Lue keskustelun säännöt.
Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille
31.07.2011 |
Hesarin nettiuutisissa oli oheinen juttu. Mitä mieltä olette? Itse uskon että tuo pitää aika hyvin paikkaansa, etenkin kun miettii monia tuttujen tai naapureiden lapsia.
"Valta perheissä on siirtynyt vanhemmilta lapsille, sanoo saksalainen lastenpsykiatri Michael Winterhoff.
Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska heidän psyykensä on jäänyt pikkulapsen tasolle. Tällaiset lapset ovat vielä aikuisenakin kuin suuria lapsia: he ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja heidän elämänhallintansa on nollassa.
Syy on vanhempien, jotka ovat Winterhoffin mukaan epävarmassa maailmassa liian riippuvaisia lastensa rakkaudesta. Tämä johtaa siihen, että vanhemmat käyttävät lapsiaan emotionaalisesti hyväkseen: he kerjäävät lapsiltaan rakkautta, kohtelevat heitä tasa-arvoisina kumppaneina tai samastuvat lapseensa niin, etteivät voi uskoa tämän tekevän mitään väärin.
Seuraus on se, että lasten on aikuistuttuaankin vaikea ottaa vastuuta, olla täsmällisiä tai hankkia töitä.
"Tämä on kulttuurimme tuho", sanoo Winterhoff, joka on julkaissut Saksassa kolme lastenkasvatusta käsittelevää kirjaa.
Winterhoffin arvion mukaan saksalaislapsista jopa 60–70 prosenttia on häiriintyneitä, että mutta ongelma koskee koko hyvinvoivaa maailmaa."
Kommentit (178)
Siellä ei lahjakas lapsi pääse eteenpäin koska on "liian hyvä." Liian huonokaan ei kyllä saisi olla parasta on kun kaikki ovat samantasoisia...
Siihen peruskoulu tähtää! Sosiaalidemokraattien tasapaksuun yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kaikkea tarvitse ymmärtää eikä kaikesta ole hyötä jokaiselle kaiken aikaa, mutta jonkinlainen yleissivistys olisi kyllä kaikille hyödyksi ja auktoriteettien kunnioitus.
Ajatelkaa, jos talonrakentaja kyseenalaistaisi arkkitehdin piirustukset ja rakentaisi vähän sinnepäin ja poistaisi kantavat rakenteet koska ne vain eivät ole kivoja rakentaa. Entä jos katstrofitilanteessa jokainen kyseesalaistaisi homman, saataisiinko ketään pelastettua.
Siellä ei lahjakas lapsi pääse eteenpäin koska on "liian hyvä." Liian huonokaan ei kyllä saisi olla parasta on kun kaikki ovat samantasoisia... Siihen peruskoulu tähtää! Sosiaalidemokraattien tasapaksuun yhteiskuntaan.
että vähänkään fiksu ihminen kyseenalastaa auktoriteetit. Lääkärin neuvoista kannattaa aina hakea vähintään second opinion, opettajissa on valtavan paljon epäpäteviä, talonrakennus on Suomessa tunnetusti ihan persiillään jne.
Aikuinen ihminen katsoo eteensä! Tyhmä tottelee sokeasti.
lapsella on muotivaatteet ja paljon tavaraa. Mielestäni tästä EI ole kyse, vaan siitä, että lapsi päättää asioista, hänelle ei opeteta käytöstapoja, lapsi riehuu koulussa jne. Meidän lapsella on kaikki vaatteet merkkivaatteita, mutta siksi, että ne kestävät paremmin ja ovat laadukkaita. Myös tavaraa on paljon, mutta lapsi ei todellakaan saa kaikkea, mitä haluaa. Lapsi on erittäin hyväkäytöksinen, saanut aina koulusta kehuja, kaikille reilu kaveri ja tunneilla ei häiritse opetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppivelvollisuuden jälkeen voi sitten valita opinahjonsa. Mutta kas, sielläkin on pakollisia kursseja. Koska tiettyyn tutkintoon tai tiettyyn ammattiin kuuluu tiettyjen asioiden perustietämys, tykkäsipä niistä tai ei.
Tuli mieleen eräs nuori, joka halusi pankkiin töihin, koska koki sen monella tapaa hyväksy työnantajaksi, mutta ei halunnut olla mitenkään talouden tai rahan kanssa matematiikasta puhumattakaan tekemisissä.
Aikuinen ihminen katsoo eteensä! Tyhmä tottelee sokeasti.
eli aikuinen uskoutuu huolistaan ja stressistään lapselle. Rahahuolet, ihmissuhdehuolet, aairaudet, kuolemat. Minulle oli tuttua lapsena ottaa osa äidin taakasta 10-vuotiaille hartioilleni.
Olen joutunut pienestä pitäen kuuntelemaan äitini huolia millon mistäkin, tai juoruja tms. Muistan miten ahdistavaa se oli ja on vieläkin. Äitini on jostain syystä ollut ihan riippuvainen minusta ja sisaruksistani. Ihmettelee kun olen katkaissut välit häneen.
Meillä oli myös vapaa kasvatus ja äiti uhkaili välillä hylkäämisellä.
Täytyy sanoa, että napanuoran katkaisu on ollut vaikeaa ja shokki oli melkoinen kun aloin näkemään tämän kuvion. Mulla ei ollut minkäänlaista elämänhallintaa kun lähdin kotoa. Kaiken mitä tein, piti alitajuisesti miellyttää äitiä.
Olen katkera äidilleni siitä, että aikuistuminen tapahtui vasta yli kolmekymppisenä ja oli niin vaikeaa.
No, sentäs jostain opin hyvät käytöstavat (varmaan liiallisesta miellyttämishalusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vähänkään fiksu ihminen kyseenalastaa auktoriteetit. Lääkärin neuvoista kannattaa aina hakea vähintään second opinion, opettajissa on valtavan paljon epäpäteviä, talonrakennus on Suomessa tunnetusti ihan persiillään jne.
Aikuinen ihminen katsoo eteensä! Tyhmä tottelee sokeasti.
kun tietää, että itse ei tiedä aiheesta mitään. Vai pitäisikö fiksun ihmisen vaatia olla hereillä omassa leikkauksessaan ja opastaa lääkäriä jonkin internet-sivun mukaisesti, kun niihin lääkäreihin ei voi luottaa, osa kun voi olla jopa vale-lääkäreitä? Tai ehkä fiksun ihmisen pitäisi bussissa mennä neuvomaan bussikuskia, miten ajetaan, kun eihän se bussikuski osaa valita tälle fiksulle ihmiselle sopivinta reittiä. Eikä se fiksu ihminen varmaan voi noudattaa lakejakaan, kun tietää, että osa niistä ei sovi hänelle ja ovat muutenkin ihan idioottimaisia.
On eri asia olla auktoriteettikammoinen kuin kyseenalaistaa auktoriteetin jostain asiasta. Jatkuva kyseenalaistaminen on ainoastaan näsäviisautta ja pätemisen tarpeista kiusantekoa. Sen sijaan auktoriteetin kyseenalaistaminen jostain asiasta, josta oikeasti on jotain tietoa, on aivan eri juttu. Jos joka kerta kyseenalaistaa auktoriteetin jo ihan perusjutuissa, ei siinä ole kyse mistään fiksuudesta vaan äärimmäisestä tyhmyydestä. Fiksu tietää, että ei voi itse hallita kaikkea itse ja että joissain asioissa on vain luotettava muihin, koska yhteiskunnassa eläminen on kuitenkin tiimityötä.
Juuri neuvoin lääkäriä omasta sairaudestani ja siitä miten minä sitä sairastan. Paremmin tiedän kuin hän. Lääkäri se nettiä ja lääkeopasta selasi, en minä... Eka lääkäri ei edes löytänyt diagnoosia. Kun hän soitti labratuloksiaan, minä kerroin, mikä minua vaivasi. Hän pyysi tuomaan diagnoosin hänellekin arkistoonn.
Eikä ole muuten yksi eikä kaksi kertaa, kun on sattunut, että bussikuskit kyselee neuvoja reiteistä...
Koskaan ei ole pakko luottaa sokeasti. Fiksu katsoo eteensä - ja fiksu osaa ottaa neuvoja vastaan, tuijottamatta titteleihin ja toimenkuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri neuvoin lääkäriä omasta sairaudestani ja siitä miten minä sitä sairastan. Paremmin tiedän kuin hän. Lääkäri se nettiä ja lääkeopasta selasi, en minä... Eka lääkäri ei edes löytänyt diagnoosia. Kun hän soitti labratuloksiaan, minä kerroin, mikä minua vaivasi. Hän pyysi tuomaan diagnoosin hänellekin arkistoonn.
Eikä ole muuten yksi eikä kaksi kertaa, kun on sattunut, että bussikuskit kyselee neuvoja reiteistä...
Koskaan ei ole pakko luottaa sokeasti. Fiksu katsoo eteensä - ja fiksu osaa ottaa neuvoja vastaan, tuijottamatta titteleihin ja toimenkuviin.
Juuri neuvoin lääkäriä omasta sairaudestani ja siitä miten minä sitä sairastan. Paremmin tiedän kuin hän. Lääkäri se nettiä ja lääkeopasta selasi, en minä... Eka lääkäri ei edes löytänyt diagnoosia. Kun hän soitti labratuloksiaan, minä kerroin, mikä minua vaivasi. Hän pyysi tuomaan diagnoosin hänellekin arkistoonn. Eikä ole muuten yksi eikä kaksi kertaa, kun on sattunut, että bussikuskit kyselee neuvoja reiteistä... Koskaan ei ole pakko luottaa sokeasti. Fiksu katsoo eteensä - ja fiksu osaa ottaa neuvoja vastaan, tuijottamatta titteleihin ja toimenkuviin.
kertoi että ei jaksanu terveyskeskuslääkärin työtä, koska normityöajan lisäksi pitäisi koko ajan olla lukemassa ja opiskelemassa että edes vähän pysyisi jostain sairauksista ja hoitomuodoista perillä. Yleislääkärin kun pitäisi tietää kauhesti, että siihen ei enää normaalin ihmisen muistikapasiteetti riitä. Tärkeämpää onki kehittää tapoja jolla tietoa sairauksista haetaan kuin yritää muistaa "kaikki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat heitä, jotka eivät ole vielä heränneet siihen tosiasiaan että ihmisiä ne esim. lääkäritkin ovat. Tekevät virheitä ja vieläpä usein. Mutta jos ei ole joutunut kokemaan eri alojen osaajien (siis pitäisi olla osaaja) mokia ja joutunut itse ottamaan asioista selvää ei haluakaan myöntää tätä.
Ehkä se on liian pelottavaa? Olla omillaan, käyttää omia aivojaan, ottaa vastuu omasta elämästä.
että vähänkään fiksu ihminen kyseenalastaa auktoriteetit. Lääkärin neuvoista kannattaa aina hakea vähintään second opinion, opettajissa on valtavan paljon epäpäteviä, talonrakennus on Suomessa tunnetusti ihan persiillään jne. Aikuinen ihminen katsoo eteensä! Tyhmä tottelee sokeasti.
aina ja joka paikassa on osoitus tyhmyydestä.
Ja miksi talonrakennus on Suomessa persiillään. Koska kaikki luulevat tietävänsä rakentamisesta kaiken ja sitten vain tekevät sen oman homman vaikka kokonaisuus olisi ihan pielessä. "ei kuulu mulle, ei ole mun homma" on tämän päivän avainsana työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat heitä, jotka eivät ole vielä heränneet siihen tosiasiaan että ihmisiä ne esim. lääkäritkin ovat. Tekevät virheitä ja vieläpä usein. Mutta jos ei ole joutunut kokemaan eri alojen osaajien (siis pitäisi olla osaaja) mokia ja joutunut itse ottamaan asioista selvää ei haluakaan myöntää tätä. Ehkä se on liian pelottavaa? Olla omillaan, käyttää omia aivojaan, ottaa vastuu omasta elämästä.
joiden tietämys ei perustu mihinkään muuhuin kuin kuulupuheisiin tai mutuun. Mitään ei välitetä tarkistaa vaan oma tietämys tarjoillaan faktana.
Kumpaa haluat? Että ei hoida vain omaa hommaansa vai että kyseenalaistaa muiden hommat ja ottaa vastuuta kokonaisuudesta??? Kirjoitat ihan ristiin.
Kysynpä nyt vaan.
että vähänkään fiksu ihminen kyseenalastaa auktoriteetit. Lääkärin neuvoista kannattaa aina hakea vähintään second opinion, opettajissa on valtavan paljon epäpäteviä, talonrakennus on Suomessa tunnetusti ihan persiillään jne. Aikuinen ihminen katsoo eteensä! Tyhmä tottelee sokeasti.
aina ja joka paikassa on osoitus tyhmyydestä.
Ja miksi talonrakennus on Suomessa persiillään. Koska kaikki luulevat tietävänsä rakentamisesta kaiken ja sitten vain tekevät sen oman homman vaikka kokonaisuus olisi ihan pielessä. "ei kuulu mulle, ei ole mun homma" on tämän päivän avainsana työelämässä.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=10…
Rakennusmestareiden koulutus lakkautettiin.
No mä varmaan olen täysin kusipäävanhempi, mutta kyllä minusta on aika oleellista kyetä motivoimaan oppilaat ja saada se oma oppiaine kiinnostavaksi. Jos opettaja työskentelee vain "leipäpappina" ja noudattaa sokeasti ennalta määrättyä kaavaa ilman itsekään sisäistämättä miksi tätä asiaa opiskellaan, niin miten ne lapset voisivat siitä motivoitua ja ennen kaikkea oppia?
Toki olen sitä mieltä, että vanhempien kiinnostus ja motivointi koulunkäyntiin on tärkeää. Uskoisin kuitenkin, että nykyisin on enemmän niitä vanhempia, jotka aidosti kannustavat lapsia. Vielä 1960- ja 1970-luvuillahan oli aika tyypillistä torpata lasten opiskeluhaaveita.
Asioiden perustelu ja auktoriteettien kyseenalaistaminen on kuitenkin ihan eri asia kuin huonot käytöstavat.
Minusta huonot käytöstavat eivät ole nuorten ongelma. Kyllä se on niiden aikuisten. Kuka tahansa joka on matkustanut julkisissa liikennevälineissä tai ollut vaikka kassalla töissä, niin on törmännyt aikuisiin, joilla ei ole käytöstapoja. Monethan eivät osaa edes tervehtiä tai kiittää. Jos aikuinen ei itse osaa, niin miten voisi lapselle opettaa?
En tiedä, missä lintukodossa elän, mutta kymmeniin lapsiin olen törmännyt tässä viime vuosien aikana (pk-ikäisiä lähinnä) ja kaikki ovat ihan normaaleja. Mukavia aikuisia, mukavia tavallisia lapsia. Lapsille sanotaan ei. Joskus ne kiukkuaa, yleensä ei. Vanhemmat päättävät, mitä perheessä tehdään ja milloin tehdään. Pettymyksissä lohdutetaan, koska niitähän tulee väistämättä lapselle. Eikä ikäviä asioita lakaista lapsen edestä pois. Joskus vanhemmat suuttuvat, sitten taas lepytään. Joskus voi äänikin kohota, mutta jatkuvaa karjuntaa ei ole eikä se ole ensisijainen komennuskeino - vain inhimillistä, että joskus pinna menee. Lapsilla hyvät kotiolot. Mut ehkä mä tosiaan elän jossain poikkeusoloissa, tiedä sitten, jos muka suurin osa lapsista on suorastaan häiriintynteitä?
Eiköhän suurin osa ongelmista ole edelleenkin perheissä, joissa lapset eivät todellakaan ole kaiken keskipisteenä ja heitä ei palvota kuin kuningasta - vaan kaikkea muuta. Suurimmat ongelmat ovat todellakin lapsilla, joiden vanhemmat viis veisaavat lastensa henkisestä tasapainosta, turvallisuudesta, kasvattamisesta jne. Kotona voi olla päihdeongelmia, mt-ongelmia, sosiaalisia ongelmia jne.
En sano, että kirjoituksessa ei olisi pointtinsa, mutta olen sitä mieltä, että se edelleenkin koskee pientä ryhmää curling-vanhempia, ei valtaosaa. Ja valtaosa ongelmista on perheissä, joissa monet ongelmat kasaantuvat eikä pystytä huolehtimaan lapsista.
lapsen kulut iän myötä. Siellä moni kertoo, miten jokainen perheen teini tarvitsee oman läppärin, kännykän, jne. kuin myös kielikurssin, kalliin harrastuksen, merkkivaatteet, mopon, rahaa kahvilaan, ravintolaan, elokuviin, lintsille, laivalle, ulkomaanmatkoille, jne. Sillä jos näitä ei saa lapsi syrjäytyy. Lopulta lapsi lyö sen tärkeän kortin pöytään "kaikilla muillakin on". Viimeistään silloin vanhemman on toteltava.
Moni teinin vanhempi perustelee tuota kilpavarustelua sillä kun teini syrjäytyy tai "kaikilla muillakin"! Käsittämätöntä! En sano, etteikö lapselle pitäisi ostaa tavaroita jne, mutta ei ole hyväksi, että lapsi saa, mitä ikinä mieleen juolahtaa vetoamalla kaveriporukan hylkäämiseen tai kaveriporukan krääsän määrään.
kiitos avaratavasta kirjoituksestasi. Haluan heti antaa vahvan tunnustuksen työstäsi ja ihan kiittää siitä, että teet näistä meidän tulevista aikuisista yhteiskuntakelpoisia.
Iästäni huolimatta olen kai vanhan koulukunnan vanhempi, sillä minulle ei missään tilanteessa tulisi mieleeni ajatus, että koulun pitää olla aina ja kaikkialla hauskaa ja mielenkiintoista, vaan sen tarjoama sisältö on todettu meidän yhteiskunnassa kaikille ainakin jossain määrin hyödylliseksi. Samalla voi opetella sitäkin, että aina ei voi löhöillä mukavuusalueellaan, vaan tylsätkin hommat voi hoitaa alta pois ilman sen suurempia ihmettelyjä. Kaikesta ei voi pitää tai kaikessa ei voi olla hyvä, siksi jostain aineesta pitää sitten hyväksyä arvosanaksi vaikka 7 ja jostain toisesta voi odottaa itseltään vaikka 9.
Olet ope ollut tekemisissä tosi erikoisten vanhempien kanssa, joten pidä linjasi ja voimia työhön. Toivon, että olisin minun lapseni opettaja.