Sanokaas nyt kun lapsen yrityksen pitäisi juuri alkaa, että kannattaako?!

Anteeksi nyt vaan, mutta kysyt tyhmiä. Ensinnäkään et tiedä kuinka nopeasti raskaudut. Toisekseen on tosi outoa ajatella valoisuuden vuoksi lapsen syntymän ajankohtaa. Eiköhän enemmän tulisi ajatella sitä, että jos saat toisen lapset niin sitten teillä on vähintään 2 pientä lasta hoidettavana. Se on rankkaa.

Pidin eniten elosta syysvauvan kanssa. Kesä pikkuvauvan kanssa voi olla rankka, kun vauvan lämmönsäätely ei toimi kovin hyvin. Lisäksi pimeämmässä vauvaakin nukuttaa enemmän ja vrk-rytmi helpompi saada kohdilleen.



Yleisesti ottaen minusta on riskialtista pistää toinen alulle ennen kuin esikoinen on täyttänyt vuoden. Tämä sen takia, että sitä ennen ei tiedä, mitä elämä on lapsen kanssa. Vauvan kanssa eläminen on ihan toista kuin taaperon tai leikki-ikäisen lapsen. Sitten kun lapsia on jo monta ja tietää, mitä tuleman pitää, niin vaikka alle vuoden ikäerolla minun puolestani.

Mulla on ollut melko haastava vauva, silti haluan lisää. Mun siskollani on kolme lasta, joita olen seurannut läheltä. Ammattini on lähihoitaja, joten hoitaminen sinänsä on tuttua.



Eikai se muutama kuukausi lisää enää niin ihmeitä tee? Ja kun hoitotyötä siinä on jokatapauksessa niin sinänsä se toinenkin siinä varmaan menee. Eri asia aloittaa koko ruljanssi taas alusta kun isompi on jo päässyt kaikesta.. sitä tulee sitten jo niin mukavuudenhaluiseksikin..



ap

että siinä se toinenkin menee kuin ensimmäinenkin. :) Minäkin odottaisin että esikoinen on vuoden ja hän ainakin kävelee ja hiukan puhuu. Se, että seuraa toisten lapsia on ihan erilaista kuin hoitaa omaa, eikä siitä voi päätellä sitä, miten itse asian tulee kokemaan. On väärin molempia lapsia kohtaan tehdä toinen lapsi ja ottaa riski, että ajaa itsensä äärirajoille eikä jaksa huolehtia hyvin kummankin lapsen tarpeista. Jos tulet raskaaksi nyt, olet ensi kesänä tilanteessa jossa sinun on jatkuvasti vahdittava huterasti kävelevää taaperoa joka ei vielä ymmärrä puhetta kovin hyvin ja samalla huolehdittava vauvasta. Jos odotat muutaman kuukauden, esikoinen ymmärtää puhetta eikä ole ihan niin riskialtis onnettomuuksille kuin mitä nyt olisi.

meillä on isovanhemmat saatavilla myös hyvin. Hoitavat meilellään, jos meillä on raskasta. Apua olisi siis saatavilla kahdesta eri paikasta.



En voi myöskään tietää kauanko yritys vie. Voihan olla, että menee puoli vuotta muutenkin, tulee keskenmeno tms.. Ja jos ajattelen pidemmälle kuin vauvavuosi, ajattelen, että helpommaksi se sitten muuttuu.. Kun lapset ovat esim. 2 ja 3,5.. 6 ja 7,5.. 10 ja 11,5.. Mulla on 18 vuotta noiden lasten kanssa.. Siinä se yksi vuosi on aika pieni aika vaikka se olisi rankka.



ap

saamista tiettyyn vuodenaikaan. Mulla itellä helppo kevätvauva ja vaativa loppuvuoden lapsi. Tästä jälkimmäisestä jäi vuosittain toistuva kaamosmasennus ja pysyvät univaikeudet. Jos vielä erehdyn lapsentekoon, niin takuulla ei ole talvivauva. Mielellään mahdollisimman kauas talvesta eli kevääseen. Oli sitten helppo tai vaativa, niin ehdin saada kaverille jo vähän ikää ja rytmiä ennen sitä vuoden tappavinta aikaa.



Ja kyllä mä tiedän paljon tyytyväisiä vanhempia, joilla lapset pienellä ikäerolla. Hetken on rankempaa, mutta yleensä palkitsee nopeammin.

Mulla on myös 9 kk aikaa valmistaa esikoista ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Miksi kaikki aina sanovat, että ei kannata, älä tee!



Itsehän kysyin ja haluan myös näitä näkökulmia, koska en ole itsekään 100 % varma, että onko tässä järkeä, mutta kuume on kuume!



ap

JOs sinusta tuntuu että toinen lapsi saa tulla milloin tahansa niin antakaa sille mahdollisuus:)

Minulla kahdella vanhimmalla ikäeroa 1v2kk enkä ymmärrä ollenkaan noita puheita ettei pitäsi niin pienellä ikäerolla. Hyvin meillä meni ja taatusti kummpikaan lapsi ei ole jäänyt mistään paitsi, päinvastoin:)

nyt vielä ainakin vuosi, esikoisenne tarvitsee vielä sen ajan ennen kuin on kypsä luopumaan vauvan asemasta!

Uskoisin tietäväni mitä tuleman pitää

et ikinä voi tietää, edes kuvitella tietäväsi ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Sivusta seuraaminen ja kuvitteleminen ei riitä.

Meillä on esikoisen ja kaksosten välissä 1v 2kk ja hengissä & järjissä ollaan :) nyt lapset ovat 2v. ja 1v. ja on aivan ihanaa seurata heidän touhuamistaan yhdessä! Rankkaahan se on, kun on yöheräilyt yms.(toinen kaksosista heräilee edelleen öisin useita kertoja), mutta silti kannatan!

että kun lapsi oppii kävelemään, juoksemaan, kiipeämään kirjahyllyyn jne.. niin on todella rankkaa olla raskaana kun esikoinen on koko ajan kiipeämässä kirjahyllyyn, pesukoneen päälle.. Pihalla ei istukkaan rattaissa tai kävele nätisti vieressä vaan juoksee päättömänä jokapaikkaan. Sinä et välttämättä saa levätä ollenkaan, vaikka kuinka oksettaisi, supistaisi jne..



Itselläni on laaja tuttava/ystäväpiiri joista JOKAINEN joka on raskautunut ennenkuin esikoinen on oppinut kävelemään, ovat sanoneet, että kun olis vaan tajunnut.. Olisivat siirtäneet kakkosta vähän myöhempään.



Mutta niinhän se menee. Ihminen ymmärtää kyllä kun sanotaan, mutta ei sisäistä asiaa ennenkuin kokee asiat itse, mutta sitten on jo liian myöhäistä :)

Onko teillä ollut hyvät turvaverkot? Isovanhemmat likellä? Varmaan ollut vaikeaakin kolmen pienen lapsen kanssa. Mutta juuri näitä kommentteja kaipasin myös! Hengissä olet :) Tuosta se varmaan vaan helpottuu :)



ap