Miten opettaa lapsi jakamaan tavaroita (5v)...

mun tuttavaperheessä tehdään niin, että lapsen kanssa puhutaan etukäteen siitä, että kylässä olevat lapset saavat leikkiä niillä leluilla, jotka ovat näkyvissä. Ne lelut, joilla ei halua vierailijoiden leikkivän, pannaan pois näkyviltä.



Mun mielestä ihan OK käytäntö.

Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Miksi et anna lapsellesi oikeutta johonkin omaan ja erityiseen? Aika kurjaa jos kaikki on yhteistä, koska vaan voi joku tulla ja ottaa pois lempilelun?

Miltä tuntuisi jos joku vaan tulisi ja lainaisi hääpukuasi tai lempikenkiäsi tuosta noin vaan...?

Entäs jos kokeilisit lapsesi kanssa Muksuopoin mallia. Itse käytin sitä oman 5vuotiaani kanssa (eri tilanteessa tosin) hyvin tuloksin. Asia etenee kutakuinkin näin: Käytte läpi lapsen kanssa kaikki mahdolliset taidot maan ja taivaan välillä, jotka lapsesi hallitsee (=kaatokehut). Sitten toteat, että on aika opetella "omien lelujen jakamisen taito ja koska poika on oppinut aikaisemmin paljon muutakin, hän varmasti oppii myös tämän taidon". Sovitte, että onnistuneista tilanteista hän saa aina tarran ja esim viidestä tarrasta seuraa jokin isompi kiva palkinto (esim. uintikerta, hoplop tms lapselle mieluisa). sitten vain alatte harjoitella tätä taitoa tietoisesti ja itse pidät huolen, että myös olet sitoutunut tilanteiden luomiseen ja tarrojen antamiseen, jolloin poika huomaa, että asiaan oikeasti paneudutaan. Kaatokehut voi tehdä kirjallisenakin ja sitten lisätä uudet opitut taidot siihen -on muuten mukavaa luettavaa aina aika ajoin !



Tätä käytäntöä minulle ehdotti entuudestaan tuttu neuvolapsykologi. Olisimme voineet mennä tekemään kaatokehut hänen vastaanotolleen, mutta se ei käytännön syistä onnistunut, joten toteutimme ne kotona. Suosittelen siis neuvolaan yhteydenottoa, minulla on se mielikuva, että auttavat mielellään myös näissä ns. lievemmissä tilanteissa. Onnea matkaan !

Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Miksi et anna lapsellesi oikeutta johonkin omaan ja erityiseen? Aika kurjaa jos kaikki on yhteistä, koska vaan voi joku tulla ja ottaa pois lempilelun?

Miltä tuntuisi jos joku vaan tulisi ja lainaisi hääpukuasi tai lempikenkiäsi tuosta noin vaan...?

sä sitä hääpukua tarviit, säilöt pölyttymässä kaapissa, omia lapsias vartenko? Eikös lempikengät ole ne jotka on eniten käytössä, siksi eri asia kuin lelu että niitä varmaan olis siksi vaikea lainata kun itse käyttää.

Mutta lelut...sori nyt vaan mutta kyllä sinuna miettisin tuota materiaan takertumista...oma ja erityinen? Miksi sen pitää olla jotain tavaraa? Miksei yhdessä leikityistä muistoista esimerkiksi voisi tulla jotain todella erityistä, jota kukaan ei voi viedä pois? Tavara kun ei säily ikuisesti ja kumpi on ihan totta parempi, se että lelut on leikitty puhki kun ne oli niin ihania vai se että ne on koskemattomina olleet vain ihailun kohteita?

Aika kummallinen käsitys minusta on tuo että vieraat saattavat rikkoa ja oma lapsi ei? Miten...miksi...lapsia ne on kaikki vaan ja miksi kaikki lapset ei olis ihan yhtä kömpelöitä tai hyviä leikkijöitä? Mihin se lapsi tarvitsee sitä erityistä lelua, siis lapsi tuskin itse ajattelee sitä erityiseksi, vaan itse luot hänelle tällaisen arvon ja siitä en olisi ihan varma onko se maailman paras juttu kuitenkaan...tai miten olis sitten vaikka ulkoleikit ja yhdessä tekeminen ilman erityisiä leluja kokonaan? Ei tulis tällaista erottelua ollenkaan, vai haluatko kenties korostaa sitä ja jos niin miksi ihmeessä?

Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Miksi et anna lapsellesi oikeutta johonkin omaan ja erityiseen? Aika kurjaa jos kaikki on yhteistä, koska vaan voi joku tulla ja ottaa pois lempilelun?

Miltä tuntuisi jos joku vaan tulisi ja lainaisi hääpukuasi tai lempikenkiäsi tuosta noin vaan...?

SURKEA vertauskuva!!!!!!!

Kyllä niillä normaaleilla lapsilla, jotka osaavat lelujansa jakaa on aivan varmasti ihan ikiomat vaatteet, hammasharja, sänky, unilelu tms. eli sitä OMAA. Lelut puolestaan, minun ymmärtääksini, on leikkimistä varten ja jos haluaa yhdessä leikkiä, on siihen tarkoitetut välineet myös pystyttävä jakamaan, siten että se yhdessä leikkiminen mahdollistuu.

lapselle. Ei ne ole mitä tahansa tavaroita! Leikit ja lelut voivat olla hyvinkin tunteellisia ja on väkivaltaa lasta kohtaan mennä pakottamaan hänet luopumaan jostain niin tärkeästä. Hän varmaan pelkää että lelu rikotaan tai viedään kokonaan pois. Lapsen pitäisi itse saada päättää kaikessa rauhassa KENELLE ja HALUAAKO lainata!

jos vanhemmat ovat itse anteliaita. It's just simble as that!

lapselle. Ei ne ole mitä tahansa tavaroita! Leikit ja lelut voivat olla hyvinkin tunteellisia ja on väkivaltaa lasta kohtaan mennä pakottamaan hänet luopumaan jostain niin tärkeästä. Hän varmaan pelkää että lelu rikotaan tai viedään kokonaan pois. Lapsen pitäisi itse saada päättää kaikessa rauhassa KENELLE ja HALUAAKO lainata!

...että tästä vaan oppia monilapsiset perheet! :D Suosittelen lelujenvahtijan 24/7 palkkaamista, ellette halua lapsenne kohtaavan moista väkivaltaa.

Se, että varjelee lasta mielipahalta, jota voi joutua kokemaan jakamisesta, on vasta väkivaltaa, koska näin varmistat, että lapsesi käy vielä joskus todella kovan koulun. Puhumattakaan siitä, miten "hyvin" nämä lapset, jotka eivät osaa jakaa ja ottaa toisia huomioon, tulevat selviytymään kaveri ja -ihmissuhteissa jatkossa.. tämä jos mikä on karhun palvelus lapselle.

AP, tämä kommentii ei ollut sinulle, sinö selvästi ajattelet lapsesi parasta kun olet asiasta huolissasi!

lelujen jakamista. Nimittäin lasten on pakko jakaa lelut keskenään - ja myös kavereiden kanssa. Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Jos jostain lelusta tulee riitaa, niin sitten otan tämän riitaa aiheuttaneen lelun pois lapsien leikeistä esim. kaapin päälle. Tietysti jos on vain yksi lapsi, niin ongelma on suurempi, kun normaalisti leluja ei joudu jakamaan, vaan vain silloin, kun on kavereita kylässä.

luen tätä ketjua aivan silmät selällään... Että tuollaisia ahneita pikku materialisteja sitä av-mammat kasvattaa... Toisaalta aika wt-porukalta vaikuttaa, koska kaveripiirikin koostuu vain sellaisista lapsista, jotka käsiinsä saadessaan hajottaa kaiken.

Meidän lapsilla on unilelut, jotka ovat jokaisen omia, ja joihin ei muilla edes ole mitään kiinnostusta. JOkaisella on omat "aarrelippaat", joissa on juttuja, joita haluavat pitää itsellään jollain perusteella. Mutta ei mun lapsillani ole mitään tarvetta jakaa legoja, gormiteja, prätkähiiriä, junaratoja, tms. mun ja sun leluihin, vaan heille on ihan itsestään selvää, että kaikki saavat niillä leikkiä, ja se joka ei leiki asiallisesti kys. tavaralla, menettää väliaikaisesti oikeuden niillä leikkiä.

Mun lapset ei koskaan tappele tavaroistaan, eikä niitä tarvitse varjella kavereilta, koska meillä on mennyt vissiin yksi lelu joskus jonkun kaverin käsissä rikki, ja sekin oli halpiskrääsä. Ja ihan sama meininki on kaikkialla missä käydään, ei kukaan kaveri sanele sen ihmeemmin, että tolla saat leikkiä ja tolla et.

Meilläkin on siis kolme poikaa, iältään 3-8 vuotta.

Ja ap. meillä tuo olisi jo aikapäivää sitten loppunut siihen, että meillä kuitekin äiti määrää sentään jotkut rajat. Eli jos tahtoo että kaveri käy kylässä, niin silloin jakaa lelunsa ( voi jemmata rakkaimmat jos haluaa) ja sillä selvä. TEillä taitaa lapsi muutenkin kikkailla miten sattuu mielensä mukaan?

Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Miksi et anna lapsellesi oikeutta johonkin omaan ja erityiseen? Aika kurjaa jos kaikki on yhteistä, koska vaan voi joku tulla ja ottaa pois lempilelun?

Miltä tuntuisi jos joku vaan tulisi ja lainaisi hääpukuasi tai lempikenkiäsi tuosta noin vaan...?

HIipiikö ne lasten kaverit siis salaa teille, lupaa kysymättä, ja väkisin raastaa lempilelut käsistä , rikkoo ja sitten varastaa?

AIka kamalaa elämää tuntuu elävän nämä leluihin takertujat, ja aika synkältä tuntuu, ettei aikuinen pysty ohjaamaan lasta tuollaisen pelon yli.

IHan vinkkinä yllä olevalle kirjoittajalle:

1) Yleensä lapset pitävät siitä, että heillä on leikkiseuraa

2) onnistunut yhteisleikki vaatii sitä, että kaikilla on suunnilleen yhtä kivoja leluja leikittävinään

3) kun mennään kylään, lapsen vieraanvaraisuutta on lelujen antaminen yhteisiin leikkeihin.

4) tästä kannattaa puhua etukäteen ja opettaa lapsi näille tavoille, jotta lapselle ei tule tunne että "kuka vaan voi koska vaan tulla ja ottaa lempilelun pois"

5) leikkiin lainattua lelua ei kukaan ole viemässä lapselta, vaan se jää kyllä lapsen omaksi, omaan kotiin.

Kyllä meilläkin joskus pieninä lapset ovat varmistelleet, että "Pekka ei vie minun lelua omaan kotiin", ja siihen on helppo sanoa, että ei, pekka vaan leikkii sillä täällä, ja sitten kun menet Pekan luo, antaa pekka sinun leikkiä omilla leluillaan. Ja voidaan vaikka muistella jotain lelua, joka Pekan luona on ollut kiva.

Toivon, että tähän ketjuun kirjoittaneet idiootit ovat vain myöhäisillan provoilijoita. SÄäliksi käy muuten heidän lapsiaan.

opetatte lapselle vääränlaista rajattomuutta. Ette opeta että lapsi saa puolustaa omaisuuttaan.



Lelut ja huone ovat reviiriä, jota kuuluukin puolustaa. Sellaista se on sitten maailmassakin, ei olla ovet ja ikkunat levällään että tulkaa naapurit lainatkaa vaan meidän autoa!



Jos kerran lapsen vaistoon ei luoteta kun hän ei halua jollekulle lelujaan lainata, hän ei myöhemminkään opi olemaan varuillaan epäilyttävien vorojen tms. nähdessään.

opetatte lapselle vääränlaista rajattomuutta. Ette opeta että lapsi saa puolustaa omaisuuttaan. Lelut ja huone ovat reviiriä, jota kuuluukin puolustaa. Sellaista se on sitten maailmassakin, ei olla ovet ja ikkunat levällään että tulkaa naapurit lainatkaa vaan meidän autoa! Jos kerran lapsen vaistoon ei luoteta kun hän ei halua jollekulle lelujaan lainata, hän ei myöhemminkään opi olemaan varuillaan epäilyttävien vorojen tms. nähdessään.

Katsisi käydä jossain psykologilla, jos on noin riippuvainen materiaalista, pelkää varkaiden hyökkäävän joka ikinen hetki tavaroiden kimppuun ja tavaroiden lainaaminen ahdistaa ajatuksenakin. Toivottavasti et siirrä traumojasi ja pelkojasi lapsiisi tai jäävät ilman kavereita.

Tottakai tytön lelut on vapaata riistaa kavereille, jos kerran kaveri on kylässä. Enpä ole kuullut tai huomannut ongelmia toiseenkaan suuntaan.



Outo keskustelu. Muistan jo itsekin lapsuudesta, että aina leikittiin toisten leluilla kylässä ja joskus muistan kaverin äidin komentaneen lastaan, että pitää lainata ja antaa leikkiä tai vieras lähtee kotiin ja ei halua tulla enää uudestaan.

Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Miksi et anna lapsellesi oikeutta johonkin omaan ja erityiseen? Aika kurjaa jos kaikki on yhteistä, koska vaan voi joku tulla ja ottaa pois lempilelun? Miltä tuntuisi jos joku vaan tulisi ja lainaisi hääpukuasi tai lempikenkiäsi tuosta noin vaan...?

HIipiikö ne lasten kaverit siis salaa teille, lupaa kysymättä, ja väkisin raastaa lempilelut käsistä , rikkoo ja sitten varastaa? AIka kamalaa elämää tuntuu elävän nämä leluihin takertujat, ja aika synkältä tuntuu, ettei aikuinen pysty ohjaamaan lasta tuollaisen pelon yli. IHan vinkkinä yllä olevalle kirjoittajalle: 1) Yleensä lapset pitävät siitä, että heillä on leikkiseuraa 2) onnistunut yhteisleikki vaatii sitä, että kaikilla on suunnilleen yhtä kivoja leluja leikittävinään 3) kun mennään kylään, lapsen vieraanvaraisuutta on lelujen antaminen yhteisiin leikkeihin. 4) tästä kannattaa puhua etukäteen ja opettaa lapsi näille tavoille, jotta lapselle ei tule tunne että "kuka vaan voi koska vaan tulla ja ottaa lempilelun pois" 5) leikkiin lainattua lelua ei kukaan ole viemässä lapselta, vaan se jää kyllä lapsen omaksi, omaan kotiin. Kyllä meilläkin joskus pieninä lapset ovat varmistelleet, että "Pekka ei vie minun lelua omaan kotiin", ja siihen on helppo sanoa, että ei, pekka vaan leikkii sillä täällä, ja sitten kun menet Pekan luo, antaa pekka sinun leikkiä omilla leluillaan. Ja voidaan vaikka muistella jotain lelua, joka Pekan luona on ollut kiva. Toivon, että tähän ketjuun kirjoittaneet idiootit ovat vain myöhäisillan provoilijoita. SÄäliksi käy muuten heidän lapsiaan.

eipä ole kerta eikä kaksi, kun meillä vieraillut lapsi ei suostu antamaan leikissä ollutta lelua pois vaan joko rikkoo sen tai puristaa kädessään niin, että se pitää väkisin irrottaa. Pieniä varkaitakin on vuosien mittaan käynyt, joten olen jo oppinut ratsaamaan vieraiden lasten taskut ja hoitokassinkin, joihin ihmeesti kertyy tavaraa. Eipä sitten tarvitse itkeä sitä, että paras barbimekko on "kadonnut", kun sen on löytänyt pienen vieraan taskusta.

Vieraanvaraisuutta on hankkia yhteisleikkeihin omat lelut, jolloin lapsen tavarat säilyvät siellä lastenhuoneessa. Yhteiset lelut ovat lapsellekin "uusia", joten leikissä on hänellekin uutuudenviehätystä.

Lasten vieraanvaraisuus ei muuten poikkea yhtään aikuisten vastaavasta, joten pienille vieraille olisi syytä olla tarjolla paljon keksejä, kakkuja ja sipsejä sekä limsaa. Jostain syystä tähän tarjoilupuoleen ei satsata ollenkaan yhtä runsaasti kuin vaatimuksiin jakaa lelut.

lapselle. Ei ne ole mitä tahansa tavaroita! Leikit ja lelut voivat olla hyvinkin tunteellisia ja on väkivaltaa lasta kohtaan mennä pakottamaan hänet luopumaan jostain niin tärkeästä. Hän varmaan pelkää että lelu rikotaan tai viedään kokonaan pois. Lapsen pitäisi itse saada päättää kaikessa rauhassa KENELLE ja HALUAAKO lainata!

...että tästä vaan oppia monilapsiset perheet! :D Suosittelen lelujenvahtijan 24/7 palkkaamista, ellette halua lapsenne kohtaavan moista väkivaltaa. Se, että varjelee lasta mielipahalta, jota voi joutua kokemaan jakamisesta, on vasta väkivaltaa, koska näin varmistat, että lapsesi käy vielä joskus todella kovan koulun. Puhumattakaan siitä, miten "hyvin" nämä lapset, jotka eivät osaa jakaa ja ottaa toisia huomioon, tulevat selviytymään kaveri ja -ihmissuhteissa jatkossa.. tämä jos mikä on karhun palvelus lapselle. AP, tämä kommentii ei ollut sinulle, sinö selvästi ajattelet lapsesi parasta kun olet asiasta huolissasi!

sekä lisäksi ns. yhteisiä, joita kukaan ei ole saanut lahjaksi. Minusta lapsi oppii parhaiten huolehtimaan tavaroistaan, kun aidosti omistaa ne ja on niistä vastuussa. Päiväkodissa jo näkee, miten yhteisten leikkien lelut ovat aika äkkiä romuna, kiitos sen, että niistä ei kukaan ole vastuussa.

Kun ei ole lapsena pakotettu jakamaan, arvostaa koulussakin muiden omaisuutta eikä ole esim. repimässä toisten kirjoja, kuten nämä "kaikki on yhteistä" -lapset tekevät. Ja jos kavereita ei saa kuin antamalla näille tavaransa, niin eipä sellainen ostettu ystävyys kovin arvokasta ole.

Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.

Miksi et anna lapsellesi oikeutta johonkin omaan ja erityiseen? Aika kurjaa jos kaikki on yhteistä, koska vaan voi joku tulla ja ottaa pois lempilelun? Miltä tuntuisi jos joku vaan tulisi ja lainaisi hääpukuasi tai lempikenkiäsi tuosta noin vaan...?

SURKEA vertauskuva!!!!!!! Kyllä niillä normaaleilla lapsilla, jotka osaavat lelujansa jakaa on aivan varmasti ihan ikiomat vaatteet, hammasharja, sänky, unilelu tms. eli sitä OMAA. Lelut puolestaan, minun ymmärtääksini, on leikkimistä varten ja jos haluaa yhdessä leikkiä, on siihen tarkoitetut välineet myös pystyttävä jakamaan, siten että se yhdessä leikkiminen mahdollistuu.

jakoon menevät moottoripyörät, veneet ja kesämökit sekä erilaiset keittiövälineet, jotka eivät ole ihan jokapäiväisessä käytössä. Ihana tietää, että voin tuosta vain jakamisen nimissä ottaa käyttööni kaverin purjeveneen, sillä vain siten yhteinen leikkimme "ollaan kavereita" mahdollistuu.

opetatte lapselle vääränlaista rajattomuutta. Ette opeta että lapsi saa puolustaa omaisuuttaan.

Lelut ja huone ovat reviiriä, jota kuuluukin puolustaa. Sellaista se on sitten maailmassakin, ei olla ovet ja ikkunat levällään että tulkaa naapurit lainatkaa vaan meidän autoa!

joten on luonnollista että sisältö on sen mukaista.

Eihän nyt kukaan hyvänen aika sentään oleta että kuka tahansa voi mennä lapsen huoneeseen ja ottaa sieltä mitä vaan. Ihan pimeä ajatus.

Kyllä minä ainakin kysyn lapselta ennen vieraitten tuloa että millä haluat leikkiä heidän kanssa, jotta voidaan laittaa ne esille tai kaivaa kaapista valmiiksi. Legorakennelmat sun muut laitetaan yläkaappiin lapsen toiveen mukaisesti.

jakoon menevät moottoripyörät, veneet ja kesämökit sekä erilaiset keittiövälineet, jotka eivät ole ihan jokapäiväisessä käytössä. Ihana tietää, että voin tuosta vain jakamisen nimissä ottaa käyttööni kaverin purjeveneen, sillä vain siten yhteinen leikkimme "ollaan kavereita" mahdollistuu.

me laitataan anopin kesämökkiä. Miehen moottoripyörä on ollut kaverilla lainassa. Me lainataan siskoni perheen purkkaria. he lainaavat meidän kotia. Ei "tuosta vaan" vaan sopimalla etukäteen.

Soitellaan! :)

mielipiteitä laidasta toiseen. Ap:n tapauksessa kai suosittelisin, että etukäteen varaatte ne tietyt lelut, joilla toiset saavat leikkiä. Vaikka ne aluksi ehkä sinusta vaikuttaisivat niiltä huonoimmilta, kehu kuitenkin lasta. Pikkuhiljaa.



Meillä ei varsinaisesti ole ongelmaa tuosta asiasta, mutta kyllä lapsia on harmittanut, kun sinänsä mukavat kaverit ovat rikkoneet leluja. Itse yritän vahtia lapsiani kyläillessämme, sillä oikeasti on aika urakka nostaa ylös kaikki lelut, joilla vieraat eivät saa leikkiä (esim. ikänsä puolesta). Kannatan jakamista tiettyyn rajaan asti, mutta jos kaikki on aina yhteistä, se myös tekee näitä lapsia, jotka kyläpaikoissa aivan sumeilematta penkovat kaikkien kaappien sisällöt. Kyläpaikassa ei mikään ole omaa, mutta vieraanvaraisuuttaan ihmiset lainaavat itse päättämäänsä osaa leluista.



Asia erikseen taas on tuo pikkulasten ravaaminen kyläpaikasta toiseen ilman, että vanhemmat edes tietävät, missä oma lapsi milloinkin on... Toki arvostan kyläilyä, mutta itse kyllä mieluiten sovin asioista etukäteen. En itsekään haluaisi meille yllättäen jotain 4-vuotiasta ilman ketään kaitsijaa.

Noihan on niitä alkeita, joita harjoitellaan 9-kuisesta alkaen.