Kontrolloiva lapsen kaverin äiti
Onko tullut vastaan? Miten toimitte? Lapsellani on kaveri, joka on minustakin ihan mukava, mutta en jaksa lapsen äitiä!
Lapsi on ainoa ja tämä äiti on ihan hirveän määräilevä. Ensin ne määräykset koskivat mm. karkkipäivää ja karkinsyöntiä (halusi samat säännöt), sitten hän alkoi urputtaa minun lapsestani (tämä ei toimi niin kuin äiti haluaisi, mutta kylläkin niin kuin minä olen sanonut, että saa toimia). Sitten alkoi tulla määräyksiä koulunkäynnin suhteen, kontrollointia siitä, missä lapseni liikkuu ja kenen kanssa jne. jne. Sitten määräyksiä tulla leikkimään, kun äidillä on joogatunti ja kaverisynttäreille piti mennä aina yhdessä jne. Ensi vuoden iltapäiviä alettiin organisoida ilman mitään kysymisiä (meidän lapsi kuulemma menee heille...!) Ihan loputtomasti komentelua.
Eli tuntuu, että koko meidän elämä valjastettiin palvelemaan heidän elämäänsä... Meillä muitakin lapsia ja muutenkin omat rytmit ja systeemit... Alkaa happi loppua.
Mikään pieni vihjailu ei mene perille. Jos jätän vastaamatta puheluun tai tekstariin, niitä vyöryy vain lisää, tiukempaan sävyyn, arjet ja pyhät, viikonloput.
Huoh. En usko, että hän tajuaa ollenkaan olevansa kontrolloiva. Hän on mielestään varmaan vain rakentava ja ystävällinen.
Ja ei, minulla ei ole koskaan ollut vastaavaa kokemusta kenestäkään, joten en usko, että vika on varsinaisesti minussakaan. Muiden vanhempien kanssa lasten tekemisistä on aina onnistuttu sopimaan ihan fiksusti - ja lapsellani on paljon muitakin kavereita. Ja siis tosiaan tämä kaveri on nytkin ihan ok, mutta se äiti häälyy taustalla ihan koko ajan...
Kommentit (25)
en voi ymmärtää tätä nykyaikaa, jolloin kaikki haluavat olla riippumattomia... elikkä vanhemmat eivät vedä yhtäköyttä, ei ole yhteisiä pelisääntöjä vaikka lapset ovat keskenään tuntikaupalla iltaisin, jokainen vie autolla lastaan kouluun, huom vain omaansa ! peräkanaa huristellaan koululle aamuisin ja sitten takas ja töihin yms ymstässää nyt muutama esimerkki . eli miksi ei voi sopia selkeästi YHDESSÄ sääntöjä ???? Eli vienti koulle vuoro päivin tai viikoin, koulun jälkeen meille, silloi teille, eli miten sopii siis kummankin perheelle. nyt leikitään meillä pari tuntia, sit taas toisen kerran teillä, me lähdetään nyt harrastukseen, klo silloin ja silloin sopisi...... onko vaikeaaa ???????????? mua ainakin ärsyttää vanhemmat, jotka vaan tekevät miten itse haluavat, huomiomatta toisia, lykkäävät lapsensa jopa sunnutai aaamuna klo 9!!!! ulos ovesta soittleeen toisten ovikelloja, ja kyselevät lapsensa perään soittamalla lapsen kännyyn vasta ehkä klo 14! pika syönit, lihapullia, niitä valmiita, ja ranskalaisia, ja lapsi ulos taas kaverille tietty, kotiin pitää mennä vasta klo 20 !!! eli ei yhtään neuvottelua !!! mulla on enempi kokemusta tästä , ja todellakin olisin ikionnellinen, jos löytyisi lapselle kaveri , jolla neuvottelevat vanhemmat !!! mut ei , vanhemmat ovat tyytväisiä , kun saavat olla rauhassa, ei ole päänvaivaa mistään, ei tarte sitoutua mihinkään, ei kehenkään jne jne lapsen etu olisi, et kaverinvanhemmilla olisi yhteiset pelisäännöt, mitä saa tehdä, missä liikua, mihin aikaan, kenen kanssa, milloin jnejne miettikääpäs murkkuikää, kuinka paljon teinit vedättäää.... mä olin millalla, ja milla sit vastaavasti sanoo mä oli mallalla, ja kupinkin on ties missä bailaamassa !! kun ei VANHEMMAT OSAA/HALUA TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ TOISTENSA KANSSA ! että voi voiv ap....
Ei siis ole mitään sovittavaa.
en voi ymmärtää tätä nykyaikaa, jolloin kaikki haluavat olla riippumattomia... elikkä vanhemmat eivät vedä yhtäköyttä, ei ole yhteisiä pelisääntöjä vaikka lapset ovat keskenään tuntikaupalla iltaisin, jokainen vie autolla lastaan kouluun, huom vain omaansa ! peräkanaa huristellaan koululle aamuisin ja sitten takas ja töihin yms ymstässää nyt muutama esimerkki . eli miksi ei voi sopia selkeästi YHDESSÄ sääntöjä ???? Eli vienti koulle vuoro päivin tai viikoin, koulun jälkeen meille, silloi teille, eli miten sopii siis kummankin perheelle. nyt leikitään meillä pari tuntia, sit taas toisen kerran teillä, me lähdetään nyt harrastukseen, klo silloin ja silloin sopisi...... onko vaikeaaa ???????????? mua ainakin ärsyttää vanhemmat, jotka vaan tekevät miten itse haluavat, huomiomatta toisia, lykkäävät lapsensa jopa sunnutai aaamuna klo 9!!!! ulos ovesta soittleeen toisten ovikelloja, ja kyselevät lapsensa perään soittamalla lapsen kännyyn vasta ehkä klo 14! pika syönit, lihapullia, niitä valmiita, ja ranskalaisia, ja lapsi ulos taas kaverille tietty, kotiin pitää mennä vasta klo 20 !!! eli ei yhtään neuvottelua !!! mulla on enempi kokemusta tästä , ja todellakin olisin ikionnellinen, jos löytyisi lapselle kaveri , jolla neuvottelevat vanhemmat !!! mut ei , vanhemmat ovat tyytväisiä , kun saavat olla rauhassa, ei ole päänvaivaa mistään, ei tarte sitoutua mihinkään, ei kehenkään jne jne lapsen etu olisi, et kaverinvanhemmilla olisi yhteiset pelisäännöt, mitä saa tehdä, missä liikua, mihin aikaan, kenen kanssa, milloin jnejne miettikääpäs murkkuikää, kuinka paljon teinit vedättäää.... mä olin millalla, ja milla sit vastaavasti sanoo mä oli mallalla, ja kupinkin on ties missä bailaamassa !! kun ei VANHEMMAT OSAA/HALUA TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ TOISTENSA KANSSA ! että voi voiv ap....
Ei siis ole mitään sovittavaa.
lykkäätte lapsenne meille kaikekis vapaa-ajaksi leikkimään, syömään yms ??????
olette siis luusereita, jotka eivät välitä lapsestaan.
hänen kanssaan pitää a) pitää se asenne, että hän ei voi painostaa millään ja b) sanoa vaan, että ei sovi, ilman mitään selityksiä. Jos antaa jonkun selityksen miksi ei sovi niin hän alkaa järjestellä sitä tekosyytä pois tieltä. Hän uskoo nykyään kieltoani kun olen järjestelmällisesti ja ystävällisesti pitänyt kiinni siitä, että jos joku asia ei sovi minulle niin en sitä tee (ja myös jättänyt menemättä sinne minne on käsketty, jos olen niin ilmoittanut).
Tätini on täysin rajaton ja lapsesi kaverin äiti kuulostaa samanlaiselta. Tällöin voi joutua itse vuorovaikutus"suohon" jossa ei tiedä enää mikä on oikein ja mikä väärin. Pitää vetää itsensä ylös sieltä ja kohdella häntä samoin kuin muitakin ihmisiä. Eli normaali ihminen lakkaa pyytelemästä kun hänelle sanoo, ettei sovi -> käyttäydy kuin kiellon jälkeisiä pyyntöjä ei olisi olemassakaan (koska niitä ei kuuluisi tulla).
Tää komentelu on sellaista kärsivällistä vääntämistä sitten. Eli jos vastaan, että jokin ei sovi, soittaa viisi kertaa ja patistaa sellaisella ystävällisellä itsepintaisella jäärätavalla sen oman tahtonsa läpi.
Siis ei vaan voi antaa periksi. Ei millään. Vääntää ja vääntää ja tahtoo. Jos hän on päättänyt, että minun lapseni pitää tulla heille leikkimään tiettyyn aikaan, hän oikeasti soittaa vaikka lauantai-iltana puoli yhdeltätoista ja vääntää asiaa. Mustan valkoiseksi oman mielensä mukaan.
Tilanteet on täysin absurdeja jo!
puhelimeen ei tarvitse aina vastata :) en ikinä vastaisi 15 kertaa töissä saman tyypin puheluihin (en ehtisikään).
Itseni kuormitti tässä se, että ns normaalit kanssakäymisen säännöt eivät näytelleet mitään roolia. Meidän pihavarastosta käytiin ilman lupaa hakemassa sukset lainaan ja ne lojuivat sitten pihalla ja sattumalta huomasin ne. Ja tavallinen kaunis, mutta suora "ei" ei riitä selitysten kera tai ilman. Rajojen asettaminen vieraalle ihmiselle on raskasta. Meillä tämä ei onnistunut niin, että samalla säilytetään hyvät välit, koska tämä ihminen loukkaantui ja suuttuikin, koska emme lähteneet heidän elämäntyyliinsä ja saneluunsa mukaan. Minusta sellainen on vain yksinkertaisesti väsyttävää, jos milloin tahansa toinen kuitenkin suht vieras ihminen saa päähänsä jotakin ja alkaa mielipidettäni kunnioittamatta vänkäämään väkipakolla omaa asiaansa esim. lähdemme yhdessä kesälomalla Unkariin. Tai lapset voisivat harrastaa yhdessä jotakin tiettyä harrastusta, ja joko olette päättäneet -olemme kyllä harrastuksia on jo tarpeeksi - muttamuttamutta... Anteeksi, minun pitää nyt mennä etten myöhästy töistä, heippa!