**KESKENMENON JÄLKEEN KUUMEILEVAT- ELOKUU**

Plussatuulia meille kaikille elokuuhun :)

Omat toiveet ei kyllä ole kovin korkealla...

Kiitos anir uudesta listasta, onnistuit :)



Täällä elellään kp 24. Ovulaatiota ei tullut oikein hyödynnettyä ... muutaman kerran on peittoja heiluteltu, mutta ei ole tainnut oikeaan aikaan osua. Olen jotenkin niiiin pessimistinen.



Tarkoitus olis varata aika Väestöliittoon, kuitenkin ollaan taas jo vuosia oltu ilman ehkäisyä ja tuloksena vain tuo maaliskuussa kesken mennyt.



Omaa napaa vielä sen verran, että matala hemoglobiini ei varmaan raskautta estä, mutta mulla on verihiutaleiden määrä tosi pieni ja se on se mistä lääkäri oli huolissaan. Varsinkin kun mulla ei ole runsasta vuotoa menkkojen aikaan. Helmikuussa hemog. arvo oli vielä 132. Maaliskuussa keskenmenon jälkeen 119. Ja nyt 110.



Johonkin se veri vuotaa kun arvot on niin alhaalla :( Sain määräyksen vetää rautaa suurimman mahdollisen annoksen/ päivä ja kuukauden päästä kontrolliin.



Mitään oireita ei ole suuntaan eikä toiseen: eli tarkoittaa, että ei ole tärpännyt. Höh.



t. Vilmis

Tosiaan matala hb ei estä raskaaksituloa eikä sinänsä heikennä alkion/sikiön elinkelpoisuutta vaikka olisi matalalla hemppa. Itse raskauduin ´09 välittömästi keskenmenon jälkeen jolloin hb oli 100 ja näytti vauva siitä selvinneen, tosin kaksosenhan menetin silloin kuitenkin ja sitä vuotoa kun oli rv.13+ asti sen takia niin hb pysyi raskauden puoliväliin saakka sadan kieppeillä. Tämän viimeisimmän km:n jälkeen huhtikuussa hb oli ainoastaan 90 ja tuplarautaa söin viikkokaupalla ja vihdoin kesäkuun alussa oli 110. Minulla ei koskaan juuri yli 120 olekaan hb vaikka menkat ei ole ikinä runsaat olleet.

Tsemppiä kaikille ja plussatuulia!!!



Helene rv.5+6 (tai 6+2 oviksesta)

Näin se elokuu kääntyi kalenteriin ja heti alkoi syksyn tuntu tulla. Eikä vielä kesäloma ole edes alkanut.



Anir: kiitos uudesta pinosta!



Helene: Kiva kun käyt moikkaamassa, mites olet voinut?



Vilmiina: Kannattaa varata aika tutkimuksiin, koska syyhän voi olla jokin pieni ja helposti korjattavissa. Itseä ainakin turhauttaa ja suuttuttaa, kun ei tiedä missä syy. Asia olis paljon helpompi ymmärtää ja hyväksyä, jos tietäis mistä tää johtuu...



Täällä kp 14 ja ovis lienee käsillä. Turhauttavaa, edes yrittää kun tietää yrityksen johtavan vain turhiin haaveisiin jospa sittenkin ois tärpännyt ja sitten taas tiputaan korkeelta ja kovaa... Voikohan keskenmenoista johtuen saada burnoutin tai jonkun masennuksen? En tiedä enää miten tästä oravanpyörästä pääsee irti... Nykyisin vaan tuntuu, että joka päivä saa itkut tirauttaa monta kertaa... jotenkin olin niin tsempannut itseni, että ekan km jälkeen, että toivun sitten kun tulen uudelleen raskaaksi, sitten kun vihdoin tulin uudelleen raskaaksi ja se todettiin tuulimunaksi, ajattelin, että kaipa sitä raskaaksi clomeilla tulee yhtä nopeasti. No eipä sitten toisestakaan clomikierrosta tärpännyt, niin nyt sitten onkin siipi aivan maassa... vaikka tokan km jälkeen totesin, että tällä kertaa tästä pääsee vasta yli, kun on terve nyytti sylissä...

Voi Nippe sinua, älä kuitenkaan lannistu!



Mun mielestä tärkeintä on nyt selvittää, mistä raskautumisongelmat kohdallasi johtuvat. Ja toivotaan, että syy on selvitettävissä. Ja hoidettavissa.



Tiedän, ettei paljoa lohduta ajatella, että jonain päivänä oma nyytti on sylissä. Kun sehän ei oikeasti ole 100% varmaa.



Mua niin sieppasi kun keskenmenon jälkeen yks mun kaveri sanoi, että älä sure, varmasti vielä saatte oman vauvelin. Siis miten niin "varmasti". Ja itse hän oli tuolloin viimeisillään raskaana.



Oikeasti sehän on niin, että vain toinen saman kokenut voi tietää, miten pahalta tuntuu. Mun äiti sanoo mulle jatkuvasti, että mun täytyy päästä yli ja että mun täytyy päästää irti. Mutta kun en pysty enkä edes halua!



Tänään treffaan yhdessä äitiporukassa kaverin, jolla on lähes sama laskettu aika kuin mikä mulla olis ollut. Koitan tsempata, etten tyrskähdä itkuun kun näen sen mahan ja kaikki kyselee vointeja yms. Onneksi siinä porukassa on yks mulle tosi läheinen ystävä, joka varmasti tukee mua ja katsoo miltä mun olo vaikuttaa.



Ja olen oikeasti onnellinen sen mun kaverin puolesta, hänkin koki keskenmenon alkuvaiheessa, mutta heti tärppäs uudelleen. Siinä mielessä se ei ole sama asia.



Oletko Nippe saanut jo sitä Terolut-reseptiä?



Mä koitan olla miettimättä. Menkat tulee alkamaan viikonloppuna. Ei päänsärkyä, ei nippailua alavatsalla eikä jatkuvaa pissahätää = en siis ole raskaana :(

sait laitettua uuden pinon pystyyn, kiitti :)



Vilmis, mulla kans toi sama ongelma, en vuoda juuri ollenkaan menkkojen aikaan, mut täällä ei oo kukaan lääkäri siitä huolissaan.. tiedä sit mitä se on, jos sitä ei tutkita. Mut mä luulen et omalla kohdalla se on ohut kohdun limakalvo.

Ja toivotaan et kuitenkin olisi teillä tärpänny, vaik oireita ei vielä olekaan :)



Nippe, mä luulen et tästä kaikesta voi helposti saada masennuksen ja jonkun burnoutin, kyllä tää sen verran rankkaa on! Voimahalit sulle! :) Ja lainatakseni vilmistä, älä lannistu, kyllä se vielä helpottaa, tavalla tai toisella. Omalla kohdalla tuntuu et se oman nyytin saaminen on niin kaukainen haave nykyään, et toi raivovaihe on menny jo vähän ohi(tulee kyllä vielä toisinaan, mut menee ohi nopsaan). Ja tyhmä kun olen, odotan siltikin joka kuukausi oisko tärppi käyny ja sit petyn yhä uudestaan... Voiko ihminen oikeesti olla noin tyhmä??



ON: täällä piinaviikot alotettu, ois sit taas piinailtavana lähes 2 vkoa, huoh..

Pupuliini kp19/25-30

Moikka!

Täällä täti tuli kuun lopussa vierailulle ja kierto oli 41 päivää... Ajattelin jo, että joskos sitä olisin raskaana, mutta ei sitten prkl! Ärsyttää kun taas on yks sukulainen pamahtanu paksuksi ja aloittaa taas sen kyselytulvan minulle, "että missäs teidän toinen"... Tässä yks päivä taas mietin kuinka pitkällä sitä olisin jos vielä odottaisin. Kovasti jo puoliväli ois ylitetty ja väsymys vähän helpottanu... Tuntuu, että tämä keskenmenon jälkeinen aika on mennyt kuin sumussa. Oikeen ei osaa iloita mistään ja jotenkin turhautunut olo kokoajan. Kierrot on tosiaan ihan hakusessa ja se lisää vielä tunnetta, että en raskaudu enää...



nyssykkä kp 5/28-41 (40-41 kaks viimeisintä kiertoa, että otappa tästä selvää...)

Eipä tässä ihmeempiä, ovis lähestyy, se lienee tuossa viikonlopun tietämillä. Saa nähdä tuleeko hyödynnettyä. Vaikka eipä tuolla väliä, kun ei tärppää kuitenkaan...



Menen tänään katsomaan 6 päivää vanhaa vauvaa. Mahtaa olla ihana ja pieni. Ei ainakaan kuumetta helpota, miesraukka joutuu taas koville.



Tyttökin oli tänään selittänyt päiväkodissa, että meille tulee ihan kohta vauva. Kun tädit olivat olleet ihan kysymysmerkkinä, neiti 5v oli selittänyt, että äiti niin kovasti haluaisi vauvan, mutta isi ei. Kyllä ne vaan kaiken kuulee :)

Nyssykkä: Pahoittelut menkoista :(



Vilmis: Eipä ne oireet taida aina etukäteen ilmaantua, että äläs nyt hätäile ;) Paraskin sanoja täällä, joka heti menettää aina omalla kohdalla toivonsa... Terolut kuuria en oo nyt vielä saanu, eikä lääkäri oo edes vielä soittanu ja varmistanu jatkosuunnitelmia :( Mutta mulla on tuolla laatikossa teroja jäljellä pariin kiertoon tarvittaessa, koska km jälkeen pyysin teroja, kun en jaksanut odottaa 3 viikkoa pidempään kaavinnasta niitä ekoja menkkoja... halusin heti päästä yrittämään...



Pupuliini: Nuo piinaviikot vie kyllä multa hermot, pitäs olla jokin testi, jolla sais heti vällyjen heiluttelun jälkeen tiedon, että tärppäskö vai ei ja sit kun sais sillä testillä vielä tiedon, et jos tärppäs, niin meneekö kesken vai kestääkö loppuun asti... siinä oiski hyvä bisnesidea, mutta toteutus taitaa olla sit se haasteellisempi puoli... Ja mulla tosiaan tään kaavintarumban jälkeen tuo limis taitaa olla liian ohut, että vois edes mikään tarttua minuun kiinni. Siksi tuossa sitä terolut kuuria oon miettiny, että alotanko vai en, kun se lääkäri ei oikein osannu sanoa onko siitä apua siihen keltarauhasta tukemaan... Netistäkin löytyy puolesta ja vastaan tekstiä...



Ovis tänään todennäköisesti, nippailuista päätellen... Vällyjä heiluteltiin heti töiden jälkeen, sovittiin ihan aamulla treffit sänkyyn ;)

Joku ehkä muistaa mut kevään listalta. Jotka ei, niin tässä perustietoja: 39v. 2 lasta, km 2/10. Keväällä söin 4 kiertoa Clomifenia, mutta se niukensi vuodon ihan mitättömäksi. Menin uudestaan gynelle kesäkuussa ja pyysin Femaria (kiitos Nipa vinkistä!). Tänään plussasin ekasta Femar-kierrosta!

Olo aika epätodellinen, vasta rv 4+2. Pahoinvointia ei vielä ole, toivottavasti tulee, sillä keskenmenneessä ei ollut, kahdessa ekassa raskaudessa oli.

Olen aloittamassa vakituisen työn ja lapset on menossa päiväkotiin; ehdin sentään 7kk olla töissä. Tai mistä sen tietää, miten tässä käy... Kaikkeen yritän varautua henkisesti.

Clomifenin käyttäjiltä haluaisin kysyä sellaisen kysymyksen, jota en lääkäriltä kehdannut kysyä: Paraniko teidän seksielämänne Clomin myötä? Mä en ole ikinä saanut yhdyntäorgasmeja kuin Clomikuurin aikana. Mietin johtuiko lääkkeestä vai jostain muusta, ja mies tykkäis, et käyttäisin clomia, kun tuli kivoja sivuvaikutuksia :) No, meillä clomi ei kuitenkaan auttanut raskautumiseen eli taidan jatkossakin turvautua Femariin. Femar on kalliimpi, mutta ainakin Hesassa Yliopiston apteekki myy lääkettä viiden kappaleen erissä, ja mulle toistaiseksi riitti ne ekat viisi.

Oikein paljon tsemppimieltä ja uskoa tulevaisuuteen teille kaikille! Älkää luovuttako, mutta yrittäkää ajatella muutakin kuin raskausasioita. Jonain päivänä voikin huomata olevansa taas raskaana.

Otti koville tavata eilen kaveri, jolla on samanmoinen vauvamaha kuin mikä minulla olisi jos kaikki olisi sujunut hyvin. Onneksi hän ei mitenkään esitellyt masuaan, tiedättekö kun on sellaisia odottajia jotka tyrkkäävät vauvamahansa oikein kunnolla esille. Hammasta purren. Mutta kun juteltiin porukassa kuulumisia niin en pystynyt muuta sanomaan kuin, että koville ottaa kun ei ole samanlaista vauvamahaa kuin vieressä istuvalla. Ja silloin pääsi itku. Ottaa se oikeasti todella koville. Vain saman kokenut voi tietää tunteen.



Mä varasin nyt sitten ajan gynelle, oletettuun seuraavaan ovulaatioaikaan niin näkee sitten vähän miltä tuolla näyttää. Että onko munasarjoissa mitään toimintaan viittaavaa.



En Nippe jotenkin ollut huomannut, että sulla on takana kaavinta ... Sehän vissiin vaikuttaa niin, että limakalvon paksuuntumisen kanssa voi tulla ongelmia. Toivottavasti saisit limakalvon paksuuntumisen tukemiseen jotain hormonaalista apua.



Ihminen voi tosiaan olla todella tyhmä kun antaa itsensä joka kuukausi toivoa vaikka tietää, että sitten pettymys on taas ihan valtaisa. Uskotteko muuten siihen, että nainen sisimmässään tietää kun on tullut raskaaksi? Mä olen oikeasti molemmilla odotuskerroilla t-i-e-t-ä-n-y-t jo ennen testaamista. Tosin säännölliset menkat on molemmilla kerroilla olleet kunnolla myöhässä, mutta silti jotenkin muutenkin olen ollut asiasta tietoinen.



Täällä kärsitään lievästä rintojen arkuudesta (jos aristaminen loppuu, menkat alkaa muutaman päivän päästä) ja menkkamaisia kramppeja on alavatsalla. Toivoisin niin, että jos ovat alkaakseen niin alkaisivat sitten ajallaan. Välttyisi turhalta märehtimiseltä.



t. Vilmis kp 25/28-30

Simona: Ilman muuta sut muistetaan, ainakin minä ;)Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin! Ihania uutisia! Mulla clomit ei oo niukentanu kai vuotoa, luulen että se niukkeni heti kaavintojen jälkeisenä seurauksena... Mitä tuo femar noin maksaa? Ja onko ihan tabletti vai piikkihoito? Siis lapsettomuushoidoissa pelkään kaikkein eniten, että jos joutuu piikittämään... (sinällään hullua, kun tiedän, että jos raskaudun, joudun vähintään viikolta 12 eteenpäin piikittää itseäni 2 kertaa päivässä, ettei tule tukoksia...) Clomit ei kyllä oo mitenkään vaikuttaneet seksielämään... siis ehkä sen verran, että nyt tietää millon ovis tulee, aina hymynaama kp 14.



Vilmis: Joo itse asiassa takana on kaksi keskenmenon kaavintaa ja vuosi ennen ekaa keskenmenoa kaavittiin polyyppi pois kohdusta... eli kai se sit lasketaan, että kaavintoja on kolme? En tiedä... Mutta ajattelin kokeilla nyt sitä terolut kuuria tämän oviksen jälkeen, kun kerran lääkäri ei oo mulle mitään muita ohjeita nyt antanut ja sanoi, että ei siitä ainakaan haittaa pitäs olla... Jos se auttais limiksen paksuuntumiseen...Hemmetti kun täällä ei oo gyneä, eikä neuvolassa osata sanoa näihin ongelmiin mitään. Neuvottiin, että ei missään nimessä sitä terolut kuuria saa ottaa, että aiheuttaa menkat, mutta kun luin netistä, niin ei ne menkat ala, jos on tullut raskaaksi...

Jälkitarkastus oli tänään. Hcg oli alle viisi eli normaali ja kohtu tyhjentynyt.



Itku silmässä katselin siellä neuvolan käytävällä ohimeneviä pikkuvauvoja vanhempineen ja kun pääsin lääkärin puheille niin ensimmäiseksi tyrskähdin kyyneliin.



Lääkäri oli kyllä ihana. Kyseli vointiani ja varmisti että olen pystynyt nukkumaan ja syömään sekä ehdotti, että voisin mennä juttelemaan terveyskeskus-psykologille.



Tuota viimeisintä pohdin itsekin vakavasti siloin heti keskenmenon jälkeen. Luulin olevani jo tyynemmillä vesillä, kun pystyn itsekseni jo ajattelemaan asiaa ilman, että alkaa surettaa, mutta on se suru näköjään vaan syvällä.



Tämä lääkäri sanoi ihan suoraan, että pitää käyttää kondomia tämä ensimmäinen kierto. Edellinen lääkäri sanoi jotenkin niin, että yleensähän suositellaan, että odotetaan yhdet kuukautiset, mutta miten sen nyt ottaa.



Tuon jälkimmäisen perusteella ja toisten keskenmenon kokeneiden kokeneiden saamien ohjeiden pohjalta, tämä on kyllä ollut yrityskierto ja peittoja on heiluteltu oletetun oviksen aikaan kahdesti.



Jos olen raskaana niin sitten olen. Se juna on jo mennyt. Murehditaan sitten jos on tärpännyt.



On tämä äitiys yhtä murehtimista. Ensin tärpistä ja sitten siitä meneekö raskaus loppuun asti ja sitten meneekö synnytys hyvin, osaako sille antaa oikeanlaista hoivaa ja kasvaako siitä kunnon kansalainen ja lopulta missähän se menee ja kenen kanssa ja onhan sillä edes villahousut jalassa.

Hei, älä nyt ainakaan ota stressiä siitä, ettette ole käyttäneet ehkäisyä. Minulle ainakin sanottiin ekan kaavinnan ja myös toisen jälkeen, että suositus on, että odotetaan se yksi kierto ennen uutta yritystä. Tämä sen vuoksi, että kroppa sekä henkinen puoli olisi valmis sekä uuden raskauden laskettu aika olisi helpompi määrittää. MUTTA nykyisin on niin hyvät laitteet, että tuo lasketun ajan määrittäminen ei ole mikään ongelma. Toiseksi, jos kroppa ei ole valmis uuteen raskauteen, ei uusi raskaus voi alkaa. Kolmanneksi, kaikki eivät ovuloi ennen ensimmäisiä menkkoja tai ovis voi olla vajavainen, joten tärppiä ei välttämättä tule. Me ei ainakaan ehkäisty ennen ekoja menkkoja, mutta empähän silti tullut raskaaksi silloin, enkä kyllä vieläkään :(



Jostakin olen lisäksi lukenut, että on suurempi todennäköisyys, että seuraava raskaus menee hyvin, jos keskenmenon jälkeen raskautuu 6 kk sisällä. Jos raskautuminen kestää pidempään, on ennenaikaisen synnytyksen ym. riskit suuremmat... Ja siinä tutkimuksessa todettiin, että pitäisi nykyisiä suosituksia ehkä muuttaa, että yritys kannattaisi aloittaa piakkoin...

EnnaNin: Kyllä se suru on syvällä ja nousee pintaan juurikin kun näkee pieniä vauvoja tai äitejä vauvamasujen kanssa ja varsinkin jos antaa itselleen luvan tyrskähtää itkuun. Minäkin luulin olevani jo vähän sinut tämän asian kanssa, mutta niin vaan tiistaina otti koville asiasta mainita edes muutamalla sanalla. Ja kyyneleet nousee silmiin kun vähänkin miettii, varsinkin kun ei tiedä miten kauan tässä vielä menee tai raskautuuko sitä enää koskaan uudelleen. Psykologia mullekin silloin heti neuvolasta tarjottiin. Ja sanottiin, että psykologi on käytettävissä myöhemminkin keskenmenon jälkeen, ja sitten kun uusi raskaus on alkanut.



Nippe: Outoa, ettei se lääkäri ole nyt sitten ollut sinuun yhteydessä. Meinaatko "uskaltaa" Terolutit aloittaa ilman varsinaista suositusta/ määräystä? Ettei kroppa mene sitten ihan sekaisin? Aikamoisen synkkä tausta kyllä, kolme kaavintaa ... kohtu on varmaan aika kovilla :(



Täällä ei mitään uutta. Koitan olla toivomatta, etten sitten taas pety. Mutta toisaalta se toivominen ja haaveileminen on niin ihanaa. Menkkamaisia kouristuksia on kyllä jo havaittavissa, mutta tiedän, ettei se merkkaa vielä suuntaan eikä toiseen: esikoisen odotuksessa mulla oli maailman pahimmat menkkakouristukset ja kuljin vaippa pöksyissä kuukauden ennenkuin tein testin, olin sitä mieltä, että holahtaa milloin vain. Krampit olikin sitten vain kohdun kasvukipuja ja jatkuivat ensimmäiset 4 kuukautta.

Kyselit Femarin hintaa. Viisi kappaletta maksoi 23,73, josta kelan korvaus 9,97 eli omaksi osuudeksi jäi 13,76. TÄmä siis yhden kierron hinta. Lääkettä myydään 30 ja 100 kappaleen erissä yleensä. Tietääkseni vain Hesan yliopiston apteekki myy viiden kappaleen erissä. Eli hintaa tulee, jos joutuu ostamaan 30 kpl paketin.

Ihanaa, alkaa loma! Tosin tein tässä äkkikäännöksen elämässäni. Aloitan opiskelut ja ne alkavat jo tässä lomani aikana. Opintovapaalle jään sitten loman jälkeen... Työnantaja suhtautui opintovapaaseen yllättävänkin kannustavasti ja positiivisesti, vaikka opiskeltava ala ei liity millään lailla nykyiseen työhöni... Olen siirtänyt pari vuotta tätä työpaikan vaihtoa tai opiskelun aloittamista, koska vauva on ollut toiveissa. Mutta joka kerta kun olen ennättänyt iloita, että nyt tauko tähän oravan pyörään on tulossa, niin matto on vedetty jalkojen alta pois. Nyt päätin, että en tee enää mitään päätöksiä sen takia, jos meille tulee vauva, koska ei sitä näköjään tule ja jos tulee, niin sitten suunnitelmat suunnitellaan uusiksi. Toki ois aika kohtalon ivaa, että heti kun tekee tälläisen uhkarohkean päätöksen jäädä opintovapaalle, niin tärppäis, mutta eipähän se tärppi ole ennenkään nyttiä syliin tuonut...



Vilmis: No aloitin teroluteja syömään 1 tbl/päivä. Lääkäri ei vielä ole ottanut yhteyttä, tai sitten kirje ei vaan ole ennättänyt vielä perille. Kysyin gynellä käydessäni, että auttaisko ne, niin sanoi, ettei niistä ois haittaakaan ja vois sitä seuraavaan kiertoon niitä ottaa, mutta enhän tietenkään malttanut odottaa ;) No katsotaan mitä tuleman pitää...



Simona: Kiitos tiedosta. Ei nuo nyt kalliita ole, luulin, että maksais enemmänkin... Onhan ne sit ihan tabletteja eikä piikkejä? Jos kysyis seuraavan kerran gyneltä tuota...

Uutena liityn mukaan,toivoen parempaa onnea tällä kertaa. Taustaa: olen 32 v. ja munatorvien tukkeutumisen takia en pysty saamaan luonnollisesti lapsia. Meillä on kuitenkin kaksi lasta, tuoresiirrosta -07 syntynyt poika ja pakasteesta luonnolliseen kiertoon -09 syntynyt poika.



Kolmatta lähdettiin tekemään jo kevättalvella, mutta ehkä stressaavan elämäntilanteen takia kroppa oli sekaisin, eikä ovulaatiota tapahtunut, joten otettiin sitten lääkkeet mukaan. Kesäkuussa tehtiin alkionsiirto, ja plussasin siitä 4+1. Olin tietysti aivan mielettömän onnellinen, että taas oli käynyt niin hyvin. Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin niukka vuoto, ja siitä päivän kuluttua kivulias ja runsas vuoto. Pettymys oli kova, kun hetken aikaa oli ehtinyt jo iloita. Jos olisin pantannut testiä vielä pari päivää, en olisi tiennyt, että siellä hetken joku eli :-(



Mutta nyt joka tapauksessa yritetään vielä kerran. Tämän jälkeen ei enää ole alkioita pakasteessa, joten tämä on viimeinen mahdollisuus. Yleisellä puolella ei enää korvata hoitoja, kun on jo kaksi lasta ennestään, ja yksityiseen ei ole varaa.



Totta kai ole mielettömän kiitollinen lapsistani, toisilla ei ole vielä ensimmäistäkään. Kaipuuta ei vain osaa järjellä selittää...



Nyt kuitenkin optimistisin mielin eteenpäin ja lykkyä kaikille!

Tsemppiä Nippe opiskeluun, ihan mahtavaa tehdä uhkarohkea, äkillinen päätös ja aloittaa opinnot. Ihan mahtavaa! Ja tosiaan, elämällä on tapana heittää eteen erinäisiä mutkia ja solmuja, mutta tarjolla oleviin mahdollisuuksiin pitää silti tarttua sen enempää tulevaisuutta murehtimatta! Jospa opinnot auttavat saamaan ajatukset muuallekin kuin vauva-asioihin ... Ja se taas voi edesauttaa onnistumisessa :-) Positiivista ajattelua!



Beekaylle tervetuloa mukaan, vaikka meidän pinon takana onkin synkkä tausta. Murehditaan, pohditaan ja toivotaan yhdessä.



Täällä jännätään vaikka niin päätin etten mieti enkä varsinkaan haaveile. Mutta onhan se tietty niin, että toiveet on aina korkealla kun mahdollisuus tärppiin on. Eri asia on silloin kun mitään puuhia ei ole missään vaiheessa kiertoa ollut - sellaisiakin kuukausia meidän parisuhteessa kun on ollut.



t. Vilmis kp 27/28-30, piti oikein kalenterista laskea missä mennään :-)

Ihan mahtavaa (*paukuttelee henkseleitä, että vinkkini tepsi* ;)). Nyt toivotan oikein onnellista raskausaikaa ja myötätuulta odotukseen!



Nippe: Femarit on ihan tabletteja. (Ei se pistäminen oikeasti niin kauheaa ole, vaikka mäkin kädet täristen ekaa pistämistä mietin.)



t. Pinon ohi Nipa, joka edelleen odottaa odottamista (vielä yksi inssi jäljellä ja sit kohti IVF:ää...)