Mies otti eron ja on nyt vaatimassa kaikenlaista, mm. lapsia itselleen vuoroviikoin..

isä pitää huolta lapsestaan, siinä kuin äitikin. Isä oppii tutustumaan lapseensa, vauvaiästä lähtien. Isä on kiinnostunut lapsen kavereista, terveydentilasta, hoitopaikasta ja koulusta, isä toimii niinkuin äitikin. Isyys ansaitaan ja se tehdään lapsen koko kasvun ajan, ei vasta, kun tulee ero.

No, nyt sinä voit määritellä isän velvollisuudet lapsiaan kohtaan. Millaista isyys sinun mielestäsi on? Ap.n tapauksessa se on ollut sitä, että äiti on täyttänyt lasten tarpeet, missä se isä on piileskellyt?

Tules nyt kertomaan, mitä se isyys pitää sisällään ja kerro oikeuksien sijaan VELVOLLISUUKSISTA????

Älä irroita lausetta konaisuudesta, sillä se saa uuden merkityksen...Itsestään selvyyksiä on ihan turha huudella vaan huutamisen ilosta.

Esitin kysymyksen, joten vastaa. Äitikö sen määrittelee millaista isyyden tulee olla? Isyydenkö saa vaan äidin armosta?

Vaan määrittele nyt itse isyys. Mitä oikeuksia siihen kuuluu ja mitä velvollisuuksia. Kuuluuko isyyteen esim. huolehtia siitä, että lapset pesevät hampaansa aamuin illoin vai onko tämä "akkain hysterisointia"? Onko isyydessä ok pyörittää videoita 8h päivässä tai ruokkia lapset pääsääntöisesti karkilla, kuten tuolla edellä kerrottiin?

Miksi näistä miesasiamiesten/naisten puheista saa usein sen käsityksen, että kaikkien kasvatusasiantuntijoiden ohjeet mm. säännöllisestä päivärytmistä, kunnollisesta vaatetuksesta ja terveellisestä ruuasta ovat naisten keksimiä höpötyksiä, joilla yritetään lannistaa mies. Yhtä hyväksi vanhemmuudeksi pitäisi tunnustaa jostain syystä se, että eletään kuin pellossa. "Koska se on miehen tyyli".

(En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun. En siis ole se hlö, jolle vastasit)

Älä kosta katkeruuttasi isälle. Oikeasti kostat vain lapsillesi. Pyrkikää sopuratkaisuun.

Olin niin samassa tilanteessa kuin ap. Mies ei koskaan osallistunut lastenhoitoon millään tavalla. Eron jälkeen vaati lapsia itselleen.

Minä, äitinä en nostaisi itseäni lapsien kasvatuksessa jalustalle, jos mies ottaisi lapsista vastuuta. Oltuani 5 vuotta käytännössä yksinhuoltaja, tiedän ymmärtäväni lasten parasta paremmin, kuin mies.

En itse halunnut tietenkään erottaa lapsia isästään. Lapset ovat isällä joka toinen viikonloppu ja joskus arksin.Lapsieni koti on minun luonani, enkä mitenkään puutu isäviikonloppuihin.

Kyllä sillä vanhemmalla on lapsiin enemmän oikeuksia, joka on lapsista huolehtinut syntymästä saakka. Vanhemmuus alkaa syntymästä, ei kouluiästä. Lapsien oikeuksia tulee puolustaa ennen vanhempien oikeuksia.

Älä ap huoli, lastenvalvoja ymmärtää tilanteesi.

isä pitää huolta lapsestaan, siinä kuin äitikin. Isä oppii tutustumaan lapseensa, vauvaiästä lähtien. Isä on kiinnostunut lapsen kavereista, terveydentilasta, hoitopaikasta ja koulusta, isä toimii niinkuin äitikin. Isyys ansaitaan ja se tehdään lapsen koko kasvun ajan, ei vasta, kun tulee ero. No, nyt sinä voit määritellä isän velvollisuudet lapsiaan kohtaan. Millaista isyys sinun mielestäsi on? Ap.n tapauksessa se on ollut sitä, että äiti on täyttänyt lasten tarpeet, missä se isä on piileskellyt?

Kun isä ei ole täyttänyt katkeran ex-puolison standardeja "kasvatuksessa, huoltamisessa" yms. niin ei sille isälle saa antaa uutta mahdollisuutta täyttää lasten tarpeita. Miksei?

No sehän on pois marttyyriäidiltä, joka ei voisi enää julistaa, ettei mies ole koskaan mitään tehnyt lasten eteen.

isä pitää huolta lapsestaan, siinä kuin äitikin. Isä oppii tutustumaan lapseensa, vauvaiästä lähtien. Isä on kiinnostunut lapsen kavereista, terveydentilasta, hoitopaikasta ja koulusta, isä toimii niinkuin äitikin. Isyys ansaitaan ja se tehdään lapsen koko kasvun ajan, ei vasta, kun tulee ero. No, nyt sinä voit määritellä isän velvollisuudet lapsiaan kohtaan. Millaista isyys sinun mielestäsi on? Ap.n tapauksessa se on ollut sitä, että äiti on täyttänyt lasten tarpeet, missä se isä on piileskellyt?

Kun isä ei ole täyttänyt katkeran ex-puolison standardeja "kasvatuksessa, huoltamisessa" yms. niin ei sille isälle saa antaa uutta mahdollisuutta täyttää lasten tarpeita. Miksei?

No sehän on pois marttyyriäidiltä, joka ei voisi enää julistaa, ettei mies ole koskaan mitään tehnyt lasten eteen.

isä pitää huolta lapsestaan, siinä kuin äitikin. Isä oppii tutustumaan lapseensa, vauvaiästä lähtien. Isä on kiinnostunut lapsen kavereista, terveydentilasta, hoitopaikasta ja koulusta, isä toimii niinkuin äitikin. Isyys ansaitaan ja se tehdään lapsen koko kasvun ajan, ei vasta, kun tulee ero. No, nyt sinä voit määritellä isän velvollisuudet lapsiaan kohtaan. Millaista isyys sinun mielestäsi on? Ap.n tapauksessa se on ollut sitä, että äiti on täyttänyt lasten tarpeet, missä se isä on piileskellyt?

Äitiydessä ja isyydessä on tiettyjä selkeitä eroja. Äidin ja lapsen side on eriluonteinen ja niin sanottu äidinvaisto on erilainen kuin isänvaisto. Isä ja äiti eivät toimi samalla tavalla ja äitikö sen sitten määrittelee, miten isän tulisi toimia.

Vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä isä ei voi olla koskaan itsenäinen, isien vastuista, oikeuksista, kun puhutaa haetaan vertailupohjaa äitiydestä.

Erovanhemmuudessa ei toteudu perusvanhemmuus, vanhemmuuden vaatima työ, vastuullisuus ja läsnäolo, erovanhemmuutta säätelee sukupuolitettu työnjako.

Itse eroneena äitinä haluaisin nähdä asian esitettynä joskus toisin päin, mitä jos isälle ei anneta mahdollisuutta.



Omat lapseni sai isä vasta meidän erotessa. Vanhemmuutta ei voi jakaa, ei erossa eikä parisuhteessa, omaisuus jaetaan.

Kiitos viesteistä, joita tulikin tosi paljon. Meidän lapset ovat 2-7-vuotiaita eli pieniä vielä. Mietin tässä vielä, että tuntuisi kovin väärältä lapsiakin kohtaan, että vuoroviikoin heidät vietäisiin pois omasta tutusta kodista. Minä olen heidän kanssaan ollut ja kaiken lähes hoitanut. Heidät vietäisiin minultakin pois, joka toinen viikko. Olen ollut vain muutamia öitä heistä erossa. Mies tehnyt "uraa", käynyt työmatkoilla, kaljoilla ym. Nyt kun hän haluaa erota, olisi lasten ja äidin oltava puolet ajasta erossa. Kovin kaukaahaetulta kuullostaa..

ja muutenkin tilanne oli samantapainen kuin ap:lla.

Sitten tuli minulla mitta täyteen. Lasten asiat olivat aivan rempallaan aina isäviikoilla: vaatteita ja tavaroita katosi, pk/kouluasioista ei huolehdittu (mm. tiedotteet katosivat enkä minä nähnyt niitä koskaan, läksyjä jäi tekemättä), harrastuksiin ei viety, vaatteet olivat likaiset, lapset hoidatettiin mummolla, jne jne.



Vaikka mies miten olisi "halunnut toteuttaa isyyttään" niin ei se ainakaan tässä tapauksessa ollut lasten etu.

Tuota juuri pelkään. Meillä on nytkin jo niin, että isovanhemmat hoitavat, kun lapset isällään vaikka muutaman tunnin. ap

Erottuamme taistelin yksinhuoltajuuden koska ex oli täysin kyvytön kantamaan lapsista vastuuta. Olivat silloin 5- ja 7-vuotiaat. Kun lapset teini-ikäisiä halusivat muuttaa kokonaan isälleen ja vain vastentahtoisesti kävivät minun luonani. Olin uhrannut kaikki vuodet lasten hyväksi ja siinä kiitos! Minut leimattiin vielä kaiken huipuksi huonoksi äidiksi ja mies uuden vaimonsa kanssa olivat hyvikset jotka pelastivat teinit kynsistäni.

ole äiti , jonka luona lapset saa asua.

Äiti hoitajana? Äiti kantaa 9kk itsessään, jäbä ottaa oluet, polttaa, äiti synnyttää, muuttuu vartalo, sitten kuka hoitaa vauvaa enemmän? Kylle se äiti on automaattisesti ensisijainen Hoitaja.

suostua tuohon vuoroviikko-systeemiin. Tuskinpa oikeuskaan katsois sen olevan paras ratkaisu kun lapset ovat noin pieniä. Meille lastenvalvoja sanoi että vuoroviikko-systeemi ei tule kysymykseenkään kun lapset on noin pieniä. Meillä lapset tapaavat isää viikonloppuina ja korkeintaan yhen arki-illan viikosta.



Tsemppiä sulle tuohon tilanteeseen! Täällä ainakin yksi joka kokenut saman ja ymmärtää että et toimi itsekkäistä syistä vaan nimenomaan lastesi etua ajatellen.

up

Erottuamme taistelin yksinhuoltajuuden koska ex oli täysin kyvytön kantamaan lapsista vastuuta. Olivat silloin 5- ja 7-vuotiaat. Kun lapset teini-ikäisiä halusivat muuttaa kokonaan isälleen ja vain vastentahtoisesti kävivät minun luonani. Olin uhrannut kaikki vuodet lasten hyväksi ja siinä kiitos! Minut leimattiin vielä kaiken huipuksi huonoksi äidiksi ja mies uuden vaimonsa kanssa olivat hyvikset jotka pelastivat teinit kynsistäni.

kiitollisia.

Äiti ja isä luovat kumpikin oman suhteensa lapsiinsa. Ja varsinkin teini-iässä sitä peilataan sitten.

sun katkeruudesta huolimatta niillä lapsilla on oikeus isäänsä, etkä sä ole oikea ihminen sanomaan, ettei ne voi olla vuoroviikoin siellä. Jos lapset jo sen ikäisiä, että osaavat sanoa mielipiteensä, niin heitä kannattaa kuulla. Älä ala pelleilylläsi hankaloittamaan lasten elämää, että pitää johkin käräjille (hui kun oot hurrrja) mennä tuhlaamaan rahansa.

Kiitos viesteistä, joita tulikin tosi paljon. Meidän lapset ovat 2-7-vuotiaita eli pieniä vielä. Mietin tässä vielä, että tuntuisi kovin väärältä lapsiakin kohtaan, että vuoroviikoin heidät vietäisiin pois omasta tutusta kodista. Minä olen heidän kanssaan ollut ja kaiken lähes hoitanut. Heidät vietäisiin minultakin pois, joka toinen viikko. Olen ollut vain muutamia öitä heistä erossa. Mies tehnyt "uraa", käynyt työmatkoilla, kaljoilla ym. Nyt kun hän haluaa erota, olisi lasten ja äidin oltava puolet ajasta erossa. Kovin kaukaahaetulta kuullostaa..

jos nuorin lapsista on vasta 2 vuotta. Alle kouluikäiselle pienelle se on vahingollista. Sisaruksia ei eroteta toisistaan ja nuorimman mukaan mennään. Varaa aika sinne lastenvalvojalle ja käy vaikka ensin yksin juttelemassa siellä. Sitten menette miehen kanssa sopimusta tekemään.

Yhteys lastenvalvojaan ja kertomaan huolesi sinne. Lapset ovat isälle käytännössä vieraita ja lisäksi aivan liian pieniä vuoroviikkosysteemiin.



Toisaalta mielestäni myös äidin velvollisuus on varmistaa, että lapset saavat pitää myös isän - varsinkin kun isä nyt on siihen halukas.



Ehdota nyt tällaista järjestelyä. Lapset tapaavat isää joka toinen viikko to-su ja joka toinen viikko yksi arki-ilta esim. vie isomman lapsen harrastukseen ja hoitaa samalla pienempiä, hakee harrastuksesta ja tuo kotiin vasta yöunille. Näin siis isä saa runsaasti mahdollisuuksia todistaa vastuullisuutensa ja sen, että hoitaa ihan todella lasten asioita omalla vuorollaan. Toisaalta lapsia ei riepotella kodista toiseen vaan lapsilla on selkeästi yksi koti, ja isän kotona vieraillaan. Pienetkin saavat mahdollisuuden tutustua isään ja luoda hyvän suhteen tähän toiseen vanhempaan.



Anna isälle vähän täkyä. Sano, että katsotaan nyt ainakin pari vuotta näin, ja sitten jos homma on sujunut hyvin ja lapset ovat isompia, voidaan sitä vuoroviikkosysteemiä tai ainakin runsaampia tapaamisia harkita. Ihannejärjestelmä on mielestäni ainakin alle kouluikäisille se, että isä tapaa lapsiaan lähes yhtä paljon, mutta lapsilla on kuitenkin se yksi peruskoti. Tässä tapauksessa isällä olisi tuon joka toinen viikko to-su tapaamisen lisäksi pari arkitapaamista sillä äitiviikolla. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole ap:n tapauksessa realistinen, koska se vaatisi mieheltä lasten hakemista päivähoidosta ja kaikkien arkiasioiden hoitamista esim. neuvolat, lääkärit, harrastukset jne. En suoraan syöksyisi tähän vaan aloittaisin tuolla to-su + 1 arki-ilta. Siinäkin on aloittelevalle isälle tarpeeksi pureksimatta.

Me erosimme pojan ollessa 2v.

Heti alusta asti oli selvää, että lähdemme toteuttamaan vuoroviikkoasumista.

Ensin muutaman päivän pätkissä ja sitten viikon pätkissä.



Ennen eroa silloisella miehelläni oli isyys täysin hukassa.

Häntä ei kiinnostanut lapsi eikä mikään siihen liittyvä.

Harvemmin hän näkikään lastaan, koska huiteli omilla menoillaan joka ilta.

Minä olin lapsen kanssa 24/7.

Pitkän taistelun tuloksena sain 2 tuntia viikossa vapaaksi lapsenhoidosta ja edelleen mies purpatti siitä.

Ei ihme, että tuli ero... Huokaisin helpotuksesta. Jopa minulla olisi omaa aikaa!

Ja näin kävi. Isää alkoi kiinnostaa isyys vasta kun joutui oikeasti huolehtimaan pojasta.

Isä otti pojan vastuulleen puolet ajasta ja mielestäni heillä on mennyt hyvin.

Poika on nyt 5v ja he käyvät uimassa, pyöräilemässä, leikkipuistoissa...

Lisäksi löytyy ihan normaali päivärytmi, rajat ja rakkautta.

Poika saa isänsä jakamattoman huomion ja he touhuavat yhdessä.

Meillä ollessaan poika on tietysti erilaisessa tilanteessa, koska kokoonpanomme on niin erilainen.

Täällä pojalla on äiti, isäpuoli, pikkusiskopuoli ja pian vauvasisaruspuoli.

Silti poika tykkää hirmuisesti molemmista paikoista ja varmasti tulisi suru puseroon jos hänelle ilmotettaisiin, että toiseen paikkaan pääsisi vain muutamana päivänä kuukaudessa.

Vuoroviikkoasuminen sopii meidän tilanteeseemme parhaiten.

Välit exään ovat hyvät ja soittelemme vähintään viikoittain. Myös hoitovuoroja sumplitaan tarvittaessa.

Joustoa on puolin ja toisin ja raha-asioistakaan emme riitele.



Koska ero nyt kuitenkin on tullut ja sille ei enää mitään voi,

niin tämä lienee silti se paras mahdollinen tilanne kaikkien kannalta.

jos lasten isä haluaa osallistua lastensa elämään?!?

Anna sen olla isä lapsilleen.



Vuoroviikkosysteemiä en välttämättä kannata. Mutta muista että lapsillasi on vain yksi isä, ja heillä on oikeus siihen isään.