Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaiseni kasvattaa pojastaan syrjäytyjän (pitkä juttu)
13.07.2011 |
Lapsi on 8v, hänellä on heikko karkeamotoriikka tutkitusti, ja on ikätasoaan jonkin verran jäljessä. Ei kuitenkaan kehitysvammainen. Eskarin ja koulunaloitusta koitettiin asiantuntijoiden toimesta siirtää.
Äiti vaati että pojan pitää päästä eskariin omanikäisten kanssa samana vuonna. Aloitti eskarin lopulta kesken vuotta. 1-luokalle laitettiin asiantuntijoiden toimesta erityisluokalle.
Nyt äiti sai senkin kumottua ja siirtyy normaalille luokalle 2:lle.
Lapsi on arka, ei uskalla puhua vieraille, eikä edes katsoa päin. Ei leiki ikäisten kanssa, vain äiti kelpaa leikkiseuraksi. Ja mikä pahinta, äiti ei anna lapsen yrittää mitään, ettei vaan satu mitään ikävää. Ei saa kiivetä, ei keikkua eikä oikein mitään. Ettei vaan satu jotain. Ettei vaan toiset lapset sano jotain ikävää jne.
Lapsi on täysin syrjäytynyt ikäistensä jutuista.
Äiti yrittää kovasti tehdä lapsesta ns. normaalia. Harrastuttaa väkisin liikuntaharrastuksia joissa poika ei pärjää, tätä vuodesta toiseen.
Pahoin pelkään että tuo 2-luokka ei tule normaaliluokassa sujumaan, tuntuu että poika on sosiaalisilta taidoiltaan taantunut ihan kokonaan. Mutta saihan äiti tahtonsa läpi. En vain ymmärrä kuka tuosta hyötyy. Ei poika ainakaan.
Oikeasti säälittää se lapsi, viedään viimeisetkin mahdollisuudet.
Kommentit (80)
Eikö se riitä, mistä tivaaminen?
Toisekseen, kyllä 8-vuotias jo normaalioloissa vastaa ikätoverille kysyttäessä jotain. Vastaa sukulaisille ja tuttaville. Hiljaisempikin lapsi.
Mutta tärkeintähän täällä on vaan se kuka minä olen. Eikö niin?
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lapsi ei vastaa kenellekään juttelijalle, kysyjälle. Vaikka ihan ystävällisesti jutellaan. Joten minussa lienee ongelma?
Keskustelun avauksessa oli kyse siitä, miksi ei voi hyväksyä erityislasta?
Miksi hänestä pitää väkisin vääntää normaalia?
Ja vielä noinkin isoilla haasteilla?
Miten tämä vaikuttaa lapseen?
Kun ei saa olla sellainen kuin on?
Kun yritetään tehdä jotain muuta kuin mihin itse pystyy?
ap
Läsnä koulussakin? Miksi?
Kyttäät kun on pihalla? Miksi?
KUKA sinä olet? Mikä sukulainen siis?
Ja tiedätkös, minäkin olen joskus vastaamatta ihmisille, jotka koen epämiellyttäviksi... Joten jos joku kovasti vaikenee, kun sinä ystävällisesti häntä puhutat, niin mitä jos miettisit, mistä se mahtaa johtua?
Ja missäpäin tavalliseen kanssakäymiseen kuuluu, että sukulainen on jatkuvasti läsnä koulussa??
Kuinka paljon tunneissa olet läsnä perheen elämässä? Kuinka usein? Miksi?
Mikä sukulainen sinä olet?
Mikset voi hyväksyä muiden valintoja? Miksi pitää yrittää sekaantua muiden elämään noin voimakkaasti? Mikä on oma elämäntilanteesi?
Kun ei toimi normaalioletusten mukaan. Eli ei toimi kuten vanhempi toivoisi. Kovia paineita lapselle asetetaan.
Ja missäpäin tavalliseen kanssakäymiseen kuuluu, että sukulainen on jatkuvasti läsnä koulussa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vastaa millään kyselyihin sukulaissuhteenne laadusta. On epänormaalia olla vastaamatta.
Miksi pitää yrittää sekaantua muiden elämään noin voimakkaasti? Mikä on oma elämäntilanteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se sekaantuminen on jäänyt av:lle?
Ap:han kyttää perheen elämää yötä päivää ja juoksee jopa siellä lapsen koululla koko ajan!
että se sekaantuminen on jäänyt av:lle?
Ap:han kyttää perheen elämää yötä päivää ja juoksee jopa siellä lapsen koululla koko ajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisuussuhteen laatu on silkkaa priimaa, kiitos kysymästä.
Et vastaa millään kyselyihin sukulaissuhteenne laadusta. On epänormaalia olla vastaamatta.
Olet joku omasta itsestäsi ihan turhan vaikuttunut kaikkitietäväinen pikku pyrkyri. Luulet itsestäsi nyt selkeästi liikoja, ihan sama mikä olet ammatiltasi tai olet olematta. Luulet muiden ihmisten lasten olevan jotakin sinun koekappaleitasi, mitä he eivät ole, ja käyttäydyt hyvin ämmämäisen ikävästi siltä pohjalta. Inhosin sinua itseasiassa heti tekstisi luettuani ihan vain siksi, koska minä olen myötätuntoinen ihminen. Ja vaikkei asia minua edes mitenkään henkilökohtaisesti kosketakaan, omatkin lapseni kun ovat jo paljon vanhempia.
Sympatiani ovat sen pienen pojan ja hänen huolehtivaisen äitinsä puolella. Anna heidän olla! Miten esimerkiksi LUULET tietäväsi noin tarkasti, kuinka poika käyttäytyy koulussa? Istutko siellä kyttäämässä koko päivän ja joka päivä jonkun toisen perheen lasta? Niin, et edes tiedä kaikkea mitä väität muka tietäväsi. Ujous tai kömpelöys ei ketään haittaisi, eikä todella monia fiksuja ja tuntevia ihmisiä haittaakaan, jollei osa _aikuisista_ olisi tuollaisia tunteettomia ja ahdasmielisiä pikkunatseja kuten sinä asenteinesi! :( Vaikuttaa tämän juoruilualoituksesi perusteella todellakin siltä, että se äiti kyllä tekee kaikkensa pojan vuoksi, ja on huolehtivainen, ehkä vähän liikaakin mutta monethan ovat, kun poikahan ON vasta lapsi. Sä näet omasta ilkeydestäsi katsottuna kaiken niin vääristyneesti kuin itse haluat nähdä. Mä arvelen että sä olet jostakin kateellinen heille tai sitten olet muuten vaan syntymäilkeä ihminen.
Sun olisi syytä keskittyä vaan omien lastesi asioihin, mutta pätemisinnostasi päätellen sulla ei niitä ole? Yrität päteä muiden ihmisten lapsien asioissa? Poikkeuksellisen tympäisevä aloitus jopa av:lla ja voin vaan ihmetellä kuinka alhaisia jotkut naiset voivatkin olla. Menisit kuule vaikka johonkin terapiaan, kun et näköjään tiedä mihin sinä itse loput ja mistä muut alkavat.
Tunnen parikin erittäin älykästä ihmistä, jotka ovat olleet lapsena varmasti hyvinkin tuontyyppisiä. Siihen aikaan oli onneksi vähemmän tuollaisia kapeakatseisia tasapäistäjänaisia pätemisenhaluissaan sorkkimassa. Saivat nekin lapset kasvaa rauhassa sellaisiksi kuin olivat sisimmässään tarkoitettukin, eli niissä tapauksissa älyköiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että saako siellä sitten tarpeeksi huomiota ja tukea tarvitsemissaan asioissa, riippuu paljon siitä onko hänellä avustaja tai onko tiettyjen aineiden tunneilla avustaja käytettävissä.
Integraatio on päivän sana ja normiluokkiin pyritään integroimaan laajalla skaalalla tapaukset jos vain mahdollista. Ns. häiritsevimmät, rajuimmat tapaukset tekevät normiluokan opettamisesta mahdotonta, siirretään ehkä herkimmin erityisopetukseen. Tuloksena sitten se että erityisluokat voivat olla melkoisia sirkuksia toisinaan ja jos tämä poika on hiljainen, voi hän kärsiä ja tulla kahta enemmän kiusatuksi villikkoporukassa.
Hidas oppimistahti tai ns. älyn puute sinänsä eivät estä olemasta normiluokassa, jos vain saa tarvitsemansa lisäohjauksen, tukiopetuksen ja siis avustajan jos on tarpeen. Muun luokan mukana ei ole tarviskaan pysyä, sillä hänellä on todennäköisesti oma hojks, jonka mukaan edetään, eli hän saanee mukautettua opetusta.
Mitä tulee harrastuksiin, niin uskoisin että ehkä lapsi nauttii uimakoulusta ja hänet sinne siksi viedään kun itse haluaa. Tosin en ole ollut näkemässä että mahtaako hän kovasti itkeskelleen sinne mennä ja laittaa vastaan osallistumisen suhteen. Ehkä ap on nähnyt nämä tilanteet lähempää?
Mitä tulee siihen että hän on kömpelö ja liikunnassa muita huonompi normiluokassa, niin se vaan on totuus, että jokaisessa lajissa ja aineessa joku on aina se huonoin ja jonkun lapsethan ne ovat seiskankin oppilaita ja tietty prosentti siellä menee rimaa hipoen viitosenkin arvosanoin ja näin se vaan on ollut kautta maailman sivu. Tasoryhmät olisivat sitten keino lajitella oppilaat oman tasoistensa seuraan ettei kukaan olisi paljoa toista huonompi, mutta eikös tiettyyn ryhmään lajittelu sitten leimaa vielä enemmän? Suo siellä vetelä täällä? Ehkä enemmän pitäisi painottaa sitä ettei huonous jossain ole syy arvottaa ketää nalemmas eikä pärjääminen jossain syys arvottaa ketään toisia ylemmäs. Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuo on vaan opettajan harteille yksinään aikamoinen taakka ja missio. Upeaa se silti olisi jos kaikki saisivat olla ja kokea arvostusta ihan omina itsenään ilman suoritteitaan tai kykyjään.
Melkein tuntuu että jos joku osaa koulun vaatimia asioita hyvin ja on ns. kympin oppilas, niin sellainen saa muita helpommin anteeksi vaikka miten v-mäien käytöksen ja luonteen ja tyhmäilyt, ihan vaan siksi "kun on muuten niin lahjakas" ja osaa tietysti selitellä ja mielistella asiat parhain päin. Vastaavasti ystävällisesti toisiin suhtautuvaa, muut huomioonottavaa ei erityisemmin näistä puolistaan kiitellä, jos muuten menee oppiaineet ja osaaminen penkin alle ja oppiminen on hidasta.
Ei mene aina nämä hommat oikein, eivätkä varsinkaan ole mustavalkoisia.
Ap voi olla huolensa kanssa ihan asian perässä jos tosiaan on kyse vanhemmista jotka koettavat vääntää lääkäriä hieman keskitason alittavasta pojastaan, eivätkä hyväksy häntä sellaisenaan. Voi olla kuitenkin myös toisin ja on vain nähty että perheen ratkaisut ovat pojan etu.
Jos olet oikeassa ja terapiat on lopetettu vanhemman takia niin olisin minäkin huolissani.
On paljon vanhempia jotka eivät pysty hyväksymään lapsensa erinlaisuutta.
Piäisi vain ymmärtää ,ettei ne terapiat ole kenenkään kiusaksi keksitty vaan lasta ajatellen.
Mielestäni kaikki pitää ottaa mitä lapselle tarjotaan.NIISTÄ EI OLE lapselle mitään haittaa yleensä lapset niistä tykkäävät.
T:Kahden kanssa puhe-ja toimintaterapiat ,psykologit ja perheneuvolat ravannut ja menen vastasuudessakin jos on tarvetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei saa hyväksyntää sellaisena kuin on. Nimenomaan jos on ujo ja kömpelö, niin se, että piirteitä ei hyväksytä, vaan terapoidaan on äärimmäisen väärin.
Ja huono terapia voi olla äärimmäisen vahingollista.
Miten pönttöjä ihmiset oikein??
Tiedätkö mitä lasten terapiassa tehdään?
No vaikka toimintaterapiassa?
Ilmeisesti motoriikassa oli jotain ongelmaa.
Meillä 7v poika,jolle koulupsykologi suositteli toiminta-ja puheterapiaa.Aloittaa koulun erityisluokalla.
Ei ihme jos äiti ei päästä lasta yksin ikätovereidensa kanssa pihalle jos joutuu hakatuksi.
Ehkä sinulle ei ole kerrottu kaikkea.
Omalla on yksi autismin kirjon diagnooseista. Hän ei puhu vieraille, ei vastaa vaikka kuka kysyisi.
Ei pysty olla valvomatta pihalla. Vaikka on jo iso.
Erityislapsen äitinä ei ole aina helppoa. Siinä olen kyllä samaa mieltä että terapian lopettaminen, tutkimuksien vastustaminen lyhytnäköistä.
Alue: Aihe vapaa
Läsnä koulussakin? Miksi?
Kyttäät kun on pihalla? Miksi?
KUKA sinä olet? Mikä sukulainen siis?
Ja tiedätkös, minäkin olen joskus vastaamatta ihmisille, jotka koen epämiellyttäviksi... Joten jos joku kovasti vaikenee, kun sinä ystävällisesti häntä puhutat, niin mitä jos miettisit, mistä se mahtaa johtua?