Omistan asunnon ja olen menossa naimisiin, miten omistussuhteet menevät?

Tee hyvä ihminen se avioehto, äläkä ole lapsellinen! Ittes varmaan tiedät, mutta toisen ihmisen tekemisistä et ikinä tiedä, ja silloin ei mikään ota niin päähän kuin raha-asiat, kun ne ei mene niinkuin ovat alunperin olleet, vaan lain mukaan puoliksi. Rakkautta ja omaisuutta ei pidä sotkea, sanon omasta kokemuksesta.





Meillä ei ollut penniäkään, kun umpirakastuneina mentiin naimisiin. Tehtiin sukulaisten suosituksesta avioehto, vaikka se minun mielestä oli hullunkurista, kaikki tienattuhan olisi yhteistä. Ostettiin asunto ja kesämökki, hyvään aikaan.



No, rakkaus muuttui vuosien varrella. Mies sai pikkuasioista raivonpuuskia, huusi ja räyhäsi. Minun anteeksiantavaisuuteni ja rakkauteni loppui viimein yhteen lyöntiin, 14 vuotta kestettyään. Selvisi myös että miehellä oli toinen nainen. Muutin lasten kanssa pois mummoni tyhjään asuntoon.



Sain viisi vuotta sitten 110000 euroa perintöä (isäni kuoli aikaisin). Ostin rahoilla sijoitusasunnon. (Mies olisi halunnut, että rahalla ostetaan esim. hänelle uusi auto, mutta en onneksi suostunut sijoittamaan miehen pellinpaloihin.)



Laitoin hiljan sijoitusasuntoni myyntiin, ja ositus muusta omaisuudesta on jo selvä (ex osti mut ulos). Exällä ei ollut mitään asiaa mun perintööni koskemaan, kiitos avioehdon. Palkitako ukko olisi pitänyt vielä...



Jos joskus löydän miehen, en mene enää naimisiin. Ja jos erehtyisin menemään, niin testamentti ja avioehto on ihan välttämätön.

Minusta vaihtoehtoja asunnon suhteen olisi kaksi



1. ap myy 50% asunnosta miehelle ihan virallisesti käypään hintaan , mies sitten rahoittaa osuutensa vaikka pankkilainalla jota maksaa pois. Selkeää, ja asunto sitten 50/50 yhteinen



2. Ap myy asunnon ja ostavat yhdessä uuden yhteisen kodin joka 50/50 molempien nimissä.



Malli jossa mies vaan maksaa lyhennyksiä tai osansa niistä mutta asunto kokonaan ap'n voisi olla verottajasta kiinnostava (lahja ap'lle) tai jos ap lahjoittaa osan asunnosta miehelle niin samoin..



Taloudenhoitoon malli jota joku jo aiemmin ehdotti, eli yhteinen taloustili johon kumpikin laittaa sovitun summan yhteisten menojen kattamiseen, ja omat tilit omiin tarkoituksiin ( omat vaatteet ja muut ostokset, säästäminen, omat lainat yms). Ikinä en suostuisi täysin yhteiseen tiliin, erilaisten kulutustottumusten kanssa voisi tulla aika lailla sanomista, enkä halua neuvotella joka ostoksesta miehen kanssa.

Miten sitten jaatte kulut?

Entä tulevat perinnöt? Onko kaikki nekin yhteistä?

Oikeasti tuossa on kysymys siitä, miten pitkään avioliitto kestää.



Jos eroatte pian vaikka kahden vuoden kuluttua, niin ihmettelet, miksi ei avioehtoa tehty.



Jos liitto kestää pitkään, niin vaihdatte asuntoa sen 2-4 kertaa ja seuraavassa asunnossa voi miettiä omistussuhteet ja kenen rahoilla velka maksetaan. Jos tulee lapsia, niin jonkin aikaa joku on pois töistä ja joku tienaa talousrahat. Pitkässä liitossa avioehto voi sitten tulla omaan nilkaan, jos mies on hankkinut omaisuutta enemmän.



Ennen kuin siirtää verovähennyssyistä asuntoa miehelle niin kannattaa selvittää, tuleeko siitä oikeasti verohyötyä kun korot on mitä on.



Jos asuntolainan maksuun käytetään suoraan tai välillisesti miehen rahoja, niin hyvähän tuosta on joka tapauksessa etukäteen sopia.

Voidaan sopia että se kotiin lasten kanssa jäävä puoliso saa toiselta avioerossa korvauksen, kotona olo otetaan huomioon elatusmaksuissa. Avioehdon voi myös tehdä vain eron varalle, ei siis kuoleman.

Kun tapasimme omistin yksiön, ja koska mieheni vuokra-asunto oli isompi muutimme sinne. Menimme naimisiin ja laitoin kämpän myyntiin. Mitään myyntilupia tms ei mieheltäni kysytty/tarvittu.

:)

koska kyseistä asuntoa ei käytetty teidän yhteisenä asuntonanne. Mutta jos olisitte asuneet siinä, myyntilupa olisi tarvittu.