Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisellä jokin perustarve olla yksin?
12.07.2011 |
Olen tätä miettinyt viime vuosina, kun olen koko ajan niin kovin väsynyt, eikä mikään lomakaan tunnu auttavan. En tiedä, olenko koskaan elämäni varrella ollut esim. yötä yksin, ja ikääkin itsellä on jo 40+. Toki syitä voi olla muitakin, mutta pitäisikö olla aikaa itsellekin?
Kommentit (17)
Ja toiset taas eivät kykene yksinoloon. Silloin jos asiasta ei ole ongelmaa, kummassakaan tuskin mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa huone hotellista tai mene jonkun ystäväsi tai sukulaisesi tyhjään kotiin yöksi, ja kokeile, miltä oma aika tuntuu.
Tarvitsen aikaa koostaakseni ajatukseni, suunnitellakseni omia ideoitani, rentoutuakseni...
En sitten tiedä, taitaa olla luonnekysymys? Laumasielut tarvitsevat laumaa, yksinäiset sudet yksinäisyyttä?
Erosin miehestäni, koska hänen piti olla aina jossakin laumassa (muu kuin perhe), koen viisatuvani ja rakentavani itseäni parhaiten yksin ollessani. Hankin kirjallisuutta, googlettelen tms. asioista, jotka koen tärkeiksi esim.
Onko ihmisellä jokin perustarve olla yksin?
kuinka sosiaalinen on ja millaiseen elämään on tottunut. Itse en mitenkään nauti suurissa ihmisjoukoissa tai hakeudu jatkuvasti muiden ihmisten seuraan. Minulla on paljon ystäviä, läheiset välit perheeseen, lapsia, mutta silti tulen nopeasti kireäksi jos enää saa tarpeeksi omaa aikaa ja reviiriä. Viihdyn aivan hyvin myös itsekseni tehden rauhassa omia juttujani.
on mahdollista ettet ole ollut elämäsi aikana yhtään yötä yksin? Kuulostaa aivan kamalalta. En itse ymmärrä ihmisiä, jotka eivät koskaan halua olla yksin, mikä siinä on niin pelottavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin viimeiseen 8 vuoteen en ole tätä päässyt juurikaan toteuttamaan... Ja joo, välillä ahdistaa. Ihan hitosti.
Mä olen jo ihan lapsesta saakka halunnut mönkiä ypöyksin johonkin kolooni rauhoittumaan aika ajoin. Ja tuun sit taas pois sosiaalisena eläimenä oman aikani omasta rauhasta nautiskeltuani. Kun muutin omilleni, saattoi toisinaan mennä viikkoja, etten soittanut kellekään, enkä halunnut mennä kenenkään luokse tai ketään luokseni. Sit se meni ohi ja elämä vähän niinkuin jatkui :D Mun ystävät tiesivät kyllä, että mulle pukkaa epäsosiaalisia ajanjaksoja, eivätkä pahastuneet, kun suoraan sanoin, että haluan nyt olla vähän aikaa itsekseni.
Lasten myötä on ollut pakko oppia sietämään sitä, etten ole koskaan yksin. Mutta eiköhän se taas tästä. Kasvaa kai nuo... Jo 10 vuoden päästä varmaan tulee hetkiä, kun saan olla ihan omillani :D
tai ehkä siitä joskus haaveilen, mutta sitten kun lapset on isoja...ilman lapsia en haluaisi olla.
Tarvitsen päivittäin yksinäisyyttä, ja jos (kun) se jää saamatta, seuraukset ovat koko kulmakunnan havaittavissa ja kuultavissa muutaman päivän kuluttua.
Pari tuntia päivässä on melko vähimmäismäärä, ei toteudu oikeastaan koskaan. Ja siksi pipo kiristää koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuudenkodissani vanhemmat olivat aina yöt kotona. Sieltä muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja samalla tiellä ollaan edelleen. ap
Muuten alkaa pipo kiristää. Mieheni on ulkomaalainen, ja hyvin sosiaalinen ja sukurakas. Etenkin kesät ovat yhtä rumbaa kun sukulaiset ramppaavat meillä kaiken aikaa... Välillä on pakko päästä yksikseni johonkin edes muutamaksi tunniksi, sitten taas jaksan. Kuopuskin on oppinut, että 'äiti tarvii omaa aikaa, ettei se muutu taas hirviöks'. :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuudenkodissani vanhemmat olivat aina yöt kotona. Sieltä muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja samalla tiellä ollaan edelleen. ap
Luulisi nyt terveiden(?), aikuisten ihmisten välillä olevan eri paikassa yöt... Vaikka olosuhteiden pakosta, toinen reissussa...
lapsuudenkodissani vanhemmat olivat aina yöt kotona. Sieltä muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja samalla tiellä ollaan edelleen. ap
miten ette miehenkään kanssa ole koskaan olleet erossa toisistanne? Teettekö kaiken aina yhdessä ja onko se molempien halu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuudenkodissani vanhemmat olivat aina yöt kotona. Sieltä muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja samalla tiellä ollaan edelleen. ap
poikaystävä käynyt edse armeijaa? Kertausharjoituksia? Työmatkoja? Muita reissuja? Kuulostaa aika, hmmmmmmmmm, sairaalta?
kun mies käy vanhemmillaan. Mutta en ole silloin yksin, vaan hän ottaa aina lapsista jonkun/jotkut mukaansa, ja muut jäävät kotiin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustarve olla välillä yksin. Sen takia me erottiin miehen kanssa ja pidetään nykyisin kahta kotia. Teemme molemmat lasten kanssa erikseen juttuja, sitten teemme asioita yhdessä perheenä. Ja kyläilemme toistemme luona. Mutta saan välillä olla ihan yksin ja se on kyllä meille kaikista paras ratkaisu.
Mä oon samanlainen kuka tuolla aiemminkin kirjoitti että mä tarvitsen sen epäsosiaalisen ajan tullakseni takaisin sosiaalisempana kuin koskaan :) Ehkä vähän sekavaa mutta tämä on kyllä paras ratkaisu mun elämässä.
varmasti sekoaisin jos en saisi olla ikinä yksin. Sen vuoksi en tiedä voinko tehdä lapsiakaan kun tarvitsen todella paljon omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Mulle tekee tiukkaa jo se että viettää kokonaisen päivän esim. miesystävän kanssa, jollaista ei tosin nyt ole. (Palstalla olen siksi kun toisinaan harkitsen lasten tekoa kuitenkin mutta tästäkin huomaa ettei ehkä kannata, vai tottuukohan siihen ettei saa olla ikinä itsensä kanssa..)
Olen työkseni paljon ihmisten kanssa tekemisissä, sen vuoksi en vapaa-ajallani niin kaipaa kenenkään seuraa. Mieheni on onneksi silloin tällöin työmatkalla ja silloin saan olla ihan yksin kotona.
Mutta itse en viihdy yksin.