Lue keskustelun säännöt.
Apua päiväkodin aloituksen suunnitteluun! Miten aloittaa...
25.07.2011 |
1v 7kk ikäinen aloittaa ensi viikolla päiväkodissa. Mulla on vielä 2 viikkoa lomaa tuon jälkeen, joten kovin kiireellä ei tarvitse lasta hommaan perehdyttää.
Mietin, että ekana päivänä leikittäisiin yhdessä ulkona (lkoilevat klo 8.30-9.30) ja käytäisiin lyhyesti sisällä ryhmän sinne siirtyessä.
Tokana päivänä koko ulkoilu ja sisällä lounaaseen asti.
Kolmantena päivänä em. lisäksi lounaan syönti.
Neljäntenä sama kuin kolmantena, mutta jos ehditääin niin mennään jo aamupalalle klo 8.
Viidentenä päivänä, perjantaina mulla olisi yksi meno klo 10-11, johon olisi helpompaa mennä ilman lasta. Jokohan voisi lapsen jättää itsekseen päiväkotiin tuoksi ajaksi? Hakisin kyllä kotiin nukkumaan päikkärit.
Olisiko paras mennä yhdessä aamulla jo ja sitten itse lähteä 9.30 aikaan vai viedä vasta just ennen tuota?
Hoh, kun tämä lapsen hoitoon vieminen mietytyttää... (Eikä nyt tarvitse kenenkään viissastella, että alle 3v:n paikka on kotona. Tiedetään.)
Kommentit (63)
että miten homma hoituu kun hoidonaloittajia saattaa olla ryhmässä vaikka seitsemän, kaikilla äidit koko viikon mukana ja tilat melko pienet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miten homma hoituu kun hoidonaloittajia saattaa olla ryhmässä vaikka seitsemän, kaikilla äidit koko viikon mukana ja tilat melko pienet?
Ilmeisesti esikoiset kyseessä näillä hysteerikoilla. On tosiaan hätävarjelun liioittelua, että pidennetään päivää 15-30 minsaa kerrallaan. Siitä ei ole mitään hyötyä.
tehnyt lapsen kanssa tutustumiskäynnin 1-2 tuntia. Hoitoon totutellessa on ollut ensin lyhyempiä päiviä, hyvin on mennyt. Ei sinne kannata jäädä notkumaan, siitä on vain haittaa.
ja lähtiessä vain reippaasti "hei hei, äiti tulee hakemaan myöhemmin", eikä mitään pitkitystä
Höpsis juuri näin ei tule tehdä!Ei lapsella ole mitään hyötyä siitä että äiti ei ole huomaavinaankaan miten vaativa juttu vieraaseen paikkaan jääminen on taaperolle!
Siinä vaiheessa, kun teidän piltit menee kouluun, varmaan sielläkin pitää äitylin istua vieressä pitelemässä kädestä, ja vähintään se 2 viikkoa, ettei tuu traumoja.
Etkö todellakaan näe mitään eroa täysin äidin avusta riippuvaisesta tapperossa ja koulunaloittavassa 7v? Totta on että on lapsia joiden äidit eivät oikeata apua ole antaneet kun lapsi oli pieni ja todella tätä tarvitsi, näistä kasvaa turvattomia pelokkaita koululisia jotka TODELLA äitiä vielä tarvitsevat pienen lapsen tavoin koska eivät siis apua saaneet omien taitojen kehittämiseen silloin kun oli pieni.
että miten homma hoituu kun hoidonaloittajia saattaa olla ryhmässä vaikka seitsemän, kaikilla äidit koko viikon mukana ja tilat melko pienet?
Aloitukset ja tutustumiset porrastetaan. Äidit ovat kerralla vain tunnin,parin viikon ajan. Lapset ovat myös jaettu pienryhmiin. Jokaisella omahoitajalla "omat" lapset.Jos kyse taaperoryhmästä (allle 3v) silloin jokaisella hoitajalla on neljä lasta ja tekee aloitukset omien lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.Toimii käytännössä todella hyvin.
että miten homma hoituu kun hoidonaloittajia saattaa olla ryhmässä vaikka seitsemän, kaikilla äidit koko viikon mukana ja tilat melko pienet?
Aloitukset ja tutustumiset porrastetaan. Äidit ovat kerralla vain tunnin,parin viikon ajan. Lapset ovat myös jaettu pienryhmiin. Jokaisella omahoitajalla "omat" lapset.Jos kyse taaperoryhmästä (allle 3v) silloin jokaisella hoitajalla on neljä lasta ja tekee aloitukset omien lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.Toimii käytännössä todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta a) osa siirtyi saman päiväkodin toisesta ryhmästä ja b) ne loput tulivat eri aikaan. Ei kaikki aloita 1.8. kello 8.12 reikä-reikä, vaan siinä elokuun mittaan.
kummankin lapsen kanssa eli viikko käytetty harjoitteluun ja hyvin meni. Kyllä ainakin meidän pk:ssa kaikki ovat viikon tutustuneet ja sitä suositeltu. Jos viikkokaupalla harjoittelee lapsi tottuu siihen että vanhempi on siellä aina mukana ja yksi jääminen voi lopulta olla vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan päivähoito alkoi ihanasti tosi hyvässä päiväkodissa. Ryhmän aikuiset kannustivat olemaan lapsen mukana päiväkodin arjessa ja vasta ekan viikon perjantaina poika jäi noin tunniksi yksin.
Eivät yhtään katsoneet kieroon ryhmässä mukana oloa, päin vastoin. Heidän mielestään se on lapselle hyväksi. Ensin jäi hetkeksi yksin ulos, sitten sisällekin. Joka päivä tuli max 1 uusi asia, ensin lounas, sitten vasta nukkumaan jääminen jne.
Pojan sopeutuminen sujuikin paremmin, kuin monen muun (tämän sai aitiopaikalta seurata, kun katsoin niitä lapsia, jotka jäivät jo ensi päivinä yksin.
Että terveisiä vaan niille täähän ketjuun kirjoittaneille, joiden mielestä päiväkotiin ei saa jäädä notkumaan ja tarhan tätejä häiritsemään. ;)
Ap.
tehnyt lapsen kanssa tutustumiskäynnin 1-2 tuntia. Hoitoon totutellessa on ollut ensin lyhyempiä päiviä, hyvin on mennyt. Ei sinne kannata jäädä notkumaan, siitä on vain haittaa.
ja lähtiessä vain reippaasti "hei hei, äiti tulee hakemaan myöhemmin", eikä mitään pitkitystä
Höpsis juuri näin ei tule tehdä!Ei lapsella ole mitään hyötyä siitä että äiti ei ole huomaavinaankaan miten vaativa juttu vieraaseen paikkaan jääminen on taaperolle!
Siinä vaiheessa, kun teidän piltit menee kouluun, varmaan sielläkin pitää äitylin istua vieressä pitelemässä kädestä, ja vähintään se 2 viikkoa, ettei tuu traumoja.
Huonoja neuvoja ja huonoja tapoja aloittaa päivähoito on valitettavasti aina ollut ja tulee aina olemaan mutta vanhempana pystyy kuitenkin näihin asioihin vaikuttamaan ottamalla selvää ja toivomalla itse päiväkodilta tukea ja apua, näin myös päivähoito pystyy kehittymään kun yhteistyö paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ketjussa oli huomata, että ne jotka olivat vain jättäneet lapsen päiväkotiin ilman viikon-parin totuttelua, kokivat jostain syystä tarpeekseen haukkua niitä, jotka olivat halunneet / neuvottu tekemään lapsilleen pehmeämmän aloituksen...
(Sain jo päätettyä millä tavalla haluan oman lapseni aloittavan päiväkodin aikanaan.)
tässä ketjussa oli huomata, että ne jotka olivat vain jättäneet lapsen päiväkotiin ilman viikon-parin totuttelua, kokivat jostain syystä tarpeekseen haukkua niitä, jotka olivat halunneet / neuvottu tekemään lapsilleen pehmeämmän aloituksen...
(Sain jo päätettyä millä tavalla haluan oman lapseni aloittavan päiväkodin aikanaan.)
Varsin ymmärrettävää.Eihän se päivähoidon aloitus näiden äitien kohdalla ole tuntunut hyvältä, mutta tämän myöntäminen onkin sitten vaikeampi juttu koska liittyyhän siihen aina syyllisyydentunteita kun ehkä ei ole lastaan oikealla tavalla pystynyt auttamaan ja silloin usein hyökkäys on paras puolustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
: tämä ei ole turvallista, siksi äiti roikkuu mukana.
"Ap:n, joka turvaa lapsensa perusturvallisuuden tunteen parhaalla mahdollisella tavalla vai sinun, joka muserrat sen aiheuttamalla tuollaisen hylkäämiskokemuksen lapselle... (Joo, tiedä ettei sitä pelkästään tuolla aiheuteta, mutta jos tyypin ajatusmaailma on tuo, niin jotain muutakin mätää siinä on.)
[/quote]
"
Itse puhuimme pk:n aloittamisesta lapselle, kerroimme mitä siellä tapahatuu ja milloin...lapsi oli kaksi ekaa päivää siellä aamupalasta ruokailuun ( itse en ollut mukana) ja kolmantena päiväunilla ihan itse. Sitten hain hänent kotiin ja juttelimme mitä nyt parivuotiaan kanssa jutellaan kokemuksista. Sitten seuraavalla viikolla aloitti vain hoidon.
Lapsi on nyt 14 vuotias, ei tunnu häiriintyneen kokemuksestaan...
kylmiltään hoitoon. Mun 2 lasta ovat joutuneet aikanaan olemaan jopa yötä päiväkodissa, montakin yötä peräkkäin. Se riipi äidin sydäntä, mutta ihan täyspäisiä, fiksuja lapsia heistä on tullut. Siksi varmaan musta tuntuu vähän huvittavalta, että jonkun mielestä on niin kauheeta jättää lapsi muutamaksi tunniksi hoitoon.
Mutta jokainen tyylillään ja elämäntilanteensa mukaan. Mulla ei ollut aikanaan vaihtoehtoja. Heti kun uskalsin, lopetin hyväpalkkaisen matkatyön ja siitä lähtien olenkin ollut pätkätöiden kurimuksessa, mutta pääsivätpä lapset tavalliseen päiväkotiin. Nyt ovat jo koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siellä oikein rohkaistaan notkumaan.
Juttelemaan lasta hakiessa ja viedessä, on paljon erilaisia tapahtumia, onpa hoitaja käynyt meillä kylässäkin, vanhemmat ovat keskenään yhteyksissä paljon...
Eli koen että se on todellinen kasvatuskumppani, eikä mikään laitos, johon lapsi dumpataan ja häivytään.
Tilatkin on vanhassa asunnossa ja joka ryhmällä on oma keittiö!, siellä ei myöskään kaiu ollenkaan, joten tunnelma on kodinomainen ja leppoisa. Kenelläkään ei ole ikinä kiire!
kylmiltään hoitoon. Mun 2 lasta ovat joutuneet aikanaan olemaan jopa yötä päiväkodissa, montakin yötä peräkkäin. Se riipi äidin sydäntä, mutta ihan täyspäisiä, fiksuja lapsia heistä on tullut. Siksi varmaan musta tuntuu vähän huvittavalta, että jonkun mielestä on niin kauheeta jättää lapsi muutamaksi tunniksi hoitoon.
Mutta jokainen tyylillään ja elämäntilanteensa mukaan. Mulla ei ollut aikanaan vaihtoehtoja. Heti kun uskalsin, lopetin hyväpalkkaisen matkatyön ja siitä lähtien olenkin ollut pätkätöiden kurimuksessa, mutta pääsivätpä lapset tavalliseen päiväkotiin. Nyt ovat jo koululaisia.
En nyt ymmärrä teitä "viisi vuotta sitten minua neuvottiin näin, joten se on ehdoton totuus" -äitejä. Minä olin päiväkodilla palaverissa kesäkuussa, ja siellä sovimme, että vähintään viikon verran äiti on läsnä päivähoidossa ja että pehmeä lasku (lyhyemmät hoitopäivät) kestäisi siitä vielä viikon. Nuorempi lapseni on kuitenkin vain 1v7kk!
Isompi on 5-vuotias ja ollut päivähoidossa ennenkin. Hänen suhteensa olemme sopineet, että tuon hoitoon samoihin aikoihin kuin pienempikin mutta että hän on omassa ryhmässään ilman äitiä jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Eiköhän tämä totuttelu ole useamman tekijän summa. Päiväkodin henkilökunnalla on omat toivomuksensa, vanhemmilla omat ja vielä se lapsen käytös ratkaisee aika monta asiaa.
Ei se lapsi totu siihen, että täällä äiti on aina mukana, kun kyse on kuitenkin viikosta, jonka aikana lapsi jo viettää joitakin tunteja yksin (omassa suunnitelmassani siis kahtena päivänä lapsi on jo hoidossa joitakin tunteja ja siis kolme ekaa päivää menee äidin kanssa tutustuessa). Kyse on tutustumisesta ja siitä, että paikasta tulee turvallinen, kun sen kokee vanhemman kanssa. Samalla myös henkilökunta tutustuu lapseen ja tämän tapoihin.
On rankkaa todeta, että vuosia sitten oli väärät suositukset. Jos yhtään lohduttaa, niin voithan aina ajatella, että vuosien päästä nämäkin suositukset ovat vääriä ja minä samalla tavalla harmittelen kuin sinä ja yritän uskotella itselleni, että vain minun tavallani lapsi sai parhaan mahdollisen alun päivähoitoon.
Tottakai pitää paikat ja ihmiset käydä katsomassa vanhemman kanssa ja vaikka toisella kertaa sitten sen verran vanhemman kanssa että näkee lapsia ja toimintaa tovin (tunti, josta puolet sisällä ja puolet pihalla vaikkapa).
Käynneistä keskustellaan kotona ja lapsen kysymyksiin vastataan.
Sen jälkeen on viisain vain viedä lapsi ja antaa olla minimissään kaksi tuntia. Viet ja et pitkitä lähtöäsi.
Miksi näin: Tällä tavoin lapsesi aistii, että "äiti luotta täysin tuohon paikkaan joka on jo tuttu, joten minun on turvallista olla täällä näiden tätien kanssa."
Kaksi tuntia minimissään siksi, että jos äidin katoamisesta tulee parku, niin se ehtii laantua ja hoitopaikan hyvät puolet ja mukavuus tulla esiin ja hakiessa lapsella on hyvä käsitys paikasta -> helpottaa seuraavaa jäämistä huomattavasti.
Jos paikkoihin, täteihin ja toimintaan tutustumista enemmän jäät paikalle pyörimään, niin lapsi automaattisesti ajattelee että tämä on paikka, missä äitikin voi ihan hyvin olla. Muutaman päivän päästä äiti sitten ei olekaan, joten ajatteles mikä pettymys se noin pienelle on kun äiti sitten ei olekaan paikalla vaikka lapsi on jo oppinut, että ihan hyvin äiti voi olla jos haluaa. Pitkällä jaksolla ei tule selväksi sekään kuka on luotettava, kehen turvataan, kerran äiti on paikalla. Äiti pysyttelee tuvana= äidin mielestä tarhan tädit eivät ole turvallisia, ok, pidän niitä siis turvattomina ja jos äiti katoaa, koen oloni turvattomaksi.
Viikon jälkeen alle 2v. on oppinut että äiti ei luota tarhan täteihin, tarhassa voi turvata äitiin, äiti ei enää tulekaan tarhaan vaikak voisi, vaan minun on oltava siellä yksin. = Äiti hylkää minut turvattomien tätien kynsiin.
Tätäkö ap todella haluat??? Tuon jälkeen menee helposti 2kk-6kk rakentaa uusi luottamus hoitoon ja siihen säröön että äiti hylkää lapsen turvattomaan paikkaan, eikä halua jäädä lapsen kanssa.
Alsuta asti siis selväksi että tämä on paikka lapsille, ei äideille, vain tutustuminen yhdessä.
Alkuun päivä tai pari lyhyt 2 tuntia. Siitä eteenpäin muutama puolikas päivä ja sitten koko päivää vaan on lapsen sopeutumisen etu.
Tuo ap:n systeemi vaikuttaa siltä että äiti siinä vierottautuu lapsen hoidosta ja suree sitä ettei olekaan enää lapsen ainoa ja paras hoitaja eikä enää tiedä mitä kaikkea lapsi touhuaa ja kuka pipit puhaltaa jne. Äidin asema siis muuttuu ja niin kuuluukin tapahtua. Tsemppiä ap, kyllä se lapsi siellä pärjää, kunhan luotat lapseesi ja tarhan täteihin, vaikka mikä olisi. Kun lapsi on parin kk:n päästä tarhan vakiokalustoa jo, on sitten aika ottaa silmä käteen ja tarkastella kriittisesti onko jotain huolta tms. josta haluaa tarhan porukan kanssa jutella. Lähtökohtaisesti alussa huoli pois ja suuri luotto kehiin vaan niin lähtee parhaiten alkuun ilman turhia kankeuksia.
Kas kun tuo ap:n tapa on kuitenkin se, jota sieltä päivähoidosta nimenomaan suositellaan.
: tämä ei ole turvallista, siksi äiti roikkuu mukana.
"Ap:n, joka turvaa lapsensa perusturvallisuuden tunteen parhaalla mahdollisella tavalla vai sinun, joka muserrat sen aiheuttamalla tuollaisen hylkäämiskokemuksen lapselle... (Joo, tiedä ettei sitä pelkästään tuolla aiheuteta, mutta jos tyypin ajatusmaailma on tuo, niin jotain muutakin mätää siinä on.)
"
Itse puhuimme pk:n aloittamisesta lapselle, kerroimme mitä siellä tapahatuu ja milloin...lapsi oli kaksi ekaa päivää siellä aamupalasta ruokailuun ( itse en ollut mukana) ja kolmantena päiväunilla ihan itse. Sitten hain hänent kotiin ja juttelimme mitä nyt parivuotiaan kanssa jutellaan kokemuksista. Sitten seuraavalla viikolla aloitti vain hoidon.
Lapsi on nyt 14 vuotias, ei tunnu häiriintyneen kokemuksestaan...
kaikki uusi ja uudet asiat ilman äitiä ovat taaperoikäiselle vielä pelottavia. Äiti auttaa taaperoa näkemään että näin ei ole ja näyttää miten toimia ja että päiväkodin hoitajaan voi luottaa.Taaperolla kun niitä omia taitoja vielä ei ole,taidot ovat vielä äidillä ja taapero luottaa siihen että apu on saatavilla kun sitä tarvitaan.Kestää kauan ennen kuin taapero on luonut suhteen hoitajaan ja oppinut tähän luottamaan, vasta silloin taapero tuntee itsensä turvalliseksi ilman äitiä.Kun äiti on mukana tutustumassa sekä hoitajaan että päiväkotiin on äidillä paremmat mahdollisuudet lastaan tukea kun hoito alkaa ja taaperosta tuntuu turvallisemmalta kun tietää että äiti tietää missä on ja on ollut mukana yhdessä näkemässä mitä päiväkodissa tehdään.Taaperon turvallisuuden tunteen ja taapero-äiti suhteen kannalta on keskeisen tärkeätä että taapero tietää että äiti on ajan tasalla taaperon elämään sisältyvien asioden suhteen, kun ei vielä äidille asioita pysty itse kertomaan tai edes ymmärtämään.
kummankin lapsen kanssa eli viikko käytetty harjoitteluun ja hyvin meni. Kyllä ainakin meidän pk:ssa kaikki ovat viikon tutustuneet ja sitä suositeltu. Jos viikkokaupalla harjoittelee lapsi tottuu siihen että vanhempi on siellä aina mukana ja yksi jääminen voi lopulta olla vaikeampaa.
Kaksi viikkoa on osoittautunut taaperon ja taperon äidin kannalata parhaaksi mahdollisesksi ajaksi, keskimäärin.Tämä tarkoittaa kuitenkin että päivittäiset tutustumisjaksot ovat ainoastaan tunnin mittaisia. Erityisen tärkeää on että äiti on yhdessä taaperon kanssa näkemässä ja keskustelemassa omahoitajan kanssa kaikissa päivään liittyvissä tilanteissa. Esim.ruokailussa tutustuminen antaa äidille mahdollisuuden nähdä miten pkodissa syöminen tapahtuu, äiti voi kysellä ja myös kertoa miten syöminen kotona hoidetaan jne.
Siinä vaiheessa, kun teidän piltit menee kouluun, varmaan sielläkin pitää äitylin istua vieressä pitelemässä kädestä, ja vähintään se 2 viikkoa, ettei tuu traumoja.