Lue keskustelun säännöt.
Isäpuoli on liian kovakourainen ja ankara pojalleni
13.07.2011 |
vai onko? Poika on 7 v, erittäin temperamenttinen, voimakastahtoinen ja myös mustasukkainen äidistä. Reagoi yleensäkin voimakkaasti asioihin. On viettänyt aikaa paljon kaksi isäpuolen kanssa, jolla ei ole omia lapsia, eikä yhteisiä ole. Isäpuoli on omasta mielestään tottunut olemaan kuitenkin lasten kanssa, ja pärjää. Hänellä ei ole itsellään ollut mitään lapsen kanssa olemista vastaan. Hänellä ei kuitenkaan tunnu hermot kestävän temperamenttista poikaa, ja ovat koko ajan ns. napit vastakkain. Isäpuolella on mennyt joitakin kertoja myös ns yli, eli on käynyt käsiksi poikaan liian rajusti, ja poika on kokenut sen pelottavana, en ole ollut kotona silloin. Poika kertoi asiasta minulle jälkikäteen, ja isäpuoli myönsi teon, syyksi riittää joskus se, että poika vääntelehtii ruokapöydässä. Ok, ei saa vääntelehtiä ruokapöydässä, mutta mielestäni ei saa myöskään käydä käsiksi tai pelotella lasta, lapsi on kuitenkin ollut omassa kodissaan ilman äitiä sillä hetkellä, isäpuolen armoilla. Isäpuoli myös hermostuu, jos poika ei esim syö lautasta tyjäjksi, vaikka meillä on sääntönä se, että riittää kun on maha täynnä, ja pärjää seuraavaan ruokaan saakka. Saattaa hermostua ihan käsittämättömän paljon ja käyttäytyä jopa fyysisesti uhkaavasti, jos poika ei suostu syömään kaikkea lautaselta. Tämä on vain esimerkki, näitä tapauksia on lukuisia erilaisia, että isäpuolella vaan hermot menee, eikä kestä poikaa tai pojan tekemisiä yhtään. Näitä rupesi tulemaan enemmän ja enemmän, juttelu isäpuolen kanssa ei oikein tuota tulosta, sillä on sitä mieltä, että poika käyttäytyy huonosti. Jos poika ei heti kerrasta tottele jotain, saattaa ilman varoitusta käydä ottamassa kiinni, tulee vaikka takaapäin ja nappaa kovasti syliin ja viedä rajusti esim sänkyyn omaan huoneeseen, josta poika provosoituu "antamaan takaisin" ja huutaa ja vastustaa fyysisesti. Näitä esimerkkejä on lukuisia. Usein on mukava ja hyvä poikaa kohtaan, mutta minun luottamusta vie nuo hetket, kun ovat kahdestaan ja on liian raju ja ankara fyysisesti pojalle, en tiedä, uskallanko jättää kahdestaan. Miten paljon pitää sietää, ja laittaa ns opettelun piikkiin, ja antaa aikaa ja tilaisuutta opetella olemaan yhdessä, vai pitääkö vaan laittaa mies pihalle että ei onnistu -tyyliin? Tiedän, että ei saa olla fyysisesti loukkaava tai liian ankara pojalle, mutta toisaalta tekeehän ne omatkin vanhemmat virheitä joskus kun hermot menee? Missä menee raja, mitä sietää ja mitä ei?
Kommentit (54)
Etkö voisi kutsua häntä mieheksesi? Tuli meinaan jo selväksi mikä hänen suhteensa on poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä, että hänellä on erilainen ja monella tavalla huono tyyli olla lapsen kanssa. Se ei siitä totuttelemalla parane, ei hän näe toiminnassaan itse vikaa.
Ihmettelen, millainen äiti antaa isäpuolen harjoitella lastenkasvatusta oman lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Nimenomaan.
kanssa, mitä sietää ja mitä ei. Siitä, minkälainen äiti olen ja mitä siedän ja mitä en, olen tehnyt joskus itsekin virheitä, me kaikki olemme. Myös minussa istuu tiukassa ne lapsuudenkodin opit ja säännöt ja muistot, niin meissä kaikissa. Mies oli ärsyyntynyt lapseen, ja minä olin sen takia ärsyyntynet mieheen. Nyt ollaan sukset ristissä, koska olen lopulta aina lapsen puolella. Nyt mietimme, mitä tehdä, kun ei tämä näinkään suju. Olen ollut vihainen miehelle, koska hän on ollut vihainen lapselle. Vihaisuuteni miestä kohtaan on purkautunut mitä erilaisimmin keinoin, vaikka pohjimmiltaan on ollut kyse siitä, että en ole sulattanut hänen käytöstään lastani kohtaan. AP
Miksi sinun täytyisi sietää miesystäväsi "opettelua". Hänellä eikä kenelläkään muulla aikuisella ole oikeutta koskea lapseesi fyysisesti tai aiheuttaa hänelle turvattomuuden tunnetta. Mieti itse miltä tuntuisi, jos olisit pieni lapsi jolle huudettaisiin tai käytäisiin käsiksi ja vielä omassa kodissa!
Jälleen loistava esimerkki uusperheiden dynamiikasta.
En käsitä, miksei voi seurustella ilman, että muuttaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en muuta väitäkään, ja halusinkin nyt keskustelua ja mielipiteitä juurikin siitä uusperheiden dynamiikasta, kun ei ne ydinperheetkään aina täydellisiä ole. Päinvastoin. Ja emme asu virallisesti edelleenkään yhdessä, vaikka käytänössä kyllä. Ja kyllä, olemme tauolla tällä hetkellä, lapselle emme ole yhteisestä sopimuksesta sanoneet mitään, mutta itse mietimme tilannetta. Emme halua sekoittaa lapsen päätä, vaan itse nyt mietimme, mikä on oikein ja mitä pitää sietää yms. AP
Jälleen loistava esimerkki uusperheiden dynamiikasta.
En käsitä, miksei voi seurustella ilman, että muuttaa yhteen.
Kohtuu usein päädytään muuttamaan yhteen, joko alttarin kautta tai suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan minun pojaltani.
Minäkin hermostun häneen, samoin isänsä.
Mutta en hyväksyisi jos hermostuttuaan toistuvasti ja säännönmukaiesti käy käsiksi tai pakottaa syömään tms. väkivaltaa.
Entäs, jos lapsi kävisi oman biologisen isänsä luona ja tullessaan kertoisi, että isä toimii noin, hakkaa yms. Laittaisitko tapaamiselle silti?
En jättäisi miestä ja poikaa kahden kesken.
Minä olin pitkässä avioliitossa miehen kanssa, joka ei käynyt minun lapsiini käsiksi, mutta kohteli heitä vähätellen, mitätöiden, halveksien eikä tykännyt heistä. Tämä tuli esille silloin kun en ollut paikalla, ihan sellaisissa pienissä arjen asioissa, sanomisessa. Lapset kertoivat, mies kiisti, olin välikädessä miettien ketä uskoa.
Tätä ei tietenkään tullut silloin alussa, vaan vasta muutama vuosi yhteenmuuton + avioliiton solmimisen jälkeen.
Hänkin oli lapseton eikä yhteisiä ollut, kaveripiirissään hän oli "lunki tyyppi", joka tykkäsi lapsista. Mutta arki vastaan temppuilevien lasten kanssa on toista kuin istua kylässä ja pitää kaverin muksuja sylissä.
Me erosimme koska mies halusi ja yksi syy oli ettei hän sietänyt lopulta minun teini-ikäisiä lapsiani.
Lapsista etenkin se hankalmpi oli helpottunut ja iloinen erosta, ja teinin käytös muuttui paremmaksi ja meidän välit muuttui paremmaksi.
Suosittelen vakavasti eri osoitetta. Jos se ei nyt tunnu nhyvältä, älä jätä lasta ja miestä kahden kesken KOSKAAN !
sori tänne on tullutkin ap.lta vastausta ja selvennystä, Mulla oli sivu auki ja jatkoin siitä, sinä aikana on ap käynyt kertomassa mm. etteivät asu yhdessä ja suhde on tauolla.
Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen on lapselle todella vahingollista. Älä ainakaan jätä heitä enää kahden. Minun äitini meni naimisiin miehen kanssa, joka ei ollut väkivaltainen meitä lapsia kohtaan kuin pari kertaa mutta muuten täysi diktaattori alistaja, saldo: 2 lapsipuolta kolmesta lopetti peruskoulun kesken, käytti huumeita, masentui, toinen kierrätti vaihtelevasti sekopäisiä miehiä, toinen pahoinpiteli lopulta sivullisen ja huostaanotettiin (tällä elämä vieläkin aika sekaisin). Minä olen pärjännyt ulkoisesti ok, mutta itsetunto-ongelmia ja masennusta on.
Vaikka poikasi olisikin hankala tällä hetkellä, niin ei tuollaisella "kasvatuksella" häntä mitenkään parannettua saa, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2011 klo 19:17"]
Muuttakaa erilleen? Pojalle ei ole reilua, että vieras mies tulee yhtäkkiä kotiin ja alkaa uhkailemaan ja käy käsiksi. Hän voi tuntea olevansa turvaton kotonaan. Voi myöhemmin jopa tuntea, että äiti "petti" hänet, kun ei suojellut poikaa, vaan "valitsi ennemmin miehen", varsinkin kun puhuminen ei auta, joten tuskin hän on muutosten polulla.... Mites teini-ikä? Silloin lapset vasta ärsyttäviä ovatkin....
Itse heittäisin miehen ainakin ulos kodistani :(
[/quote]
tässäpä melkein minun tarinani kiteytettynä, paitsi että olen tyttö.
Äitini petti minut ottamalla isäpuoleni saman katon alle asumaan, lapsuuteni oli helvettiä, isäpuoli oli narsistinen ja eristi perheestä. Äitini vain katsoi vierestä koska hänelle isäpuoleni oli turvallinen valinta, ei juopotellut, kävi töissä jne.
Eihän se mitään, kun lapsuuteni meni pilalle. Saatoin saada lyönnin avokämmenellä siitä kun kävelin liian kovaäänisesti. Äiti ei ikinä välittänyt.
tiedätkö miten surullista on nykyään lukea tuon aikaisia päiväkirjoja, joissa 9-vuotias pikkutyttö toivoo kuolemaa itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2011 klo 19:36"]
ootte molemmat niin oikeassa. Mutta sitten näen sen hyvänkin puolen, miehet keskenään viemässä autoa pesuun, istumassa saunan lauteilla juttelemassa autoista, ostamassa uutta pyöränlukkoa yms yms. Ei oo niin helppoo aina tietää, mikä on oikein.. AP
[/quote]
Ei tuollaisen miehen kanssa se idylli kauan kestä. Miehesi on opittava, että hän ei rankaise ja määräile lasta vaan sinä teet sen.
Jätä se äijä jos homma ei muutu.
t. mies
Äitinä sinun velvollisuutesi on turvata ensisijaisesti lapsesi turvallisuus. Lähde ennenkuin tilanne kärjistyy!!
Luin juuri eilen siitä Ylistaron tapauksesta missä isäpuoli murhasi pojan joka oli yrittänyt vuosia suojella äitiään ja sisaruksiaan. Se ei ole lapsen tehtävä!! Itku pääsi ihmisten pahuutta ajatellessa!
Haluatko että lapsesi on seuraavana otsikoissa? Vaikka "rakastaisit" kuinka tuollaista hulttiota se ei oikeuta uhraamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää itteenne! Omassa perheessä ongelmia isäpuolena olemisessa ja yritin etsiä ratkaisua ongelmiin niin ilmeisesti teidän mukaan kaikkien parhaaksi pitää potkia avopuoliso, 3 lasta, koira pois kodistani yhteisen hyvän vuoksi ? Ettei avopuolisoni lapset kasva kieroon. Luettuani tämän keskustelun ja teidän idioottimaisen suhtautumisen isäpuoliin.
Nämä asiat ei ole niin yksiselitteisiä, se että jos itse alan olla räjähdys herkkä ei välttämättä pelkästään johdu siitä että olen perusluonteeltani niin vittumainen ihminen. Lapset osaa kyllä puukottaa ihmistä niin pahasti, että itsekkin kärsin itsetunnon alenemisesta ja arvottomuuden tunteesta jatkuvasti. Yksin ollessani lapsien kanssa ne melkein tahallaan kertoo kuinka paljon parempaa heidän isänsä luona on kaikki ja kotona kirjaimellisesti kaikki on paskaa. Ei se mitään jos sitä tapahtuisi silloin tällöin, mutta se on jatkuvaa, itsekkään en alussa reagoinut millään tavalla mutta nyt useampi vuosi kulunut. Epäilen vielä, lasten isän olevan minulle kateellinen ja saattaa lasten siellä ollessa todennäköisesti puhua minusta pahaa, jota suhteen alussa todistetusti tapahtui.
Te jotka viisaana kerrotte niitä totuuksia siellä että jätä se yms. Niin yrittäkää edes aavistuksen verran ajatella sitä asiaa että onko se niin yksiselitteistä kuin te luulette sen olevan. Taidatte todellakin yrittää sieltä mistä aita on matalin.
Kuka on itselle tukena kun koko perhe osoittaa syyttävällä sormella joka kerta jos hermostuu vaikka siitä että lapset kirjoittelivat auton kylkiin kivellä omat nimensä. En voinut estää sitä, huusin heille! Olen hyvin pahoillani jos en siitä pysty iloitsemaan. Tämäkin operaatio maksoi n. 2000€ omasta pussista koska sitä ei mikään vakuutus korvannut :).
Ja mikä on sitten käsiksi käymistä, onko se että kantaa lapsen jäähylle joka ei tottele ? Saako ylipäätään kodissa pitää kuria yllä, jos äiti ei sitä tee, lapset saavat hajottaa paikkoja tahallaan, isäpuoli on taas paha kun pitää kuria ja järjestystä yllä. Nyky yhteiskunta alkaa olemaan niin vituillaan kaiken vapaan kasvatuksen kanssa, syö jos haluat silloin kun haluat. Lapsilla ei ole rajoja ja epäilen että noissa perheissä ongelmat alkaa vasta teini iässä kun ei ole rajoihin totuttu.
Ymmärräthän lapsesi äitinä, että sinun täytyy pitää poikasi turvallisesta lapsuudesta huolta ja se ei kuvailujesi perusteella onnistu.
Poikasi on varmaan aivan normaali 7 v. joka normaalisti "oireilee" uusperheen muotoutumista, miettii miksei hänen elämässään ole samanlaista "iskää" kuin muille koululaisilla, ja siihen päälle joutuu vielä pohtimaan oman äidin sallivaa otetta isäpuoleen huonolle käytökskelle.
Ymmärräthän myö sen että poikasi on todella pieni verrattuna miesystävääsi; fyysisissä kurituksissa voi tarkoittamattakin käydä todella huonosti pojallesi.
Minusta vaikuttaa siltä että et suojele poikaasi, vaan olet alkanut suojella aikuista miestä. Tajuatko miltä se pojastasi tuntuu - ja mitä hän miettiikään asioista joita ei vielä ymmärrä, ja on varmaan aika yksin tilanteessanne:-(
Kun sallit henkisen- ja fyysisen kaltoinkohtelun jatkuvan, olet äitinä yhtä syyllinen poikasi huonoon kohteluun. "Temperamenttit, yms." ovat todella huonoja tekosyitä puolustella AIKUISEN käytöstä. Rakastatko lastasi?
Tällaista ei saisi pojallesi tapahtua, ei koskaan olisi saanut tapahtua. Järkyttävää, että yrität vielä asiasta puhua miehelle jolla pahat teot jatkuvat, eikä loppua näy. Vastauksen kysymyksiisi & pohdintoihisi tiaidat jo tietää itsekin..
Tuntuu jotenkin pahalta kun hieman kuin puolustelet aikuista kovakouraista miestä..hei sinähän olet poikasi tuki ja turva, äiti hyvä älä anna miehen mennä lapsesi edelle. Mieti nyt hyvä ihminen ja lopeta tuo heti. Vai jäätkö odottamaan yhteisiä lapsia tai murrosikää, tilanne vaan pahenee, älä riskeeraa poikaasi.
Onkohan ap enää kolmen vuoden jälkeen lukemassa näitä vastauksia...
Vanha ketju, joo, mutta ihan varmasti edelleen ajankohtainen aihe monelle muulle perheelle.
Vastaajalle #33 sanoisin, että sinä olet lasten näkökulmasta tunkeutunut heidän reviirilleen. Et tule koskaan olemaan isän asemassa heille. Lapset osaavat olla ilkeitä ja vittumaisia sinulle. SILTI sinä olet aikuinen. Sinun ja vaimosi täytyy vetää yhtä linjaa kasvatuksessa ja tukea toisianne.
Jos ette tähän pysty niin parempi on varmasti erota. Saisitte ainakin tilanteen rauhoittumaan, vaikka lasten ainutkertaisen lapsuuden olette kyllä jo pilanneet.
ennenkuin on myöhäistä!
Minä en tyhmyyksissäni jättänyt ja nyt on myöhäistä.
Lapseni kuoli kaikkien vaikeuksienb jälkeen :((
Tilanteemme oli aivan identtinen kertomasi kanssa.