Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kerroin miehelleni 2kk sitten olevani ihastunut toiseen mieheen. Nyt mies lähti, haluaa erota..
24.07.2011 |
Hän kielsi koko ihastukseni. Sanoi, että haluan vain kiusata. Kerroin olevani pahoillani tunteista ja toivoin, että menisimme keskustelemaan ulkopuolisen kanssa, jotta suhteemme tulisi kuntoon. Hänen mielestään ei ollut mitään ongelmaa, kaikki oli hyvin.
Nyt sitten mies ilmoitti, että lähtee ja ottaa eron. Hän on täynnä vihaa ja katkeruutta. Emme pysty puhumaan enää mitään.
Olisikohan minun pitänyt jättää puhumatta tunteistani? Eikö mies kestänyt niitä? Mies on tosiaan nyt kuin eri ihminen. En tunne häntä enää. Pelottaa ja ihmetyttää.
Kommentit (55)
Hei huhhhuh, ihme porukkaa täällä on vastaillut. Varmasti olette kaikki 60-vuotiaita, onnellisesti 40 vuotta naimisissa olleita vaimoja? Kyllä mun mielestä tuon kaltainen avoimuus kuuluu hyvään suhteeseen. Siis kysymyksessähän on asia, joka on selkeästi vaivannut ap:n mieltä. Tiedän itse kokemuksesta, että ei ole hauskaa ihastua pitkässä suhteessa, eikä varsinkaan esim. miehen ystävään. Meillä on AINA puitu pidempään kestäneet tai häiritsevät ihastukset rauhallisessa hengessä. Asioista ei riidellä, vaan keskustellaan. Miksiköhän istuit? Onko jotain muuta, mistä haluttaisiin keskustella? Miten meillä muuten menee? Oletko/olenko tyytyväinen siihen ja tähän? Ja kyllä meidän suhteessa saa esittää toivomuksia! Että haluaisin vaikkapa silityksiä enemmän. Totta kai. Kunhan niille on oikea aika ja paikka, ettei ihan vaan töksäytä. Nimenomaan avoimuudesta ja keskustelujen kautta parisuhde voi syventyä. Itsetunto kasvaa, kun ei tarvitse salailla itseään, ajatuksiaan tai tunteitaan, ainakaan niitä suurimpia toiselta. Samalla kasvaa itsenäisemmäksi, kun voi luottaa toiseen, ja ennen kaikkea oma itsetunto on hyvä. Katsotaan kuinka monet salailuun kannustaneet ovat naimisissa vielä seuraavat 10 vuotta. Sääliksi käy Suomen avioero tilastot - nekin monesti puhumattomuudesta aiheutuneet. Miten KOSKAAN voi oppia tuntemaan toista, jos tämän syvimpiä tuntemuksia ei tiedä? Ja ennen kaikkea, niitä ei päivitetä? Sinä muutut, niin myös hänkin. Pitäkää kanavat auki jatkuvasti, niin yllätyksiä tulee vuosien mittaan vähemmän. Kriisejä tulee, kyllä. Mutta niitä meneekin ohitse, jos niille antaa mahdollisuuden tulla läpikäydyksi. Puhukaa, hyvät ihmiset toisillenne! Muutenkin kuin selän takana....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle saisi kertoa ihastuksesta, koska sitä varten olen tässä, että puoliso saa keventää mieltään murheista. En kuitenkaan haluaisi kuulla henkisten tai fyysisten ominaisuuksien vertailuja itseni ja ihastuksen kohteen välillä, koska itsetuntoni ei ole siihen riittävän vahva. Loukkaantuisin myös, jos minun pitäisi lähteä ruotimaan sieluani ulkopuoliselle terapeutille, kun en ole tehnyt tai edes ajatellut mitään väärää. Sen olen oikeastikin hyväksynyt, että puoliso ihastuu ja tietoisesti valitsee pysyvänsä minun kanssani, mutta jos hän olisi asettanut ehdoksi, että minun pitää käydä terapiassa ja muuttua paremmaksi aviomieheksi, olisin lyönyt hanskat tiskiin.
Neuvoni ap:lle on kestää miehen kiukuttelu ja pelkästään vakuuttaa, että haluat hänet edelleen. Älä anna hänen kiristää äläkä suostu mustasukkaiseen vallankäyttöön. Koeta ottaa kiukku vastaan kuin lapselta, hyväksymällä. Älä koskaan ivaa tai uhkaa uhkaa lähteä ihastuksesi matkaan. Mikäli mies ottaa eron, sen jälkeen saat tehdä elämälläsi mitä haluat. Koeta siihen asti pysyä aikuisempana osapuolena.
.... En kuitenkaan haluaisi kuulla henkisten tai fyysisten ominaisuuksien vertailuja itseni ja ihastuksen kohteen välillä, koska itsetuntoni ei ole siihen riittävän vahva. Loukkaantuisin myös, jos minun pitäisi lähteä ruotimaan sieluani ulkopuoliselle terapeutille, kun en ole tehnyt tai edes ajatellut mitään väärää. Sen olen oikeastikin hyväksynyt, että puoliso ihastuu ja tietoisesti valitsee pysyvänsä minun kanssani, mutta jos hän olisi asettanut ehdoksi, että minun pitää käydä terapiassa ja muuttua paremmaksi aviomieheksi, olisin lyönyt hanskat tiskiin.
....
Enpä todella tiedä, miten reagoisin jos vaimo ilmoittaisi, että hän on ihastunut ja nyt lähdemme ruotimaan kallonkutistajalle mitä minä olen tehnyt väärin. Todennäköisesti suhde ei ainakaan parempaan suuntaan menisi. Juuri tuo sama pointti, että jos itse on kaiken tehnyt (moraalisesti) oikein niin pääseekin syytettyjen penkille.
Ja ap juttuun, jos olette olleet takuuvarmoja uskollisia toisillenne, niin nyt miehen luottamus ja "lapsenomainen usko" sinuun on järkytetty. Järki ja tunteet miehellä menevät varmasti eri tahtiin juuri nyt.
ja tämä suhde on tässä. Kuvitteletko oikeasti että miehesi olisi halunnut lähteä keskustelemaan sinun ja ihastuksesi kanssa...
Miehesi ei enää luota sinuun, that's it.
Ihastuksia on eritasoisia ja ihmiset on erilaisia.
Hyvähän se on sanoa, että mitäs tunnustit, ja kertoa, kuinka itsellä oma mies vain lisää hohtoaan ihastuksen myötä. Ei se aina mene niin. Mulla ainakin ihastumiset on aina olleet suuria kriisejä parisuhteelle. Kerran olen kertonut asiasta miehelleni, ja pidin itsestäänselvänä, että hän saattaa ottaa ja lähteä. Meillä oli se tilanne, että seksi ei huvittanut ja olin ärtyisä ja ihan sekaisin ihastumisen vuoksi. Päätimme kuitenkin jatkaa.
Pari kertaa sen jälkeenkin olen ihastunut. Ensimmäinen noista meni suht kevyellä haaveilulla ja lähestulkoon positiivisella vaikutuksella, mutta toinen ei.
Tällä palstalla on todella usein näitä juttuja huonokäytöksisistä miehistä, jotka eivät tunnusta mitään ja joita ei vaivaa mikään. Sitten naiset itse kehottavat olemaan kertomatta ihastuksesta. Ihastuminen voi tuhota suhteen myös ilman, että sitä tunnustaa, mutta vaatii todella vahvaa yrittämisenhalua ja pitkäaikaista suhdetta ja viisautta, että sietää sen, että kumppani haaveilee kaiket päivät toisesta.
Oikeasti - vakava ihastus ei aiheuta "oma puoliso tuntui ihanammalta, et olisi kertonut" -tilannetta, vaan se on todella paha kriisi parisuhteelle. Eli ap, minkäs tuolle voi, että miehesi reagoi noin. Voit yrittää vielä korjata tilannetta, mutta miehelläsikin on oma tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli aihe mikä hyvänsä, tällaiset varmasti vaikeimmasta päästä. Voisit kysellä mitä miehesi haluaisi sinulta, voisit koettaa tehdä niitä asioita, siten luottamus palautuu kun toinen huomaa että oikeasti haluat miehesi parasta. Mutta aikaa siihen toki menee kuukausia ehkä jopa vuosia. Kertoisit että hän on se kaikkein tärkein/komein jne. Ole sitkeä ja onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ajankohtainen tämä ongelma...Ehkä ap löytyy kertomaan miten nykyään menee?
Löysin vanhan ketjun nostettuna. Olemme siis miehen kanssa eronneet. Mies lähti, alkujärkytyksen jälkeen olen todella onnellinen. Ero oli vaikea, paljon riitaa ja taistelua. Nyt helpottaa, elämä on paljon parempaa ilman exääni. En kadu, että kerroin ihastuksestani. Mikäli mies olisi ollut valmis asiasta keskustelemaan ja olisi suhtautunut toisella tavalla, saattaisimme olla edelleen yhdessä, tai ehkä ei. Mies on kertonut minulle jälkeenpäin, että petti minua ainakin kahden eri naisen kanssa. Minä olin uskollinen koko avioliittomme ajan, ja lisäksi ilmeisesti liian avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä itsetunnolla varustetun ei tarvitse kehuskella omalla itsetunnollaan. Tai leikkiä ketä panisit leikkejä. Kun on hyvä itsetunto kestää paremmin toisen ihastumisetkin.
Toisaalta, ihastuminen oli sinun "ongelmasi". Halusit keventää omaa sydäntäsi ja kaadoit asian miehesi niskaan. Mielestäni toista ei tarvitsisi rasittaa tällaisilla jutuilla, etenkin kun kyse ei ollut pettämisestä tms. ja halusit jatkaa omaa parisuhdettasi.
Kuinka vanhoja olette ja onks teillä lapsia?
Hyvällä itsetunnolla varustetun ei tarvitse kehuskella omalla itsetunnollaan. Tai leikkiä ketä panisit leikkejä. Kun on hyvä itsetunto kestää paremmin toisen ihastumisetkin.
Toisaalta, ihastuminen oli sinun "ongelmasi". Halusit keventää omaa sydäntäsi ja kaadoit asian miehesi niskaan. Mielestäni toista ei tarvitsisi rasittaa tällaisilla jutuilla, etenkin kun kyse ei ollut pettämisestä tms. ja halusit jatkaa omaa parisuhdettasi.
Kuinka vanhoja olette ja onks teillä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahingossa sain selville heidän viestittelyt ja salaiset kahvilla käynnit
Nää on aina yhtä hauskoja... Ihan "vahingossa" ratsasit siis miehesi kännykän/sähköpostin ja sait nämä salaiset viestit selville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle saisi kertoa ihastuksesta, koska sitä varten olen tässä, että puoliso saa keventää mieltään murheista. En kuitenkaan haluaisi kuulla henkisten tai fyysisten ominaisuuksien vertailuja itseni ja ihastuksen kohteen välillä, koska itsetuntoni ei ole siihen riittävän vahva. Loukkaantuisin myös, jos minun pitäisi lähteä ruotimaan sieluani ulkopuoliselle terapeutille, kun en ole tehnyt tai edes ajatellut mitään väärää. Sen olen oikeastikin hyväksynyt, että puoliso ihastuu ja tietoisesti valitsee pysyvänsä minun kanssani, mutta jos hän olisi asettanut ehdoksi, että minun pitää käydä terapiassa ja muuttua paremmaksi aviomieheksi, olisin lyönyt hanskat tiskiin.
Neuvoni ap:lle on kestää miehen kiukuttelu ja pelkästään vakuuttaa, että haluat hänet edelleen. Älä anna hänen kiristää äläkä suostu mustasukkaiseen vallankäyttöön. Koeta ottaa kiukku vastaan kuin lapselta, hyväksymällä. Älä koskaan ivaa tai uhkaa uhkaa lähteä ihastuksesi matkaan. Mikäli mies ottaa eron, sen jälkeen saat tehdä elämälläsi mitä haluat. Koeta siihen asti pysyä aikuisempana osapuolena.
Kaadoit taakkasi ja kolkuttelevan omatuntosi hänen kannettavakseen, hänellä on sydän särkynyt.
Ihastuksia tulee ja menee pitkissä liitoissa, mutta ei niistä tarvi puolisolle kertoa ellei tarkoituksena ole loukata varta vasten tai suunnitelmissa itsellään lähteä suhteesta toisen matkaan
jos ihastuminen jäi vain ihastumiseksi niin miksi pahoittaa puolison mieltä? mitä hän asialle olisi voinut? ehkä koki että et enää välit hänestä?
ehkä halusit oikeasti hänen huomiotaan lisää mutta huono taktiikka..
Alue: Aihe vapaa
Hei huhhhuh, ihme porukkaa täällä on vastaillut. Varmasti olette kaikki 60-vuotiaita, onnellisesti 40 vuotta naimisissa olleita vaimoja? Kyllä mun mielestä tuon kaltainen avoimuus kuuluu hyvään suhteeseen. Siis kysymyksessähän on asia, joka on selkeästi vaivannut ap:n mieltä. Tiedän itse kokemuksesta, että ei ole hauskaa ihastua pitkässä suhteessa, eikä varsinkaan esim. miehen ystävään.
Meillä on AINA puitu pidempään kestäneet tai häiritsevät ihastukset rauhallisessa hengessä. Asioista ei riidellä, vaan keskustellaan. Miksiköhän istuit? Onko jotain muuta, mistä haluttaisiin keskustella? Miten meillä muuten menee? Oletko/olenko tyytyväinen siihen ja tähän? Ja kyllä meidän suhteessa saa esittää toivomuksia! Että haluaisin vaikkapa silityksiä enemmän. Totta kai. Kunhan niille on oikea aika ja paikka, ettei ihan vaan töksäytä.
Nimenomaan avoimuudesta ja keskustelujen kautta parisuhde voi syventyä. Itsetunto kasvaa, kun ei tarvitse salailla itseään, ajatuksiaan tai tunteitaan, ainakaan niitä suurimpia toiselta. Samalla kasvaa itsenäisemmäksi, kun voi luottaa toiseen, ja ennen kaikkea oma itsetunto on hyvä.
Katsotaan kuinka monet salailuun kannustaneet ovat naimisissa vielä seuraavat 10 vuotta. Sääliksi käy Suomen avioero tilastot - nekin monesti puhumattomuudesta aiheutuneet. Miten KOSKAAN voi oppia tuntemaan toista, jos tämän syvimpiä tuntemuksia ei tiedä? Ja ennen kaikkea, niitä ei päivitetä? Sinä muutut, niin myös hänkin. Pitäkää kanavat auki jatkuvasti, niin yllätyksiä tulee vuosien mittaan vähemmän.
Kriisejä tulee, kyllä. Mutta niitä meneekin ohitse, jos niille antaa mahdollisuuden tulla läpikäydyksi. Puhukaa, hyvät ihmiset toisillenne! Muutenkin kuin selän takana....