Näin kaupungilla, että alle 1-vuotiaille annettiin pullaa ja ranskalaisia!!

Ymmärrän että lapsi pitää totuttaa samaan ruokaan, kuin vanhemmatkin, mutta roskaruokaan ei ole kyllä mitään syytä totuttaa lasta, varsinkaan vuoden ikäistä.

Se äiti olisin voinut olla minä. Tyttö 10 kk haluaa aina samaa, mitä minun lautasellani/kädessäni on. Ja minä annan. Pari ranskalaista (joista syödään varmaan se yksi kokonaan) tai pieni pullanpalanen ei ole mielestäni paha, varsinkaan jos saan syödä oman lautaseni tyhjäksi rauhassa. :D



Tyttö ei ole millään tavalla lihava vaan pitkä ja hoikka tyttönen. Nyt painokäyrä onneksi nousussa taistelun jälkeen. :)



Meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa ja harvoin herkkuja, ulkona käydään syömässä n. kerran kuukaudessa. Tänään oli tuo päivä ja tyttö sai maistaa pitsaa. ;)



Mä niin nauran tälläisille fanaatikoille. :DDD

on just tuollasia enimmäkseen. Hirveen tarkkoja syömisistä, puolitoistavuotiaatkin saattaa syödä vielä vauvanruokaa purkista, yleistä minusta myös sellaiset ihme ruokataistelut lapsen kanssa minkä verran syödään ja mitä. Itkevät itsensä uneen, jos lapsi ei satukaan pitämään porkkanatikuista ja tuorekurkusta ;) Tai sitten näin, että nostetaan sitä omaa arvoa jonkun toisten syömisiä mollaamalla, kun ollaan itse niin täydellisiä. En minäkään ole koskaan antanut lapselleni pullaa, karkkia, mehuja tms. kuin vasta joskus lähempänä paria vuotta, mutta enpä jaksaisi toisten tekemisiä ihmetellä. Ranskalaisia on yksi lapseni saanut jo reilun vuoden vanhana aina silloin tällöin, oli rassukka niin allerginen, että tuntui että jotain "erikoista" pitää hänenkin saada, kun yleensä joutuu aina kieltämään. Juu, olisi varmaan pitänyt antaa jotain uunissa paahdettuja bataatteja silloinkin... Teeppä tosiaan pari lasta lisää, ja yritä sitten muistella tätä aloitusta vähän uusin silmin :) Ja oikeasti, ymmärrät vasta sitten kun se esikoinen on neljä, ja toinen tai parhaimmillaan kolmas se yksivuotias :) Ja hei, ymmärrän mä suakin, onhan mullakin joskus ollut vain se yks lapsi. Nykyään naurattaa useimmat senaikaset touhut ja mielipiteet, ja ihan samoin hymyilyttää monien esikoislasten äitien puuhat ja ehdottomuudet.

Minä olin esikoisen kanssa myös tosi tarkka, täysimetystä puolivuotiaaksi ja sitten kaikki kiinteiden aloitukset ohjeiden mukaan. Ei mitään herkkuja jne.



No sitten syntyi toinen lapsi, sen kanssa myös täysimetys puolivuotiaaksi, mutta kiinteiden opettelu paljon nopeammassa tahdissa. Ja alkoihan se syödä jätskiäkin alle vuoden ikäisenä, suklaatakin sai ja kakkua ja...



Entäs tää kolmas sitten. Jotenkin neuvolan ohjekirja kiinteiden aloituksesta menettää merkityksensä, kun puolivuotias mutustaa onnellisena lattialta löytämäänsä nakin palaa. Tai nuolee isosiskon poskelta suklaata.

Sacherkakulla! Appiukko kanssa asialla jouluaattona...



Ei meidänkään maitoallergikko siitä mitään oireita saanut!

Tuskin on. Itsekin olin tosi tarkka kaiken ruuan suhteen vielä puoli vuotta sitten, mutta nyt 1,5-vuotias saa maistella kaikenlaista. Jalapenoille irvisti, sushi maistui, ranskikset taisivat olla liian suolaisia jne. Ei ne lapset pilalle mene maistelusta ja mistäs tiedät, ettei se kahvitteluhetki ole vaikka monilapsisen perheen äidin harvinaista herkkua ja näinollen juhlahetki ;)

tästä tulee keskustelua. En ole sanonut mitään että siihen kuolee. Missä kohtaa olen niin väittänyt? Ihan samahan se mulle vaikka joku syöttäisi lapsilleen joka ainoa päivä ranskalaisia ja pullia. Siinä sitten syöttävät. Kunhan vaan mietin, että onko kovinkin yleistä. Ilmeisesti on, koska kaikki muut ketjussa niin tuntuvat väittävän..

Ja ihmettelen sitäkin, miten puolenvuoden täysimetyksen jälkeen on jo pulla kädessä kuukautta myöhemmin. Sitä ennen ollaan fanaattisia tissimaidon kanssa. Sitten aukeaa kaikki ovat kaikelle maailman ruualle? Ranskiksille ja pullalle etunenässä. Eikö maailmassa ole paljon muutakin maisteltavaa ennen niitä epäterveellisiä herkkuja? Eikö voi ottaa lapselle mukaan vaikka niitä maissinaksujakin jos jotain on otettava.. Vihanneksia? Olen minäkin antanut lapselleni omalta lautaselta porkkanatikkuja, paprikaa, kurkkua.. mutta ehkä en sitten käy syömässä niin usein ranskalaisia ja pullaa, että lapsen pitäisi niitäkin saada maistaa. Lapsi oppii myös mallioppimisen kautta.

ap

jonkinlainen silmä lapsen iälle. Sanoin, että olivat jokatapauksessa alle 1-vuotiaita. En ole kertonut kaikkia ammattejanikaan.

En edelleenkään ole hysteerinen. Ymmärrän ettei se lapsi siihen pullaan kuole, en ole niin väittänytkään! Ymmärrän myös, ettei niitä _välttämättä_ tarjota päivittäin. Joku voi antaa, kaikki eivät. Ei lapsi mene siitä rikki, sanoin niinkin.. ja ettei se pulla periaatteessa ole leipää kummempi. MUTTA, ei se lapsi sitä osaa vielä siinä iässä kaivata, vaan sen voi antaa myöhemminkin! Se oli pointtini. Älkää itse provosoituko sellaisesta, jota en ole edes sanonut. Kelatkaa ketjua taaksepäin ja lukekaa kommenttini alusta.

En mä ajatellut lastani hysteerisesti suojella makealta. Kyllä mulla on ihan järki päässä. Saa makeaa, kun saa makeaa. Ei mulla ole mitään ehdotonta rajaa.. Mutta näin pienelle se on aivan turhaa jokatapauksessa! Hyvä kun juuri osaa syödä. Pitääkö sitä syömistä sitten opettaa sillä pullalla?

Päivähoitoon kun lapseni vien (juu, aion mennä töihinkin ja lapsen laittaa tarhaan!), tiedän, että hän siellä saa piparia. Sitten saa, mutta hän on silloin jo vanhempi kuin 7 kk. Se, että herkkuja saa liikaa, tulee olemaan pikemminkin ongelma kuin se, ettei niitä saisi. Niitä saa tarhasta, koulusta, kaverilta, naapurilta, mummolta, papalta.. kotoa. Mitä VÄÄRÄÄ ON SIINÄ, ETTEN ANNA 7 KK VANHALLE PULLAA? Olen siis hysteerinen kun en anna. Aivan.

ap

Mutta tuohon "ei lapsi osaa sitä kaivata" juttuun, siitä lähtien kun lapsi alkoi kävellä, eli 8kk, iästä eteenpäin hän alkoi osoittamaan todella voimakasta omaa tahtoa ja jos minä söin vaikkapa niitä ranskalaisia (tosin uunissa tehtyjä), sai tuo pieni herra järkyttävät raivarit jos ei saanut sitä yhtä maistaa. JA sama siis kaiken muunkin ruoan kanssa.

Sulla on muuten aika nokkava asenne "kyllä minä hoitajana tiedän.." blaaablaaaa.

Ja kyllä, vaikutat vähän yliherkältä tuon ruoka-asian kanssa. Ehkä se ei sinusta tunnu siltä, mutta näitä tekstejäsi lukiessa tulee vahvasti sellainen kuva sinusta.

Lapsen paras ei ole tärkein vaan oma napa. Ikävä kyllä.

kuten ap.

Suositukset ovat olemassa lapsen parhaaksi, eivät aikuisen kiusaksi. Monestihan vauvalle herkkujen syöttämisessä on kyse aikuisten hauskasta, ei lasten. Jos lapsi ei edes vielä hoksaa haluavansa jotain epäterveellistä, niin miksi sitä pitää tyrkyttää? Tätä olen yrittänyt viestittää isovanhemmille, jotka olisivat antaneet jätskiä ja kakkua jo kaksikuiselle...

hirveä myötähäpeän tunne tuli tästä viestistä!



Kun meidän esikoinen oli pieni, loimme pitkiä katseita kun alle 1v söi ranskiksia hesessä. Meidän samanikäinen ainokainen söi tietysti sosetta.



Yksi lapsi lisää, niin on suhteellisuuden taju kummasti kasvanut. Ja ihme kyllä, tuo jo vauvana kaikki herkut nauttinut kakkosemme on ruokien suhteen täysin ennakkoluuloton, kun taas suositusten mukaan syötetty esikoisemme on epäluuloinen ja tarkka. Ja lisäksi esikoisemme nyt 5veenä rakastaa ranskalaisia ja voi syödä niitä järkyttävän ison annoksen. Kakkonen kyllästyy jo muutamaan suupalaan ja haluaa jo jotain muuta.

hirveä myötähäpeän tunne tuli tästä viestistä!

Kun meidän esikoinen oli pieni, loimme pitkiä katseita kun alle 1v söi ranskiksia hesessä. Meidän samanikäinen ainokainen söi tietysti sosetta.

Yksi lapsi lisää, niin on suhteellisuuden taju kummasti kasvanut. Ja ihme kyllä, tuo jo vauvana kaikki herkut nauttinut kakkosemme on ruokien suhteen täysin ennakkoluuloton, kun taas suositusten mukaan syötetty esikoisemme on epäluuloinen ja tarkka. Ja lisäksi esikoisemme nyt 5veenä rakastaa ranskalaisia ja voi syödä niitä järkyttävän ison annoksen. Kakkonen kyllästyy jo muutamaan suupalaan ja haluaa jo jotain muuta.

Mutta hienot TARINAT olet keksinyt, kuinka epäterveellinen ruoka on jotenkin ollut hyödyksi. Naurettava olet. Meillä lapsia 4 ja kenenkään hampailla tai muuten terveydellä ei ole tarvinnut leikkiä, ja huh, siitä huolimatta ovat kaikkiruokaisia, eikä nirsoja.

Huono vanhempi ei välitä lapsensa terveydestä.

ikävääkin, lasten kannalta