Peruskoulun viimeiselle luokalle lähtevän
tyttäreni kanssa oli keskustelu peruskoulun jälkeisistä valinnoista. Pärjää peruskoulussa hyvin, ka lähes 9 melko vähällä työllä. Hänellä ei ole juuri kunnianhimoa eikä oikein mitään selvää suuntaa tiedossa vielä, ei mikään ihme tuossa iässä.
Hän kertoi että yksi vaihtoehto on lähihoitaja. Olin melko tyrmistynyt koska se tuntuu todelliselta rimanalitukselta. Mutta toisaalta, työtähän sekin on ja jos sillä itsensä elättää, ok.
Mutta yritän kyllä puhua järkeä vielä
Kommentit (36)
Et taida tuntea lähihoitajan työtä.
Ystävättäreni, jolla on taidealan koulutus, valmistui taannoin lähihoitajaksi. On muuten Mensan jäsen.
toiseelta asteelta on yksi harvoista fiksuista uudistuksista suomalaisessa kolutusjärjestelmässä. Tulee kaikki valmiudet jatko-opintoihin ja lisäksi ammatti. Suurin ongelma on vanhemmat.
toiseelta asteelta on yksi harvoista fiksuista uudistuksista suomalaisessa kolutusjärjestelmässä. Tulee kaikki valmiudet jatko-opintoihin ja lisäksi ammatti. Suurin ongelma on vanhemmat.
Tämä on niin totta, varsinkin viimeinen lause!
Kieltämättä ongelmia voi olla silloin, jos kursseja ei ole suunniteltu siten, että on erikseen lukio- ja amisjaksot, jolloin voi keskittyä eri asioihin.
Mutta eikö kenenkään päähän pälkähdä,että myös matematiikkaa, kieliä ja muita lukioaineita voi opiskella muuallakin kuin lukiossa. Esimerkiksi avoimessa yliopistossa.
jos kouluttautuu hoitoalalle, katsoo sitä pari vuotta, ja jos kaipaa muutosta elämäänsä, niin sitten jatkaa opintoja johonkin suuntaan.
Jos ei halua yliopistoon, niin lukio on oikeastaan ajantuhlausta. Ammattikoulusta hankitulla ammatilla pääsee työelämään käsiksi, ja jos myöhemmin jatkaa opintoja, niin sen ammatin kanssa saa paremman työpaikan opintojen sivuun.
ellei halua alalle, jolla on selkeät työtehtävät (opettaja, lakimies, lääkäri, arkkitehti jne.), niin monen alan opinnot ovat turhia, mikäli nuorella itsellään ei ole vahvaa kutsumusta sille alalle. Se, että joku on kivaa, ei riitä, kun pitäisi työllistää itsensä huonosti työllistävällä tutkinnolla. Parhaat siihen pystyvät, ja parhailla on usein se sisäinen palo juuri tiettyä alaa kohtaan.
Aloja, jotka ovat vain "ihan kivoja" kannattaa opiskella jokin lyhyempi koulutus tai sitten avoimessa.
jos kouluttautuu hoitoalalle, katsoo sitä pari vuotta, ja jos kaipaa muutosta elämäänsä, niin sitten jatkaa opintoja johonkin suuntaan.
Jos ei halua yliopistoon, niin lukio on oikeastaan ajantuhlausta. Ammattikoulusta hankitulla ammatilla pääsee työelämään käsiksi, ja jos myöhemmin jatkaa opintoja, niin sen ammatin kanssa saa paremman työpaikan opintojen sivuun.
Juuri näin, eli ei kannata käydä lukiota 3 v+ 2v lähihoitajaksi, kun siinä menee tavallaan 2 opiskeluvuotta hukkaan. Mieluummin 3 vuotta lähihoitajaksi ja jos sen jälkeen yliopisto tai ammattikorkeakoulu kutsuu, voi opiskella lukiokursseja tarpeen mukaan vaikka ilta- tai aikuislukiossa.
Lastasi ilahduttanee se tieto, että ei lukiota tarvitse suorittaa loppuun vaikka sen aloittaisi. Jos siis päätät kiristämisellä, lahjonnalla tai uhkailulla saada hänet lukioon.
Et taida tuntea lähihoitajan työtä. Ystävättäreni, jolla on taidealan koulutus, valmistui taannoin lähihoitajaksi. On muuten Mensan jäsen.
Tällä henkilöllä on edelleen itsensä etsiminen pahasti kesken. Eikä kuulosta siltä, että olisi rahahuolia.
Itse hain yläasteen jälkeen lukioon suurin odotuksin. Neljän vuoden lukion käynnin jälkeen "alennuin" menemään ammattikouluun lähihoitajaksi kouluttautumaan. En kadu pätkääkään. Nyt parin vuoden työskentelyn jälkeen pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. En ole katunut päivääkään. Miksi pitäisi?
Et taida tuntea lähihoitajan työtä. Ystävättäreni, jolla on taidealan koulutus, valmistui taannoin lähihoitajaksi. On muuten Mensan jäsen.
Tällä henkilöllä on edelleen itsensä etsiminen pahasti kesken. Eikä kuulosta siltä, että olisi rahahuolia.
No nyt en kyllä tajua logiikkaa.
Eikös sitä itseä etsitä kuolemaan asti? Mitä vikaa siinä on?
Rahahuolia saattaa hyvinkin olla. Taidealan maisterit (yms) eivät oikein työllisty, joten ko tyyppi on ehkä itsensä hommannut lähihoitajaksi elättääkseen itsensä työllä.
Mitä vikaa?
eli tehdä jonkin ammatillisen alan opinnot, lukion päättötodistuksen aikuislukiomääräysten mukaisesti ja kirjoittaa ylioppilaaksi samalla. Sen suorittaminen jättää sitten ainakin kaikki ovet avoimiksi, jos pelkkä lukio ei kiinnosta.
niin, että hankkii myös lukion päättötodistuksen eikä pelkkää yo-todistusta (eli suorittaa kaikki lukion pakolliset kurssit ja tietyn määrän syventäviä). Ei ole mikään mahdottoman rankka homma, tein sen itsekin, ja lisäksi antaa laajemmat mahdollisuudet jatko-opintoihin kuin pelkkä lukio, koska ammattitutkinnolla voi hakea niihin korkeakouluihin, joihin vaaditaan sellaisia kirjoitettuja aineita joita ei ole kirjoittanut. Lisäksi lähihoitajan ammatista olisi se hyöty, että korkeakouluopintojen aikana pystyisi tekemään keikkaa ja tienaamaan rahaa. Itseäni harmittaa etten opiskellut lähäriksi, koska siitä olisi juuri nyt korkeakouluopiskelujen aikaan ollut paljon enemmän hyötyä kuin turhasta ja työpaikattomasta media-alasta jota opiskelin.
Muusta ei edes keskustella. Vanhmepi jo aloitti lukion ja nuoremmallekin se on ainoa vaihtoehto.
Lukion jälkeen voi opiskella sitten maisteriksi, lähäriksi tai roskakuskiksi ihan miten haluaa mutta mä olen ainakin vanhempana tarjonnut mahdollisuuden hyviin jatko-opintoihin lukion jälkeen.
Voi sitä opiskella vanhempanakin mutta oman kokemukseni mukaan nuorena se on helpointa ja sujuu mutkattomimmin.
Sittemmin kävi lukion ja on nykyään maisteri.
Luetun ymmärtäminen on sulla aika heikkoa. Tai sitten kuulut siihen tahallaan väärinymmärtäjien erikoiseen joukkioon...
Kaksoistutkintoa? Lähihoitajat työllistyy hyvin -eipähän jää lukion jälkeen johonkin kioskiin tai puhelinmyyntiin töihin, vaan voi tehdä oman alan töitä ja kouluttautua samalla.
Mitä vikaa lähihoitajissa? Ettekö te todellakaan tiedä, että ammattikoulun jälkeen voi mennä vaikka opiskelemaan lääkäriksi?
Ei ammattikouluun meno enää nykyaikana sulje pois mitään vaihtoehtoa.Kyllä, tiedämme sen, että lääkikseen on kohtuullisen vaikea päästä ylioppilaillakin.
Ysin keskiarvolla kannattaisi käydä lukio, varsinkin kun lapsella ei ole tietoa mitä haluaa tehdä isona.
Hakeahan saa vaikka lääkikseen, mutta ei sinne pelkällä lähärikoulutuksella pääse. Kun ei pääse lukion lyhyellä matikallakaan: ei niitä pääsykirjan asioita voi oppia ilman pitkän matikan ja fysiikan opiskelua. Tämä lääkis siis vain esimerkkinä. Samoin vaikkapa teknilliset alat.
Minä vinkkaisin Ap:lle, että keskustelisi tyttären kanssa siitä, mitä lähihoitajan työ sitten on. Onko tyttö valmis kolmivuorotyöhön, kun kaikki juhlapyhät ja viikonloput palaa töissä. Onko tyttö valmis muitta mutkitta työskentelemään eritteiden parissa: veri, uloste, oksennus jne. Näihin tömää aika paljon ihan perus osastohommissa, potilaskunnasta riippumatta. Jne. jne. Kerro sille, että lähärin homma on oikeasti aika rankkaa, ei mitään korkkareissa ja valkoisessa takissa liehuttelua niin kuin telkkarissa.
Lähihoitajilla on monia suuntautumismahdollisuuksia, eikä kaikki lähihoitajat suinkaan tee kolmivuorotyötä. Vai kuinka monta päiväkotia tiedät, joissa tehdään kolmivuoroa?
kun lapsella ei tunnu olevan hajuakaan mitä haluaa isona tehdä. Eri asia on jos varmasti tietäisi haluavan esim lähihoitajaksi.