**KESKENMENON JÄLKEEN KUUMEILEVAT- ELOKUU**

Se olis taas menkat lusittu, ovis lienee ensi viikon alkupuolella, mutta tuskin on toivoa saada miestä puuhastelemaan keskellä viikkoa. Meillä on myös seksiä aivan liian harvoin, ja sekin yleensä silloin kun mies haluaa. Ja ne halut sattuu harvoin sopivaan aikaan :(



Vilmiina, voi harmi juttu tuo ovishomma. Kysyitkö siltä tohtorilta, miksi ovistesti näyttää "plussaa" vaikka ovista ei ole? Minuakin kiinnostaisi tuo.

Minä testailin muutaman kuukauden ovista, mutta en jaksa tuhlata niihin rahojani. Tuntuu niin toivottomalta koko vauva-ajatus enää, kun ei mitään tapahdu.



Mutta kyllä pisti tänään vihaksi, kun yksi tukevasti raskaana oleva nainen poltti sairaalan pääoven vieressä tupakkaa posket lommolla. Miksi tuommosten pitää raskautua?

Heippahei pitkästä aikaa niille jotka muistaa, ja pahoittelut kaikille tutuille ketkä täällä vieläkin joutuvat lusimaan, sekä pahoittelut myös kaikille uusille tänne joutuneille. Tsemppiä jokaiselle paljon!

Olen aktiivisesti käynyt lukemassa kuulumisianne.



Ovistestit ei sinäänsä kerro siitä, tapahtuuko ovulaatio vai ei. Ne kertoo vain, erittikö aivolisäke luteiinisoivaa hormonia poikkeuksellisen korkean pitoisuuden (eli LH-piikki). Tuo LH-piikki sitten käynnistää ovulaatioon johtavan prosessin, ja jos kaikki menee niinkuin pitää, niin munasolu irtoaa n. 36h LH-piikin jälkeen.



Eli, LH-piikki voi hyvinkin tulla ilman ovulaatiota, kun homma ei vaan syystä tai toisesta jatku loppuun asti. Ovulaatiota taas ei tule ilman LH-piikkiä, mutta aina piikki ei kuitenkaan ovistesteissä näy. Mitään sellaista kotikäyttöistä testiä ei ole, jolla voi testata, onko ovis oikeasti oikeasti tapahtunut, siihen tarvitaan gyne + UÄ (aina ei kuitenkaan näy) tai verestä mitattava keltarauhashormonipitoisuus. (Progesteroni jää koholle ovulaation jälkeen kun keltarauhanen sitä tuottaa, pitoisuus jatkaa koholla oloaan joko sitten läpi mahdollisen alkavan raskauden, tai vaihtoehtoisesti laskee takaisin normitasolle jos hedelmöitystä ei tapahdu ja menkat alkaa).



Oho, tulipas sepustus.



-Aveena, rv 29+3, kohdun ulkoinen raskaus 08/10.

Kevättalvella kun aloitin tämän kolmannen suunnittelun, luulin kroppani toimivan oikein moitteettomasti. Olivathan kuukautiset säännölliset ja kuopus saatu alulle luonnolliseen kiertoon.



Vaan ei. Testit eivät näyttäneet positiivista, kierto venähti 41 päivään, uä:ssä ei näkynyt johtofollikkelia jne. Kyllä tuli tunne, että eikö tämä kroppa mitään osaa... Söin yhden kuurin Terolutia, että saatiin kierto kohdilleen, mutta edelleenkään ei ovulaatiota, joten nyt sitten on popsittu hormooneita. Jee...



Tänään nyt kuitenkin kävin hakemassa alkiot kyytiin. Kaksi tosiaan siirrettiin, meidän viimeiset. Molemmat elossa, siirto meni hyvin. Nyt sitä sitten ollaan ainakin hetki raskaana... Pitäisi jotenkin saada pää tyhjennettyä näiksi pariksi piinaviikoksi.

Ensinnäkin hurjasti onnea PLUSSISTA Pupuliini ja Ennis!



Terveiset etelän auringosta! Oli mukava loma ja tuli ainakin tarpeeseen... No tällä lomalla ei plussattu, vaan menkat alkoivat... Tosin niin niukkoina, että ois varmaan pärjänny yhdellä pikkuhousunsuojalla koko menkat läpi... Testasin kyllä oonko raskaana, mutta negaa näytti kotiin palattua. Liekkö johtunut ohuesta limiksestä vai teroluteista?



No joka tapauksessa lääkäri määräsi jatkossa clomeja ja lugestroneja joka toiseen kiertoon, nyt välikierto, jotta limis saatas paksummaksi... No parin viikon päästä on aika lapsettomuuslääkärille ja simpat on nyt tutkimusten alla. Toivottavasti asia etenee. Tosin jouduin pakon edessä vaihtamaan ajan juuri sille mies gynelle, joka ei viime keväänä lupauksestaan huolimatta suostunut lähetettä lapsettomuuspolille kirjoittamaan. Eli pelottaa mennä sinne, jos ei nytkään ota asiaa tosissaan...



Vilmis: Tosi ikävä tilanne. Jos clomit sekoittaa pään, niin niille on olemassa myös vaihtoehtoja... kantsis kysyä niitä...



Tässä pika kuulumiset... Tää kierto mennään ilman apuja ja en viitsi ovistakaan testailla...

Tervetuloa Nippe takaisin Suomeen. Loma tuli varmaan juuri oikeaan aikaan ja ehkä saitte hiukan vauva-ajatuksista taukoa. Alitajunnassahan vauva-asia on koko ajan päällänsä, mutta jos sen saa hetkeksi pois tietoisesta mielestään niin hyvä. Mä yritän kovasti olla ajattelematta koko asiaa ... Vaikka suuret haaveet on silti tietysti. Nyt koitan keskittyä työhön vuoden verran ja sitten voinkin hakea uuteen koulutukseen. Ja vasta sen jälkeen ollaan valmiita vääntämään raskautta alulle apukeinojen kanssa. Siihen saakka mennään toivorikkaina sen kummemmin yrittämättä. Eihän sitä koskaan tiedä ...



Mutta niin suututtaa, että miksi on kaikki ovulaatiovaivat vaikkei sitä siis edes tapahtunut. Munasarjojen vihlonnat, alavatsan kramppaukset, rintojen kipeys ym. Ärsyttää, kun näiden juttujen pitää muistuttaa siitä, että ollaan ohitettu ovulaatioaika, mutta lällislää mitään mahiksia ei raskauteen ole. Mur.



Tällaisia ajatuksia tänään ...



t. Vilmis

muuten ihan sama juttu tuon seksin(tai sen vähyyden) kans kun teilläkin. Aina piti melkein väkisin sanoo, et nyt ois hetket käsillä ja kuinka monesti sitä saatiinkaan riitoja siitä aikaiseksi. Huoh. Toivottavasti ei tartte ihan hetkeen sitä samaa!



Vilmis, voi ei, toivotaan et se ovis tulisi nyt kunnollisena seuraavassa kierrossa sit. Turhauttavaa tollanen, kun oma kroppa huijaa 10-0.



Nippe, kiitti. Ja oon kade sulle, kun pääsit oleilemaan ja nauttimaan etelän auringosta :) Ja onneksi teillä nyt asiat kuitenkin menossa eteenpäin. Ja toivotaan et se mieslääkäri ois tällä kertaa "fiksumpi".



beekay, mulla on sormet ja varpaat ristissä teidän puolesta! Tsemppiä!



Aveena, ihanaa! Sä oot jo noin pitkällä! :) Onnea loppuraskauteen.



Täällä toivotaan parasta ja pelätään pahinta. En vaan vieläkään voi uskoa, et olen raskautunut ja et kaikki menisi hyvin. Ei tääkään ressaaminen varmaan hyvää tee, mut minkäs teet. Mennään siis päivä kerrallaan :)



Plussatuulia hyvät naiset!

pupuliini 5+6

Toki me Aveena sinut muistetaan. Hitsi sulla ei mene enää kauan kun saat vauvan syliin :)



Olen tässä miettinyt, että mitäs järkeä noissa ovistesteissä on, jos kerta ne ei näytä oikeasti ovista?

Minä olen kahdessa kierrossa kokeillut niitä mutta en jaksa tuhrata niiden kanssa, kun meillä ei muutenkaan tämä vauvanteko taida onnistua.

Ovis lienee meikäläisellä alkuviikosta. Ei taida olla toiveita saada kellistettyä ukkoa petipuuhiin, yleensä olen jo kauan ollut nukkumassa, kun mies kömpii viereen.

No, muutenkin on niin luovuttajafiilis koko hommasta, että en tiedä harmittaako edes kauheasti.



Voin muuten tehdä ensi kuun pinon, sama kai se on, kun olen nyt harjoitellut :)



Anir kp ?

Aveena: Kiva kun vanhat tutut käy täällä aina moikkaamassa. Vaikka itsellä usko ja toivo alkaa olla mennyttä, niin ihana tietää, että joku on onnistunut pääsemään noin pitkälle ja kauan odotettu vauva on pian sylissä!



Anir: Kiitos jos kehtaat tehdä uuden pinon syyskuulle.



Pupuliini: On varmasti aivan uskomaton olo. Stressi ei tietenkään tee hyvää, mutta ken ohjeistaa olla stressaamatta, niin ei kyllä tiedä miten vaikeeta se on näiden menetysten jälkeen. Käytkö alkuraskauden ultrassa?



Tuosta seksistä, en nyt voi sanoa, että superaktiivisia oltas, mutta kyllä täytyy myöntää, että ovista ennen, oviksen aikaan ja heti jälkeen se aktiivisuus on suurimmillaan. Alku ja loppukierrot sit on vähä harvemmin. Mutta vaikka kuinka väsyneitä ollaan aina välillä töiden/koulun jälkeen, niin oviksen tietämillä ollaan aina jaksettu "puuhastella" joka toinen tai joka päivä tahdilla. Jos ei illalla ole jaksanut, niin meillä on se hassu tapa, että herätty sitten yöllä muutaman tunnin nukkumisen jälkeen... siis ihan ilman herätyskelloa... Mutta kyllähän se taitaa välillä vähän jo kolmantena tai neljäntenä peräkkäisenä päivänä tuntua "suorittamiselta". Mutta kun niin kovasti toivotaan sitä esikoista, eikä haluis jättää yhtään ovista hyödyntämättä.



Nippe kp 12/24-35 (tää kierto ilman lääkkeitä, ei hajuakaan minkä mittanen, enkä ovistestejä jaksa tehdä)

No, eipä minullakaan ole mitään asiaa...

Ovis lienee tässä lähipäivinä. En ole edes jaksanut laskea tarkkoja kiertopäiviä. MInä olen kuitenkin ollut jo kauan untenmailla, kun mies kömpii viereen, joten tuskinpa tässäkään kierrossa on mitään toiveita raskautua...

Nippe, Tää on oikeesti stressaavaa. aina kun tuntuu jotain menkkamaista kipua alavatsalla, niin oon varma et se oli siinä. OI voi, ei oo tääkään helppoa. Ja joo, kyllä käyn alkuraskauden ultrassa. Haluavat sen tehdä tuolla lapsettomuuspolilla, eli haluaavat varmistua siellä et onko tärpänny ja et on oikeessa paikassa. Täytyy huomenna soitella aikaa sinne.

Ja onneksi teillä menee hyvin tuolla petirintamalla. Ihan kateellisena lueskelin tota sun juttua :P



Anir, koita saada se mies kellistettyä sänkyyn!



Mä huomasin kans et täällä on aika hiljaista. Minne kaikki on menny?

Pahoivoiva pupuliini 6+4

Täällä ollaan... Ei oo muka kerenny kirjottamaan, vaikka lukemassa oon käyny aina kun joku jotain kirjottaa...



Nyt heti omaa napaa... Clearbluen raskaustestiin pärähti sitten teksti "raskaana" eli varmaan sitten raskaana olen. Viimeiset 2 kiertoa mulla on ollu 40-41 päivää, mutta nyt on menossa vasta kp34 eli varmaan kierto on normalisoitunu kun nyt jo testi näytti plussaa. En tiedä miks testasin nyt jo (joku ääni pään sisällä sanoi, että "testaa nyt") :) Nyt sitten oon kuitenki huolissani kun mitään "oireita" ei vielä ole ja pari edellistä päivää oon öljynny ulkona terasseja liuotinpohjaisella aineella jos siitä on ollu jotain haittaa tänne "alulle"..?



Milloin pupuliinilla alkoi pahoinvointi?



Huh huh, ei tiedä miten päin oon ja tuntuu, että odottelen vuotoa ja vihlaisuja, että millon tämäkin menee kesken... On se kyllä kurja kun ihmisen mieli on tämmönen, ettei osaa nauttia hetkestä ilman "turhia" huolia... Viime keskenmeno tuli tosiaan rv 11 ja jotain eli siihen asti (ja sen jälkeenki jos sinne asti päästään) stressi on kova.



Tulipas omanapainen viesti, anteeks!



Tsemppiä kaikille plussaneille hermojen hallinnan kanssa ja yrittäville syksyisiä plussatuulia (saa puhaltaa myrskyn lailla)!



-nyssykkä-

Menossa laskureiden mukaan rv 4+5

Onnea plussasta! Tänne on tainnut kunnolla plussapuhuri iskeä ;) Mutta onhan täällä itse kukin jo oman aikansa "roikkunut" ja odottanut tuota plussaa kuin kuuta nousevaa...



Harmi vaan, että taidan jäädä tässäkin plussa-aallossa möyrimään sinne pohjamutiin... Aika tuntuu matelevan... Eikä mitään tapahdu...



Pupuliini: Toivottavasti pahoinvointi ei äidy pahaksi, mutta toisaalta kyllähän silloin on oikeesti tunne että on raskaana, jos jotain oireita on mitä bongailla...

plussasta nyssykkä :) Kovasti tarrasukkia sulle matkaan. Ja kovin tutuilta kuulostaa noi sun ajatukset ja pelot. Tää pahoinvointi alko n. viikko sitten to, eli oisko sillon ollu 5+6.



Nippe, kyllä se vielä sieltä tulee. En mäkään ois tätä voinu uskoo, tän 2,5 vuoden yrityksen aikana, mut tais vahinko käydä :) NO, odotellaan vielä ensi to ultraa, jossa saa sit vasta varmistuksen onko siellä ketään. Ja välillä tää pahoinvointi on aika kenkkumaista. Se välillä jatkuu koko päivän ja pönttöä on muutaman kerran saanu halailla. Yök! Mut kyllä tän kestää, kun tietää mitä voi olla palkintona.



Kovasti minäkin puhalten plussatuulia!

pupuliini 6+5

Kaikki muut raskautuu paitsi minä... :(

Sanoin miehelle, että tällä viikolla olis hyvä yrittää, se ei koskekaan minuun. Joten ihan oikeasti mulla se vauva taitaa jäädä saamatta, ja välillä tuntuu, etten enää oikeasti haluakaan. Haluaisin kokea raskauden kaikkine vaivoineen ja synnytksen ja vauvan tuoksun, mutta yöheräilyt ja taaperovaihe, se ei enää niin houkuttelekaan.

No, tässä kuussa en haluaisikaan raskautua, la olisi suunnilleen sama kuin esikoisella, ja mies on ilmottautunut Tukholman-maratonille, hyvällä säkällä ukko olisi sillä reissulla kun minä olisin synnyttämässä.

No, eipä ole pelkoa raskautumisesta, ei tartte sen enempää pohtia tätä.

Ovis lienee käsillä, munasarjoja juilii, mutta ihmeen vähän on valkovuotoa. En testaile, hukkaan menee nekin rahat.



Nippe sulle kyllä soisin vauvan meistä kaikista ekana, me ollaan sinun kanssa taidettu täällä roikkua aivan liian kauan. Minun pitäisi ehkä jo luovuttaa koko homma...



Anir 14/27-30

pupuliini: Muistan kun itsellä alkoi pahoinvointi, se oli aika tarkallaan tasan rv 6, kun yhtäkkiä alkoi vain kuvottaa (siihen asti ei ollut oikeastaan mitään oiretta). Sitä jatkuikin sitten seuraavat 10 vk...



Itse tässä yritän olla ajattelematta (huonoin tuloksin, vähän väliä saan itseni kiinni miettimässä nimiä kaksosille). Ensi viikolla saisi testata, mutta vielähän tässä ehtii kuukautisetkin alkaa. Kaikkia pikkujuttuja sitä taas kyttää, vihlaisuja, kylmänväristyksiä jne. Taidatte tietää...

Anir, voimahali sulle.



Beekay, toivotaan että siellä onkin ne kaksoset tulossa. Tai edes yksi, jos ei kahta! Jänskättää sun puolesta. Koita jaksaa niiden oireiden kyttäilyn kanssa :)



Mä niin soisin teille kaikiile, et raskautuisitte. Odottavan aika on pitkä, se tuli huomattua. ja nyt tää tuntuu kans tosi pitkältä tää aika, et pääsis näiden pahimpien viikkojen yli. Vaikka ei se huoli varmaan lopu ikinä, ainakaan meillä joilla on takana keskenmenoja.



Pe käyty varhaisultrassa. Alkio ja syke näkyi :). Mutta sehän ei takaa vielä mitään varmaksi, joten roikun teidän kans täällä vielä, jos teille sopii?

pupuliini 7+1