miksi übervanhoja hoidetaan kalliilla?
eikös se pitäisi mennä niin, että luonto ottaa omansa, kun koneisto ei enää kestä? normaali kiertokulku
miksi kannattaa laittaa satoja tuhansia euroja verorahoja yhteen ysikymppiseen, joka saa sillä ehkä vain yhden lisävuoden?
Kommentit (49)
puhuu nyt kyllä paskaa. Vai vielä lääkäri. Juujuu. Ja minä olen arkkiatri itse. Jos tiedät mikä ja kuka se on.
yhteiskunnan hyvyyden mittari on se, miten hyvin se huolehtii heikoimmistaan.
kylähän sitä priorisointia ja laskelmointia tietyssä suhteessa harrastetaan terveydenhuollossa jo nyt. Ei ketään voi jättää pelkästään iän vuoksi hoitamatta. Mutta voidaan esim miettiä kannattaako 90- vuotiaalle tehdä lonkkaproteesileikkaus, mikä on toipumisennuste, paraneeko elämänlaatu?
Eikä iäkästä syöpäpotilasta oteta tehohoitoon.. siis jos tauti on sellaisessa vaiheessa että hoitaa ei voida.Mutta missä sen hoitamisen/ hoitamattomuudne raja menee? Kannattaako sitten ennemmin hoitaa kalliisti teholla haimatulehduspotilasta, joka taudista toivuttuaan kipittää suoraan baariin- ja on sairaalassa uudestaan viikon sisällä sieltä päästyään? Tai kannattaako hoitaa pikkukeskosta, jonka hoitoennuste on huono, keskosuudesta tulee jäämään pysyvät vauriot, vammaisuus?
Kyllä sivistysvaltiossa pitää hoitaa järjen rajoissa kaikki hoitoa tarvitsevat, pelkän iän perusteella ei voi hoitoa priorisoida.
Mutta lisään vielä että rajoja vedettäessä on otettava huomioon se suuri määrä poikkeuksia. Tässä ihana esimerkki: oma iso-iso-kummini sai uudet polvinivelet 85- vuotiaana. Lääkäri sanoi ettei noin isoihin leikkauksiin yleensä lähdetä tuossa iässä mutta... No, kummini kysyi tekonivelen käyttöikää. Kuulemma noin 10v. Nähdään sitten uudelleen, sanoi kummimummini.
Kummimummini kuoli 102-vuotiaana, nautittuaan toimivista polvista yli 15 vuotta.
Jos seurataan trendejä, ikä on näisää asioissa tottakai se suurin vaikuttaja. Toivon silti, ettei poikkeuksia rajata suoraan ulos, vaan sallitaan joustavuus rajoissa. Joku yhdeksänkymppinen voi hyötyä kaihileikkauksesta paljon enemmän kuin vastaavassa tilanteessa oleva kuusikymppinen.
Jos jätetään vanhat hoitamatta, niin varmaan pikkukeskoset jäävät myös. Seuraavaksi terminaalivaiheen syöpää sairastavat, muut vakavaa sairautta sairastavat jne.
Jokainen voi kyllä tehdä hoitotestamentin, jossa määritellään hoidon rajat, esim. keuhkokuumetta ei saa hoitaa antibiootilla, mutta nesteytystä ja kipulääkettä annetaan. Teepä sinäkin.
kun siihen on varaa. Sitten kun ei enää ole, tai tajutaan ettei ole, hoitoja priorisoidaan. Ja priorisointi on toki jo alkanut.
elämhalua voi olla vanhoillakin. Elämä on arvokasta. Ja olisipa karmeaa vanhana huomata, ettei yhteiskunnan "kannata" enää omaa syöpää hoitaa samalla kun varakkaat ikätoverit menevät yksityiselle hoidattamaan vastaavat tautinsa pois.
elämhalua voi olla vanhoillakin. Elämä on arvokasta. Ja olisipa karmeaa vanhana huomata, ettei yhteiskunnan "kannata" enää omaa syöpää hoitaa samalla kun varakkaat ikätoverit menevät yksityiselle hoidattamaan vastaavat tautinsa pois.
huolimatta myös terveydenhuollossa toimii tuotos-panos -ajattelu, kuten kuuluu ollakin. Sielläkin lasketaan suhdetta sille, paljonko hoitoon satsataan suhteessa elinikäodotukseen, ts. paljonko elinikää kyseisien hoitojen kustannuksella voidaan saavuttaa.
Muunlainen toiminta olisi idiotismia.
että vanha mummo makaa melkein tiedottomana kasvina ja luurankona sängyssä, mutta kun omaiset eivät pysty päästämään irti ja aina pitää elvyttää uudelleenjos tulee hämminkiä.
että vanha mummo makaa melkein tiedottomana kasvina ja luurankona sängyssä, mutta kun omaiset eivät pysty päästämään irti ja aina pitää elvyttää uudelleenjos tulee hämminkiä.
Omaiset voivat olla todella itsekkäitä.
Ikä ainoa kriteeri? Ketä hoitaisit: 90v hyvin pärjäävä isoäiti vai 70v monisairas elämänhaluton vai 50 v alkoholisoitunut rikollinen.
KUkaan ei ole halunnut lähteä tekemään selviä priorisointilinjoja koska ikä ei voi olla ainoa kriteeri. Mikä sitten on? Ihmisen tuoma hyöty?? Aika kamala ajatus sekin.
Ja hoidetaanko 10 000 eurolla yksi viiden lapsen äiti vai 100 lapsetonta.
.
huolimatta myös terveydenhuollossa toimii tuotos-panos -ajattelu, kuten kuuluu ollakin. Sielläkin lasketaan suhdetta sille, paljonko hoitoon satsataan suhteessa elinikäodotukseen, ts. paljonko elinikää kyseisien hoitojen kustannuksella voidaan saavuttaa.Muunlainen toiminta olisi idiotismia.
Ei niitä oikeasti muuten lasketa. Ihmisillä sellainen käsitys, että joitain rajataan iän perusteella pois hoidoista mutta ei se näin mene. Eikä lasketa vielä noita elinikäennusteitakaan. Työterveyshuolto voi olla toinen juttu
KUkaan ei ole halunnut lähteä tekemään selviä priorisointilinjoja koska ikä ei voi olla ainoa kriteeri. Mikä sitten on? Ihmisen tuoma hyöty?? Aika kamala ajatus sekin.
Selviä rajoja ei ole, ne vaihtelevat kovasti. Rajoja pitäisi selkeyttää.
Mutta kyllä tuottavuus ja hyöty on tärkein tekijä, työikäiset hoidetaan nopeammin, samalla kun kiireettömien toivotaan kuolevan jonossa, tai hakeutuvan hoitoon yksityiselle.
Se on sekin priorisointia, tosin vähän passiivisempaa kuin suorien negatiivisten hoitopäätösten tekeminen.
Mutta oikeasti kunnallisessa se ei mene näin vaan menevät samaan jonoon kuin muutkin. Joskus se tuntuu todella älyttömältä.
Kiireelöliset vs kiireettömät on toinen juttu. Joku menee jonossa niin huonoon kuntoon että muuttuu kiireelliseksi ja sitten hoidetaan. Usein tulee kalliimmaksi niin.
Ei niitä oikeasti muuten lasketa. Ihmisillä sellainen käsitys, että joitain rajataan iän perusteella pois hoidoista mutta ei se näin mene. Eikä lasketa vielä noita elinikäennusteitakaan. Työterveyshuolto voi olla toinen juttu
ei lasketa, mutta kyllä se arvioidaan silti. Olisi typerää käyttää kymmeniä tuhansia euroja hoitoihin jolla saataisiin jatkettua muutama päivä tai viikko elinaikaa. Kukaan ei sellaiseen operaatioon lähde.
Sen rahan voi käyttää viisaamminkin.
Tietysti olisi järkevämpää näin. Mutta kukaan ei ole uskaltanut lähteä tekemään laajoja pririsointipäätöksiä ja siksi kukaan ei katso asiaa laajemmin. Lienee poliittinen itsemurha. Sen takia pienimuotoisia priorisointiopäätöksiä tehdään työn äärellä eli valitaan kärjistäen kahden väliltä kumpi hoidetaan ensin.
mitään hyötysuhteita! Ihmisiä hoidetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla iästä riippumatta.
Hyvin hoidetaan myös ne itseaiheutetut sairaudet. Vaikeaa se olisi millään tavalla rajata poiskaan.
Ihan elämän viimeisinä päivinä priorisointia tehdään mainitsemallasi tavalla mutta silloin se on järkevää jo potilaankin kannalta, ihan inhimillistä siis.
kylähän sitä priorisointia ja laskelmointia tietyssä suhteessa harrastetaan terveydenhuollossa jo nyt. Ei ketään voi jättää pelkästään iän vuoksi hoitamatta. Mutta voidaan esim miettiä kannattaako 90- vuotiaalle tehdä lonkkaproteesileikkaus, mikä on toipumisennuste, paraneeko elämänlaatu?
Eikä iäkästä syöpäpotilasta oteta tehohoitoon.. siis jos tauti on sellaisessa vaiheessa että hoitaa ei voida.
Mutta missä sen hoitamisen/ hoitamattomuudne raja menee? Kannattaako sitten ennemmin hoitaa kalliisti teholla haimatulehduspotilasta, joka taudista toivuttuaan kipittää suoraan baariin- ja on sairaalassa uudestaan viikon sisällä sieltä päästyään? Tai kannattaako hoitaa pikkukeskosta, jonka hoitoennuste on huono, keskosuudesta tulee jäämään pysyvät vauriot, vammaisuus?
Kyllä sivistysvaltiossa pitää hoitaa järjen rajoissa kaikki hoitoa tarvitsevat, pelkän iän perusteella ei voi hoitoa priorisoida.
Tietysti olisi järkevämpää näin. Mutta kukaan ei ole uskaltanut lähteä tekemään laajoja pririsointipäätöksiä ja siksi kukaan ei katso asiaa laajemmin.
minä laajoista priorisointipäätöksistä puhunutkaan vaan niistä mitä tehdään arjessa.
Missähän puskassa se tämäkin lääkäri on päätään pitänyt? Mitähän lääkäri selittää syyksi kun 90v pappani sairastui syöpään, joka olisi ehkä vielä voitu hoitaa. Mutta ei kannattanu kun papalla sitä ikää alkoi olla....