Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille

no minusta teini tarvitsee tuon kaiken paitsi mopon. Ja harrastus pitää valita sen mukaan mikä kiinnostaa, eikä hinnan.



Meidän lapsilla on jo tuo kaikki, eikä nää ole kuin alakoulussa.

"Itse tunnen montakin "suurten ikäluokkien lasta" joilla on selvä persoonallisuushäiriö. Siis niin selvä, ettei sitä voi mitenkään olla huomaamatta. Sotien jälkeen monilla vanhemmilla ei vaan ollut aikaa lapsille ja usein vanhemmat lapset kasvattivat pienempänsä. Lisäksi oli näitä sodassa traumatisoituneita vanhempia joista ei vaan enää ollut kasvattajiksi."



Äitiysloma oli 2 viikkoa. Sen jälkeen vanhempi saattoi palata työhön, ja vauva joutua hoitoon ties kenelle. Kukaan ei valvonut hoidon laatua, eikä hoidolle ollut mitään kriteerejä, hoitajan koulutuksesta puhumattakaan. Kuka tahansa naapurin rouva kelpasi hoitamaan pientä avutonta vauvaa, jotta vanhempi voisi palata työhönsä.

"Suurten ikäluokkien äidit jäivät kotiin."



Olen itse yli 30v. Mummoni vei jokaisen lapsensa hoitoon 2kk iässä päästäkseen töihin. Mummoni pyysi joka kerta pidempää lomaa, mutta tehdas ei myöntänyt. Hoitajana oli naapurin täti, jolla oli samanaikaisesti useita lapsia hoidettavana.

asia ja me emme tiedä koko totuutta. Asiasta ei sen enempää meidän varmana tarvitse pohtia.

Se on riittänyt. Ja näitä tilanteita on tullut pilvin pimein suurperheen kanssa. Niin mielellään lapset suurentelee kavereilleen draamaa, kuinka äiti on paska kun pakottaa mut tekemään sitä ja tätä.

Herranjumala, jos siihen lähdet myötäilemään, että niinpä vain onkin ja millainenhan sen perheen tilanne on ja onkohan siellä kaikki kunnossa ja pitäisköhän sille äidille puhua, että ei pakottais lasta harrastukseen, niin olet kyllä kusessa.

Opeta lapset siihen, että kuuntelevat, mutta eivät sekaannut kavereidensa perheiden kasvatustyyliin sen kummemmin. Koska koko totuutta tuskin lapsi kertoo kaverilleen.

lapset kasvavat siksi erilaisiksi kuin ennen.

nyt sitten lapset eivät tee kuten sanotaan, vain koska sanotaan vaan kyseenalaistavat esim. kodin tapoja.

siinä sitten on auktoriteettiristiriita valmis, ja vanhemman ja lapsen välinen suhde jää vääntämiseksi. mikä sitten toisaalta tuo sen, että lapsi tottuu tähän eikä kunnioita automaattisesti muitakaan auktoriteetteja.

miten pitäisi kasvattajana toimia? kasvaattaa vanhojen arvojen mukaan vai jotenkin yhdistää vanhat kasvatustavat nykyaikaan. ei ihme, että kasvcattajat on hukassa. itse olen ainakin.

esim. 7 vuotias lapseni sanoo kaverilleen, jonka äiti pakottaa häntä harrastamaan jotain, että sano äidillesi, ettei saa pakottaa, jos et halua harrastaa. minä aikuisena puutun tilanteeseen, että kyllä aikuinen voi ja hänen pitääkin pakottaa 7 vuotiaita asioihin. siihen oma lapseni vastaa, että harrastus ei voi olla sellainen asia, jota pitää tehdä vain siksi, että vanhempi niin haluaa.

miten tähän pitäisi sitten suhtautua. menetänkö auktoriteettini pitämällä lapsen ajattelua järkevänä vai päästänkö itseni symbioosiin lapsen kanssa, jossa hän ottaa osan vanhemmuudestani ja hänestä kasvaa tällainen ongelmalapsi.

kaipaisin mielipiteitä, kiitos!

hyvin tarkkaan. Kukaan ei ole siellä kirjoittanut tuollaista, mitä väität.

Se läppärijuttu oli sitä, että parissa perheessä vanhemmilla oli työläppärit, mihin ei teinit voineet koskea ja tallettaa tehtäviään. Joten vanhemmat olivat ostaneet läppärit teineilleen, että saavat tehdä rauhassa projektinsa omalle koneelleen.

Miksi ei kännykkää saisi olla jokaisella teinillä? Meillä ainakin on, koska meillä ei ole lankapuhelinta. On pakko saada teini joskus kiinni puhelimella. Ehkä te ette osta teinille kännykkää, mutta kyllä minusta teini tarvitsee oman puhelimen, koska ikävää on jos joutuu koko ajan soittelemaan toisten puhelimesta, että missä on ja minne on menossa.

Meillä teinit viettää aikaa joskus kahviloissa. Miksi ei saisi. Perustele se minulle. Viettävät aikaa meillä paljon, mutta käyvät joskus kahvilla yhdessä. Kas,niin minäkin teen. Ostan kupin kahvia ja istun ja luen vaikka päivän lehden. Miksi tämä on sinusta niin tuomittavaa.

Ja siinä ketjussa en kyllä lukenut merkkivaatteista ja kielikursseista yms. pakollisina missään. Viitsisitkö kopsata ne monet kohdat, missä jokaisen teinin pitää päästä kielikurssille, lintsille, ulkomaanmatkoille, laivalle, ravintolaan jne...minä en sieltä löytänyt sellaisia kohtia.

Ai niin, minä olen myös nuorena käynyt lähibaarissa kahvilla joskus ja elokuvissakin käytiin pari kertaa vuodessa ja kielikurssilla olin lukioaikana 2 kertaa. Lintsillä ollaan käyty kerran kun olin 6v. Ulkomailla emme kyllä käyneet. Mutta samalla kesälomareissulla kun kävimme Helsingissä lintsillä, kävimme Ahvenanmaalla laivalla.

Ja voi kuule, ihan hyvät vanhemmat minulla oli ja ihan hyvä aikuinen minusta on tullut.

lapsen kulut iän myötä. Siellä moni kertoo, miten jokainen perheen teini tarvitsee oman läppärin, kännykän, jne. kuin myös kielikurssin, kalliin harrastuksen, merkkivaatteet, mopon, rahaa kahvilaan, ravintolaan, elokuviin, lintsille, laivalle, ulkomaanmatkoille, jne. Sillä jos näitä ei saa lapsi syrjäytyy. Lopulta lapsi lyö sen tärkeän kortin pöytään "kaikilla muillakin on". Viimeistään silloin vanhemman on toteltava.

Moni teinin vanhempi perustelee tuota kilpavarustelua sillä kun teini syrjäytyy tai "kaikilla muillakin"! Käsittämätöntä! En sano, etteikö lapselle pitäisi ostaa tavaroita jne, mutta ei ole hyväksi, että lapsi saa, mitä ikinä mieleen juolahtaa vetoamalla kaveriporukan hylkäämiseen tai kaveriporukan krääsän määrään.

nykypäivän nuorissa ja nuorissa aikuisissa, joiden puheessa v**u esiintyy joka toisena sanan. Roskaus on kansalaisoikeus samoin naapureiden häirintä mopoilla. Jos jotain sanoo niin kosto tulee varmasti.

Mä oon opettanu meidän nuorille näin: Kiroilla SAA, se on ihan oma asia miten kavereitten kesken puhut. MUTTA aikuisten seurassa, koulussa, töissä, harrastuksissa eikä ikinä pienten lasten kuullen- EI SAA KIROILLA. Se on epäkunnioittavaa ja antaa huonon kuvan.

Kiroilla ei saa. Ei edes yksin ollessa. Tai laki ei sitä estä, mutta se ei ole Jumalan tahdon mukaista toimintaa.

Muutenkin nykylapset ja nuoret pitäisi opettaa elämään terveellä tavalla Herran pelossa, kunnioittamaan Jumalaa, elämää, luontoa, lähimmäisiä ja itseään.

Toki lapsilla on vaikutusvaltaa ja heitä kuunnellaan.

... oli kolme viikkoa kotona, toisen kanssa melkein vuoden. Ja kuulemma pitkästyi hirveästi. Aika kyllästynyt nainen tuntui olevankin koko lapsuuteni. Mainio malli siitä, millainen äiti en halua olla. ;)

"isommat haluavat/tarvitsevat jo omat kännykät, iPodit ja omat läppärit..."



Miksi oma iPod sekä oma läppäri ja oma kännykkä? Jos perheessä on kolme teiniä se tarkoittaa 3xiPod, 3xläppäri ja 3xkännykkä + vanhempien tietokone ja puhelimet. Eikö vähempi riitä?



"Osalla elämäntapa on kerskakulutusta: esimerkiksi synttärikutsut on pröystäileviä( 10-vuotiaat tytöt käyvät mani-ja pedikyyrissä), lapsilla on jatkuvasti uudet puhelimet ja merkkivaatteet ja vertailevat keskenään ulkomaanmatkojaan. Yksi lapsi ilmoitti: "Tänä vuonna mulle järjestetään vielä kalliimmat synttärit kuin viime vuonna"."



"Joten kummallakin pojalla on oma kone, jotta ei tarvitse odottaa, että ensin toinen tekee kotisivuaan tunnin ja toinen odottaa, että saa tehtyä historian tutkielmansa."



Mitään ei opeteta jakamaan ja priorisoimaan tyyliin: käyttöoikeus ensin sille, joka tekee koulutehtävät, sitten toinen voi tehdä kotisivuaan. Toki pitää olla oma kone, jotta pääsee tekemään kotisivuaan juuri silloin kuin haluaa.



"Uskon, että aika moni vanhempi ostaa toisen tietokoneen siinä vaiheessa, kun teinit tappelevat koneen käyttövuoroista. Muutaman satasen investoinnilla jää monet riidat väliin. Ja teini suuttuessaan ei säästele ääntään tai ajattele, mitä mekkalaa naapuriin kuuluu."



Ostaa koneen, jotta ei tarvitse kasvattaa. Ostaa koneen, koska muuten teini suuttuu ja huutaa. Rahalla ratkotaan riidat. Ei opeteta vuorottelemaan ja sopimaan.

mitähän minun nyt pitäisi tehdä, ettei lapset olisi liian hankalia kasvaessaan, argumentoidessaan paljon ja sanoessaan mielipiteensä yleensä asiaan kuin asiaan.

ettei joka asiaan tartte inttää vastaan, eikä

napista kaikesta ja että harrastuksissa totellaan ohjaajaa ja koulussa opettajaa.

tekevätkö lapsenne sitten mukisematta kaikki kotityöt, tulevat heti kun heitä kutsutaan, muistavat aina kohteliaat tavat ja tekevät asioita vain siksi, että ovat lapsia, joita aikuinen saa pyytää mielensä mukaan koska on aikuinen.



meillä ainakin protestoidaan kaikkea, enkä oikein tiedä miksi. ei kiinnostavat asiat kun eivät nykyään tunnu olevan itsestäänselvyyksiä vaan vääntämisen tulos.



mikä meni minulla pieleen?

en minä ainakaan.

enhän ymmärrä suurta osaakaan lapsen kiinnostuksen kohteista esim. foorumit ja meset, digikamerat, musiikinteko-ohjelmat jne. että olen kyllä ihan oppipojan asemassa näissä asioissa.

tästä ei ole sitten pitkäkään matka siihen, että lapsi alkaa ehdottelemaan, miten asioita voitaisiin perheessä tehdä ja sitten kun ajatukset on hyviä, niin niitä jopa otetaan käytäntöön.

sitten olenkin synbioosissa lapsen kanssa ja lapsi ei varmasti ole niitä, jotka ottaa kirjan esille vain siksi, että joko jossain sanoo niin vaan siksi, että tietää miksi kirja otetaan esille ja miten systeemi toimii.

eli jos opettajat ei tavallaan "myy" eli siis perustele tuntiensa sisältöä lapsille, ei nykypäivän lapsi anna vastakaikua vain, koska joku sanoo jotakin.

vaikka ennen opeille naureskeltiin, niitä toteltiin mutta nykyään ei enää tehdä niin vaan suoraan näytetään, että systeemi ei toimi. pitäisikö koulunkin muuttua, ei vain lasten toimia kuten aina ennenkin?

kysynkin vaan, että jos yhteiskunta ja tapa toimia muuttuu, niin miksi oletetaan, että lapset ei muuttuisi?

Olen lukion opettaja. Opiskelijat ovat 15 - 20-vuotiaita. He ovat sekä tottelevaisia että kiinnostuneita. Jos eivät ole kiinnostuneita, niin yleensä ainakin jonkin verran kiinnostuvat, kun perustelen opetettavia sisältöjä. Käytöshäiriöitä ei juurikaan ole ja töitä tehdään ihan hyvin. Eikä koulumme ole mikään eliittikoulu. Mediasta tai yksittäisestä koulusta saatu kuva nykypäivän koulumaailmasta ei ole totuus.

tekevätkö lapsenne sitten mukisematta kaikki kotityöt, tulevat heti kun heitä kutsutaan, muistavat aina kohteliaat tavat ja tekevät asioita vain siksi, että ovat lapsia, joita aikuinen saa pyytää mielensä mukaan koska on aikuinen.

meillä ainakin protestoidaan kaikkea, enkä oikein tiedä miksi. ei kiinnostavat asiat kun eivät nykyään tunnu olevan itsestäänselvyyksiä vaan vääntämisen tulos.

mikä meni minulla pieleen?

Protestoida toki voi, mutta todellakin meillä lapset tottelevat kuitenkin. En vaadi mahdottomia tai typeriä, enkä kieltäydy keskustelemasta. Mutta minä ja lasten isä määräämme, ja lapset tämän tietävät. Lapset ovat 0 - 16-vuotiaita, ja heidän kanssaan on mukavaa. Puhallamme yhteen hiileen, perheessä on yhteishenkeä.

"Meillä on viisi kouluikäistä lasta, ja perheessä viisi tietokonetta."



"nuori osaa jo vaatia omaa tyyliä ja erikoismerkkejä. Tulee se kuuluisa kiristyslause " Kun kaikilla muillakin on".."



On eri asia vaatia merkkivaatteita, koska ne ovat laadukkaita ja kestäviä kuin siksi, että "kaikilla muillakin on".

"Mitä vanhempi lapsi, sitä enemmän hänen lentolippunsa ja hotelliyönsä maksavat, samoin harrastumaksut (seuramaksut, välineet, vaatteet) kallistuvat. Sitten on konsertteja, kielikursseja, harrastusmatkoja, kaverireissuja, jne. Kaikken uppoa aina vähäsen ja yhteensä niistä tuleekin aika paljon... Olisi sääli, jos näitä asioita ei pystyisi toteuttamaan, ehtii sitä sitten aikusena puurtamaan niska limassa duunissa!"



Sääli? Eikö vähempi riittäisi? Onko todella sääli, jos ei saa noita kaikkia? Kamalaa, jos joutuu valitsemaan?

kenenkään omassa toiminnassa ei tietenkään ole mitään vikaa.Naapurin kakarat ne vaan aina riehuu, ei omat hyvinkasvatetut lapsukaiset ikinä. Toinen vaihtoehto on etsiä helppoja syntipukkeja: kotiäitiaktivistit syyttävät tietysti päivähoitoa, jumalalliset eroperheitä.

Minulla on yksivuotias voimakastahtoinen poika, jota todella saa kasvataa päivittäin -on jo pitkään saanut. Lapsella tosiaan on oma tahto. Joskus ajattelen, että en tule pärjäämään lapseni kanssa, koska "kaikkien muiden" lapset tottelevat puhetta. Minun lapseni, melkein vauva vielä, ei todellakaan, vaan rajoja pitää asettaa ihan fyysisesti (ottaa pois tilanteesta, ottaa kielletty esine suuren riidan kanssa väkisin pois jne).

Lapsi ei kuulosta mitenkään erityisen voimakastahtiselta, vaan ihan normaalilta ikäisekseen. Ei 1-vuotiaan itsehillintä vielä riitä kaikissa tilanteissa tottelemaan sanallista käskyä, ja silloin vaaditaan fyysistä puuttumista, ts lapsi harjoittelee aikuisen tuella oman tahtonsa haltuun ottamista. Myös meillä 1v 3kk vanhan kanssa tulee näitä tilanteita kymmeniä päivässä, sen lisäksi että aika monet tilanteet saa ratkottua sillä joustavuudella ja oveluudella.

epäilen, että tämä on provo tai sitten jossain vähän rikkaammalla asuvan mielipide. Tuskin on ihan jokapäiväistä kaikilla.

No, minä olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella perheenjäsenellä on hyvä olla oma puhelin. Jos sinun teinisi ei tarvitse puhelinta niin ok. Meillä tarvitsee.

Ja minä olen juuri se, kenellä lukiolainen ja yläkoululainen tarvitsevat omat läppärit. Eivät ole kyllä tehneet isoa koloa meidän talouteen. Kummallakin on myös oma mp-3 soitin. Hei, minullakin on niitä jopa 3 kappaletta.

Mp3-soittimen perustelen sillä, että toinen tykkää kuunnella musiikkia lenkillä. Toinen kuuntelee muuten. Niin ja heillä on eri musiikkimaku.

Eli kyllä tulee hyvin toimeen jos perheessä on puhelimet vain vanhemmilla, yksi tietokone ja perheellä yksi ipod tai joku muu soitin. Mutta usko tai älä, meidän teinimme ovat ihan kunnollisia ja hyvin menestyviä nuoria miehiä, vaikka kummallakin on oma kännykkä...ja ajatella se oma läppäri, mikä tuntui sinua kaivelevan kovasti.

"isommat haluavat/tarvitsevat jo omat kännykät, iPodit ja omat läppärit..."

Miksi oma iPod sekä oma läppäri ja oma kännykkä? Jos perheessä on kolme teiniä se tarkoittaa 3xiPod, 3xläppäri ja 3xkännykkä + vanhempien tietokone ja puhelimet. Eikö vähempi riitä?

"Osalla elämäntapa on kerskakulutusta: esimerkiksi synttärikutsut on pröystäileviä( 10-vuotiaat tytöt käyvät mani-ja pedikyyrissä), lapsilla on jatkuvasti uudet puhelimet ja merkkivaatteet ja vertailevat keskenään ulkomaanmatkojaan. Yksi lapsi ilmoitti: "Tänä vuonna mulle järjestetään vielä kalliimmat synttärit kuin viime vuonna"."

"Joten kummallakin pojalla on oma kone, jotta ei tarvitse odottaa, että ensin toinen tekee kotisivuaan tunnin ja toinen odottaa, että saa tehtyä historian tutkielmansa."

Mitään ei opeteta jakamaan ja priorisoimaan tyyliin: käyttöoikeus ensin sille, joka tekee koulutehtävät, sitten toinen voi tehdä kotisivuaan. Toki pitää olla oma kone, jotta pääsee tekemään kotisivuaan juuri silloin kuin haluaa.

"Uskon, että aika moni vanhempi ostaa toisen tietokoneen siinä vaiheessa, kun teinit tappelevat koneen käyttövuoroista. Muutaman satasen investoinnilla jää monet riidat väliin. Ja teini suuttuessaan ei säästele ääntään tai ajattele, mitä mekkalaa naapuriin kuuluu."

Ostaa koneen, jotta ei tarvitse kasvattaa. Ostaa koneen, koska muuten teini suuttuu ja huutaa. Rahalla ratkotaan riidat. Ei opeteta vuorottelemaan ja sopimaan.

merkitystä, mitä tavaroita lapsella on ja paljonko.



Vaan että oli lapsella käpylehmiä tai oma lentokone, niin lapsen pitää totella vanhempiaan, kunnioittaa vanhempiaan, kunnioittaa opettajaa, olla kiva kaveri muille lapsille jne.!

koska vähempikin riittää heille. Teinit saavat jäädä kotiin.

Kielikursseja ei kannata haaveillakaan (olen itse ollut kahdella kielikurssilla ja olivat todella hyödyllisiä kielen oppimisen kannalta).

Jos lapsesi harrastaa urheilua niin sinä lopetat sen heti kun lapsesi kasvaa teiniksi. Sinänsä sääli, koska se laji voi olla lapselle todella tärkeä. Mutta toki kasvatuksellisesti on tärkeää näyttää teinille kaapin paikka, että meidän perheessä ei teinit perkele urheile, eikä käytä vanhempien rahaa. Nyt loppu jääkiekko tai pesäpallon peluu seuratasolla. Sinne vain pihalle hyppynarua hyppäämään kun se on ilmaista.

Ja kaverireissut. Niin, itse ainakin muistan nuorena todella kivoina ne reissut kun kavereiden kanssa käytiin jossakin. Linkulla kaupunkiin ja päivä siellä ja illalla kotiin. Isompana saatiin käydä isommassa kaupungissa ostamassa kouluvaatteet keskenään ja oli kyllä jännää. Suon nämä omille lapsillenikin. Sinun ei ole pakko näitä antaa lapsillesi.

Eli teinisi joutuvat lopettamaan harrastukset, ei puhelimia, perheellä yksi tietokone, ette ota ulkomaille lomalla matkaan, koska se vie rahaa. kavereiden kanssa ei pääse mihinkään, koska se on liian kallista. Kielikurssille ei kannata edes haaveilla, vaikka olisi haavenaa päästä yliopistoon lukemaan vaikka englantia, koska se on liian kallista.

Hyvää tulevaisuutta vain teidän perheellenne ja teinelle. Heistä varmaan tulee hyvin kasvatettuja ja onnellisia aikuisia.

"Mitä vanhempi lapsi, sitä enemmän hänen lentolippunsa ja hotelliyönsä maksavat, samoin harrastumaksut (seuramaksut, välineet, vaatteet) kallistuvat. Sitten on konsertteja, kielikursseja, harrastusmatkoja, kaverireissuja, jne. Kaikken uppoa aina vähäsen ja yhteensä niistä tuleekin aika paljon... Olisi sääli, jos näitä asioita ei pystyisi toteuttamaan, ehtii sitä sitten aikusena puurtamaan niska limassa duunissa!"

Sääli? Eikö vähempi riittäisi? Onko todella sääli, jos ei saa noita kaikkia? Kamalaa, jos joutuu valitsemaan?