Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmisillä on varaa?
16.07.2011 |
Ollaan ihan tavallinen perhe, äiti, isä ja muutama lapsi. Lapset koulussa ja hoidossa, vanhemman töissä. Pärjätään joten kuten, ruoka laskut ja asuntolaina saadaan maksettua, mutta muuhun ei uuri rahaa jää. Nyt olen alkanut ihmetellä tuttavaperhetä, kaikki on viimeisen päälle, talo, autot, tavarat, käydään ulkomailla ym. En osaa edes olla kateellinen, ihmettelen vaan.
Kommentit (155)
ajattelet, että esim. masennus tai mt-sairaus on oma valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki sairautensa vuoksi huontuloiset ovat itse aiheuttaneet tilanteensa :)
muuten ollaan tosi taviksia. Yksi uudehko japsiauto, en ole koskaan maksanut yli 60 Euroa kengistä, lapsille ostan kirppareilta vaatteita, itse kuljen markettirytkyissä, ei harrasteta mitään maksullista jne. Silti kaikki rahat menee. Meillä syy on just se, että ollaan huolettomia arjessa. Käydään kahvilla, ostetaan päähänpistona kaikkea sälää, käydään maksullisissa huvituksissa, syödään ulkona, ostetaan kaupasta ruokaa hintaa katsomatta jne. Pelkästään Plussa- ja S- kortille menee yhteensä 1100-1300 Euroa kuussa. Siinä on siis vain bensat, sähkö ja ruokakauppaostokset. Muut tuhlailut päälle.
Nytkin meillä on torstain jälkeen mennyt 300 Euroa. Ruokakauppaan, syöty ulkona, käyty tivolissa jne. Ei mitään isoa ja suunniteltua vaan ihan arkisista menoa.
olen saanut vanhemmiltani vuosikymmenien mittaan miljoonia euroja.
Olen ne viisaasti sijoittanut korkoa kasvamaan.
Kun heistä aika jättää perin melkoisen summan lisää.
Itse en sitä kokonaan pidä, autan avokätisesti omia lapsiani hyvin pitkäjänteisesti ja opetan heille rahan arvon -mitään Ferrareita tämän kivilinnan pihaan tule.
Varallisuuden siirto on koko ajan tapahtuvaa puuhaa lain kaikki porsaanreiät käyttäen jotta valtio saisi mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmenkympin ikään mennessä säästämään palkoistanne yli 100 000 euroa?
Itse sain maisterinpaperit 23-vuotiaana, mies kahta vuotta myöhemmin. Jo opiskeluaikana teimme paljon töitä ja valmistumisen jälkeen olimme täysipäiväisesti töissä kunnes jäin äitiyslomalle ekan kerran 28 vuotiaana. Muistan että ennen äitiyslomaa jäi säästöön 2000-3000 e/kk. Elimme siis säästeliäästi. Luonnollisesti säästöön jääneet rahat oli sijoitettuna.
lapsille matkoja, tavaroita ja harrastuksia. Me vanhemmat sitten maksamme ja toteutamme ne. Varsinkin kesällä on tosi raskasta selittää lapsille miksi mummi ja ukki eivät kuitenkaan vie teitä Särkänniemeen vaikka talvella lupasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhentämättömyys on kyllä järjen köyhyyttä! Juuri nythän sitä kannattaa lyhentää, kun lyhennystä tulee mahdollisimman paljon ja korkoja vähän. Tietysti jos ei ole koskaan aikomustakaan maksaa lainaa pois...
voi tarkoittaa myös sitä, että lainan lyhentämisen sijaan rahat sijoitetaan. Sitten, jos on tilanne, että lainan korot alkavat nousta ja sijoitusten tuotto heikkenee, lainaa voi lyhentää kerralla enemmän - niillä sijoittamalla säästetyistä rahoista.
Esimerkiksi viimeisten kolmen vuoden ajan tämä olisi ollut ehdottomasti järkevintä.
ja myös näitä, joilla on kaikki talot ja tavarat, koska on saatu vanhemmilta valtavasti apuja. En pysty olemaan kateellinen, mutta en myöskään oikein onnellinen näiden tyyppien puolesta, olen etääntynyt heistä. Koen heidät sellaisina fakki-idiootteina, keillä on toki hyvät työpaikat, ja hieno omaisuus, mutta eivät jotenkin ymmärrä elämästä ja yht.kunnasta paljonkaan. Usein eivät myöskään ole kovin keskustelutaitoisia, vaan kaikki jutut pyörii niissä taloissa ja tavaroissa ja mitä verovähennyksiä voisi saada, jotta itselle jäisi enemmän....Elämästä tulee sellaista oman navan ympärillä pyörivää, mitä ehkä teineinä on omissa vanhemmissa halveksittu, mutta sitten aletaan itse toteuttaa sitä samaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuntolainoja eivätkä olisi välttämättä edes kelvanneet takaajiksi.
Ihan turha antaa ymmärtää, että kaikki on mahdollista kaikille, kun näin ei ole.
Minä ja mieheni olemme joutuneet ostamaan ison perheasunnon omilla vähäisillä säästöillä ja isolla lainalla. Ei meillä ole ennen tätä ollut mahdollisuutta omistusasuntoon, kun ei ole ollut takaajia eikä omaa rahaa.
Me opiskeltiin lama-aikaan. Ei silloin ollut "vakituisia työpaikkoja" opiskelijoille. Hyvä, jos muillekaan.
ko. kauppa tehtiin vuonna 1999, silloin Hgin keskustasta sai pienen yksiön n. 200 000 markalla. Koska olin opiskelujeni ohella vakitöissä, sain koko summan lainaa. Vanhemmat takasivat kyllä.
kuvittelevat, että ovat itse saavuttaneet kaiken. Vanhemmat maksaa kalliit valmennuskurssit, jotta vähän tyhmempikin vesa pääsee yliopistoon, antaa pesämunaksi asunnon yms.yms. ja sitten nämä älyköt alkaa kuvitella, että ne on itse kovalla opiskelulla ja työllä saavuttaneet oman asemansa ja jokaisella "sossupummilla" ois mahdollisuus samaan, jos ne vaan viitsisi laiskaa takapuoltaan liikuttaa. Heh, näitä löytyy, enkä tiedä miten pitäis suhtautua, yleensä vaan hymyilen kohteliaasti ja ihailen heidän sisustukseen sointuvia iittalan astioita ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lainaa meillä on noin 90 te. Sijoituksia ja säästöjä sen verran että tuon voi maksaa kerralla pois jos tulee tarve. Mutta tässäkin sen jäi huomaa miksi sitä rahaa kertyy joillekin: tällä tavalla omaisuutemme kasvaa koko ajan, koska korot ovat alhaalla ja saamme verovähennystä koroista. Sijoitukset tuottavat siis enemmän kuin lainaan menee. Mutta av-raadin mielestä se on siis järjen köyhyyttä.
On iso talo (350 000 e), kaksi autoa, vene, ulkomaanmatkoja. Miehellä keskinkertaiset tulot, mulla pienet. Ollaan saatu perintöä jonkun verran sekä miehen vanhemmat avustaa jatkuvasti (omasta halustaan). On myös muutamia suht onnistuneita sijoituksia sekä yksi asuntokauppa mistä vähän voittoa. Asuntolainaa ei tällä hetkellä lyhennetä kun korot on alhaalla.
Aika hurjaa!!! elätte siis käytännössä leveää elämää perinnöillä ja jättämällä lainanlyhennykset hamaan tulevaisuuteen!!! Heh.Paljonko sitä lainaa on?
kolmenkympin ikään mennessä säästämään palkoistanne yli 100 000 euroa?
valmistumalla hyvinpalkattuun ammattiin. Yksinkertaista ja helppoa, on vain omasta tahdonvoimasta ja ahkeruudesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radiossa toimittaja teki juttua asiasta. Perheillä on ylisukupolvinen toimeentulo, isovanhemmat rahoittaa.
Olemme köyhiä, meillä ei ole kesämökkiä. Mutta omistusasuntoja kolme, niistä lainaakin. 1989 ostin neljänneksen asunnosta, viisi vuotta myöhemmin myytiin "tappiolla" ei jäänyt mitään käteen, piti maksaakin jotain lainan kuittaukseksi. 1997 ostin kaksion, joka on minulla vieläkin. Iskä oli säästänyt aspit, olin aika iäkäs ensiasunnon ostaja. Lainaa kaksiosta on muutama tuhat. Loput on puolison velkoja/omaisuutta.
Nyt eläkeläisenä ja pätkätyöläisenä satsaamme lasten harrastuksiin. Nyt opittuja taitoja on vaikea hankkia myöhemmin, tosin tenavat ei innokkaasti harrastakaan vaikka saisivat. Sisustaminen, kuluttaminen ja sijoittaminen ei innosta. Ihailen kyllä toisten viitseliäisyyttä, mutta itse en ole silmänpalvoja. Autosta riittää, kun eteenpäin pääsee, vaikkakin lujaa :-)
3-4 kertaa vuodessa matkustelu ei kyllä nykyisin ole mikään varallisuuden merkki. Millä vuosisadalla oikein elät?
Käänteisesti siis perhe, joka matkustaa 0-1 kertaa vuodessa, on köyhä?
Me olemme käyneet viimeisen 7 vuoden aikana muutaman kerran laivalla Ruotsissa sukulaisissa, muuhun "matkusteluun" ei ole ollut varaa. En kuitenkaan koe, että olisimme köyhiä, meillä on ruokaa, mukava vaikka pienehkö vuokra-asunto, 10v vanha hyvä auto, lapset voivat harrastaa - vain siihen matkusteluun eivät rahat riitä.
En kyllä usko, että viikonkaan ulkomaanmatka, oli kuinka halpa tahansa, 3-4 kertaa vuodessa, mahtuu kenenkään normaalituloisen budjettiin...
Kun kumpikaan ei ole opettaja eikä yrittäjä ja vuosilomaa on molemmilla se 5 viikkoa per vuosi, siinä ei paljon tuloja kysellä kun ei ole mahdollista matkustaa noin paljon.
Meidän lapset siis sen verran pieniä ettei niitä voi jättää yksin kotiin.
Ja siis ihan omilla rahoillamme reissaamme.
kolmenkympin ikään mennessä säästämään palkoistanne yli 100 000 euroa?
valmistumalla hyvinpalkattuun ammattiin. Yksinkertaista ja helppoa, on vain omasta tahdonvoimasta ja ahkeruudesta kiinni.
Mä olen FM, englannin ja ruotsinopettaja. Eli mulla on syventävät ja gradu enkusta, aineopinnot ruotsista, perusopinnot kasvatustieteistä ja pedagoginen pätevyys. Valmistuin viidessä vuodessa, joka on oikeasti aika kova saavutus näillä opintoviikoilla. Mutta vakivirkaa ei löydy, ellei ole valmis muuttamaan jonnekin pikkupitäjään. Sieltä ei sitten löydykään mitään töitä DI-miehelleni. Näin ollen olen kesät aina työttömänä, kun mammalomalla olevat viranhaltijat palailevat "töihin".
Eli aina ei ole kiinni tahdonvoimasta ja ahkeruudesta kiinni, kuten ne joilla onni on ollut mukana niin kovasti haluavat uskoa.
Olemme varmasti saaneet oman elämämme järjestykseen, kun perintöä olisi tulossa, joten joskus olisi vain viisasta, jos perintö hyppäisi yhden sukupolven yli.
jolloin se siirtyy suoraan teidän lapsille. Teillä on silloin valinnan paikka, että päätättekö istua itse rahojen päällä vai annatteko lastenne nauttia niistä.
on omassa valinnassa.