Miten ihmisillä on varaa?

ko. kauppa tehtiin vuonna 1999, silloin Hgin keskustasta sai pienen yksiön n. 200 000 markalla. Koska olin opiskelujeni ohella vakitöissä, sain koko summan lainaa. Vanhemmat takasivat kyllä. Myin samaisen asunnon myöhemmin yli 400 000 markalla. Samoin sitä seuraavan asunnon myynti- ja ostihintojen erotus oli yli 120000 euroa. Onneakin on siis ollut matkassa. Nykyinen asunto on täysin maksettu kolmen vuoden sisään, iso perheasunto hyvällä paikalla pk-seudulla. Tärkein vanhemmilta saatu apu on ollut tuo ensiasunnon takaus sekä oppi hoitaa raha- ja asuntoasiat fiksusti.

Aloitin samaan aikaan (1999) ASP-säästämisen, myös 23-vuotiaana. Olen ollut vuodesta 1999 täysipäiväisesti töissä, joten jos olisin ottanut 100 % lainaa, olisin varmaan samassa tilanteessa nyt.



Nyt sitten ostimme ensiasuntomme 2002 hintaan 145000 ja myimme sen 2009 205000 eurolla, ei siis mitään erityisen huimaa nousua.



Mutta toisaalta olemme saaneet tässä kolme lasta, joten säästöjä olisi varmaan kertynyt enemmän, jos emme olisi olleet vanhempain- ja hoitovapailla.



Meillä on sellainen tilanne, ettemme kumpikaan ole saaneet vanhemmiltamme mitään eikä perintöjä ole tulossa. Harmittaa, etten tosiaan ostanut tuolloin 1999 asuntoa vaan säästin kolme vuotta, nyt olisimme ehkä 150000 euroa rikkaampia ja meillä olisi se asunto miltei maksettuna, josta vasta haaveilemme.

-talo on peritty omilta vanhemmilta (ei tarvitse ottaa asuntolainaa)

-omilla vanhemmilla tai itsellä on firma, jonka piikkiin voi ostella esim.autoja yms.

-on saatu perintönä esim, metsää (mun ystävä peri isältään metsää,eikä tarvinnut ottaa opintolainaa ollenkaan ,kun möi vaan vähän rahantarpeessa puuta...

-elävät velaksi

-ovat sijoittaneet rahojaan menestyksekkäästi

jo nuoresta pitäen

On iso talo (350 000 e), kaksi autoa, vene, ulkomaanmatkoja. Miehellä keskinkertaiset tulot, mulla pienet. Ollaan saatu perintöä jonkun verran sekä miehen vanhemmat avustaa jatkuvasti (omasta halustaan). On myös muutamia suht onnistuneita sijoituksia sekä yksi asuntokauppa mistä vähän voittoa. Asuntolainaa ei tällä hetkellä lyhennetä kun korot on alhaalla.

elää velaksi.

se selkiytti, miksi on saanut ison lainan nuorena ilman säästöjä. Eli vanhemmat eivät ole antaneet rahaa, mutta olisivat olleet valmiita maksamaan koko asunnin takauksena, ellet olisi pystynyt itse maksamaan sitä.

Jokainen saa lainaa helposti jos taustalla on maksukykyiset vanhemmat takaamassa. Se on hiukan eri juttu.

ko. kauppa tehtiin vuonna 1999, silloin Hgin keskustasta sai pienen yksiön n. 200 000 markalla. Koska olin opiskelujeni ohella vakitöissä, sain koko summan lainaa. Vanhemmat takasivat kyllä. Myin samaisen asunnon myöhemmin yli 400 000 markalla. Samoin sitä seuraavan asunnon myynti- ja ostihintojen erotus oli yli 120000 euroa. Onneakin on siis ollut matkassa. Nykyinen asunto on täysin maksettu kolmen vuoden sisään, iso perheasunto hyvällä paikalla pk-seudulla. Tärkein vanhemmilta saatu apu on ollut tuo ensiasunnon takaus sekä oppi hoitaa raha- ja asuntoasiat fiksusti.

(vuonna 1993) Säästöosuus oli hankittu tekemällä kesätöitä monena kesänä, iltatöillä opintojen ohessa, sääsätämällä lahjarahat (rippijuhlat, synttärit, lakkiaiset) ja asp-tililtä sai vielä jotain palkkioita, ensiasuntoon takauksestakin osa on valtiolta.



Anoppi on pankkialalla ja asp-tili perustettiin varmaan 12-vuotiaana :D MIeheni taas oli silloin kiltti ja vastuullinen teini, joka ei tuhlaillut muuhun kuin musiikkiin. Ja tietysti asuntojen hinnat olivat suhteessa edullisemmat siloin laman alettua. Asunto oli pienei keskustakaksio (yliopistokaupungissa, mutta ei pk-seudulla)



Mutta mahdollista se on.

kun oltiin 22 ja 24.



Miehellä oli ollut asp-tili vaikka miten kauan, minä sain pienen isän perinnön (isäni kuoli kun olin 14).



Opiskelijoita oltiin molemmat, eikä kotoa ole koskaan tullut yhtään mitään. Töitä tein neljä vuotta ennen kuin menin opiskelemaan ja 2. opiskeluvuodesta taas uudestaan.



Nyt kun takana on paljon, paljon töitä ja useita fiksuja liikkeitä asuntomarkkinoilla, me ollaan todella varakkaita, iso ok-talo Helsingissä, säästöjä melkein miljoona.

-Joillakin vanhemmat maksavat paljon: kalliit lahjat lapsenlapsille ja lapsenlapsia käytetään kalliissa paikoissa niin vanhempien ei tarvitse, maksetaan harrastuksia jne.



Joillekin jopa autoja ja asuntoja ja laskuja ja mökkejä satelee ennen kuin vanhemmat ovat kuolleet.



Joidenkin vanhemmat haluavat että perintö on iso sitten ja eivät anna sitä ennen mitään, niin ajattelevat, että heille tulee suurempi "kunnia" kun on säästöjä.

Joidenkin vanhemmat käyttävät itse rahansa.



-Isommat tulot? Sijoituksia? Talot tehty halvalla isovanhempien talkootyönä?

On iso talo (350 000 e), kaksi autoa, vene, ulkomaanmatkoja. Miehellä keskinkertaiset tulot, mulla pienet. Ollaan saatu perintöä jonkun verran sekä miehen vanhemmat avustaa jatkuvasti (omasta halustaan). On myös muutamia suht onnistuneita sijoituksia sekä yksi asuntokauppa mistä vähän voittoa. Asuntolainaa ei tällä hetkellä lyhennetä kun korot on alhaalla.

Aika hurjaa!!! elätte siis käytännössä leveää elämää perinnöillä ja jättämällä lainanlyhennykset hamaan tulevaisuuteen!!! Heh.Paljonko sitä lainaa on?

pariskunnat vanhemmiltaan saatuja rahoja, koska kukaan tuttavistamme ei ole kertonut saaneensa rahaa vanhemmiltaan? Ja kun se palstan mukaan tuntuu olevan aika yleistä.

En usko, että kukaa haluaa tahallisesti herätttää kateutta, joten enpä usko monenkaan ääneen kertovan, jos saavat ilmaista rahaa vanhemmiltaan.

(vuonna 1993) Säästöosuus oli hankittu tekemällä kesätöitä monena kesänä, iltatöillä opintojen ohessa, sääsätämällä lahjarahat (rippijuhlat, synttärit, lakkiaiset) ja asp-tililtä sai vielä jotain palkkioita, ensiasuntoon takauksestakin osa on valtiolta. Anoppi on pankkialalla ja asp-tili perustettiin varmaan 12-vuotiaana :D MIeheni taas oli silloin kiltti ja vastuullinen teini, joka ei tuhlaillut muuhun kuin musiikkiin. Ja tietysti asuntojen hinnat olivat suhteessa edullisemmat siloin laman alettua. Asunto oli pienei keskustakaksio (yliopistokaupungissa, mutta ei pk-seudulla) Mutta mahdollista se on.

Moni mainitsee perinnöt ja sen, että vanhemmat avustavat. Meillä menee niin, että avustamme vanhempiamme taloudellisesti. Joku tuttu tietysti voi luulla, että asia on toisinpäin. Itse en kyllä ikinä mieti tuttujen raha-asioita, jokainen tekee omat valintansa elämässä.

vaikkapa lääkärinä tai jääkiekkoilijana. Itse tunnen molempia.

ei palsta mamman tarvi asiaa sen enemmän eritellä, riittää, kun ilmoittaa kymppitonnin kk- palkaksi :)



siten kun joku sitä ihmettelee niin voi haukkua wt:ksi niin saa kaikki hiljaiseksi :D

Näkeehän sen kysymättä, miten jotkut vanhemmat menevät lastenlastensa synttäreille suunnilleen peräkärryn kanssa. On ostettu uuden kauden ulkovaatteet ja pyörää ja muuta tarpeellista.



Monille maksetaan harrastuskiet ja vanhemmat kutsuvat ravintolaan ja syömään.



Jos kaiken maksaa itse, niin tiukkaahan se on.



Ja toisaalta nämä jotka saavat kaikkia ilmaisuuksia, vaikka tulot ovat pienet, tulevat yleensä piireistä, joissa sitä rahaa lliikkuu, eli vanhemmat ja tausta on varakasta tai sosiaalisesti varakasta: sama paikkakunta edelleen kuin lapsena, jolloin kontakttit sukuun säilyvät ja sitä tavaraa tulee suvulta, kun jää heidän lapsille pieneksi. jne.



kun taas jos on kauas muuttanut suvusta niin ei ne lapset saa mitään ilmaista: pois silmistä, pois mielestä.

Joten tahoisin vaihtaa ajatuksia "nuukailusta" Meillä lainaa isäntä vain töissä minä pienimmän kanssa kotona.

Maamuzka[at]luukku.com



T: 7x äet

Ollaan ihan tavallinen perhe, äiti, isä ja muutama lapsi. Lapset koulussa ja hoidossa, vanhemman töissä. Pärjätään joten kuten, ruoka laskut ja asuntolaina saadaan maksettua, mutta muuhun ei uuri rahaa jää. Nyt olen alkanut ihmetellä tuttavaperhetä, kaikki on viimeisen päälle, talo, autot, tavarat, käydään ulkomailla ym. En osaa edes olla kateellinen, ihmettelen vaan.

Ei jää rahaa siihen normaali elämiseen. Itsekin asuntolainaa ottaessani mietin että en tarvitse välttämättä matkustella ulkomailla ym, mutta kun siihen on tottunut niin sinne haluaa. Onneksi asuntolaina+ yhtiövastike on sen verran pieni että voi viellä matkustella.

Kaikki on halvinta mahdollista. Vaatteet aina alennusmyynneistä.

Mutta sitten tehdäänkin pari pitkää ulkomaanmatkaa joka vuosi koko perhe, samoin matkaillaan kotimaassa, kylpylöissä ym.

Eli arkena nuukaillaan täysillä. Matkustelu on meille tärkeä ja rakas asia.