miksi nykyään tuntuu että lapsia tehdään rahatilanteen mukaan

Mutta vastahan tuli joku tutkimus missä on seurattu -87 syntyneitä nuoria ja todettu että nuo lamanlapset ovat kärsineet elämässään paljonkin.

Monelta näistä puuttuu ammatti ja monet menettäneet luottotietonsa ja elämänhallinta on hukassa.

Myös masennusta ja itsemurhia on ollut suhteettoman paljon tuossa ikäryhmässä.

Että ei tuon lainaamasi ihmisen väite nyt aivan tuulesta temmattu ole.

Missä se tutkimus on?

Mutta vastahan tuli joku tutkimus missä on seurattu -87 syntyneitä nuoria ja todettu että nuo lamanlapset ovat kärsineet elämässään paljonkin.

Monelta näistä puuttuu ammatti ja monet menettäneet luottotietonsa ja elämänhallinta on hukassa.

Myös masennusta ja itsemurhia on ollut suhteettoman paljon tuossa ikäryhmässä.

Että ei tuon lainaamasi ihmisen väite nyt aivan tuulesta temmattu ole.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/01/laman_lapsista_piirtyy_rekisterie…

Eli tutkimus on tehty rekistereiden pohjalta.

Tuossa vielä THL:n sivut jossa hankkeen tiedot.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=22795

miten ovat kärsineet siitä, kun rahaa ei ole ollut tarpeeksi. Eikä noissakaan esimerkeissä ole kyse siitä, että olisi pakko olla hirveästi tavaraa, mutta suurimman osan tekee väkisinkin onnettomaksi, jos ikäryhmällä on ihan erilainen elämä kuin itsellä, ja itse jää osattomaksi lähes kaikesta, mitä muilla on. Myös kohtuus on paljon helpompi oppia, kun kohtuuteen kuuluu, että joskus saa jotain, mitä haluaa. Pelkkä jatkuva kituuttaminen ei tee kenellekään hyvää.



Ne, joitten mielestä lapsiluvun pitäisi köyhänäkin olla miten suuri vain, ovat selkeästi eläneet erilaisen lapsuuden. Pahoittelen, mutta viimeistään murrosiässä, luultavasti jo alakoulussa, joudutte kohtaamaan lapsenne surun ja pettymyksen päivästä päivään. Elleivät lapsenne sitten ole niitä, jotka velvollisuudentunnosta piilottelevat tunteitaan, ettei vanhemmille tulisi paha mieli.

Olisiko veronmaksajat?

Itse olen pienituloinen samoin mieheni. Yhdessä olemme päättäneet että 1 lapsi riittää, koska muuten joutuisimme yhteiskunnan tukien varaan.

Teillekin olisi riittänyt vähemmän lapsia.

miksi nykyään tuntuu että lapsia tehdään rahatilanteen mukaan

minä itse olen 31v ja sairaseläkkeellä ja tulot on aika minimaaliset. Mieheni on pienipalkkaisessa työpaikassa eli minun eläkkeeni ja miehen tulot + kelan etuudet yhteen laskettuna tulomme ovat n2300 kk ja meillä on 4 lasta joista 2 on erityislasta erityistarpeineen ja yhdellä lapsella on vaikea ruoka aine allergiakin joten erikoisruokiinkin kuluu rahaa.puhumattakaan lääkkeistä. lasten iät ovat 11v 10v 8v ja 2v laskuihin menee kuussa noin 1700 (vuokra,sähkö,netti,puhelin + lehtitilaukset) joten ruokaan ja lääkkeisiin ja bensaan yms ylimääräiseen jää rahaa 600 € kuussa ja välillä ei sitäkään jos auto hajoaa tai tulee lemmikin kanssa akuutti eläinlääkäri käynti gtai jokin muu yllättävä ei suunniteltu menoerä.

mielestäni lapsia ei voi mitata rahassa.

Ja kuinkahan paljon yhteiskunta (= me veronmaksajat) osallistuu teidän perheen kuluihin?

On se helkkarin ihmeellistä että nykypäivänä jotkut vaan sarjatuottaa lapsia, pohtimatta yhtään millä ne elättää.

Idioottien touhua, sorry vaan.

Enpä usko että veronmaksajat juurikaan meidän perheen kuluihin osallistuu.kyllähän mekin veroja maksamme.

Kela maksaa eläkkkeeni koska normi eläke olisi aika pieni.Ja saathan sinäkin lapsilisää?? vai kuinka .muita tuloja minulla ei kelalta ole kuin lapsilisä ja tuo eläke.

sossun luukulla emme ole kertaakaan käyneet.

Emme sarjatuota lapsia.Esikoinen oli suunniteltu ja samoin kakkonen mutta kolmonen ja nelonen päättivät tulla EHKÄISYSTÄ huolimatta.

Esikoistamme pidettiin hitaasti kehittyvänä normi lapsena kunnes olisi pitänyt ooola taitoja rutkasti enemmän.sai siis kehari diagnoosin 4v iässä

Kolmosen kohdalla minulla oli ehkäisy kapseli ja nelosen kohdalla mirena.

Ja ikuna en olisi aborttiin pystynyt.Neljännen lapsen jälkeen laitettiin piuhat solmuun.

meillä esikoinen ja kolmonen erityslapsia(kehitysvammaisia)

Mielestäni lapsella ei tarvitse olla kaikkea mitä kaverillakin on.ihan älytöntä mielestäni.

Omille lapsille en aio olla isäni tapainen mulkku

eli kun täytin 18v niin pisti laukun kanssa pihalle

Ja se tarkoittaa sitä että ei saa niitä asioita mitkä kuuluvat oman ikäisten maailmaan ihan perusjuttuina. Ja niitä voi olla esim. polkupyörä (ei tarvitse olla kallis!) tai se että ostetaan litra mansikoita torilta tai vappupallo, tai vaikka rahaa ostaa uusia vaatteita H&M:ltä.



Jos jokainen euro pitää laskea, niin ei ole varaa mihinkään ns. turhaan. Esimerkiksi leffalippu ja popcornit niihin menee n. 15€, on eri asia kustantaa se 1-2 lapselle kun 3-5 lapselle jos rahasta tiukkaa. Sama juttu sen kanssa pitääkö ostaa talvitakit 2 vai 4 lapselle. Ja jos matkalle mielii, niin passi maksaa 50€ se kahdelle lapselle 100€, viidelle 250€.



Pienistä tuloista kun säästää sitä huvpuistoranneketta, niin on helpompi saada rahat pariin rannekkeeseen vert. useampiin.

että hankitaan vaan sellaista mihin on varaa. koskee taloa, autoa, mökkiä, lapsia...

ap lapsesi harrastaa mitä haluavat? Esim. jos yksi haluaisi harrastaa taitoluistelua, toinen jääkiekkoa, kolmas pianonsoittoa musiikkiopistossa niin olisiko mahdollista? Ei taida olla. Kyllä se elämä vaan on ankeaa jos ei koskaan voi tehdä mitään, ei mennä mihinkään eikä ostaa mitään.

Ja saathan sinäkin lapsilisää?? vai kuinka

Aika harva 47-vuotias saa, en siis minäkään.

Enkä ikinä ole saanut penniäkään mitään tukea, eli voin ihan hyvällä omallatunnolla "kuittailla".

Itse olen teininä lapsensa hankkineiden vanhempien lapsi, ja vaikka vanhempiani arvostankin, kotona oli aina rahasta pulaa. Minäkin muistan murehtineeni perheen taloutta jo alle kouluikäisenä. Teininä jouduin aina kulkemaan vanhoissa vaatteissa enkä saanut käydä (yhtään kalliimmissa) harrastuksissa, koska niiden lukukausimaksuihin ei ollut varaa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta en nyt niitä jaksa täällä jakaa. Sanonpa vain, että ihminen valitettavasti tarvitsee kohtuullisen määrän rahaa elääkseen ns. normaalia elämää - muuten lapsi joutuu kärsimään.



Jo teininä päätinkin, että hankin lapset vasta sitten, kun olen kouluttautunut ja pystyn elättämään perheeni ilman, että jokaista kolikkoa saa olla laskemassa. En käsitä, miten tämä on jonkun mielestä väärin. Minä ainakaan en halua viattoman lapsen kärsivän omasta typeryydestäni.

siis mun mielestä asia on melkein päinvastoin. Nykyään sikiävät juuri ne, joilla ei ole edellytyksiä huolehtia lasten hyvinvoinnista.



Lasten eriarvoisuus kasvaa aika lailla ja kyllähän kaikki sanovat, että kuilu hyvä- ja huono-osaisten lasten välillä kasvaa koko ajan.

nykymaailmassa lähes kaikkeen tarvitaan rahaa. Lapsuus ei ole onnellinen, jos lapsi ei koskaan pääse muualle kuin jonnekin takapihalle telttailemaan, ei pysty harrastamaan muuta kuin ympäriinsä käveleskelyä ja kirjastossa käymistä, joutuu kulkemaan ties kuinka monennen sisaruksen vanhoissa vaatteissa, joutuu hommaamaan koulukirjat käytettyinä ja risaisina, ei voi mennä kavereiden kanssa mihinkään ja joutuu murehtimaan raha-asioita kun vanhemmat on yötäpäivää töissä ja riitelevät vähistä rahoista. Ja asutaan jossain huonolla alueella vuokratalossa. On itsekästä hankkia enemmän lapsia kuin mihin on varaa.

Itse olen päättänyt, että lapsia syntyy vain sen verran kuin on varaa elättää. En tahdo samanlaista lapsuutta omille lapsilleni kuin mitä olen itse kokenut.



Haluan, että lapseni saavat kouluttaua siihen ammattiin mihin omat kyvyt riittävät ilman että tarvitsee huolehtia rahasta. Tahdon että omat lapseni saavat myös niitä maksullisia elämyksiä: elokuvia, huvipuistoja, etelän matkoja, matkoja harrastusryhmän kanssa. Haluan myös että omat lapseni voivat harrastaa edes yhtä sellaista harrastusta joka maksaa paljon (ratsastus, jääkiekko jne.), jos itse haluavat.



Terveisin äiti, jolla oli lapsena kulmakunnan aina ne käytetyt vaattet, joka pääsi ekalle ulkomaan matkalle vasta yli 20 -vuotiaana ja joutui valitsemaan opiskelualansa siten, että pääsi rahan syrjään nopeasti kiinni

Pakko kertoa minunkin tähän kokemukseni. Vanhempani saivat minut ja veljeni nuorena. Rahaa ei ollut mutta rakkautta sitäkin enemmän. Se ei riittänyt tuomaan ns. "hyvää lapsuutta".



Olimme aina veljeni kanssa ne huonoimmin pukeutuneet koulussa. Kyllä jo 80-luvulla lapset huomasivat kenellä on "muodin mukaiset evaatteet" ja kenellä ei. Itkin asiasta monet itkut ilkeiden kommenttien takia. Tuskin asia on kovasti muuttunut 30-vuodessa. En päässyt mihinkään sellaiseen harrastukseen kuin muut luokan tytöt. Kun sain oman polkupyörän (vanhan jäätyä jo auttamattoman pieneksi) että pääsin kavereiden kanssa liikkumaan niin se pyörä oli 5v vanha ruosteen värinen vaihteeton pyörä. Kavereilläni oli vaalenpunaiset/punaiset upouudet monivaihteiset pyörät. Häpesin silmät päästä. :( Noh, veljelleni kävi huonommin. Hän sai naisten pyörän. Voitte arvata tuliko siitä kuittailua 10v ikäisten poikien keskuudessa.



Matkalla emme käyneet koskaan. En saanut niitä samoja leluja kuin muut tarha-/luokkakaverini ja niinpä kukaan ei oikeastaan halunnut tulla meille leikkimään. Jne jne. Esimerkkejä olisi miljoonia.



Olin myös äärettömän huolissani n. 8v iästä lähtien perheemme rahatilanteesta. En sitä kyllä koskaan vanhemmille kertonut koska en halunnut aiheuttaa heille lisähuolta. En myöskään kertonut heille kohtaamastani kiusaamisesta koska oletin että he tulisivat siitä kovin surulliseksi.



Kuten sanottu meitä rakastettiin lähes enemmän kuin on mahdollista mutta se ei vaan riittänyt antamaan hyvää lapsuutta. Ihan samalla tavalla kuin hyvää lapsuutta ei saa myöskään sillä että materiaa/rahaa on loputtomasti mutta rakkautta ei laisinkaan. Kumpaakin pitää olla tietty määrä, että lapsuudesta tulee onnellinen.

Ja saathan sinäkin lapsilisää?? vai kuinka

Aika harva 47-vuotias saa, en siis minäkään. Enkä ikinä ole saanut penniäkään mitään tukea, eli voin ihan hyvällä omallatunnolla "kuittailla".

VAU! =)Olet ensimmäinen ja takuulla viimeinen "kohtaamani" ihminen joka ei saanut koskaan mitään tukea yhteiskunnalta. Sulla on varmaan rikkaat vanhemmat kun olet koulutuksen ja terveydenhuollonkin maksanut 100 % itse? Ja paljon on saanut töitä tehdä ettei ole saanut opintotukea tai asumislisää. Ellet sitten ole maksattanut elämääsi vanhemmillasi..

Lapseton olet, se nyt on ainakin selvää.

ettei saa yhteiskunnalta muuta kuin eläkkeensä (ja lapsilisän jonka saavat muutkin).



Sinulla on 4 lasta, joista kahdesta koituu yhteiskunnalle vielä erityiskustannuksia.



Listataanpa:

4 x ilmaiset neuvolapalvelut

4 x voimakkaasti tuettu päivähoito (jos lapsenne ovat hoidossa olleet)

4 x ilmainen peruskoulu ruokailuineen

4 x kouluterveydenhuolto ja hammashoito

Sinun sairaseläkkeesi useamman vuosikymmenen ajalta (riippuen kuinka vanhaksi elät)

Lastesi vaatimat eritystuet



Ja kaikesta tästä sinä ja miehesi maksatte minimaalisen pientä veroa pienten tulojenne takia.



Joten me muut työssäkäyvät ihmiset, jotka suunnittelemme elämämme sen mukaan, että elätämme itsemme, maksamme reippaasti omissa veroissamme teidänkin kustannuksia. Joten ei kannattaisi hirveän paljon muita syyllistää "itsekkäästä" elämästä.

"helpottaa" se että kehitysvammaiset lapset eivät käsittääkseni niinkään ymmärrä materian perään vaan heille riittää rakkaus.



Itse olin nuorten vanhempien lapsi ja esim. luokan ainoa, jolla ei ollut omia suksia ja luistimia. Vanhempani saivat materiaa myöhemmin, silloin olin jo lähdössä kotoa.

Meillä vuokra, laskut jne. n. 1300€/kk ja tulot n. 1800€/kk. Ja onneksi ei ole yhtä lasta enempää!!

Hyvä jos olette tyytyväisiä noin. Toivoisi vain, ettei köyhyys periydy ja lapset oppisivat opiskelun, työnteon, elämänhallinnan taidot ja vastuun kantamisen omasta elämästään ja toimeentulostaan. Ei rahalla pelkästään anneta hyviä eväitä kotona lapsille, mutta usein köyhissä perheissä on vaikeuksia antaa niitä muitakaan eväitä: juuri niitä elämänhallinnan taitoja, sosiaalista pääomaa, aktiivista otetta elämään, motivaatiota tehdä töitä sekä ahkeruutta ja innostusta elämää kohtaan.

No johan on paksu yleistys ja kumma väite muutenkin.

No, miten määrittelisit sen tulo- tai varallisuusrajan, jonka alle jäädessä on väistämätöntä, että käy noin?

"USEIN köyhissä perheissä on vaikeuksia antaa niitä muitakaan eväitä.."

Tästä on olemassa lukuisia tutkimuksia, miten nykyään monenlainen huono-osaisuus (= taloudelliset, sosiaaliset ja/tai päihdeongelmat) kasaantuu nykyään yhä useammin tietyile perheille ja on muuttunut "periytyväksi". En jaksa googlettaa taas tutkimuksia tähän, mutta voit itse etsiä vaikka hakusanoilla: "Huono-osaisuus periytyy". "Naisen sosio-ekonomisen aseman vaikutus lapsiin." jne.

Naisen sosioekonominen asema ennustaa Suomessa jopa pelottavan hyvin lapsen tulevaisuutta (googleta). Huonoa koulumenestystä, työttömyyden riskiä, syrjäytymisen riskiä, sosiaalisia ongelmia, taloudellisia ongelmia, päihdeongelmia jne.

Ei se ole pelkästään se rahanpuute, vaan kaikki ne SYYTkin, jotka ovat johtaneet rahanpuutteeseen: ei koulutusta tai alhainen koulutus, ei työtä tai matalapalkka-alaa, sosiaaliset ongelmat, sairaudet, päihdeongelmat, mielenterveysongelmat, elämänhallinnan taitojen puutteellisuus jne. Nämä kaikki vaikuttavat lapsiin.

Toisaalta SEURAUKSENA rahanpuutteesta ei voi välttämättä esim. satsata kunnon ruokaan (vaikuttaa henkiseen ja fyysiseen terveyteen), stressataan ja mahdollisesti riidellään raha-asioista kotona. Köyhyys voi vain viedä voimia (googleta: köyhyys vähentää vapaata tahtoa), ettei jaksa panostaa ja esim. järjestää lapsille niitä edullisia tai ilmaisia elämyksiä. Tai vain muuten olla kunnolla läsnä. Ja taas tämä kaikki vaikuttaa lapsiin.

Köyhyys on USEIN ikään kuin osa suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikki asiat vaikuttavat perheen oloihin ja lapsiin. Ei kyse ole vain farkkumerkeistä, jääkiekkoharrastuksista tai ulkomaan matkoista.

- ETUUKSISTA, jotka kustannetaan tulonsiirtoina toisten ihmisten työllä.



Valitettavasti tällä palstalla on paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mitä eroa on maksaa veroja työtuloistaan tai sosiaalietuuksistaan.

Ei ihme että tänne syntyy nykyisin niin paljon k*sipäitä, kun monella on arvot noin pielessä!



Jaksaako joku oikeasti listata neuvolapalveluita jne jne mihin "toinen kuluttaa meidän rahoja"?



Itse kun asuu täällä Suomen ainoassa metropolissa, niin ei se varallisuus todellakaan tee lasta onnelliseksi vaan ihan muut asiat. Täällä on tuhatpäin rikkaiden kersoja, jotka on ihan hukassa ja hajalla, kun ei vanhemmilla ole koskaan ollut aidosti aikaa lapsilleen. Pitää tahkota rahaa, tehdä uraa, menestyä. Jos jotain ongelmaa sitten tulee, yksityislääkärikaverilla kirjoittutetaan jotain kemikaalia, jolla saadaan kersa taas sellaiseen tilaan, että menee jäähallille, soittamaan ja ratsastamaan - pakkohan se on, kun on kerran kalliit harrastukset maksettu. Eikä sillä voi huonosti mennä, sillähän on macit ja pleikkarit viimesen päälle, sait silloin synttärinä just mikäs-vuosi-ootkaan-syntyny....





AP vaikuttaa olevan aivan täyspäinen, elämässä vain ei ole ollut liikaa hyvää onnea. Miten joku "mulla faija makso kyl luistelut vaikka oli vielä kalliit bemarin osamaksutkin"-nirppanokka edes ILKEÄÄ tulla haistattelemaan tänne?

"On mullakin ollut vaikeaa, esim. yksi kesä kynsi murtui". Voi h....tti!



Jos laitetaan riviin sata rikasta ja sata köyhää, ja siihen eteen joku jolla menee tosi heikosti, mistäköhän saisi apua? Veikatkaapa. No joo, olis siellä rikkaissakin muutama, joka heltyis. Ja mistä kuuluisi "no ois kai toikin voinu vähän opiskella niin eipä ois noin köyhä, mennään strindbeerille ennenkuin haju tarttuu"?



Rikkaissa on liikaa tyyppejä, joita kiinnostaa ensin oma napa, sitten oma napa, ja kolmanneksi joku joka voi jeesata omaa napaa. Ihan v*tutukseen asti.





Raha ei saisi olla kriteeri lasten teossa. Toki on helpompaa, jos ei jokaista euroa tarvitse laskea pienten lasten kanssa. Mutta aika paksua, ettei vähävarainen saisi lasta tehdä! Kyllä se ensin pitää kieltää niiltä, jotka eivät kykene aitoon myötätuntoon, rakkauteen, eivät halua antaa aikaa lapselle.





Itse maksan verot mielelläni (ja maksan ihan jonkin verran), jos sillä taataan, että kaikilla säilyy edes kohtuulliset elinolot, eikä tarvitsisi rikoksia pelätä. Jos jättäytyy tahallaan elätiksi, alkaa rosvoamaan, tai vie yhteistä rahaa vääryydellä, tilanne on eri. Mutta siitähän AP:lla ei ollut kyse.