Hei sinä, joka aloitit eilen ketjun Mette-Maritin homssuisesta
olemuksesta siinä siunaustilaisuudessa.
Jotenkin tuo aihe hätkähdytti jo eilen, mutta en ehtinyt kommentoimaan sinulle, että eikö ole aika sopimatonta kommentoida ihmisen ulkonäköä ja pukeutumista tuollaisessa tilaisuudessa.
Nyt kaupan kassajonossa näin lööpin Mette-Maaritin veljen kuolleen sillä saarella ja jotenkin Sinä (sen ketjun aloittaja) tulit mieleeni.
Miltä tuntuu? Onko sulla yhtään turhamainen fiilis? Aloittaisitko ketjun uudelleen?
Kommentit (9)
miksei M-M ollut aluksi mukana ollenkaan, mutta tämä selittää.
En ole kyseistä ketjua edes lukenut, ja kenenkään olemuksia arvostellut, mutta tulipa mieleen, että miksi pitäisi nyt tuntua joltain?
Enkä kyllä itsekään kassajonoissa tai muuallakaan kenenenkään tuntemattomien mielipiteistä perusta...
Kommenttisi kertoo sinusta kaiken oleellisen...
Ei se poliisi ollut Metten veli.Metten äiti on ollut naimisissa kuolleen poliisin isän kanssa aikana jolloin molemmat eli Mette ja poliisi olivat jo aikuisia.Mette ei ole koskaan asunut/elänyt kuolleen kans.Lehdistö väittää sitä veljeks vaik kyseesssä on ihan "vieras" ihminen.
lapsi ei ole "vieras", kyllä se minulle olisi ihan lähisukua ja tuttuja.
Mikä into on nyt väittää, että ei olisi tuttu ja että media liioittelee? Kyllä se velipuoli oli.
Kyllä minäkin sanon äitipuoleni lasta velipuoleksi ja on hän minulle oikeastaan kuin veli, vaikka olemme aikuisia.
ole kyseistä ketjua edes lukenut, ja kenenkään olemuksia arvostellut, mutta tulipa mieleen, että miksi pitäisi nyt tuntua joltain? Eihän arvostelun kohteena ollut M-M ikinä saa tuosta mitään tietää, joten häntä tuskin vahingoittaa. Enkä kyllä itsekään kassajonoissa tai muuallakaan kenenenkään tuntemattomien mielipiteistä perusta...
Nii-i, ei se veri vaan suhteet. Veri ei ole vettä sakeampaa, mielestäni.
naimisiin Mette-Maritin äidin kanssa. Mette-Marit oli siihen aikaan parikymppinen tytönhupakko, jonka elämä oli ihan erilaista kuin tällä äitinsä miehen pojalla. Mette viihtyi Oslon huumepiireissä ja veli oli perheellistyvä poliisimies.
Oikeutetaanko arvostelu jos sen kohde ei näe arvostelua?
Arvostelu on aina väärin, ei sitä tartte olla lainkaan, ei riitä ettet itse kuuntele muiden puheita muista vaan niin ei sovi tehdä alkujaan.
Huomauttaisin itse huomauttajan mahdollisista näkyvistä kalsareista. Tämä on sama asia, jos et tiedä että persevako vilkkuu muille niin onko hyvä sanoa vai olla hiljaa niin että muut saa nauraa?
ole kyseistä ketjua edes lukenut, ja kenenkään olemuksia arvostellut, mutta tulipa mieleen, että miksi pitäisi nyt tuntua joltain? Eihän arvostelun kohteena ollut M-M ikinä saa tuosta mitään tietää, joten häntä tuskin vahingoittaa. Enkä kyllä itsekään kassajonoissa tai muuallakaan kenenenkään tuntemattomien mielipiteistä perusta...