päivällä :) Mulla kans rintojen arkuutta ja varsinkin nännien, välillä lievää etomista, mut ei aina. Pissalla ei oo tarttenu normaalia enempää juosta. on sit nukkumisongelmaa, painajaisia yms.. Mut kuitenkin mietin, et onko oireita tarpeeks yms. Ja pelottaa koko ajan et kestääkö tää.

Ja aika mielenkiintoinen tuo sun laittama teksti :P



Anir, pahoittelut. Toivotaan nyt kuitenkin parasta. Jos vaikke ennen miehen työmatkaa hommailis, niin oisko mahkuja?



Täällä vieläkin "pelokkaat" tunnelmat raskauteen. Tuntuu todella epäuskoiselta, et olen raskaana. Piti jopa hakee tänään uusi testi ja tehdä, et näkee millanen viiva tulee -> vahva oli, joten oisko munkin aika lakata ressaamasta. Tässä käy just niin kun on tähtiin kirjoitettu!



Vilmis, täällä kans meinasi mennä yrittäminen tosiaan yrittämiseksi, eikä seksissä ollut enää kyse "nautinnosta". Onneksi parempiakin aikoja oli välissä :) Enniksen kans samalla linjalla, siksihän täällä ollaan, et saa omia juttuja tuulettaa!



Kovasti puhaltelen plussatuulia kaikille ja Ennikselle (annoin sulle EnnaNin uuden nimen :P) kovasti tarrasukkia matkaan! :)

pupuliini 4+5 (voi huoh miten vähän vielä..)

Onnittelut kaikille, joille on plussaa tullut.



Kävin tänään ultrassa, ja alkionsiirtopäiväksi annettiin ensi viikon tiistai. Olo on jotenkin ahdistunut, kun tietää, että tämän jälkeen ei pakkasessa ole enää mitään. Pelkään jo sitä, että edellisenä päivänä soitetaan, ettei alkio ole selvinnyt sulatuksesta eikä siirtoa tehdä. On ehkä naurettavaa, mutta minusta tuntuu surulliselta, että "lapseni" menehtyisi yksin koeputkessa eikä turvassa äidin kohdussa...



Yritän kovasti olla stressaamatta, mutta vaikeaa se on. Katselin äsken Väestöliiton hintoja, ja yksityisellä hedelmöityshoidot ovat aivan hirveän kalliita. Toki normaali työssäkäyvä pari saisi rahat siihen säästettyä, mutta meille ei jää säästöön oikeastaan yhtään tässä vaiheessa. Pitää kai vaihtaa miestä, uuden puolison kanssa pääsisi taas kunnalliseen hoitojonoon...



Pahoittelen että on synkkää tekstiä ja pelkkää minäminää, mutta nyt on jotenkin sellainen olo, että tuntuu epäreilulta, kun tuttavat ilmoittavat facebookissa raskausuutisia, vaikka edellinen lapsi on hädin tuskin vuottakaan. Miksi se on toisille niin helppoa?

Pakko yrittää olla positiivinen ja uskoa tulevaan. Siis minähän nyt päätän, että ensi viikolla tärppää, eiks se just niin mene :)



Beekay, tuntuu pahalta sun puolesta, että olette oikeasti nyt selkä seinää vasten viimeisen mahdollisuuden kanssa. Toisaalta sen ymmärtää, että julkiselle puolelle ei enää pääse, kun on kaksi lasta, jonot on niin pitkät ja on niin paljon niitä, joilla ei vielä ole ensimmäistäkään. Mutta on se silti epäreilua!



Jollain tavalla koen itsekin olevani nurkkaan ajettu. Mun mies ei tod. lähde varsinaisiin hoitoihin, sen teki selväksi jo kun ensimmäistä yritettiin. Toisaalta olen vähän itsekin sitä mieltä, että jos ei hormonaalisella avustuksella tule, niin ei ole tarkoituskaan. Vaikka sillä tavalla ajattelu sattuukin, tietysti. Eli me aiotaan yrittää luonnollisesti, pienellä hormoniavustuksella. Ei inseminaatioita tai mitään radikaalimpia juttuja.



Kyllähän se epäreilulta tuntuu, että jotkut sikiävät sormia napsauttamalla, anteeksi "ilkeä" ilmaisumuoto. Ja mulla on välillä sellainen olo, että tekis mieli näpäyttää, että arvostakaa raskauttanne, se ei ole itsestään selvyys. Olen tosi avoimesti lapsettomuusongelmistamme ja keskenmenosta kertonut siksi, että ihmiset ymmärtäisivät miksi saatan suhtautua siten kuin välillä suhtaudun.



Täällä odotellaan siis ovulaatiota. Huomenna testaus käyntiin. Kovasti toivon, että ovulaatio tapahtuu. Ovuloimattomuuttakin kun mulla on taustalla vaikka kierto onkin ihan normaalimittainen.

Saatiin sitten eilen miehen kanssa ensimmäinen riita aikaiseksi tästä vauvan alulle yrittämisestä. Sellainen mökötysriita, joka johti siihen, että mies nukkui koko yön selkä minuun päin. Se on sellainen ukko, ettei kykene sopimaan riitoja eikä pyytämään anteeksi. Mikä taas sitten aiheuttaa sen, että hiljainen ahdistava tunnelma jatkuu useita päiviä. Se tästä ovulaatiosta sitten...



Riita sai alkunsa siitä, että illalla kysyin, onko menossa suihkuun (tapana ei ole iltaisin käydä suihkussa vaikka kuinka olisi päivän aikana hikoillut, yäk, tiedän). Kehtasi kysyä, että miksi ihmeessä. Johon minä mainitsin, että no seksin takia. Ja sehän oli nyt sitten painostamista ... Sanoin, että pakko kai mun on asiasta sanoa, kun ei koskaan muutoin mene suihkuun illalla. Ja vaikea siinä on spontaania seksiä aloittaa, kun toinen on ihan likainen. Se siitä sitten.



Tiedän, että laskelmoiminen on typerää. Mutta kun meidän huushollissa seksiä ei oikeasti harrasteta kuin tyyliin kerran-pari kuukaudessa, miestä ei koskaan kiinnosta, mua kyllä sitäkin enemmän. Ei raskautuminen oikeasti ole mahdollista spontaanilla menetelmällä näin harvoilla kanssakäymisillä. Tai no joo kolmen vuoden välein voi sattumalta natsata.



En oikein tiedä, mitä pitäis tehdä. Pihdata aina ovulaatioon saakka vai? Olen niin kateellinen niille, joiden miehet on oikeasti täysillä mukana ja haluavat yrittää.



Toisaalta ymmärrän mun miestä, enkä mä itsekään haluis olla näin järjestelmällinen. Mutta kun minkäs teet. Ei se vauva pyhästä hengestä alkuaan saa (anteeksi jos loukkaan jotakuta tällä ilmaisulla, olen vaan niiiiiin surullinen ja kettuuntunut).



Tänään on gyne. Katsotaan mitä sanoo, kun nyt on ovulaatio ihan just kohta päällänsä.



Omanapainen viesti, pääkoppa on aivan tyhjä tästä ahdistuksesta. Tuntuu kuin mies olisi kääntänyt kelkkansa. Mitä jos se ei oikeasti haluakaan vauvaa eikä uskalla sitä mulle sanoa?

...Täällä kans aika sama tilanne miehen kanssa kuin vilmiinalla... Ei tässä oikeen tiedä mitä tehdä. Olo on turhautunut... Oviksesta mulla ei oo hajuakaan kun donnatest sanoo mitä milloinki ja mun kroppa on sekaisin ku lumiukko kesähelteellä... Mulla on vielä mahdoton lääkärikammokin, että en uskalla edes aikaa varata, että katsoisivat mitä mun kroppa oikeen touhuaa...



Ja taas eilen yks sukulainen mulle sanoin, että kyllä teidän pitäis se toinen hommata, ettei tuu pitkää ikäeroa... Itse olin hiljaa kun en saa sanottua enää keskenmenon jälkeen mitään järkevää tuollaisiin lohkasuihin... Ärsyttää, vituttaa, masentaa yms. inhottavaa! Yksikin tuttu tuli TAAS vahingossa raskaaksi eikä tiedä mitä tekis (voi vittu meinasin haljeta) ja sitten toinen tuttu on lasketussa ajassa menossa ja on ärsyyntynyt kun ei pääse vielä synnyttämään (hitto hänellä on valmis terve vauva mahassa, jonka saa viimeistään 2vko päästä syliin, että mitä vittua valitat). Anteeksi tämä negatiivisuus... Noh, nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!



Onnea järjettömästi teille kanssasisaret, jotka olette plussanneet ja sylin täydeltä jarrusukkia matkaan! Ihanaa, että jollekkin meistä aurinko paistaa vielä tälle syksylle!







nyssyskä kp26 (28-41???)

Silloin kun vielä yritettiin perinteisesti, oli se aina yhtä ärsyttävää, kun piti etukäteen suunnitella että nyt tänään tai viimeistään huomenna. Meilläkään kun sitä ei juuri muuten aktiivisesti tapahtunut...



Ja tänään on tullut taas kaksi vauvauutista. Ihanaa tietysti, että tuttavat saavat terveitä vauvoja, puolituttu menetti täysiaikaisen vauvan synnytyksessä. Mutta kirpaiseehan se silti, kun omaa niin toivoisi.



Mutta eipä nyt vielä luovuta toivosta. En saanut puhelinsoittoa tänään, joten alkio on mitä ilmeisimmin selvinnyt sulatuksesta ja huomenna päästään siirtoon. Sen sitten näkee, mitä siitä tulee.

Seuraavassa pelkkää omaa napaa:



Milläpäs sitä sitten raskautua voisi kun ei ole mitään munasolua joka irtoaisi saati hedelmöittyisi. Voi p***a suoraan sanottuna. Miksi mun kroppa toimii näin, tai siis miksi se ei toimi!



Mulla on varmaan tyyliin yks ovulaatio kolmen vuoden välein tai jotain. Ja mä niin luulin, että ovulaatio on just nyt. Lauantaina aloitin ovulaatiotestien teon ja viiva oli melkein tarkistusviivan tummuinen, sunnuntaina vielä vähän tummempi ja eilen vielä vähän tummempi. Ja eilen oli kovat kramppaukset ja vihlonnat molemmilla puolilla.



Mutta eilen gynellä kohdunsuun limat olivat ovulaatioon sopivat, kohdun limakalvon paksuus aivan loistava 16 mm ja kolmikerroksinen kuten kuuluukin ... Mutta kummassakaan munasarjassa ei johtotähteä eikä myöskään merkkiä siitä, että olisi munasolu jo irronnut.



Merkkiähän ei tietenkään aina jää, mutta ei mulla oikeasti ole ovulaatio vielä voinut olla, eilen oli kp 13. Mä en siis ovuloi vaikka kierrotkin on ihan normi-mittaisia.



Kysyin sitten myös sitä, että onko jotenkin mahdollista, että mulla olis ovulaatio aina tosi aikaisin, tyyliin kp 7 koska tiedän, että kummatkin alkaneet raskaudet on saaneet alkunsa heti menkkojen loputtua. Gyne sanoi, että onhan se mahdollista muttei todennäköistä ja että ehkä tilanne onkin niin, että mun miehen siittiöt on toooosi pitkäikäisiä.



Kirjoitti mulle sitten clomifen kuurin. Tuttuja lääkkeitä, niitähän söin ennen esikoisenkin alkua ja nuppi meni ihan sekaisin. Päätettiin miehen kanssa ettei nyt vielä sille tielle lähdetä, kun varsinaisesti ei ole vauva-asialla kiire. Mutta ottaa niiiiin päähän.



Miksi se ovulaatiotestin viiva sitten tummui tummumistaan jos ovulaatiota ei edes ollut tulossa :(