miksi nykyään tuntuu että lapsia tehdään rahatilanteen mukaan

miksi nykyään tuntuu että lapsia tehdään rahatilanteen mukaan

minä itse olen 31v ja sairaseläkkeellä ja tulot on aika minimaaliset. Mieheni on pienipalkkaisessa työpaikassa eli minun eläkkeeni ja miehen tulot + kelan etuudet yhteen laskettuna tulomme ovat n2300 kk ja meillä on 4 lasta joista 2 on erityislasta erityistarpeineen ja yhdellä lapsella on vaikea ruoka aine allergiakin joten erikoisruokiinkin kuluu rahaa.puhumattakaan lääkkeistä. lasten iät ovat 11v 10v 8v ja 2v laskuihin menee kuussa noin 1700 (vuokra,sähkö,netti,puhelin + lehtitilaukset) joten ruokaan ja lääkkeisiin ja bensaan yms ylimääräiseen jää rahaa 600 € kuussa ja välillä ei sitäkään jos auto hajoaa tai tulee lemmikin kanssa akuutti eläinlääkäri käynti gtai jokin muu yllättävä ei suunniteltu menoerä.

mielestäni lapsia ei voi mitata rahassa.

Ja kuinkahan paljon yhteiskunta (= me veronmaksajat) osallistuu teidän perheen kuluihin?

On se helkkarin ihmeellistä että nykypäivänä jotkut vaan sarjatuottaa lapsia, pohtimatta yhtään millä ne elättää.

Idioottien touhua, sorry vaan.

jokaisella on oikeus tehdä niin monta lasta kuin haluaa, mutta ei kannattaisi julkisesti ihmetellä, mikseivät kaikki tee niin.



Katsos kun se on vähän niin, että jos kaikki Suomen perheet olisivat kuin ap:n perhe, ei meitä maksajia enää olisi. Koko maa menisi konkurssiin. Jonkun on ne teidän Kela-tuet, eläkkeet ja työttömyyskorvaukset maksettava erityislasten hoidoista nyt puhumattakaan.



Ole ap onnellinen, että meitä taloutemme hallitsevia veronmaksajia vielä piisaa.



T: keskituloinen yhden lapsen hyvin pärjäävä äiti :)

Ei matkoja, ei huvipuistoja, ei ravintolakäyntejä?

Entäs kun lapsesi menee lukioon? Ostin juuri ensimmäisen vuoden kirjat, maksoivat 700e (tässä on jo 20% Stockan alennusta). Aiotko laskea koko elämäsi "käytettyjen" varaan?



Sorry nyt, mun mielestä tuo lapsi/eläinmäärä tuossa rahatilanteessa on vain helvetin itsekäsrtä. Veronmaksajat kustantavat elämistänne ja lapsenne elävät ikäluokkaansa nähden aika ankeaa elämää.

lapsena syömään joten ajattelen todellakin ekana rahatilannetta lasten tekoa miettiessä...korjaan vaikka rahatilanteen ensin ja sitten suunittelen lisääntymistä.

miksi nykyään tuntuu että lapsia tehdään rahatilanteen mukaan

minä itse olen 31v ja sairaseläkkeellä ja tulot on aika minimaaliset. Mieheni on pienipalkkaisessa työpaikassa eli minun eläkkeeni ja miehen tulot + kelan etuudet yhteen laskettuna tulomme ovat n2300 kk ja meillä on 4 lasta joista 2 on erityislasta erityistarpeineen ja yhdellä lapsella on vaikea ruoka aine allergiakin joten erikoisruokiinkin kuluu rahaa.puhumattakaan lääkkeistä. lasten iät ovat 11v 10v 8v ja 2v laskuihin menee kuussa noin 1700 (vuokra,sähkö,netti,puhelin + lehtitilaukset) joten ruokaan ja lääkkeisiin ja bensaan yms ylimääräiseen jää rahaa 600 € kuussa ja välillä ei sitäkään jos auto hajoaa tai tulee lemmikin kanssa akuutti eläinlääkäri käynti gtai jokin muu yllättävä ei suunniteltu menoerä.

mielestäni lapsia ei voi mitata rahassa.

Ja kuinkahan paljon yhteiskunta (= me veronmaksajat) osallistuu teidän perheen kuluihin?

On se helkkarin ihmeellistä että nykypäivänä jotkut vaan sarjatuottaa lapsia, pohtimatta yhtään millä ne elättää.

Idioottien touhua, sorry vaan.

Enpä usko että veronmaksajat juurikaan meidän perheen kuluihin osallistuu.kyllähän mekin veroja maksamme.

Kela maksaa eläkkkeeni koska normi eläke olisi aika pieni.Ja saathan sinäkin lapsilisää?? vai kuinka .muita tuloja minulla ei kelalta ole kuin lapsilisä ja tuo eläke.

sossun luukulla emme ole kertaakaan käyneet.

Emme sarjatuota lapsia.Esikoinen oli suunniteltu ja samoin kakkonen mutta kolmonen ja nelonen päättivät tulla EHKÄISYSTÄ huolimatta.

Esikoistamme pidettiin hitaasti kehittyvänä normi lapsena kunnes olisi pitänyt ooola taitoja rutkasti enemmän.sai siis kehari diagnoosin 4v iässä

Kolmosen kohdalla minulla oli ehkäisy kapseli ja nelosen kohdalla mirena.

Ja ikuna en olisi aborttiin pystynyt.Neljännen lapsen jälkeen laitettiin piuhat solmuun.

meillä esikoinen ja kolmonen erityslapsia(kehitysvammaisia)

Mielestäni lapsella ei tarvitse olla kaikkea mitä kaverillakin on.ihan älytöntä mielestäni.

Omille lapsille en aio olla isäni tapainen mulkku

eli kun täytin 18v niin pisti laukun kanssa pihalle

Hyvä jos olette tyytyväisiä noin. Toivoisi vain, ettei köyhyys periydy ja lapset oppisivat opiskelun, työnteon, elämänhallinnan taidot ja vastuun kantamisen omasta elämästään ja toimeentulostaan. Ei rahalla pelkästään anneta hyviä eväitä kotona lapsille, mutta usein köyhissä perheissä on vaikeuksia antaa niitä muitakaan eväitä: juuri niitä elämänhallinnan taitoja, sosiaalista pääomaa, aktiivista otetta elämään, motivaatiota tehdä töitä sekä ahkeruutta ja innostusta elämää kohtaan.

asiaan kommentoimatta, niin kai ne erityislapset jotain maksaa yhteiskunnalle? Viimeistään koulunkäyntiavustajaa tarvitaan? Vaikkette Kelalta muuta saakaan? Ja miten maksat veroja? Niistä Kelan tuista?

Meille syntyy piakkoin ensimmäinen lapsi. Voi olla ettei pystytä viemään lasta kerran vuodessa ulkomaille, kulkemaan joka kesä ympäri Suomen huvipuistoissa tai ostamaan jokaista hittituotetta mitä kaupat yritää tuputtaa. Mutta sen tiedän että lapseni tule saamaan kokemuksia ja elämyksiä, niiden luomisessa on vain mielikuvitus rajana.

Mä en ymmärrä miksi köyhien pitää lisääntyä.



Aikuisen oma asia jos hän itse haluaa elää avustuksilla.



Onko lapsesta kivaa olla aina se kaveriporukan "huonoin" kun ei saa lähes koskaan mitään uutta, ei pääse matkoille jne.

lapsia raijataan mukaan ulkomaille, tuskin itse edes haluavat, mutta se on vanhemmissa se menemisen vimma!

Ei matkoja, ei huvipuistoja, ei ravintolakäyntejä?

Entäs kun lapsesi menee lukioon? Ostin juuri ensimmäisen vuoden kirjat, maksoivat 700e (tässä on jo 20% Stockan alennusta). Aiotko laskea koko elämäsi "käytettyjen" varaan?

Sorry nyt, mun mielestä tuo lapsi/eläinmäärä tuossa rahatilanteessa on vain helvetin itsekäsrtä. Veronmaksajat kustantavat elämistänne ja lapsenne elävät ikäluokkaansa nähden aika ankeaa elämää.

Ihme kuvittelua, etteikö pienituloinen muka voisi koskaan tehdä mitään. Huvipuistossa ei varmaan käydä ihan päivittäin, joten eiköhän tuollaisia yksittäisiä käyntejä ole ihan mahdollista järjestää pienituloisenkin (ellei nyt ihan totaalirahaton ole). Sama koskee ravintoloita. Mutta toisaalta, enpä usko, että elämän laatu, ilo ja onnellisuus on kiinni siitä, pääseekö huvipuistoon tai ravintolaan. Ja eikös lukion kirjoihin ole mahdollista hakea toimeentulotukea?

Ja toisaalta, lukioon mennään vasta 16-vuotiaana. Kun lapsi on vauva, on ihan mahdoton tietää omaa tilannetta niin monen vuoden päähän. Sehän voi muuttua niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

Nälkää emme nähneet mutta rahasta oli jatkuvaa pulaa. Vaikeinta oli teini-iässä kun kiusattiin jatkuvasti vaatteista ja muusta. Vaatteet kun olivat muiden vanhoja eikä muodin mukaisia. Pienestä pitäen opin etten saa syntymäpäivänä tai jouluna samanlaisia lahjoja kuin muut ja kieltämättä sai aikaan monet itkut. En itse halua lapsilleni samanlaista elämää.

Emme sarjatuota lapsia.Esikoinen oli suunniteltu ja samoin kakkonen mutta kolmonen ja nelonen päättivät tulla EHKÄISYSTÄ huolimatta.

Turhaan siis moralisoit muita ihmisiä.

p.s. kyllä minäkin pitäisin ilman muuta lapsen, jos tulisin yllättäen raskaaksi, mutta SUUNNITELMISSA ei ole hankkia enempää.

Hyvä jos olette tyytyväisiä noin. Toivoisi vain, ettei köyhyys periydy ja lapset oppisivat opiskelun, työnteon, elämänhallinnan taidot ja vastuun kantamisen omasta elämästään ja toimeentulostaan. Ei rahalla pelkästään anneta hyviä eväitä kotona lapsille, mutta usein köyhissä perheissä on vaikeuksia antaa niitä muitakaan eväitä: juuri niitä elämänhallinnan taitoja, sosiaalista pääomaa, aktiivista otetta elämään, motivaatiota tehdä töitä sekä ahkeruutta ja innostusta elämää kohtaan.

No johan on paksu yleistys ja kumma väite muutenkin.

No, miten määrittelisit sen tulo- tai varallisuusrajan, jonka alle jäädessä on väistämätöntä, että käy noin?

Tuskin raha ainoa motivaatio kenellekään on suuntaan tai toiseen, mutta vaikuttava tekijä kuitenkin.



Kokonaisuus ratkaisee: puolisoiden toiveet, jaksaminen, rahatilanne jne.

ja on ihan turha väittää että lapset eivät tarvitse sitä eikä tätä. Kyllä se on vaan niin että jonkun verran sosiaalisista(kaveri)piireistä ulkopuolelle jää jos ei ole mitään mahdollista hankkia (esim. tiettyjä pelejä, tiettyjä leluja, tietynlaista pyörää, joitakin tietynlaisia vaatteita jne...nämä ovat vain keksittyjä esimerkkejä, mutta kyllä sen kulutuksen TIETYN TASOISTA pitää olla...). En tällä tarkoita todellakaan sitä että kaikki pitäisi saada ja rahalla voisi kaveruutta ostaa, mutta kyllä tämä vaan jonkun verran asioihin pätee.. Ainakin sen yksilön omassa mielessään, jonka pitää aina kulkea samoissa kirpputorivaatteissa ja jolla ei ole mitään vastaavaa kuin kaverilla.

Ja kiusatuksi joutuu väistämättä jos ei nuorella ole mitä muillakin on. Kannattaisiko vähän siihen kasvatukseenkin puuttua eikä antaa kaikki periksi mitä nuori vain keksii :)

Eipä tuota itsekään saanut teininä kaikkea mitä halusi, en muuten saa vieläkään, siihen aikaan kyllä ei materia määritellyt ystävyyttä. Silti minulla kavereita piisasi vaikka millä mitalla. Vaikka ei mitään muotikuteita ollut enkä saanut noin vain rahaa uusiin peleihin ja muihin tarvikkeisiin mitä kavereilla oli.

Materia jyrää? Vai mitä? Ja minun teini-iästäni ei tosiaankaan ole kuitenkaan montaa vuotta, mutta siltikin kaikki on muuttunut jo senkin jälkeen.

Onko lapsesta kivaa olla aina se kaveriporukan "huonoin" kun ei saa lähes koskaan mitään uutta, ei pääse matkoille jne.

Kyllä se häpesi yläasteella niitä kirpparivaatteitaan tai itse tehtyjä. Kaunis tyttö, oppi nopeasti mielistelemään että pääsi ns piireihin... Varasteli kavereiltä meikit ja korut, unohti palauttaa. Valitsi poikaystävänsä varallisuuden mukaan. Tuntui että koko sen elämän tarkoitus oli saada jostain rahaa.

Hyvä jos olette tyytyväisiä noin. Toivoisi vain, ettei köyhyys periydy ja lapset oppisivat opiskelun, työnteon, elämänhallinnan taidot ja vastuun kantamisen omasta elämästään ja toimeentulostaan. Ei rahalla pelkästään anneta hyviä eväitä kotona lapsille, mutta usein köyhissä perheissä on vaikeuksia antaa niitä muitakaan eväitä: juuri niitä elämänhallinnan taitoja, sosiaalista pääomaa, aktiivista otetta elämään, motivaatiota tehdä töitä sekä ahkeruutta ja innostusta elämää kohtaan.

No johan on paksu yleistys ja kumma väite muutenkin.

No, miten määrittelisit sen tulo- tai varallisuusrajan, jonka alle jäädessä on väistämätöntä, että käy noin?

Mutta vastahan tuli joku tutkimus missä on seurattu -87 syntyneitä nuoria ja todettu että nuo lamanlapset ovat kärsineet elämässään paljonkin.

Monelta näistä puuttuu ammatti ja monet menettäneet luottotietonsa ja elämänhallinta on hukassa.

Myös masennusta ja itsemurhia on ollut suhteettoman paljon tuossa ikäryhmässä.

Että ei tuon lainaamasi ihmisen väite nyt aivan tuulesta temmattu ole.

Voi vaikka mennä piknikille sen sijaan että menisi ravintolaan syömään. Lisäksi on paljon erilaisia tapahtumia jotka ovat maksuttomia, tai hyvin edullisia.



Minä kokisin isoimpana ongelmana sen, että jos koko ajan pitää miettiä liikaa mihin rahat riittävät. On hyvä kun ei tarvitse liikaa miettiä, eli voi vaikka sinne ravintolaan mennä spontaanist ilman että pitää etukäteen säästää/miettiä seuraavat kaksi kuukautta millä eletään.



Ja minusta lapsille pitää tarjota kokemuksia, eli lapsen pitää päästä kokemaan huvipuisto, eläintarha, juna-ajelu, lentokoneella lentäminen jne. joihin menee rahaa. On aika karua jos 18-v ihminen ei ole koskaan ollut huvipuistossa, ei koskaan eläintarhassa, ei koskaan ole mennyt junalla tai ollut lentokoneessa. Tunnen liki 50-v miehen joka ei koskaan ole lentokoneella lentänyt, hänen ikäisissään heitä varmaan aika paljon(?) mutta sitten kun katsoo omia alakoululaisia niin heidän ikäisistään ei äkkiseltään tule ainuttakaan mieleen joka ei olisi lentokoneessa ollut.

(Niin ja loppujen lopuksi lentokoneella pienen matkan voi tehdä halvallakin, Ryanairilla Riikaan vaikka. Tosin tuossa se oleellisin jää puuttumaan eli lentokentällä toimiminen, portin etsiminen jne. mitkä minusta kuuluvat yleissivistykseen siinä missä bussilla kulkeminekin)

Ei matkoja, ei huvipuistoja, ei ravintolakäyntejä? Entäs kun lapsesi menee lukioon? Ostin juuri ensimmäisen vuoden kirjat, maksoivat 700e (tässä on jo 20% Stockan alennusta). Aiotko laskea koko elämäsi "käytettyjen" varaan? Sorry nyt, mun mielestä tuo lapsi/eläinmäärä tuossa rahatilanteessa on vain helvetin itsekäsrtä. Veronmaksajat kustantavat elämistänne ja lapsenne elävät ikäluokkaansa nähden aika ankeaa elämää.

Ihme kuvittelua, etteikö pienituloinen muka voisi koskaan tehdä mitään. Huvipuistossa ei varmaan käydä ihan päivittäin, joten eiköhän tuollaisia yksittäisiä käyntejä ole ihan mahdollista järjestää pienituloisenkin (ellei nyt ihan totaalirahaton ole). Sama koskee ravintoloita. Mutta toisaalta, enpä usko, että elämän laatu, ilo ja onnellisuus on kiinni siitä, pääseekö huvipuistoon tai ravintolaan. Ja eikös lukion kirjoihin ole mahdollista hakea toimeentulotukea? Ja toisaalta, lukioon mennään vasta 16-vuotiaana. Kun lapsi on vauva, on ihan mahdoton tietää omaa tilannetta niin monen vuoden päähän. Sehän voi muuttua niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

Joo varmaan voi saada, JOS on muutenkin toimeentulotukiasiakas. Ei tällainen työssäkäyvä, asuntolainaansa maksava keskituloinen ole toimeentulotikien varassa, vaan maksaa joka lantin omalla palkallaan.

Alunperinhän pointti olikin se, ettei tee lapsia enempää kuin pystyy elättämään. Mulla on kolme eikä neljättä tule, joudun nytkin tekemään helkkaristi töitä, jotta saan nämä elätettyä ITSE yksinhuoltajana.