Lue keskustelun säännöt.
Miten itsenäistyvälle nuorelle hommataan asunto pk-seudulla? Kun vaikea saada / ei rahaa paljoa.
15.07.2011 |
Eli ensi keväänä II-asteen opinnot päättävälle nuorelle.
Ilmeisesti jos tekee niin, että valmistuu, ja alkaa sitten hakemaan asuntoa kunnalta tms., niin jonot on järkyn pitkät.
Olisi kuitenkin hyvä että nuori pääsisi muuttamaan pois aika pian (meillä on aika ahdasta, ja hermot kiristyy kaikilla).
Pitäisikö sitten tehdä kuitenkin niin, että hän yrittäisi saada HOASin asuntoa jo ensi vuoden aikana vielä opiskellessaan? (Vielä ei ole tietoa mitä tekee koulun jälkeen, saako töitä, saako jatko-opiskelupaikkaa, joutuuko kortistoon. Jatko-opintoja vissiin haluaisi...)
Ja sitten jos sen saisi, niin ottaisi vastaan ja muuttaisi kotoa jo ennen kuin opinnot päättyy.
Onko noita HOASin asuntoja miten vaikea saada??
Ongelma siinä vaan on se, että millä se sitten maksettaisiin... opintotukea hän ei saa kun meidän vanhempien tulot menee just siihen rajalle - toisaalta meillä ei ole kauhean paljon varaa tukea kun on paljon muutakin perhettä.
Mutta olisiko kuitenkin varmempi jonkun asunnon saamisen kannalta sitten ottaa tuo HOASin asunto ja jotenkin vaan yrittää häntä tukea minkä pystymme (ja sitten hän joutuisi myös ottamaan varmaan vähän opintolainaa), että jonkun asunnon saisi?
Kurjaa tässä vaihtoehdossa siis just tuo rahallinen pärjääminen.
(Mielestäni sitten kun II-asteen opinnot käyty, niin sitten hän jo saakin pärjätä ihan omillaan, helpompi jo saada kesä/iltatöitä, vanhempien tulot ei enää vaikuta opintotukeen jos jatkaa opintoja, voi saada työttömyyskorvausta / kait sossusta hätätilassa jotain jos ei saa töitä. Mutta jos jää tätä valmistumista odottamaan, niin sittenhän HOASin kämppää ei enää saa, jos ei pääsekään jatko-opintoihin... )
Miten muut on hoitaneet nämä nuoren poismuuttojutut, jos ei ole ylimääräistä rahaa?
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla tosi vaikea saada pk-seudulta, etenkin, jos vanhemmat asuu pk-seudulla myös. Opiskelija-asuntoihin pääsevät ensin pitkänmatkalaiset jne. Ja siis tämä ihan fakta, eikä mitään kettuilua. Monet nuoret joutuvat hankkimaan ns. kovan rahan asuntoja, vaikka vanhemmat asuisivat 200 km päästä pk-seudusta, niin ei vielä ole riittävän kaukana, kun hakijoita on Rovaniemeä ja Intiaa myöten.
Mutta täällä on tullutkin ihan hyviä vinkkejä. Yksiötä voi olla ainakin Hoasilta vaikea saada, niihin on tosi pitkät jonot, soluihin ei ole niin paljon tunkua. Nyt syksyllä on etenkin tosi vaikea saada asuntoa, koska monet muuttavat pk-seudulle opiskelemaan ja opiskelija-asunnoista on tosi paljon pulaa. Toki nyt voi hakea jo opiskelija-asuntoon, mutta muuttamaan voi päästä vasta pitkän ajan päästä. Etusijalla kuitenkin aina ne, jotka tulevat pidemmän matkan päästä.
Kukahan on tänään noussut väärällä jalalla ja vuodattaa myrkkyään tähän ketjuun?
Ihan asiallinen kysymys, vähän ahdistava kyllä, koska siihen on vaikea vastata selkeillä neuvoilla. Tilanne on vaikea monessa pienituloisessa perheessä pääkaupunkiseudulla.
Omassa nuoruudessani pienessä Itä-Suomalaisessa kaupungissa asia oli aivan eri kuin nykyään Helsingissä. Ikävä kyllä!
Onneksi olet saanut jotain järkeviäkin neuvoja.
Meidän perheessä sama tilanne edessä kolmen vuoden päästä. Tsemppiä.
Joku parisataa luulen että voitaisiin hälle kuussa antaa, mutta ei juuri sen enempää.
Solukämpän vuokra ei sen enempää olekaan, mutta tuleehan niitä kuluja enemmän kun asuu poissa kotoa :-/
mutta onko teillä mahdollista ostaa halpaa asuntoa radanvarresta ja nuori siinä asua? Myöhemmin se vuokrakäyttöön?
Vuokran hinnalla lyhentäisi lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä ap nimenomaan hankkii taustatietoja, että voi tarvittaessa auttaa, eihän hän maininnut mitään siitä, että kuinka aktiivisesti tyttärensä etsii kämppää /järjestelee asioitaan. Pk-seudulla nuo asunnot ovat niin kiven alla, että kannattaa yrittää etsiä tietoa ihan kaikista mahdollisista lähteistä.
Paras vaihtoehto tässä tilanteessa olisi hakea solua HOASilta, Vantaalta tai Espoosta yleensä löytyy aika helposti, jos vaan on matkoihin sitten valmis. (Siinäkin esim. Vantaalla on kämppiä lyhyen matkan päässä rautatieasemista, joten ongelmana on välimatkaa enemmän kuukausilipun hinta.) Kämpän saa pitää vähän aikaa valmistumisen jälkeen, ja jo heti muutettuaan voi alkaa hakea sitten pysyvämpää vaihtoehtoa.
Edullisia asuntoja on valitettavasti vain kaupungilla ja HOASilla, mutta Espoossa ja Vantaalla on myös siedettävämmän hintaisia mahdollisuuksia ja vähän vähemmän tunkua. Kannattaa aina yrittää huomioida sijainnissa se, että Helsinkiin pääsee yhdellä liikennevälineellä, eli ei joudu vaihtamaan jossain välissä, koska vaihtoihin menee sitä aikaa.
kun ap on vääntänyt mukuloita yli elatusmahdollisuuksien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..lapsestasi. Monet mammat ovat kieli pitkällä heivaamassa lapsensa pois elämästään, kun lapsi täyttää 18-vuotta, jotta voi jatkaa sitä eksä-nyksä-tuleva eksä-elämäntapaansa.
vaan nimenomaan siksi, että HÄN ITSE HALUAA SEN LAPSENSA HUONEEN. Eli hän on heivaamassa huonosti kasvatettua nuorta pois nuorempien tieltä.
Kun on pitänyt hankkia liikaa lapsia, joita ei sitten osaa, eikä viitsi kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nyt on kyllä kaikista huonoin ajankohta asunnon etsimiseen, kun syksy on tulossa ja kaikki muutkin opiskelijat etsivät asuntoja :(
Myöhemmin syksyllä ja alkukeväällä niitä vois löytyä hieman paremmin.
vaan nimenomaan siksi, että HÄN ITSE HALUAA SEN LAPSENSA HUONEEN. Eli hän on heivaamassa huonosti kasvatettua nuorta pois nuorempien tieltä.
Kun on pitänyt hankkia liikaa lapsia, joita ei sitten osaa, eikä viitsi kasvattaa.
ja menisit ottamaan aamulääkkeesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ivailusta, tässä ketjussa noita jankuttajia myös. Hohhoijaa...
Mä sain aikanaan asunnon kun isäni maksoi 3 kk takuuvuokran ja takasi mun vuokranmaksun. Olin työtön sillon. Sossu ja kela maksoi mun asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin kotona 21-vuotiaaksi, kävin kotoa käsin yliopistossa (40min matka). Jossain vaiheessa rupesi ärsyttämään tuo matka ja tuntui hyvältä idealta muuttaa opiskelija-asuntoon. Sitten vain hakemus sisään ja tadaa..
Kyllä minun vanhempani olisivat antaneet minun asua kotona niin kauan kun haluan. Kun asuin omassa "kämpässä" kävin usein vkonloppuisin kotona (tein kotipaikkakunnalla vkonlopputöitä). Vanhemmat eivät varsinaisesti auttaneet rahallisesti, mutta kävin heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla heidän kustannuksellaan ja ruokaa antoivat mukaan jne.. Kotoa myös napsin tarvittavat astiat ja liinavaatteet, vähän olin jo kerännyt omia valmiiksi.
äitini oli vain tyytyväinen, kun kaikki epätäydet astiasarjat ja mukit lähtivät mukaani.
kyllä minä vaan opiskelin ja kävin töissä samanaikaisesti. viikonloppuhommilla maksoi mukavasti vuokran ja jäi rahaa vielä ruokaankin ja muuhun hummaamiseen. Välillä toki kävin vanhempien luona syömässä ja vippaamassa muutaman kympin.
Ehdottomasti opetat nuorellesi, että töitä on tehtävä jotta tässä maailmassa pärjää.
mutta voin kertoa hieman omia kokemuksiani kun viime vuonna hain itse asuntoa (olen 20-vuotias, työssä käyvä, muutin pois kotoa).
HOAS tai oikeastaan mikään muukaan opiskelijasäätiö EI ANNA YKSIÖTÄ kellekään ensimmäiseksi asunnoksi, muistaakseni vuoden solussa asumisen jälkeen voi alkaa hakea yksiötä. Jono on kuitenkin todella pitkä, ja etusijalla ovat tottakai kauempaa muuttavat. Mikäli asutte jo pk-seudulla, on kyllä mieletön tuuri että lapsesi saa edes soluhuoneen. Toki kannattaa yrittää.
VVO, Sato yms. törkykalliita, ei riitä pelkkä asumis- ja opintotuki.
Yksityiset eivät haluaa nuorta opiskelijaa vuokralle, joillekin tosin saattaa olla ok jos hommaatte jonkun todistuksen sossusta että vuokranmaksu on satavarmaa. Silti, jos näytössä on yksikin töissäkäyvä vanhempi aikuinen niin kämppä menee sille.
Nuorisosäätiön ja Nuorisoasuntoliiton jonoissa olin puoli vuotta, tilanteenani "asunnoton", kummastakaan ei tullut mitään yhteydenottoa. Jonossa on satoja ellei tuhansia nuoria.
Kaupungin asunnoilta mulla ite sitten tärppäsi. En tajua tuuriani, monet on jonossa vuosia ennekuin saa kämpän, itse sain kahdessa viikossa täydellisen, läheltä keskustaa. Tähän tosin vaadittiin itkuisia soittoja ja käyntejä toimistoon, olin oikeasti käytännössä koditon.
Helppoa asunnon saaminen ei todellakaan ole. Itse selasin asuntosivuja netissä päivittäin tunteja, kävin kymmenissä näytöissä ja sain niin monta kielteistä vastausta. Sisua tarvitaan :)
En tykkää tuontyyppisistä äideistä yhtään.
Oma lapseni muutti viime syksynä pois kotoa, kun lähti lukion jälkeen opiskelemaan. Kyllä hän asunnonhakuvaiheessa kyseli minulta neuvoja ja kyseli kaikenlaista vielä muutettuaankin. Tottakai minä neuvoin niissä asioissa missä osasin, joihinkin etsimme tietoa porukalla ja osan jutuista lapsi hoiti itse.
Ap, olet huolehtivainen äiti, joka tajuaa, milloin lapsen on hyvä itsenäistyä. Se ei käy hetkessä kuten tämä yksi häirikkö luulee.
Minä muuten muutin pois kotoa siten, että vanhempani yhtenä kertana kotiin tullessani eivät päästäneet minua sisälle vaan käskivät häipyä. Oli aika karua ruveta etsimään asuntoa rahattomana, ilman mitään omaisuutta paitsi päällä olevat vaatteet. Onneksi sain opiskelijasolusta huoneen, poikakaveri lainasi vuokrarahat ekaan vuokraan. Seuraavana päivänä kävin salaa hakemassa vaatteeni ja koulukirjani kotoani.
jos opinnot päättymässä eikä jatkopaikkaa ole.
Juu, olen huomannut saman, että nämä äidit, joilla on max 10 v lapsia, ja siitä pienempiä, osaavat ja tietävät kyllä miten nuoren ja aikuistuvan kanssa toimitaan. Naiset/äidit ovat parhaillaankin vain 25 v ikäisiä ja silti kauhistelevat esim. just nuorison käyttäytymistä ja ovat sitä mieltä että vika on automaattiesti kotikasvatuksessa..
puhumattakaan mistään muusta elämässä eteentulevista asioista, lapsista, ym.
Aika pientä on se elämänkokemus ja kokemus lapsista, oma nuoruusaika on vaipunut täydelliseen unholaan tai sitten on eletty turvallisessa umpiossa josta on menty turvalliseen avioliittoon, mutta elämänohjeita ja neuvoja, paheksuntaakin, ostaan jakaa.
Tämä ketju on oivallinen osoitus tästä av-palstassta. Ihan asiaan liittyviä vastauksia taitaa olla max 5, joista minun on 2 tai 3 plus tämä. Kaikki muu on täyttä p**aa, kyllä on av-mamman elämä persiistä kun täällä pitää tylyttää ja luetun ymmärtäminenhän ei av-mammalla ole koskaan ollut hallussa.