Taas ihan tyhmä konflikti miehen kanssa :(

luulen, että kyse ei ole mistään semmoisesta, että mies pitäisi sinua vain lahjanmaksajana, vaan hermostui siitä tyylistä, millä menit sinne koneelle. Siis jos se oli sen mielestä jotenkin päällepäsmäröivää ja ehkä teet sitä usein, kuten mies sanoikin. Ei silti tietenkään ole mieheltä ollenkaan hyvää käytöstä äyskiä sinulle, voihan tuollaisesta sanoa ihan ystävällisestikin varsinkin kun olet juuri ostamassa hänelle kallista lahjaa. Ei minusta sinulla ole anteeksipyydettävää, mutta tuollaiset pienet käytösjutut voivat pitemmän päälle oikeasti käydä hermon päälle, siis jos kokee että toinen koko ajan käskyttää.

Itse lahjaa en halua valita, koska se tulee vain miehen käyttöön. Hänen ajatuksiaan ja ehkä jopa iloaankin olisin halunnut olla jakamassa.

Sille, joka ihmettelee omia rahoja. Meillä on sekä yhteinen talous että omiakin rahoja. Molemmilla on säästöjä ja niistä säästöistäni sen lahjarahankin ottaisin. Raha-asiat eivät ole koskaan olleet meillä ongelma, joten ei mennä siihen :)-ap

lahjan valintaan, koska se on kallis... Ei kantsi kirjoittaa mitä sattuu tai sitten muuttaa asioita itselle suotuisiksi, jos kommentoijat eivät myötäile.

mutta kun minulta on toivottu tuhannnen euron lahjaa, pitää minunkin mielestäni saada osallistua sen valintaan.

Pyysin häntä suodattamaan esille vain ne mallit, joita hän voi harkita. Mies tuohtui ja sanoi, että hän katsoo nyt omalla tavallaan. Lähdin pois ja myöhemmin mies tuli vielä sanomaan, että hän inhoaa, kun tulen koneelle ja puuttumaan siihen. Kysyi ensin, lähdemmekö sinne kauppaan, mutta en ollut enää kauppatuulella.

Katsokoon ostoksensa rauhassa ja valitkoon, mutta kun minulta on toivottu tuhannnen euron lahjaa, pitää minunkin mielestäni saada osallistua sen valintaan. Minä olisin ilmeisesti saanut astua esiin sitten, kuin on maksamisen aika.

Ekassa viestissä sanot noin, sitten myöhemmin väität että mies oli jo valinnut mallin. Kumpaa tässä nyt pitäisi uskoa.

Mitä jos menisit miehen luo ja puhuisit asiasta kuten meille. Kumpikaan ei varmasti aikonut saada aikaan konfliktia ja jotenkin tuntuu, ettei tuossa oikeasti mitään konfliktia olekaan. Noita nyt vaan sattuu. Tarjoa rauhan piippua; ei kai tuossa kummankaan nyt varsinaisesti tarvitse anteeksi pyydellä, vai tarviiko.



Sano vaikka, että harmi kun tässä nyt kävi näin, mutta voitaiskohan me päästä jotenkin tästä yli.

kaikkia vastauksia, mutta koska olen päsmäri, haluan kertoa oman näkemykseni. Meille käy usein juuri noin. Luonteet eroavat eikä muista että toinen on toisenlainen. Mieli pahoittuu, sitten muistaa, ettei toinen tarkoittanut pahaa, leppyy nopeasti koska haluaa normaali-ilmatilan taas. Huomenna on päivä uus, eikä tod. muistella pahalla ko. laitteen kanssa aina kun sitä käytetään.

Minä sain viime keväänä mieheltäni toivomani kalliin laitteen syntymäpäivälahjaksi.

Mies teki ko. laitteesta hinta- ja laatuvertailuja, kun itse mietin laitteen ominaisuuksia ja ulkonäköä :).

Meillä oli siis aivan erilaiset tavat valita laitetta, mutta mies osti minulle ilman draamaa juuri sen laitteen minkä halusin (vaikka se ei ollut se hinta- ja laatuvertailujen voittaja).

Olisin kyllä vetänyt herneet nenään jos mies olisi tullut sanomaan kuinka minun täytyy valinta tehdä.

Olis ollut aika tylsää saada miehen päätöksen mukainen lahja, eikä sitä mihin itse päädyin. Vaikka mies lahjan maksoi, on se minun laitteeni.



Itsekin ostan tuommoisissa tilanteissa semmoisen lahjan jota lahjan saaja toivoo. En suinkaa mene sanomaan, että 'tämä toinen tässä on parempi, ja koska minä maksan niin minä myös päätän ..tai sitten ei osteta ollenkaan'.

Minä tosin saan miehen päätöksen mukaiset laukut, korut, alusasut, vaatelahjat, kirjat ym. -ap

Minä sain viime keväänä mieheltäni toivomani kalliin laitteen syntymäpäivälahjaksi. Mies teki ko. laitteesta hinta- ja laatuvertailuja, kun itse mietin laitteen ominaisuuksia ja ulkonäköä :). Meillä oli siis aivan erilaiset tavat valita laitetta, mutta mies osti minulle ilman draamaa juuri sen laitteen minkä halusin (vaikka se ei ollut se hinta- ja laatuvertailujen voittaja). Olisin kyllä vetänyt herneet nenään jos mies olisi tullut sanomaan kuinka minun täytyy valinta tehdä. Olis ollut aika tylsää saada miehen päätöksen mukainen lahja, eikä sitä mihin itse päädyin. Vaikka mies lahjan maksoi, on se minun laitteeni. Itsekin ostan tuommoisissa tilanteissa semmoisen lahjan jota lahjan saaja toivoo. En suinkaa mene sanomaan, että 'tämä toinen tässä on parempi, ja koska minä maksan niin minä myös päätän ..tai sitten ei osteta ollenkaan'.

Mitä jos menisit miehen luo ja puhuisit asiasta kuten meille. Kumpikaan ei varmasti aikonut saada aikaan konfliktia ja jotenkin tuntuu, ettei tuossa oikeasti mitään konfliktia olekaan. Noita nyt vaan sattuu. Tarjoa rauhan piippua; ei kai tuossa kummankaan nyt varsinaisesti tarvitse anteeksi pyydellä, vai tarviiko. Sano vaikka, että harmi kun tässä nyt kävi näin, mutta voitaiskohan me päästä jotenkin tästä yli.

mitäs puutuit miehes asioihin

niin teillä on vielä monta pahempaa kriisiä edessä .. ja ette kumpikaan osaa tätä avata, niin ennusteenne on huono. En halua olla mikään manaaja, mutta sen verran vähäpätöinen tuo on riidan aiheeksi.

Ehdotin, että jos annan vaikka rahasumman miehelle ja hän käy ostamassa sen laitteen. Ei kuulemma tarvitse, kun on niin vaikeaa. Selvisi, että juuri se netin käytöstä sanominen oli suututtanut miehen. Mies ei antanut minun sanoa lausettakaan loppuun vaan alkoi kauhea sättiminen.



Viikkoja ennen miehen synttäreitä ehdotin ainakin kymmenen kertaa sinne lahjakauppaan menemistä. Miehelle ei koskaan sopinut. Ajattelin, että hänelle ei ole kai väliä, koska lahjan saa ja sanoo itse sitten. Hän muistutti nyt, että oli näyttänyt minulle jossain vaiheessa mainosta laitteista. Siitä minun olisi pitänyt tajuta pyytää häntä uudestaan lahjakauppaan, mutta en tajunnut. Nyt siis ehdotin, mutta hätäilin sen tietokoneen äärellä ja mies suuttui. Hän on ainakin tunnin huutanut minulle ja kun yritän puolustautua, mies sanoo, että anna olla. Ei halua kuulemma lahjaakaan enää. Mä olen itkenyt sättimistä ja harmiani, etten osannut hoitaa lahjan hankkimista mukavammin. Miestä se ei hetkauta tippaakaan. Mies suuttui kuulemma siksikin, että en hänestä osaa edes tietokonetta käyttää. Kysyin, mihin muuhun hän viittaa. Kuulemma ajotaitoihin. Olen pyytänyt häntä ajamaan hiljempaa edes silloin, kun lapset ja minä olemme kyydissä (mies ajaa reipasta ylinopeutta).



Yritin monta kertaa lähestyä eri näkökulmasta, sovitella, mutta mies ei anna minun puhua loppuun. Ihmettelen, kun hän voi vain jatkaa olemista. Hän ei reagoi minun mielenliikkeisiini, sovittelevaan otteeseen eikä siihen itkuunkaan, jota en pysty pidättämään. Hän on vain viileä paitsi kun sättii minua.



Jotain mä mokasin pahasti, kai aikaa sitten tämän lahja-asian kanssa. Aion jollain keinoilla huomenna hankkia sen lahjan. Käytti mies sitä tai ei. -ap

No, hyvä että yrität korjata toimintaasi. Olet selvästi nainen, joka ei kohtele miestään tasavertaisena kumppanina vaan komenneltavana lapsena, jonka jälkiä sinun täytyykorjata "kun et sä vaan osaa". Ei ihme jos menee mieheltä hermot ja maku moisesta pirttihirmusta. Olet tainnut unohtaa, ettet ole miehesi äiti.



Korjaa asennettasi tai ero tulee varmasti.

suosittelen että menette pikimiten yhdessä parisuhdekurssille, jossa opetellaan mm kommunikoinnin taitoa. Teidän ei selvästikkään pidä nyt oppia vaan puhumaan, vaan myös kuuntelemaan. Ihmisellä on yksi suu puhetta varten...mutta kaksi korvaa ja ihan vaan sen vuoksi, että kuuntelun taitoa tulisi osata käyttää kaksikertaa niin paljon kuin puhumisen taitoa.

Ehdotin, että jos annan vaikka rahasumman miehelle ja hän käy ostamassa sen laitteen. Ei kuulemma tarvitse, kun on niin vaikeaa. Selvisi, että juuri se netin käytöstä sanominen oli suututtanut miehen. Mies ei antanut minun sanoa lausettakaan loppuun vaan alkoi kauhea sättiminen. Viikkoja ennen miehen synttäreitä ehdotin ainakin kymmenen kertaa sinne lahjakauppaan menemistä. Miehelle ei koskaan sopinut. Ajattelin, että hänelle ei ole kai väliä, koska lahjan saa ja sanoo itse sitten. Hän muistutti nyt, että oli näyttänyt minulle jossain vaiheessa mainosta laitteista. Siitä minun olisi pitänyt tajuta pyytää häntä uudestaan lahjakauppaan, mutta en tajunnut. Nyt siis ehdotin, mutta hätäilin sen tietokoneen äärellä ja mies suuttui. Hän on ainakin tunnin huutanut minulle ja kun yritän puolustautua, mies sanoo, että anna olla. Ei halua kuulemma lahjaakaan enää. Mä olen itkenyt sättimistä ja harmiani, etten osannut hoitaa lahjan hankkimista mukavammin. Miestä se ei hetkauta tippaakaan. Mies suuttui kuulemma siksikin, että en hänestä osaa edes tietokonetta käyttää. Kysyin, mihin muuhun hän viittaa. Kuulemma ajotaitoihin. Olen pyytänyt häntä ajamaan hiljempaa edes silloin, kun lapset ja minä olemme kyydissä (mies ajaa reipasta ylinopeutta). Yritin monta kertaa lähestyä eri näkökulmasta, sovitella, mutta mies ei anna minun puhua loppuun. Ihmettelen, kun hän voi vain jatkaa olemista. Hän ei reagoi minun mielenliikkeisiini, sovittelevaan otteeseen eikä siihen itkuunkaan, jota en pysty pidättämään. Hän on vain viileä paitsi kun sättii minua. Jotain mä mokasin pahasti, kai aikaa sitten tämän lahja-asian kanssa. Aion jollain keinoilla huomenna hankkia sen lahjan. Käytti mies sitä tai ei. -ap

No, hyvä että yrität korjata toimintaasi. Olet selvästi nainen, joka ei kohtele miestään tasavertaisena kumppanina vaan komenneltavana lapsena, jonka jälkiä sinun täytyykorjata "kun et sä vaan osaa". Ei ihme jos menee mieheltä hermot ja maku moisesta pirttihirmusta. Olet tainnut unohtaa, ettet ole miehesi äiti. Korjaa asennettasi tai ero tulee varmasti.

Mä tein aivan erilaisen. =D

ja kun kerta noin isosta ostoksesta on kyse, niin ei ole ihan sama minkä malleista valitsee, vaan kannattaa ostaa sitten se itselle mieluisin.



Mies selvästi ajatteli että hän saa valita HÄNEN mielestänsä kivoimman ja parhaan mallin, ja sitten sinä olisit voinut ostaa juuri sen kyseisen ja lahjoittaa sen miehellesi - josta hän olisi luonnollisesti ilahtunut ja ollut kiitollinen, ja olisi taatusti ollut mieluisin malleista kun kerta itse valitsi.



Ilmeisesti koneella olo on miehesi "oma juttu", jos hän kerta inhoaa (viestii siitä että noin on tapahtunut ennenkin) sitä että tulet katsomaan ja puuttumaan. Kuitenkin kyseessä oli että SINÄ ostat miehelle lahjan, joten sinun olisi kyllä pitänyt voida olla mukana muutenkin kuin vain vingauttamassa korttia kassalla.



Eli sinä olet pahoittanut mielesi siitä että mies halusi katsoa omalla tavallaan niitä malleja eikä sinun tavallasi.

Ehkäpä mies olisi katsottuaan rauhassa näyttänyt sinulle, että tässä on kolme suosikkiani, mitäs mieltä olet - mutta ethän voi tietää kun lähdit pois etkä ollut kauppatuulella.



Mies ei tarinasi mukaan mitenkään sanonut että sinä saat vasta kassalla tietää mikä malli on hänen suosikkinsa, vaan sinä itse OLETIT pääsi sisällä että "ilmeisesti olisit saanut astua esiin sitten kun on maksamisen aika". Se oli omaa oletustasi eikä miehen kommentti tai väitös. Eli omasta oletuksestasi on turha loukkaantua.



Ehdotan että kerrot miehellesi pahastuneesi siitä että koit hänen jättävän sinut ulkopuolelle koko hankinnasta, kun et päässyt katsomaan vaihtoehtoja vaan sinulle tuntui jäävän pelkkä maksajan rooli - ja voisiko hän nyt näyttää suosikkejansa koneelta jos vaikka pääsisitte sinne kauppaan asti huomenna.

Onko tämä tyypillistä suhteessanne vai onko tämä ihan ainutlaatuista? Jos ensimmäinen kerta kuin mitään vastaavaa, voisin myös veikata, että miehesi kiukuttelee jotain muuta. Jos taas tällainen on teidän suhteessanne normaalia, niin kuulostaa miehesi kovin narsistiselta.



Kumpaa se on?

niin aika erikoinen mies on. Tietysti, jos kyse on pitempi aikaiseen nalkuttamiseen suuttumisesta, niin sitten asia on ihan ymmärrettävissä. Tämä näin miehen mielipiteenä.

Kerro mistä kapineesta on siis kysymys.



On eri asia onko miehen lahja teidän yhteiseen käyttöön vai ainoastaan miehen yksityiseen käyttöön. Jos yksityiseen, niin sinulla ei ole oikeutta mennä koneelle miehesi kanssa sitä valitsemaan, valitettavasti.



Ja on sinun oma ongelmasi jos ajattelet olevasi vain lahjan maksaja, etkä antaja. Näinhän onkin, miksi vedät herneet siitä nenään?



Naurattaa..=) Itse valitsin viime hääpäivänäni korun itselleni (siis hääpäivälahjan), mies ei ole muistanut sitä maksaa minulle vieläkään, muttei tuosta nyt riitaa saatu aikaiseksi, ainoastastaan naurut miehen kanssa yhdessä monet kerrat..=)