Miten opettaa lapsi jakamaan tavaroita (5v)...

Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, niin tietenkin kertaat ennen naapuriin menoa ne käytössäännöt ja sen jälkeen kysyt, miten siellä meni. Ja vaikka osaisikin, niin pitäähän niitä kerrata.



Ja jos sillä sinun lapsellasi on ongelmia, niin tietenkin ohjaat sitä leikkimistä.

Päivää.

mistä esikoiseni luokalle on siunaantuneet ne häirikköpojat, jotka ei kuuntele mitään, eikä ketään, joille sosiaalisen elämän sääntöjä paukutettiin päähän ekaa kertaa ekalla, jotka luulevat, että koko maailma pyörii heidän ehdoillaan...



Voi apua.

mutta montako kyläilykatastrofia tässä jaksaa... :/ Eniten meillä auttaa tosiaan rauhoittaminen sen mukaan, onko miten väsynyt. Ei suostu päikkäreitä nukkumaan eikä ole ikinä osannut oikein sädellä omaa rytmiä ja väsymistä - eli ei 'vetäydy syrjään lepäämään', kun väsyy vaan muuttuu vihaiseksi.

Ja oli pitkään ainoa lapsi, sehän se edesauttoi tilannetta tietysti.

ap.

Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, niin tietenkin kertaat ennen naapuriin menoa ne käytössäännöt ja sen jälkeen kysyt, miten siellä meni. Ja vaikka osaisikin, niin pitäähän niitä kerrata.

Ja jos sillä sinun lapsellasi on ongelmia, niin tietenkin ohjaat sitä leikkimistä.

Päivää.

kaikkeni, ettei lapsestani tulisi sellainen. Käymme esim. puistossa joka päivä harjoittelemassa ihan sitä, miten pienempien kanssa ollaan nätisti. Mutta onhan tämä raskasta.

Itse olen kasvatettu siten, että jouduin jakamaan kaiken, annoin jopa parhaat lelut toisille. Ei ollut ehkä hyvä sekään.

t. ap

mistä esikoiseni luokalle on siunaantuneet ne häirikköpojat, jotka ei kuuntele mitään, eikä ketään, joille sosiaalisen elämän sääntöjä paukutettiin päähän ekaa kertaa ekalla, jotka luulevat, että koko maailma pyörii heidän ehdoillaan...

Voi apua.

Ei se meillä nykyään toimi ei. Ja sitten, vaikka parhaat lelut olisivat sivussa, ei halua antaa edes niitä huonoja, joilla ei koskaan leiki.

Okei, myönnän, että liian vähän ehkä oli meillä kontakteja muihin lapsiin, kun hän oli pienempi. Joten hän sitten ehkä oppi siellä päiväkodissa, vaikka pieni ryhmä olikin, näitä sosiaalisia asioita ja oppi varmaan 'pitämään puoliaan' vähän liiankin tiukasti. Mut mites tämän sotkun korjaa sitten.

En ole vastaan sitä, että laittaa lapsen päiväkotiin aikaisin, mutta jos on vaihtoehtoja, älä laita ja käy tarkkaan hoitajien kanssa lävitse, miten ohjaavat näitä sostilanteita.

ap

mutta meillä otetaan osa leluista pois ennen leikkitreffejä. Käytännössä siis ne ihan kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät lelut (esim. uninalle) laitetaan ennen vieraiden tuloa kaappiin ja sitten niitä tavallisempia leluja (legoja, junarataa jne) on helpompi jakaa ja niiden kanssa muutenkin syntyy enemmän sosiaalista leikkiä kuin mitä syntyisi esim. uninallen tai kauko-ohjattavan auton (sitähän voi vain yksi ajaa kerrallaan) kanssa.

Lasten kanssa myös puhutaan siitä miten kaveri saa lainata leluja kylään tullessaan, samalla tavalla kuin oma lapseni saa kaverin luona lainata tämän leluja. Yhdessä jutellaan siitä miten hyvä mieli vieraalle tulee kun saa kokeille meidän lapsen leluja, joita aivan samanlaisia tällä kaverilla ei välttämättä ole.

Jakaminen on vaikeaa, myös meille aikuisille - harvempi esim. lainaa autoaan kovin helposti ystävälleen. Samalla tavalla lasta ei mielestäni tarvitse velvoittaa jakamaan ihan kaikki lelujaan. Etukäteen voi siis miettiä lapsen kanssa mitkä lelut olisi sellaisia mitä hän mieluiten jakaisi kaverin kanssa.

Ja kyllä, asiaan voi kysyä vinkkiä myös neuvolasta. Myönnän että aika harvoin sieltä kovin tehokkaita neuvoja on tullut, mutta jotain ideoita kuitenkin välillä saa.

vaikka mitä ja pyytänyt lähetteitä, jos on siltä tuntunut.



Olen soitellut esimerkiksi tilanteesta, jossa lasta kiusattiin kerhossa tai lähetettä ravitsemusterapeutille, kun hoikan lapsen yksipuolinen syöminen hirvitti. Puheterapiassa kävi molemmat.



Ja nimenomaan siksi, että meillä lapset oli pitkään kotona, eikä päiväkotia ollut apuna.



Sitä vartenhan se on olemassa!

mistä esikoiseni luokalle on siunaantuneet ne häirikköpojat, jotka ei kuuntele mitään, eikä ketään, joille sosiaalisen elämän sääntöjä paukutettiin päähän ekaa kertaa ekalla, jotka luulevat, että koko maailma pyörii heidän ehdoillaan... Voi apua.

eli se niistä häiriköistä, jotka on opetettu siihen, että kaiken voi sosialisoida.

Ihanko itse keksit äsken?

esimerkki: siskoni oli kuullut että sain lahjaksi erään leffan. Hän vaan ilmoitti eräänä päivänä että lainaa minulta sen, poikkeaa vaikka joku päivä käymään. :O



Ei siis edes kysynyt saako lainata! Ja kyseessä tosiaan lahjani jota en ollut edes itse vielä katsonut. Kehtasi myös hieman loukkaantua kun en halunnut lainata.

Minä soitan siskolle, että "sain lahjaksi sen ja sen leffan. Haluatko lainata?"

Mikäs siinä, jos oli syy, mutta jos ei ollut, olet yksinkertaisesti vittumainen persoona.

esimerkki: siskoni oli kuullut että sain lahjaksi erään leffan. Hän vaan ilmoitti eräänä päivänä että lainaa minulta sen, poikkeaa vaikka joku päivä käymään. :O

Ei siis edes kysynyt saako lainata! Ja kyseessä tosiaan lahjani jota en ollut edes itse vielä katsonut. Kehtasi myös hieman loukkaantua kun en halunnut lainata.

Mikäs siinä, jos oli syy, mutta jos ei ollut, olet yksinkertaisesti vittumainen persoona.

esimerkki: siskoni oli kuullut että sain lahjaksi erään leffan. Hän vaan ilmoitti eräänä päivänä että lainaa minulta sen, poikkeaa vaikka joku päivä käymään. :O

Ei siis edes kysynyt saako lainata! Ja kyseessä tosiaan lahjani jota en ollut edes itse vielä katsonut. Kehtasi myös hieman loukkaantua kun en halunnut lainata.

En ollut edes ottanut koko asiaa puheeksi. Hän oli sen vaan kuullut ja oitis oletti että minun on myös hänen.

Mikäs siinä, jos oli syy, mutta jos ei ollut, olet yksinkertaisesti vittumainen persoona.

esimerkki: siskoni oli kuullut että sain lahjaksi erään leffan. Hän vaan ilmoitti eräänä päivänä että lainaa minulta sen, poikkeaa vaikka joku päivä käymään. :O Ei siis edes kysynyt saako lainata! Ja kyseessä tosiaan lahjani jota en ollut edes itse vielä katsonut. Kehtasi myös hieman loukkaantua kun en halunnut lainata.

se kun on sitä äärimmäisen tärkeää tavaran lainaamista. Ei pidä olla itsekäs ja pitää itsellään.

Ei ne nyt niin paljoa maksa.

Ei ne nyt niin paljoa maksa.

Onpa taas itsekkyyttä parhaimmillaan. Tottakai sisko teki väärin kun ilman lupaa lainasi leffan, mutta enpä tiedä onko tämänkaltainenkaan itsekkyys kovin ihailtavaa.

Me kysytään aina siskon kanssa lupa toisiltamme, mutta kaikki annetaan lainaksi/omaksi mitä ei itse tarvitse.

jos on jotain ostanut tai saanut lahjaksi se kuuluu silloin omistajalle. HÄN päättää antaako lainaksi vaiko ei. Jokaisella omat tavarat.

kyllä 5-vuotiaan pitää jo ymmärtää, että toisille lapsille tulee paha mieli, jos ei jaa leluja. Sen ymmärtää jo 3-vuotias. 5-vuotiaan pitää pystyä kunnolla jo kommunikoimaankin tunteistaan. Mitä lapsi sanoo, jos kysyt millä leluilla haluaa leikkiä kavereiden kanssa yhdessä? Miksi ei halua jakaa leluja, eikö häntä häiritse, että muille tulee paha mieli? EIkö häntä harmita, jos kaveri lähtee kotiin?



Sanoin siitä neuvolasta sillä idealla, että voisivat siellä harkita pitäisikö lapsen päästä tarkempaan evaluaatioon ovatko sosiaalit taidot ikätasoisia.

lelujen jakamista. Nimittäin lasten on pakko jakaa lelut keskenään - ja myös kavereiden kanssa. Kaikki lelut ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä.



Jos jostain lelusta tulee riitaa, niin sitten otan tämän riitaa aiheuttaneen lelun pois lapsien leikeistä esim. kaapin päälle. Tietysti jos on vain yksi lapsi, niin ongelma on suurempi, kun normaalisti leluja ei joudu jakamaan, vaan vain silloin, kun on kavereita kylässä.

Lasten on todellakin jaettava lelujaan vieraidensa kanssa ja piste. Eikä se ole mitenkään rinnastettavissa siihen, että aikuisen pitäisi lainailla alushousujaan. Kyse on SEURUSTELUSTA vieraiden kanssa.

ei ole pakko jakaa mitään. Mutta vähitellen tullaan varmaa siihen tilanteeseen, että ei ole niitä lapsivieraita, eikä kenties puistossakaan seuraa. Mutta jos lapsi haluaa vaan leikkiä itsekseen omilla leluillaan niin sittenhän se on hyvä tilanne. Eikä aikuisvieraillekaan ole tarkemmin ajateltuna pakko tarjota yhtään mitään. Vieraat käy kyllä vähiin mutta se lienee sitten tarkotuskin ;)

Leluja ei tarvitse väkipakolla jakaa sen vuoksi, että vieraat yleensä ne rikkovat.

Lapsi jakaa lelunsa itsekin, jos kokee, että voi luottaa ystäväänsä. Näin ei aina tapahdu, koska lapsi ei yleensä voi valita vieraitaan - vieraista tod.näk. hyvin harva on lapsen ystävä.

Miksi niitä vieraita tarvitaan yleensäkään?