Mielenterveysongelmista kärsivä 17v nuori haluaa muuttaa omilleen.
Kannattaako päästää, meneekö elämänhallinta kokonaan? Käy lukiota. Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta yhtälöstä? Taustalla siis masennusta, paniikkihäiriötä, mutta kavereita silti löytyy ja tyttöystävä.
Kommentit (5)
on meillakin, murkku on 15-vuotias, haluaisi jo oman kodin. Huh huh!
tarvitsisiko edunvalvojan avuksi? Itsenäistymispäätöstä kannattaa kunnioittaa.
Onko lääkitys kunnossa?
Tai ehkä voisi kysyä vaikka terveyskeskuksesta. Nimittäin joillakin paikkakunnilla on olemassa tukiasuntoja itsenäistyville nuorille jotka kärsivät mt-sairauksista. Se voisi olla hyvä tapa opetella itsenäistymistä.
omasta kokemuksesta on pakko sanoa, että kaikki murrosikäiset, jotka haluaisivat muuttaa pois kotoa, eivät ole mitään kiukuttelevia teinejä tai pienestä valittajia. Henkinen pahoinpitely ei näy mihinkään, mutta aiheuttaa pikku hiljaa täydellisen murenemisen, eikä tilanteesta ole juuri pakokeinoa, kun mitään fyysisiä vammoja ei ole osoittaa todisteeksi.
Tärkeää mielestäni onkin selvittää, että mitä tuo "ei tule toimeen perheensä kanssa" oikeasti tarkoittaa. "Pelkät" riidat ja puheenaiheiden vähäisyys ei sinänsä tunnu riittävältä syyltä muuttaa alaikäisenä pois, sen sijaan jos jotain vakavampaa on menossa, joka vaikuttaa ko. henkilön vointiin, niin muutto voisi olla perusteltua.
Mielenterveysongelmat eivät kaikilla tarkoita asioiden laiminlyöntiä. Joka tapauksessa olisi hyvä, jos jotain seurantaa olisi olemassa, esim. hoitopaikan taholta. Riippuu paljon henkilön omasta luonteesta, että miten asiat etenevät - ja sitten toisaalta odotusten tulisikin olla järkeviä, mitään sisustettua, kliinistä ja täydellistä kotia ei voi vaatia, sen sijaan perushygienia ja laskujen hoitaminen ovat parempi "vähimmäisvaatimus".
ja tästä syystä haluaa muuttaa pois kotoa.