Sukulaiseni kasvattaa pojastaan syrjäytyjän (pitkä juttu)

Kuten vaikkapa tällaisia aloituksia av:lle. Jos ei muuta, niin täällä käydessään voi todeta että onneksi en ole tuollainen kuin esim. tämän ketjun ap! Saa tuntea olevansa kuitenkin ihan kiva ja mukava ihminen, joka keskittyy viisaasti omaan elämäänsä. Ainakin jos verrataan tuollaisiin perkeleisiin, joiden lähimmäisiä en voi kuin sääliä.

Mä haluun et pienluokat lakkautetaan, saadaan tavallisten luokkien opettajille vähän haastetta työhön. Se on muuten liian helppoa.

Sinut tuntien.

t. selvänäkijä

Kuten vaikkapa tällaisia aloituksia av:lle. Jos ei muuta, niin täällä käydessään voi todeta että onneksi en ole tuollainen kuin esim. tämän ketjun ap! Saa tuntea olevansa kuitenkin ihan kiva ja mukava ihminen, joka keskittyy viisaasti omaan elämäänsä. Ainakin jos verrataan tuollaisiin perkeleisiin, joiden lähimmäisiä en voi kuin sääliä.

Yksi uimakoulu kestää syksystä kevääseen. Sitten jatketaan seuraavaan uimakouluun joka on haastavampi. Niitä on monia, joiden jälkeen mennään tekniikkavalmennusryhmiin.

Ei niin että käydään sitä alkeisryhmää vuosikausia.

t. ohis

Ja kolmatta kertaa uimakouluun, en oikein ymmärtänyt?? Niin kauan käydään uimakoulussa että opitaan uimaan. 8 vuotiaalla on muuten herkkyyskausi vielä motoriikassa hyvin päällä, urheiluharrastuksen aloittamisesta saa vielä hyviä tuloksia.

että ko. lapsi asuu Helsingissä? Missä niin lukee?



Ja muuten ainakaan meillä ei tuollaista mainitsemaasi systeemiä ole. Ja ihan Helsingissä asutaan.

Liikuntaharrastuksia on moneen lähtöön. Heikko liikkuja harvoin nauttii/hyötyy jostain lätkänpeluusta, noin esimerkkinä.

Harrastuksen täytyisi olla myös lapselle iloinen asia, ei pakko jonne mennään kun joku pakottaa.



Jokuhan voi tykätä esim. hiihdosta, pyöräilystä tms. vähemmän suorituskeskeisestä harrastuksesta.



Näistäkään ei näköjään voi keskustella rakentavasti olemmehan av:lla.



t. se toinen, motorisesti kömpelön lapsen äiti

että eihän toisten perheiden asiat muille kuulu mutta annanpa minäkin mielipiteeni asiaan. Ihmettelen sitä että jos tarhasta tai koulusta sanotaan että lapsella on selvästi jonkinlaisia ongelmia kehityksen kanssa niin miksi niin moni vanhempi ottaa sen jonkinlaisena loukkauksena ja pitää kynsin hampain lapsensa puolia että kyllä meidän pirkko on ihan normaali. Lapsen parastahan kaikki ajattelevat. Hoitajat ja opettajat ovat ammatti-ihmisiä joilla on vertailupohjaa. Toki he tietävät että kehityksessä on yksilöllisiä eroja mutta kyllä he erottavat jos joku ei vaan kehity millään. Mitä pahaa on siinä että lapsen kehitystä tarkkaillaan vähän paremmin ja tarvittaessa lapsi saa tukea oppimiseensa?

normaaliluokalla on niin paljon lapsia että tällainen tukea tarvitseva lapsi jää kyllä auttamatta yksin ongelmiensa kanssa. Miksi ette voi hyväksyä sitä tosiasiaa.

En ole ap.

Hänen isänsä oli opettaja ja ilm. siksi ei pistetty apukouluun. Tämä poika oli luokan huonoin koko kouluajan. Vitosilla meni luokalta toiselle, tuntui ettei oikein oppinut eikä tajunnut asioita normaalisti.

Sai koko ajan kuulla muilta pojilta että on tyhmä jne. Hänelle naureskeltiin ja pilkattiin. Näinhän äkkiä käy tavisluokassa jos huomataan et joku ei pärjää mitenkään.

Ei tämmöinen voi olla lapsen etu. Eikö lasta pitäisi auttaa pärjäämään omalla tasollaan?

Pitääkö viedä viimeiset itseluottamuksen rippeetkin vain vanhempien kunnian tähden? Että meidän pirkko on normaali.

Ei tässä lasta ainakaan ole ajateltu.

Hoitajat ja opettajat ovat ammatti-ihmisiä joilla on vertailupohjaa. Toki he tietävät että kehityksessä on yksilöllisiä eroja mutta kyllä he erottavat jos joku ei vaan kehity millään. Mitä pahaa on siinä että lapsen kehitystä tarkkaillaan vähän paremmin ja tarvittaessa lapsi saa tukea oppimiseensa?

Enpä mene kommentoimaan tapausta, kun en tarkemmin tunne. Ymmärrän kyllä, että helposti ei halua laittaa lastaan erityisluokalle.



Aina äiti ei kyllä tajua, mikä lapselle on parhaaksi. Ystäväni ei suostunut myöntämään itselleen, että lapsensa on autistinen. Merkit olivat selkeitä ja niistä huomautettiin monelta taholta. Lapsi sai apua todella myöhään, kun äiti halusi viimeiseen asti peitellä lapsen erityisyyttä.



Ymmärrän tietenkin, että äidille oli hirveän vaikea myöntää autismia.

Ei siinä opettaja ehdi vetämään yhtä perässä jos ei pysy mitenkään mukana. Sitten on tietysti opettaja vanhempien mielestä huono ja kelvoton.

Pääseeköhän tällainen oppilas sitten erityisluokalle takaisin jos ei tavallisessa luokassa pärjää?



Kuka on vastuussa tällöin? Se opettajako jonka luokalle oppimisvaikeuksinen on väen vänkään laitettu vaikka hänen paikkansa ei siellä olisi?

Kasvatusalan ammattilaisena minulle on tullut tutuksi nämä vanhemmat, jotka vaativat mahdottomia. Parhaiten lasta autettaisiin kun myönnettäisiin tilanne ja etsittäisiin parhaat auttamistavat lapselle. Näin hän oppisi, eikä joutuisi kiusatuksi niin herkästi. Ei menisi itsetunto ihan kokonaan.

Enpä mene kommentoimaan tapausta, kun en tarkemmin tunne. Ymmärrän kyllä, että helposti ei halua laittaa lastaan erityisluokalle.

Erityislapselta ei voi vaatia ihan samaa kuin keskivertolapselta. Se täytyisi vanhempien ymmärtää.

Ne tukitoimet, terapiat, paikka erityisluokalla jne. ovat sen lapsen auttamiseksi. Ei siksi että joku haluaa loukata vanhempia.

Meidän lapsi sai lähetteen karkeamotoristen heikkouksien takia toimintaterapiaan. 3 kertaa kartoitettiin tilannetta, ja terapia loppui siihen, koska terapeutti ei kokenut sitä tarpeelliseksi.

Taidot ei olleet niin heikot kuulemma että olisi terapiaa tarvittu. Läpäisi ne testit täysin pistein. Neuvola tätä terapiaa ehdotti, ja siellä sitten kävimme sen 3 kertaa.



Puolapuilla kiipeilyä ja roikkumista, trampoliinilla hyppelyä ja kaikkea kivaa. Lapsi oli kovin suruissaan kun sinne ei enää mentykään.

Ensinnäkin erityiskoulusta ei pääse pois vanhempien vaatiessa.

Erityiskoulusta pääsee pois vain, jos myös ammattilaiset puoltaa sitä.

Ujo ja kömpelökin lapsi voi pärjätä tavallisessa koulussa, koska minä olin sellainen.

Olen muuten työskennellyt erityiskoulussa, niin en ihan mutu tuntumalla puhu.

Erityiskouluista siirretään lapsia tavalliseen kouluun, kun virhearviointejakin tulee.

Tosin kömpelön lapsen pitää saada kiivetä ja mennä normaalisti.

Oma kehitysvammainen lapsemme menee tukka pitkällä muiden lasten kanssa.

Uimakoulua lapsi käy niin kauan, kun on tarpeen.

Se on perheen asia. Lapsi tuskin pääsee kehitysvammaisten ja dysfaatikon uintiryhmiin.

Virhearviointeja sattuu. Lasta ei päästäisi tavalliselle luokalle, ilman asiantuntijoiden uudelleenarviointeja. Ujous ja arkuus ei ole yhtä kuin erityisopetuksen tarvitseva. Jos äiti näki, että lapsi voi opiskella ja pysyy tavallisena kotonaan, niin ihan loogista että lapsen vaan täytyy kehittää sosiaalista puoltaan, eikä ole kyse kehitysvammasta, tai siitä ettei poika pysty oppimaan muiden tavoin, hän meni ja sai uuden arvioinnin, koska tiesi lapsensa. Ei ne muuten vain "antaneet periksi", eivät päästäisi poikaa tav.kouluun vain koska äiti vaatii. Ja monet vaan ei tykkää vedestä, ja pelkää sitä. Tiedän monia, jotka ei pysty oppimaan uimaan, vaikka kuinka neuvoisi. Itse rakastan vettä, mutta exäni menee pohjaan kuin tykki, vaikka viettää kesät rannoilla. Sellaistakin sattuu. En usko tohon, kun sanot et äiti ei anna kannustusta vaan pakottaa. Äiti ei kuulosta tyhmältä tai kylmältä, huolehtii pojansa liikunnasta, oli tarpeeksi hyvä äiti huomaamaan virhearvioinnin, ja sai sen oikeaksi. Kyllä poika kasvaa siitä extraujoudestaan, yhtä hyvin kuin kiusaajat kasvaa ilkeydestään.

Eli lapsen sosiaaliset taidot kyllä kehittyy sitten. (Tai sitten ei mut luulen että ei tässä tapauksessa kuitenkaan!) Jotkut jäävät esim.kiusaajiksi koko elämäkseen. Mutta se ei tarkoita että sosiaalisuus vaikuttaa matikan oppimiseen tai luetun ymmärtämiseen.

Ensinnäkin erityiskoulusta ei pääse pois vanhempien vaatiessa.

Erityiskoulusta pääsee pois vain, jos myös ammattilaiset puoltaa sitä.

Ujo ja kömpelökin lapsi voi pärjätä tavallisessa koulussa, koska minä olin sellainen.

Olen muuten työskennellyt erityiskoulussa, niin en ihan mutu tuntumalla puhu.

Erityiskouluista siirretään lapsia tavalliseen kouluun, kun virhearviointejakin tulee.

Tosin kömpelön lapsen pitää saada kiivetä ja mennä normaalisti.

Oma kehitysvammainen lapsemme menee tukka pitkällä muiden lasten kanssa.

Uimakoulua lapsi käy niin kauan, kun on tarpeen.

Se on perheen asia. Lapsi tuskin pääsee kehitysvammaisten ja dysfaatikon uintiryhmiin.

Virhearviointeja sattuu. Lasta ei päästäisi tavalliselle luokalle, ilman asiantuntijoiden uudelleenarviointeja. Ujous ja arkuus ei ole yhtä kuin erityisopetuksen tarvitseva. Jos äiti näki, että lapsi voi opiskella ja pysyy tavallisena kotonaan, niin ihan loogista että lapsen vaan täytyy kehittää sosiaalista puoltaan, eikä ole kyse kehitysvammasta, tai siitä ettei poika pysty oppimaan muiden tavoin, hän meni ja sai uuden arvioinnin, koska tiesi lapsensa. Ei ne muuten vain "antaneet periksi", eivät päästäisi poikaa tav.kouluun vain koska äiti vaatii. Ja monet vaan ei tykkää vedestä, ja pelkää sitä. Tiedän monia, jotka ei pysty oppimaan uimaan, vaikka kuinka neuvoisi. Itse rakastan vettä, mutta exäni menee pohjaan kuin tykki, vaikka viettää kesät rannoilla. Sellaistakin sattuu. En usko tohon, kun sanot et äiti ei anna kannustusta vaan pakottaa. Äiti ei kuulosta tyhmältä tai kylmältä, huolehtii pojansa liikunnasta, oli tarpeeksi hyvä äiti huomaamaan virhearvioinnin, ja sai sen oikeaksi. Kyllä poika kasvaa siitä extraujoudestaan, yhtä hyvin kuin kiusaajat kasvaa ilkeydestään.

Eli lapsen sosiaaliset taidot kyllä kehittyy sitten. (Tai sitten ei mut luulen että ei tässä tapauksessa kuitenkaan!) Jotkut jäävät esim.kiusaajiksi koko elämäkseen. Mutta se ei tarkoita että sosiaalisuus vaikuttaa matikan oppimiseen tai luetun ymmärtämiseen.

Eikä kyllä sille 2-luokan opellekaan. Jos saa ihan toivottoman tuhveron perässä vedettäväksi. Jonka paikka olisi oikeasti erityisluokalla.

Hänhän nimenomaan pitää lasta normaaliopetuksessa ja harrastuksissa...



Anna kun arvaan. Olet lapsen isän sisko.

Lisäksi äiti sättii ja haukkuu poikaa kun tämä on niin surkea ja onneton. Kun ei osaa asioita kuten muut, ja poika vetäytyy kuoreensa vain lisää. Hän kaipaisi kannustusta, ei vihanpurkauksia.



t. ap

Ap:n kuvaus sopii täysin yhteen tuntemaani äitiin. Lapsen kehitykseen ja käytökseen on kiinnitetty huomiota niin tarhassa kuin koulussakin, mutta äiti vain ei anna periksi ja keskeyttää kaikki terapiat ja hoidot.