Miten ihmisillä on varaa?

Pitävät sitä niin itsestäänselvänä asiana, etteivät tule edes ajatelleeksi, etteivät kaikki saa.



Tai että on jopa perheitä, joilla omat vanhemmat ovat koko ajan maksattamassa kaikkea!

Ja saatteko niitä ihan muuten vaan, vai onko teillä tiukkaa rahasta? Siis ihmettelen vaan kun ei koskaan olla miehen kanssa saatu vanhemmiltamme rahaa.

Kun menimme naimisiin ja ostimme asunnon, saimme vanhemmiltani 40 000 MARKKAA ennakkoperintönä. Kerran, kun vaihdoimme autoa, niin appivanhemmat antoivat 10 000 MARKKAA siihen.



Tämä oli kaikki, mitä saimme 20 vuotisen avioliittomme aikana.



Nyt olen eronnut vuosi sitten. Ja nyt olen saanut rahaa vanhemmiltani. He ostivat minulle erossa sohvan (1000 euroa). He ovat tuoneet minulle enemmänkin pientä tavaraa, kattilaa summuuta. Lisäksi lähdimme lomalle - minä, lapset ja äiti - niin äitini maksoi 2/3 osaa matkasta.



Ei hän tule minua lopun elämää passaamaan. Tämä on hänen tapansa auttaa minut vaikeimman yli. En olisi saanut yhtä hienoa lomaa ilman hänen apuaan.



Mitään säännöllistä ei tämä rahantulo ole koskaan ollut.

Vaikeimman yli auttaminen, mutta kun monet tuntuvat saavan vähän väliä rahaa vaikka eil olisi ollut tarvettakaan.

Kyse todellakin on mielestäni siitä, mihin rahansa käyttää. Esim. meillä on muutama sijoitusasunto, asumme suht'tilavassa, täysin remontoidussa asunnossa ja ajamme laadukkaaksi luokitellulla autolla.



Silti, matkustelemme todella harvoin kotimaata kauemmas, remontoimme ja nikkaroimme käytännössä aina itse ja tarkkailemme hintaa remontteja tehdessä, ostamme ruokaa myös tarjouksesta, emme harrasta kalliisti jne.



Naapurien matkustelua ja pröystäileviä viihde-elektroniikkaostoksia katsellessa on tullut kieltämättä muutaman kerran mieleen, josko likvidoisi sijoitusasunnot ja laittaisi omatkin irtorahansa "helppoon elämään" ja huvituksiin. Vielä emme ole viitsineet. Ja vanhemmiltamme emme ole avustuksia saaneet, kaikki on omilla avuilla ja hikipisaroilla ansaittua.

Jotenkin vaan tuntuu, että muut saavat kaiken niin paljon helpommalla.

Arvostan todella paljon asennettasi, yritteliäisyyttäsi! muutama ote tekstissäsi on kuin suoraan omasta elämästäni!

Ja saatteko niitä ihan muuten vaan, vai onko teillä tiukkaa rahasta? Siis ihmettelen vaan kun ei koskaan olla miehen kanssa saatu vanhemmiltamme rahaa.

Me saatiin mieheni kanssa minun vanhemmilta 600 euroa kun perintätoimistot koputteli ovella ku ei ollu varaa maksaa laskuja. Oltais varmaa saatu aikasemminki ku vaan oltas kehdattu pyytää.. lainaksi siis pyydettii mutta äiti sanoi ettei tarvi maksaa takaisin

Minusta tuollaiset vanhemmat on ihania, jotka auttavat jos apua tarvitaan.

2 lapsen äiti ja olen työtön. Mies todella huonopalkkaisessa työssä, josta jää vähän yli 1000 euroa kuussa käteen. Monesti kuulen kun ihmetellään miten on varaa tehdä sitä ja tätä..

Meillä minä matkustelen aina vain toisen lapsen kanssa, kun mies jää toisen kanssa kotiin. (mies ei halua matkustella) Otan äkkilähdön 1-2 päivän varotusajalla, minne halvimmalla pääsee. Viimeksi reissu maksoi 100 euroa/hlö ja siihen sisältyi lento, kuljetukset, hotelli jne.. Kaupasta haimme paikan päällä ruoat ja kiertelimme lapsen kanssa kaikki ilmaiskohteet plus olimme uima-altaalla ja rannalla. Paikanpäällä meni rahaa 60 euroa.(halvemmallakin olisi päästy) Eli kahden hengen matkat+ruoat/herkut maksoivat vain 280 euroa.

Joka kuukausi pistän aina jotain säästöön. Joskus 5 euroa, joskus 50 euroa. Kun rahaa tarpeeksi, niin otan toisen kanssa äkkilähdön. Itse olen kirjautunut monen halpamatkafirman sivuille ja sieltä tulee todella hyviä tarjouksia.

Laivalla käydään, kun saadaan ilmainen risteily jostain. Viimeksi käytiin Linnanmäellä koko perhe, kun saatiin ystävältä liput sinne, kun oli jonkun firman tapahtuma firman työntekijöille ja asiakkaille, eikä ystävä itse päässyt. (muuten ei olisi ikinä varaa)

Meillä on myös molemmilla veikkaus-kortit ja niillä pääsee monesti tiettynä päivänä ilmaiseksi museoon ym.. ja monesti lapset ei maksa mitään. Meillä on myös Ikean kortti, jolla saa ikeasta hyviä alennuksia/ilmaiseksi, kun jaksaa seurata. ikeassa myös ilmainen lastenhoito, jossa nuorempi viihtyy pallomeressä ja leikkiessä. Suosittelen!

Itse olen liittynyt vaikka mihin sivuille/klubeihin jotka ilmaisia. Viimeksi toinen lapsi pääsi Huimalaan koko päiväksi ja toinen HopLoppiin.

Minä sekä toinen lapsista harrastetaan ratsastusta. Täysin ilmaiseksi, koska teen ratsastustunteja vastaan tallitöitä ja hoidan hevosia.

Toinen lapsi treenaa painia. Täysin ilmaiseksi, koska päivitän seuran nettisivuja muutaman kerran kuussa.

Vaatteita ostan vain 70% alesta ja teen paljon itse. Tilailen netistä halpoja kankaita kun niitä on 0,99eur/metri hintaan ja säästelen niitä ja teen niistä kun tarve jollekkin.

Leivon itse kaikki leivät ja pihalla kasvatan perunaa/porkkanaa/salaattia/mansikkaa/hernettä/marjoja jne..

Pistän paljon myös tavaraa/vaatetta huutonettiin, samoin ostan sieltä tarpeellista. Minulla on myös klarna-tili, jolla ostan netin kautta autonrenkaat, varaosat jne.. jos tarvetta.

Minulla on myös elloksen sekä h&m:n vaate-tilit, joista tilaan tarvittaessa talvivaatteet/sadevaatteet, jos niitä ei löydy alennuksesta oikeankokoisia tai huutonetistä. Mutta käytän noita vaatetilejä ainoastaan silloin kun pakko, enkä ole löytynyt oikeaa kokoa alesta mistään jos on pakottava tarve jollekkin vaatteelle.

Kaupassa katsotaan budjetti paljonko varaa laittaa viikon ruokiin. Viime maanantaina se oli 35 euroa ja saimme 3 kassillista ruokaa kun kännykällä laskettiin kaikki mitä kärryyn laitettiin. Ostamme aina halvinta ja ne tuotteet mitä menee paljon, katsomme kilohintaa ja otamme isomman pakkauksen. Nyt on lauantai ja tänään haettiin 2 maitoa, muuta ei tarvittu. Maanantaina mennään taas uudestaan kauppaan ja ostetaan viikon ruoat kerralla.

Omasta mielestäni pienituloinen/tuloton voi tehdä vaikka mitä, jos jaksaa seurata ilmoituksia, liittyy klubeihin ja tilaa uutiskirjeitä. Toki joskus menee pitkiäkin aikoja ettei tapahdu mitään, mutta taas vastaavasti välillä aikoja, jolloin ilmaisia reissuja/tekemistä satelee ovista ja ikkunoista.

Meni jo liian pitkäksi, joten lopetan vaikka asiaa olisi vielä vaikka kuinka :D

Itse toivoisin kykeneväni samaan mutta kun en. Meillä on normaalisti keskitulot, noin 5000 euroa nettona, mutta tällä hetkellä netto on 2500 euroa, kun olen hoitovapaalla. Rahat hupenevat savuna ilmaan...

jotka opettaa lapsilleen rahankäytön niin hyvin, ettei tuollaista pääse tapahtumaan.

vanhemmiltaan rahaa. Mä olin aivan järkyttynyt kun tuttavapiirissä tuli tästä keskustelua kerran.



Isovanhemmat maksavat lasten harrastukset ja vaatteet, perheen matkat, antavat jopa ruokarahaa, silkkaa käteistä satoja euroja lahjoiksi ja maksavat osan asuntolainasta heti kättelyssä pois, jolloin kuukausikustannukset jäävät pienemmiksi.



Meillä on miehen kanssa keskivertoa paremmat palkat, mutta kun maksamme kaiken ihan oikeasti itse, ei meiltä jää ylimääräistä rahaa koko perheen ulkomaan matkoihin.

Meillä ehkä vähän keskivertoa huonommat palkat. Maksamme kaiken itse, lasten harrastukset, lomat, lainat ym. Välillä kirpaisee kuulla, kun muiden isovanhemmat maksaneet polkupyöriä, lasketteluvälineitä, ulkomaanmatkoja. Olisihan se ihan mukavaa, toivottavati ne jotka saavat extraa vanhemmiltaan osaavat arvostaa sitä.

usien perheillä on työsuhdeauto.

kun ainakin pk-seudulla hinnat oli pohjalukemissa. Opiskelin hyväpalkkaisen ammatin ja kävin koko opiskeluajan ns. hanttihommissa. Nämä perusjutut ja järkevät asuntokaupat ovat mahdollistaneet sen, että olen nyt, reilusti alle 4-kymppisenä lähes velattoman, 400t euron arvoisen asunnon omistaja ja hyvässä työssä, josta jää n. 3500 käteen kuussa. Pärjäämme siis hyvin. Tärkeät päätökset tehdään minun logiikkani mukaan jo nuorena.

Itse valmistuin diplomi-insinööriksi 23-vuotiaana ja olin elänyt opiskeluajan opintorahalla ja hanttihommilla. Minulla ei ollut mitään pesämunaa, jolla olisin asunnon silloin ostanut. Aloitin säästämisen -99 (siis 23-vuotiaana) ja ensimmäisen asuntomme ostimme 2003.



Se jäi tosin pieneksi, eikä meillä ole ollut varaa ostaa suurempaa, emme siis haluaisi ottaa yli 200000 euron asuntolainaa, vaikka tulomme ovatkin ihan hyvät.

monet asuvat perityssä talossa...

kun ainakin pk-seudulla hinnat oli pohjalukemissa. Opiskelin hyväpalkkaisen ammatin ja kävin koko opiskeluajan ns. hanttihommissa. Nämä perusjutut ja järkevät asuntokaupat ovat mahdollistaneet sen, että olen nyt, reilusti alle 4-kymppisenä lähes velattoman, 400t euron arvoisen asunnon omistaja ja hyvässä työssä, josta jää n. 3500 käteen kuussa. Pärjäämme siis hyvin. Tärkeät päätökset tehdään minun logiikkani mukaan jo nuorena.

Paitsi että molempien ammateista jää käteen yhteensä 4500 euroa, molemmat ollaan juuri nyt palkkakuopassa...

Niinpä sitä 400 000 euron taloa ei olla vielä saatu maksetuksi mutta velaton mökki ja velattomat autot toki omistetaan.

Elämä on silti melko tiukkaa, ulkomaanmatkoja tai kalliita kotimaanmatkoja emme tee. Tosin emme joudu pihistelemään ruokaostoksissa, ja jos haluamme tehdä jonkin pienen reissun esim. Puuhamaahan tai Muumimaailmaan tai johonkin kylpylään, niin toki se onnistuu. Mutta sitten on pari kuukautta oltava tarkempi rahan kanssa. Meillä ei ole tarvetta lähteä ulkomaille. Kun joskus lähdemme, niin ihan minimibudjetilla emme lähde. Tärkeintä ei ole päästä siihen kohteeseen vaan myös nauttia siellä lomasta ja pienestä luksuksesta kuten ravintolaillallisista.

Valinnoistahan tässä tietysti on kyse. Ruoassa ja vaatteissa pihistelemällä mekin pääsisimme kerran vuodessa ulkomaille johonkin turistirysään, mutta valitsemme toisin.

Vanhempani kyllä auttavat hädässä, jos pyydän. Kun esikoiseni sairastui vakavahkosti vuoden ikäisenä niin äitini kyllä maksoi lääkkeet ja sairaalakulut, kun en itse siihen pystynyt.



Mutta me emme tosiaankaan matkustele missään. Lapset eivät ole koskaan olleet ulkomailla. Minulla on pieni palkka, käteen jää n.1000-1100e riippuen kuusta. Mies on työtön. Lapsilla ei ole harrastuksia, kaikki mitä ostetaan pitää miettiä tarkasti. Kaikki mahdollinen ostetaan alesta.



Mitään perintöjä minulle ei ole luvassa. Enkä usko miehenkään perivän mitään. Vanhemmillanikaan ei ole omistusasuntoa vaan asuvat vuokralla niin kuin mekin. Samoin mieheni äiti asuu vuokralla.



Rankkaa on. Nyt aloitan opiskelut työn ohessa, jos joskus vaikka saisin vähän parempaa palkkaa ja elintasommekin nousisi hieman.

ei voi valita! Vaikka monet asiat ovatkin omia valintoja!