Kun lapsi lyö...

Mulla 1v7kkn poika joka lyö ja puree. Molemmista kielletään aina, mutta reagoi kieltoihin tällä hetkellä siten että alkaa itkeä tai vaihtoehtoisesti kääntää selän ja heittää ensimmäisen tavaran joka kohdalle osuu.



En oikein tiedä kuinka tuohon kiellon jälkeiseen itkuun pitäisi oikein suhtautua. Se on sellaista äiti en mä tarkoittanut itkua. Säikähtää tajutessaan että teki jotain väärää.



Pureminen meillä on ainakin vähentynyt parin kuukauden aikana merkittävästi ihan vain sitkeällä kieltämisellä. Toimitaan kuten tässä joku jo opastikin, eli kerrotaan että pureminen sattuu ja puremisen kohde hiukan liioittelee joskus sitä kipua. Yritetään siis näyttää että poika todellakin satutti puremisella.



Sama metodi meillä, eli kaikkea ei lukita ja estetä pojalta. Yritetään opettaa tottelemaan kieltoja.



Moni käyttää esimerkiksi hellalla liesisuojaa. Olen opettanut kaikki lapseni välttämään kuumia kohteita (kiuas, liesi, uuni, silitysrauta) siten että olen ensin jankannut aikani että varo siellä on kuumaa, älä koske voi polttaa. Sitten olen valinnut jonkun tyyliin jo jäähtyneen mutta vielä kuumahkon kohteen ja kiellon jälkeen en olekaan siirtänyt lasta pois vaan olen kuin en huomaisi mitä tapahtuu ja annan lapsen hallitusti koskea sitä kuumaa kohdetta. Ei saa palovammaa, mutta jokainen oppinut näin kantapään kautta että äitiä kannattaa totella ainakin sen kuuman suhteen.

Aivan normaalia toimintaa tuon ikäiselle. Monet paljon vanhemmatkin lapset lyövät.



Noin pieni lapsi lyö turhautuessaan. Hän ei osaa hillitä itseään vaan vasta opettelee sitä. Missään nimessä älä ala itkemään tai muuta vastaavaa, koska silloin lapsi huomaa miten pystyy järkyttämään äitiään ja se on noin pienelle pelottava asia.



Itse olen tehnyt tuon ikäisen poikani (nykyisin 3v. ja lyö edelleen silloin tällöin) kanssa niin, että kyykistyin lapsen eteen, otin olkapäistä kiinni ja sanoin tiukasti: "Ei, ei saa lyödä, sattuu" ja sitten olen näyttänyt mitä voi lyömisen tilalta tehdä eli silittää.



Mulla kaksi lasta, josta tuon ikäisenä poika löi (ja lyö siis edelleen vanhempana, nykyisin joutuu jäähylle) ja tyttö, joka ei lyönyt, mutta puree. Älä siis todellakaan pidä itseäsi huonona äitinä, aivan normaalilta lapsen käytökseltä kuulostaa. Varaudu siihen, että uhman alkaessa lyöminen, tavaroiden heittely, huutaminen jne. vain pahenee. Ihmisen sanotaankin olevan väkivaltaisimmillaan ikävuosina 2-3. Kunhan itse jaksaa olla johdonmukainen toisen satuttamisessa läpi varhaislapsuuden, uskon, että jonnekin lapselle syöpyy ajatus toisen satuttamisen olevan tosi väärin. Tsemppiä!

Kokeilen tuota sinun menetelmääsi huomenna, kun lapsi on hereillä (ja jos lyömistä ilmenee).



Tuo itkeminen ei ole ollut aina tarkoituksenmukaista, se vaan tulee jostain syvältä, kun tuntuu, että omat voimat/keinot ei riitä.. Olen aika herkkä reagoimaan itkemällä asioihin. Lyönnit siis joskus oikeasti sattuvat (tykkää lyödä paljalle iholle, lempparipaikka on dekoltee-alue).



Onko joku kuullut sellaisesta, että lyöminen vähentyisi siinä vaiheessa, kun lapsi oppii puhumaan (=ilmaisemaan tunteitaan tms.)?



Missä iässä olet ottanut jäähyt käyttöön? Itse en koe sitä vielä tässä vaiheessa kovin tärkeäksi, kun lapsi ei ymmärrä sen tarkoitusta..



AP

ja ja tarvittaessa kädestä kiinni pitäminen.



Ja kuten yllä oli, kuuluu ikään....

Ei tuon ikäiselle jäähyä.

Kokeilen tuota sinun menetelmääsi huomenna, kun lapsi on hereillä (ja jos lyömistä ilmenee).

Tuo itkeminen ei ole ollut aina tarkoituksenmukaista, se vaan tulee jostain syvältä, kun tuntuu, että omat voimat/keinot ei riitä.. Olen aika herkkä reagoimaan itkemällä asioihin. Lyönnit siis joskus oikeasti sattuvat (tykkää lyödä paljalle iholle, lempparipaikka on dekoltee-alue).

Onko joku kuullut sellaisesta, että lyöminen vähentyisi siinä vaiheessa, kun lapsi oppii puhumaan (=ilmaisemaan tunteitaan tms.)?

Missä iässä olet ottanut jäähyt käyttöön? Itse en koe sitä vielä tässä vaiheessa kovin tärkeäksi, kun lapsi ei ymmärrä sen tarkoitusta..

AP

Jäähyt otin pojalle käyttöön kun täytti 2v. Olet oikeassa siinä ettei 1,5-vuotias vielä ole tarpeeksi vanha jäähysysteemin. On myös siinä mielessä hankala ikä, että on liian pieni miettimään yhdessä äidin kanssa muita keinoja purkaa suuttumusta. Vaikka meidän 3v. lyö edelleen jos oikein suuttuu (myös pikkusiskoaan) niin siitä huolimatta jotenkin helpompi käsitellä kun jäähyn jälkeen voidaan yhdessä miettiä miten toisella tapaa voisi purkaa pahaa oloa.

Sitä en osaa sanoa auttaako puhumaan oppiminen lyömiseen. Meillä poika oppi aikaisin puhumaan, ennen 1,5v. puhui jo lauseita. Mutta siis edelleen lyö. Oikeastaan kaikki tuttavapiirissäni olevat alle 3-vuotiaat lapset käyttävät jonkinlaista väkivaltaa turhautuessaan.

Tiedän, että tuntuu pahalle, mutta koita muistaa ettei tuon ikäisellä ole minkäänlaista itsehillintää tai empatiakykyä. Nyt on se aika, kun niitä aletaan vasta opetella ja se aika on raskas ja kestää pitkään. Kieltämättä välillä itsekin turhautuu, miettii onko epäonnistunut jne.

mutta tietysti johdonmukaisesti vaan kiellät. Meillä myös tyttö alkoi 1 v 6 kk puremaan. alussa se oli sellasista että koko ajan sai olla katsomassa ettei pure muita. Johdonmukaisesti aina vaan otin tilanteesta pois ja sanoin , että noin ei saa tehdä, koska se sattuu. Tätä jatkui aluksi pitkään niin että todella usein puri. Mutta kun ikää tuli lisää niin kerrat vähenivät ja yhtäkkiä huomasin, että pureminen on loppunut. Nyt tyttö on 3,5 v ja muistelen, että viime kesänä (tyttö 2,5 v) puri viimeisiä kertoja.



Olen lukenut jostian kasvatusoppaasta, kun itsellenikin tuo oli kova paikka, että kuuluu tuohon ikään kun tunteita ei osaa pukea sanoiksi tai osaaa näyttää oikein. Toisilla ilmenee lyömistä, toisilla puremista yms.

Yritä vain jaksaa, kyllä se ohi menee kun vain muistat olla johdonmukainen.



Ja oikeesti, nyt kun minulla on toinen lapsi joka on 1,4 v niin nyt huomaan, että oikeesti tuossa iässä ne ovat niin pieniä, että eihän ne oikeasti tiedä miten pitää toimia. Minäkin ajattelin, että mitä olen esikoisen kanssa tehnyt väärin kun johdonmukaisesti aina kielsin ja pureminen vaan jatkui mutta ohi se menee. Ota ihan rennosti vain.

Vanhin jo 20v. Nuorimmatkaan eivät ole läpsineet äitiä. Pahaa tekevä lapsi on otettu katsekontaktiin ja sanottu napakasti: EI.

Tässäkin kyllä on tärkeää, että ilmeet ja eleet vastaavat puhetta.

Meillä on 3 vuotias poika, ja alkuvuonna oli hyvin samanlaisia ongelmia. Lisämausteensä ongelmaan toi 1 v. pikkusisko. Pikkusisko sai siis osansa poikamme agreessivisesta käytöksestä. Itse uskon, että meillä ongelmat johtuivat siitä, että poika ei saanut tarpeeksi huomiota. Läpsimisellä sai sitten huomiota vaikkakin negatiivista. Minkäänlainen kovistelu ei auttanut, joten otimme sitten mieheni kanssa toisenlaisen lähestymistavan. Kehuimme poikaa hänen auttaessa meitä päivän askareissa ja annoimme muutenkin positiivista huomiota ja kahdenkeskistä aikaa hänelle. Meillä tällainen positiivisen kierteen alulle pano auttoi tosi paljon ja läpsiminen jäi pitkäksi aikaa. Nyt sitä taas esiintyy silloin tällöin, mutta uskon, että se saadaan loppumaan samoilla eväillä.

Meillä 1 v 9 kk puree, repii tukasta ja nipistää eniten juuri äitiä. Vähän isääkin, ja leikkikavereita hiekkiksellä, puistossa ja pk:ssa... Rasittavaa. Kiellän koko ajan ihan tiukasti, jopa niin tiukasti, että puistossa yksi lapsi alkoi itkeä : / Meidän tenavaan kiellot ei tehoa, nauraa vaan. Joskus ns holding auttaa, että pitelen tiukasti sylissä, mutten anna purra. Sanon myös, että "silittää ja suukottaa saa, muttei purra". Joskus rauhoittuu näin, joskus taas on parempi poistua paikalta.



Kävin MLL:n Vanhempainnetissä vähän tsekkailemassa vinkkejä. Käy sinäkin, jotta pääset tuosta "olen huono äiti" -ajatuksesta. Tällainen toiminta liittyy kehittymättömään tunneilmaisuun. Osa lapsista myös testaa, mitä kaikkea saa toiminnallaan aikaiseksi.

ja vertaistuesta.. Tottahan se on, että poika on vielä pieni. Ystäväpiirissä kukaan muu ei ole oikeastaan tuonut julki samanlaista ongelmaa, joten en ollut varma, että kuinka yleistä tämä on.



Meillä on kyseessä siis esikoinen, joten kokemusta muista lapsista ei ole. Meillä lyöminen ajoittuu monesti tilanteisiin, jolloin en ole pystynyt antamaan lapselle 100% huomiotani (esim. kun teen ruokaa tai puhun puhelimessa). Ehkä tuokin siis vaikuttaa..



Itseäni huolestuttaa hieman myös se, että lyökö lapsi muita lapsia (varsinkin nyt, kun aloitamme pian päiväkodissa). Nyt emme ole olleet kovinkaan läheisissä tekemisissä muiden lasten kanssa. Tokihan meillä lapsi kohdistaa muutenkin lyömisen minuun, ei oikeastaan muihin.



Vaikeahan tuon ikäisen on vielä erottaa sitä, että mikä on todellinen lyönti ja mikä leikkisä läpsy.. Omien voimien tiedostaminen tullee vasta paljon myöhemmin.



AP

siis kielletään sanomalla EI ja ottamalla katsekontaktia. Joskus myös pidetään lasta sylissä, mutta silloin alkaa armoton rimpuilu ja pelkään lapsen jo satuttavan itseään siinä touhussa..



AP

Aloitti muistaakseni juuri joskus 1,5-vuotiaana. Kun tekee niin, kyykistyn aina katsomaan suoraan silmiin ja sanon tiukasti "ei saa lyödä, se sattuu!" ja sitten yleensä sanon jotain "saa silittää, näin!" -tyyppistä. Muksii silti aina vaan, en siis tiedä, onko taktiikastani mitään hyötyä. Oppi puhumaan varhain, 8kk ekat sanat ja nyt on tosi laaja sanavarasto. Joten ainakaan meillä lyöminen ei vähentynyt puheen kehityksen myötä.

reviiriään, ja sen pitäs antaa tehdä "eksperimenttejä", niin eihän sen ikäistä pitäisi oikeesti estää eikä kieltää, jos ei nyt hengenvaara ole kyseessä.

Vähimmällä ja onnellisimmin kaikki menis, jos ap lainaat tai ostat A. Wahlgrenin Lapsikirjan , ja luet sieltä erinomaiset ohjeet kuinka ton ikäisen kanssa toimitaan, ja ohjeet löytyy 16 ikävuoteen asti.

Jos nyt ei kielletä ja estellä, ni lyhyessä ajassa sulla on hyvin helppo hoitoinen lapsi.

Sen lapsen on oikeesti saatava kokeilla kaikkea, ja kun kiellät se vaan turhautuu, ja tulee pahalle tuulelle. Kun joku asia on kokeiltu useampaan kertaan, ni se tietää mistä on kyse eikä tarvitse uudestaan mennä tekemään jotakin, eli molemmat pääsee "vähemmällä".

että kun meillä lapset ovat ruvenneet lyömään, nipistämään, repimään hiuksista jne.. Niin olen tehnyt sen verran takaisin lapselle, että lasta sattuu. Aluksi on toki kokeiltu muita keinoja, mutta todettu täysin hyödyttömiksi. Vasta kun lapsi on itse kokenut saman, on lyöminen/tukistaminen ym. loppunut kuin seinään. Ei ole vain tajunnut kuinka paljon se toiseen sattuu ennenkuin itse on kokenut saman.



Enkä todellakaan tarkoita, että lasta pitäisi lyödä, vaan huitaisee esim sormilla paljaalle iholle, sen verran että kirpaisee. Tukasta ei tarvitse tukistaa, vaan esim niskavilloista nipata sen verran, että lasta nipistää.

että kaikkea "typerää" ei kielletä. Meillä on tietyt asiat, jotka kielletään (juurikin valittu sillä perusteella, että lapsi ei satuta itseään). Loogisuuden vuoksi kielletään esim. pistorasioihin koskeminen, vaikka meillä ne onkin uudet ja periaatteessa turvalliset (joka paikassa ne ei kuitenkaan ole, joten pyrimme tässä johdonmukaisuuteen).



Emme kuitenkaan halua lähteä siihen, että jokainen laatikko ja kaappi on estettu lapsilukoin, joten kieltäminen on ainoa vaihtoehto (kun lapsi esim. ottaa haarukoita tai veitsiä laatikosta ja juokseen ympäri kämppää niiden kanssa). Tokihan omia hermoja voisi säästää niin, että laittaa kaiken lukkojen taakse..



Karsastan hieman noita kasvatusoppaita, mutta jos tuosta voisi jotain hyötyä saada irti, niin ehkä sitä voisi vilkaista..



AP

Niin, kaikki lapsethan eivät lyö tai pure, mutta monilla sitä esiintyy enemmän tai vähemmän, vaikka sanoisi kuinka napakasti "EI". Joten ole onnellinen, jos omasi eivät ole sitä tehneet, ja olet päässyt siinä suhteessa helpommalla; älä kuitenkaan syyllistä muita vanhempia!!

Jäähylle penkille tai jäähymatolle minuutiksi. Jos karkaa jäähyjä niin roudaus takaisin vaikka sata kertaa kunnes se minuutti on istutti. Sen jälkeen lapsen tasolle tiukka katsekontakti ja sanotaan tiukalla äänellä ei saa lyödä. Kyllä oppii.

Jos lapsi hakee huomiota tällä tavoin, näyttäkää ettei hän saa sitä. Eli naama ihan peruslukemilla ja olette vain. Meillä toimi eikä oo lyömiset jatkunut.

Sanon ihan suoraan, että voi kumpa olisi roiskittu reisille... Persoonallisuushäiriöinen pentu selvästi.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2011 klo 02:02"]

 Toimitaan kuten tässä joku jo opastikin, eli kerrotaan että pureminen sattuu ja puremisen kohde hiukan liioittelee joskus sitä kipua. Yritetään siis näyttää että poika todellakin satutti puremisella.

[/quote]

Mitä se auttaa kun näytetään että sattuu? Kuvitteletko että tuon ikäinen kykenee empatiaan? Nauraa korkeintaan. Parempi on karjaista helvetin vihaisesti kuin leijona, niin että lapsi säikähtää ja paukahtaa poruun.