Mies otti eron ja on nyt vaatimassa kaikenlaista, mm. lapsia itselleen vuoroviikoin..
Ei ole koskaan osallistunut arkeen. Ei käynyt neuvolassa, ei lääkäreissä, ei pitänyt yhteyttä kouluun, kavereihin.. ei osallistunut pk:n palavereihin ym. ym.. Nyt ukko haluaisi sitten alkaa puoliksi hoitamaan lapsia. En aio suostua. Onko teillä kenekkäkään kokemusta vastaavasta? Onko joku mennyt käräjille vastaavassa tilanteesa. Miten valmistautua?
Kommentit (104)
Jos kysymys olisi eläimistä ja toinen ihminen olisi aina huolehtinut niistä hyvin (ja ilman toisen apua) ja toinen olisi ollut välinpitämätön mistään eläimen perustarpeesta (ja jättänyt tämän ekan huolehtimaan eläimistä yksin)- kummalle eläin pitäisi antaa?
Miksi ihmisen lasten kanssa saa leikkiä mutta eläinten ei? Ei kai kukaan uskoisi eläintä sellaisen hoitoon joka ei olisi välittänyt pätkääkään ulosviemisistä, kynsien leikkaamiseista, ruokkimisista tms?
TAi jos oliosit työnantaja niin kummalle antaisit työn sille joka aina on hoitanut yli oman osansa kaiken huolellisesti vai sille jota ei ole edes näkynyt?
MIKSI IHMISEN LAPSET on eri asia kuin koiranpennut tai työ?
Ei hätää, suomalainen laki syrjii räikeästi lapsia liittyen erovanhemmuuteen. Käytännössä nykylaki mahdollistaa naisen pelaamisen lapsen vanhemmuuden kanssa mielivaltaisesti. Äitikö voi määritellä, millaista isyyden tulee olla ja mitä isän pitää tuntea ja tehdä. Vanhat teot ja tekemättä jättämisetkö on pääroolissa, kun huoltajuutta yms. pohdittaan. Miksi edelleen vaan naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan?
isä osallistuu lasten hoitoon ja kasvatukseen, vie harrastuksiin ja kavereille, tekee kotihommia tasaveroisesti.
Kun mies muuttaa omaan kotiin ja saa olla sen herra ja huolehtia kaikesta omalla tyylillään niin homma toimii mitä luultavammin paljon paremmin kuin yhdessä sen ex:n kanssa josta halusi erota.
Lapset kuuluvat molemmille. Mikä etuoikeus äidillä ylipäätänsä pitäisi olla lapsiin, kun ne on kuitenkin yhdessä tehty?
Pahinta mitä voit tehdä ap, on lähteä kinaamaan oikeuteen oikeuksistasi lapsiin!
Kun mies muuttaa omaan kotiin ja saa olla sen herra ja huolehtia kaikesta omalla tyylillään niin homma toimii mitä luultavammin paljon paremmin kuin yhdessä sen ex:n kanssa josta halusi erota.
Lapset kuuluvat molemmille. Mikä etuoikeus äidillä ylipäätänsä pitäisi olla lapsiin, kun ne on kuitenkin yhdessä tehty?
Pahinta mitä voit tehdä ap, on lähteä kinaamaan oikeuteen oikeuksistasi lapsiin!
on kyse lasten oikeuksista ja lasten oikeuksiin kuuluu se, että perustarpeet tulevat täytettyä. Jos mies ei ole osallistunut lasten kasvatukseen mitenkään, se kertoo vaan siitä, että omanapa ja mukavuudenhalu ovat ykkössijalla.
AP taistele lasten oikeuksista, ja näytä tälle ns. isälle kaapin paikka ;)
on se, että lapsilla on ruokaa ja puhtaita vaatteita ja muutenkin rytmitetty elämä.
Kun oltiin vielä naimisissa niin mä hoidin aina lääkäri ym. asiat, mutta nyt hoitelee loistavasti lasten asioita, jos jotakin hoidettavaa, kun lapset on hänen luonaan. Mä olen ainakin tyytyväinen ratkaisuun, tosin ikävä usein tulee, mutta isällä on ihan samanlainen oikeus olla lastensa kanssa kuin mulla. Muutenkin keskustellaan monta kertaa viikossa ja sovitaan yhdessä lapsia koskevat asiat.
jos isä on toiminut isänä ennen eroakin, niin miksei jatkossakin? Jos isä on pitänyt kotia huoltopisteenä ja lapsia siellä asuvina tuntemattomina, niin silloin vuoroviikko ei käy ja ne viikonloputkin tekevät tiukkaa.
Koittakaa sopia asiat järkevästi keskustelemalla.
Tules nyt kertomaan, mitä se isyys pitää sisällään ja kerro oikeuksien sijaan VELVOLLISUUKSISTA????
En ehdi lukea koko ketjua läpi mutta vuoroviikkosysteemi on todellakin huono lapsille.
Vaadi yksinhuoltajuutta, helpottaa kummasti elämää kun mies ei voi säätää elämäänne. Isälle tapaamisoikeudet joka kolmas viikonloppu ja joka toinen viikko parina arkipäivänä.
Isä ei viitsi viedä.
Kymmenvuotiaalle liian hankala ja turvaton matka kulkea yksin.
Minä en sitä usko, että löytyisi isä, joka ei ole millään tavalla koskaan osallistunut lastensa elämää, jos on yhteisasumista!
eniten täällä kärjistää tuo tyyppi, jonka kaveri(itse) ei ole saanut lapsiaan. Helppokos se on puhua oikeuksista ja unohtaa ne velvollisuudet, jotka ratkaisevat, kun phutaan lapsen jokapäiväisestä elämästä.
En ehdi lukea koko ketjua läpi mutta vuoroviikkosysteemi on todellakin huono lapsille.
Vaadi yksinhuoltajuutta, helpottaa kummasti elämää kun mies ei voi säätää elämäänne. Isälle tapaamisoikeudet joka kolmas viikonloppu ja joka toinen viikko parina arkipäivänä.
jonkun perustelun tähän?
on harhaa jos joku niin kuvittelee, niin minäkin kuvittelin ennen. Lapsilla on oltava yksi pysyvä koti ja toisen vanhemman luona käydään. Pienillä lapsilla aloitetaan muutamasta päivästä ja sopimusta voi aina päivittää.
On lapsen edun mukaista, että päiväjärjestys/rutiinit pysyvät samana, päiväkodit, koulut yms. Myös vanhemmilla on oltava hyvät välit keskenään, sekin on lasten etu.
Ja olen menossa käräjille ko.asiasta piakkoin, lastenvalvojat eivät minulle sanoneet kertakaan ettei 50/50 systeemi ole hyväksi... minä myös luulin että on lapselle hyväksi nähdä kumpaakin vanhempaa yhtä paljon.
Ap:n tilanteessa lastenvalvojaan sopimuksen tekoon, jos ei ratkea niin käräjille/sovitteluun vaan.
Mutta aina on muistettava lasten etu, vaikka isä ei ole pätkääkään nyt osallistunut niin ei se sulje pois ettei nyt halua osallistua lasten elämään.
En ehdi lukea koko ketjua läpi mutta vuoroviikkosysteemi on todellakin huono lapsille. Vaadi yksinhuoltajuutta, helpottaa kummasti elämää kun mies ei voi säätää elämäänne. Isälle tapaamisoikeudet joka kolmas viikonloppu ja joka toinen viikko parina arkipäivänä.
Isäthän on täysiä sikoja jos lastensa kanssa haluavat olla ja osallistua lasten elämään.
Oikeudet minimiin ja lopuksi eristäminen lapsista niin eiköhän ala tajuamaan, kuka määrää ja että yhteiset lapset ole enää kuin äidin lapsia.
missään tapauksessa voi suostua. Haluan toki, että isä tapaa lapsia mahdollisimman paljon mutta en vuoroviikkoasumista. Se ei todellakaan ole lapsen etu. Olen nähnyt niin paljon näitä lapsia, joista tuntuu, ettei heillä ole kotia ollenkaan:( ap
Ainoa edellytys sille on vanhempien toimiva yhteistyö ilman vihaa, katkeruutta tai mitään hampaankoloissa piilevää. Erosta pitäisi olla jo jonkin verran aikaa.
Itsekään en heti eron jälkeen tähän pystynyt. Ensin oli kaksi vuotta 2-päivää viikossa tapaamiset isän kanssa. Sekin on jo tosi paljon!
Voithan puhua lastenvalvojalle, että henkisesti et vielä ole valmis vuoroviikkoon ja pelkäät tämän heijastuvan sinun ja lapsen arjessa. Koska ero on isän päätös, niin hänen pitää käsittää ettei se ole niin yksioikoista hyväksyä sinunkaan kannalta. Haluaisit ensin totutella yksinhuoltajan arkeen ja olla läsnä lapsesi tottumisessa eroajatukseen (isi ja äiti ei enää yhdessä- ei mikään helppo nakki lapselle). Pelkäät myös lapsesi joutuvan suhdepelin nappulaksi mitä et missään nimessä toivo ja siksi olisi parempi antaa tomun hieman tasaantua ja katsoa sitten tapaamisoikeutta uusiksi.
Tules nyt kertomaan, mitä se isyys pitää sisällään ja kerro oikeuksien sijaan VELVOLLISUUKSISTA????
Älä irroita lausetta konaisuudesta, sillä se saa uuden merkityksen...Itsestään selvyyksiä on ihan turha huudella vaan huutamisen ilosta.
Esitin kysymyksen, joten vastaa. Äitikö sen määrittelee millaista isyyden tulee olla? Isyydenkö saa vaan äidin armosta?
Älä kosta katkeruuttasi isälle. Oikeasti kostat vain lapsillesi. Pyrkikää sopuratkaisuun.
Vanhempien syytähän se erokin on. Vanhemmille etäasunto, jossa käyvät vuoroviikoin vapailemassa. Prkl.