Vahinkoraskaus (ehkäisyn pettäessä), mitä tekisit?

huono rahatilanne (me molemmat työttömiä ja paljon velkaa) ja itsellä hirveästi univelkaa, koska vauva 8 kk nukkuu niin huonosti.



Silti pitäisin lapsen. En varmaan enää pystyisi aborttiin oikein missään tilanteessa. Ennen lasta olisin pystynyt.

Se ei ole mitään taivastelua, vaan ihan harkittu päätös. Jos siis tulisin ehkäisystä huolimatta raskaaksi tekisin abortin.

Naimisissa, 3 lasta, parisuhde hyvä, ikää 42 v. Otin sterilisaation kolmannen lapsen jälkeen.

Ikää 31v, 2 lasta, avoliitossa, vahinkoraskaana.

Kaikki järkisyyt osoittivat selkeästi kohti aborttia. Mieskin painosti uhkailemalla.

En vain voinut. Meillä ei mikään asia puoltanut lapsen pitämisen järkevyyttä.

Meillä ei ole rahaa, liian pieni asunto josta mies ei lähde kuin jalat edellä, liian pieni auto...

N. 1,5kk päästä meillä kuitenkin on 3 lasta.

Odotan sitä lähinnä kauhulla. Mies ei aio osallistua ollenkaan.

37-v. neljättä yrittävä

Ikä minullakin 44. Lapsia kaksi mutta miehellä on myös lapsia jotka asuvat puolen aikaa meillä. Luulin olevani raskaana kun kuukautisia ei kuulunut viime kuussa. Kyllä sydän kylmeni. Emme jaksaisi enää, eikä asuntoonkaan mitenkään mahdu. Eikä muutenkaan ole viisasta saada lapsia enää tässä iässä, vaikka olenkin äärettömän iloinen toivotusta iltatähdestäni joka on vasta vauva hänkin.



Minä jo mietin että josko sittenkin abortti jos sen saisi tehtyä ihan varhaisilla viikoilla (ennenkuin alkiolla on kasvot, aivot, kädet...). Mies ei siihen kuitenkaan pystyisi, millään. Joten kai se lapsi olisi vain otettava vastaan, eihän maailma siihen kuitenkaan loppuisi.



Se oli sitten kuitenkin väärä hälytys, kuopuksen imetys sotkee vielä kuukautiskiertoa.



Oli helpotus, mutta kuulkaa... niin erityistä se raskaana oleminen on, että vaikken yhtään halunnut enää lasta saada, silti oli myös pettymys, että testi näytti negaa!

Äitiyslomalla ei niin hyvin palkatusta työstä, mutta iso talo löytyy ja kaksi autoa ja hyvä tukiverkosto. En vain tiedä miten parisuhteen kävisi, kun mies ei oikein enää haluaisi lapsia...mutta aborttia en voisi tehdä. En kyllä todella haluisi uutta lasta itsekään vähään aikaan, on vaikea synnytys takana joka päättyi sectioon ja minä sekä lapsi oltiin todella sairaita aluksi:(

ikää on jo 401v ja kotoa löytyy kaksi lasta ennestään, hyvä, että niiden kanssa jaksaa ja pärjää.

sterilisaatioon mikäli ette enää halua lapsia.

Itselläni vatsa niin täynnä kinnikkeitä endometrioosin takia, että tähystysleikkaus olisi aika riskialtis (kuten lääkäri sanoi, sokkona voi helposti puhaksiat suolen). Suosittelivat vaan pitämään pillerit.

Mutta toki olen samaa mieltä: hyvä ehkäisy huolella hoidettuna, jos ei halua lapsia.

Itselleni olisi kyllä todella vakava paikka, jos tulisin huolella syödyistä pillereistä huolimatta raskaaksi. Aborttia en nuorena hyväksynyt missään oloissa, onneksi olen vanhemmiten monissa asioissa hyväksynyt sen, että elämä ei ole niin mustavalkoista. Eli jos aikaisilla viikoilla saisin abortin, niin vakavasti miettisin sitäkin.

sterilisaatioon mikäli ette enää halua lapsia.

neljän lapsen äiti tuskin on niin tumpelo, että odottelee sydän kurkussa menkkojen alkamista, mutta ei tee testiä vaan mieluummin pitää itseään löyhässä hirressä...

(= vauvalla ei elinmahdollisuuksia tms).



En siis tekisi aborttia yllärivauvankaan kohdalla. Ennemminkin ajattelisin, että meille haluttiin antaa vielä yksi lapsi. Pitäisin häntä lahjana, elämän tarjoamana yllätyksenä. Enkä hetkeäkään uskoisi katuvani sitä, että olisin hänet pitänyt.



Elämä on arvaamatonta muutenkin. Kukaan meistä ei tiedä, vieläkö huomenna on tallella näkö, liikuntakyky, koti, parisuhde, työpaikka...



Tietenkin käytän varmaa ehkäisyä, koska enempää lapsia ei ole suunnitteilla. Mutta samalla tiedostan oman toimintani rajallisuuden. Elämää ei voi täysin hallita!



t. 3 lapsen äiti, 37 v.

kaksi lasta ovat juuri aikuistuneet ja kävin sterilisaatiossa 16 vuotta sitten.

En halua lisää lapsia joten tekisin abortin.

ikää on jo 401v ja kotoa löytyy kaksi lasta ennestään, hyvä, että niiden kanssa jaksaa ja pärjää.

Olen 43v. minulla on 5 lasta ja 2 lastenlasta (3.tulossa) Kohtu on poistettu, joten ei ole raskaus mahdollista. Parisuhteemme on ok. Jos tulisin raskaaksi niin, ei se tässä katastofissa enää tuntuisi :-P Saisi tulla, vaikka en enää tahdo lapsia ja osaksi siitä syytä kohtukin poistettiin suosiolla.



Ymmärrän kyllä on sp sinusta tuntuu että lapset on jo tehty, eikä viitsisi enää alkaa alusta. Jaksamista en omalta kohdaltani epäilisi, mutta en mä jotenkin viitisi aloitta enää alusta. Lapsenlapset riittää nyt. Sitä paitsi nuorin lapsistani on 6v. ja aloittaa koulun.

Menkat on 4 päivää myöhässä, mutta jospa sitä alkaa vaihdevuodet lähestyä ja siksi kierto muuttua epäsäännölliseksi. Toivotaan niin.



ap, huokaisee helpotuksesta :)

36v, 5 lasta, hoitovapaalla olen. rahatilanne huono, mutta pärjätään jotenkin. parisuhde kituuttaa. lapsista 2 erityislapsia.



ja kyllä se kierto voi sun iässä tosiaan alkaa heittelemään.

Elämäntilanne oikein hyvä, vakaa parisuhde. Ehkäisy petti, ja nyt odotan neljättä lasta. Pidin lapsen, vaikka mies aluksi vastusti. Meidän lapsiluku oli periaatteessa täynnä, ja lisäksi oli tarkoitus, että olisin töissä pidempään taas vaihteeksi.



Kuukautiset voivat hyvin olla pari päivää myöhässä, joten ap:na en vielä panikoisi. Sen sijaan menisin apteekkiin ostamaan raskaustestin. Itse ostin niitä kaksi ja testasin kaksi plussaa ennen kuin uskoin olevani raskaana.

lapsia 4 ja viides syntyi parisen viikkoa sitten =)

Ehkäisy petti ja hetken meni ajatukset molemmilla sekaisin. Lapsia ei pitänyt enää tulla. Sterilisaatioon oli miehelle aika jo vetämässä.. Luonto päätti toisin.

Hetkeäkään ei kuitenkaan mietitty aborttia. Lapsena joka halusi meille vielä tulla, häntä alettiin odottamaan perheeseen.



Synnyttyään tämä todellinen taistelija osoitti halunsa tulla perheeseemme uudelleen. Syntyi elottomana, taisteli tiensä elämään. Nyt meillä on koko perheen silmäterä täällä kotona.

Ja lopun elämääni olen kiitollinen tästä lapsesta. Yhden lapsen menettäneenä, toisen (vaikkakaan ei suunnitellun) lapsen menetys olisi tuntunut musertavalta.

eli siis jos tulisin vielä raskaaksi riski siitä, että vauva/minä kuolisimme on liian korkea.



Mutta: tästä syystä minut steriloitu 7 vuotta sitten. Tiedän, ettei sterilisaatio ole 100 % varma sekään, joten stressasin aikani tuon jälkeen. Koska tosiaan olisin joutunut aborttia miettimään erittäin vakavasti jos olisin tullut raskaaksi. Lähinnä siksi, että olemassa olevien lasten ei tarvitsisi pärjätä sitten ilman äitiä, jos kuolisin pikkusisarusta odottaessani.



Mutta muussa tapauksessa uskoisin, että ottaisin vahinkoraskaudenkin seurauksen vastaan :-). Toisaalta olen siinä mielessä eri tilanteessa, että olisin alunperin halunnut enemmän lapsia kuin mitä meille ennen raskauskieltoani tuli.

ja ehkäisy petti. Olen naimisissa ja perhesuhteet kunnossa. Mies vain totesi, että tuleekohan meille lisää prinsessoja vai oikein villi poika? Emme siis edes ajatelleet muuta kuin ottaa lapsen vastaan. No me emme tätä tyttöä saaneet,sillä sain keskenmenon. Pettymys oli suuri.