Urapohdintaa; kumman näistä valitsisit?

että mitä oikeasti haluat tehdä? Jos tuo uudelleenkoulutus tuo ammatin josta tykkäät ja viihdyt, ei se ikä ole mikään este.

valmistua työttömäksi. Kannatta ihan oikeasti valita ala jossa uskoo työllistyvänsä.

minä tulen valmistumaan AMK:sta 36-vuotiaana enkä edes ole luokkani nuorin... Minulla tosin on vakituinen työpaikka jo nyt mutta pointtina että 37 ei ole vielä liian vanha valmiistumaan koulutuksesta, varsinkin jos se takaa varman työpaikan.

Valitse niin kuin parhaalta tuntuu. Ja valitse itse.



Opiskelu voi tuntua pitkältä prosessilta, mitä se onkin. Kuitenkin 37-vuotiaalla on vielä monta työvuotta edessään, ja paras tapa viettää ne on tietenkin mukavassa ja hyvin työllistävässä ammatissa. Olen itse 39, ja voin todeta, ettei se ikä vielä paljon paina - sitä ei siis kannata surra.

4; miten olet kokenut opiskelun, nyt aikuisena? Onko helpompaa/vaikeampaa? Työtilanne on siinä mielessä aika varma, että valmistuisin samalle alalle kuin mieheni, ja todennäköisesti pääsisin samaan työpaikkaan kuin hän. Yhtä kaikki työllistymisnäkymät olisivat huomattavan paljon paremmat kuin nykyisellä alallani.



Siksi näitä pohdin, että jos lähtisin opiskelemaan, ehtisin tässä äitiysloman/hoitovapaan aikana suorittaa avoimessa jonkin verran opintoja, ja asiat etenisivät edes jollain lailla. Ja jos en ensi keväänä pääse sisälle ensimmäisellä yrittämällä, voisin yrittää käyttää hyväksi työvoimatoimiston mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiselle alalle joksikin aikaa.



ap.

Itse olen 24 ja valmistuin AMK:sta, eli joo ihan nuori vielä, mutta mun mielestä on ollut ihanaa, kun meidän luokalla (amiksessa ja nyt tässäkin koulussa) on ollut aikuisia opiskelijoita. Sinun ikäisiä on paljon, vanhin on ollut 63 vuotias. Heiltä on saanut todella hyviä näkökulmia keskusteluihin.

Miettisin kuitenkin, että vaihtaisitko alaa vain koska on "pakko" vai kiinnostaako se sinua oikeasti? Turhauttavaa on opiskella alaa, joka ei oikeasti kiinnosta.

työ oli minulle tärkeä identiteetin rakentaja ja pidin todella alastani. Mut lasten jälkeen suhde työhön on muuttunut; jos se on järkevää, ja jos siitä maksetaan riittävästi, niin teen sitä ihan mielelläni. Tärkeintä on, että saan tehdä työtä ja että lapsille on leipää pöytään.



ap.

yliopistossa. Pääsin tänä vuonna sisään, otin paikan vastaan ja ilmoittauduin poissaolevaksi perhesyistä. Olen 41, kun valmistun ja työelämää jäljellä vielä toivottavasti ainakin 24-vuotta. Tästä vinkkelistä mieluummin 27-vuotta.



Aiempi koulutukseni yo-tutkinnon jälkeen on ammatillinen perustutkinto ja alanvaihdoksen tuoma n. tonnin korotus kk-palkkaan sekä varma työpaikka valmistumisen jälkeen ja erinomainen mahdolisuus kerryttää uuden alan työkokemusta jo opintoaikana houkuttavat.



Nykyään suhtaudutaan erilaisiin elämänkulkuihin huomattavasti pairin vuosikymmenen takaista joustavammin. Kääntöpuolena on työelämän raaistuminen ja yhteiskunnallisten arvojen koventuminen.



Tsemppiä alanvaihtoon!

mitä haluaa. Pitää valita ala, joka työllistää.

että mitä oikeasti haluat tehdä? Jos tuo uudelleenkoulutus tuo ammatin josta tykkäät ja viihdyt, ei se ikä ole mikään este.

Samalla luokalta valmistui minua 10v ja 15v vanhemmat henkilöt, että sikäli...

4; miten olet kokenut opiskelun, nyt aikuisena? Onko helpompaa/vaikeampaa? Työtilanne on siinä mielessä aika varma, että valmistuisin samalle alalle kuin mieheni, ja todennäköisesti pääsisin samaan työpaikkaan kuin hän. Yhtä kaikki työllistymisnäkymät olisivat huomattavan paljon paremmat kuin nykyisellä alallani.

että opiskelen oman alani AMK-tutkintoa, eli minulla on työkokemusta alalta jo yli 10 vuotta. Helpottaa siis kun jo tietää osan asioista ennalta. Opiskelurytmiin pääsemisessä oli aluksi hankaluuksia, mm. tehtävien aloittaminen venyi (harjoitustyöt ym. omalla ajalla tehtävät).

Toisaalta minulla on ollut ajankäytöllisiä haasteita, koska opiskelen työn ohessa: päivät töissä ja illalla koulussa. Ekan vuoden jaksoin sinnillä (ja olin ihan puhki), toisena vuonna lyhensin työaikaani 6 tuntiin päivässä mitä jatkan vielä tulevan lukuvuoden ajan.

AMK:ssa on mukavaa ollut myös se, että osan opinnoistani olen pystynyt suorittamaan verkkokursseina ilman lähiopetusta. Esimerkiksi viime kesänä suoritin pari kurssia, jolloin sain sitten tätä viimeistä vuotta helpommaksi kun lähes kaikki valinnaiset ja vaihtoehtoiset kurssit on jo suoritettu. Viimeiselle vuodelle minulle on nyt jäänyt vain 1 vaihtoehtoinen, loput ovat pakollisia kursseja + opinnäytetyö. Tulen valmistumaan (kunhan vaan saan vuoden aikana sen opinnäytetyön väännettyä viimeistään keväällä) puoli vuotta nopeammin (menee 3v, koulutuksen pituus 3,5v). Työharjoittelunkin suoritin omassa työpaikassani tekemällä omaa työtäni.