uusperheemme ei hioudu yhteen

totta on, että meillä on selkeästi omat lapset, ei yhteiset toistemme lapset. molemmat aikuiset kokevat, että lapsilla on niin hyvin mukana olevat omat äiti ja isä, että ei ole tarvetta toisen puolison alkaa olla vielä vanhempi/ yhdessä harrastaja toisen lapsille.



siksi me tietysti ajamme myös enemmän omiemme etua. tämä on kieltämättä haasteellista ja ehkäpä tässä on tapahtunut sellainen klassinen, ettei puheet perheen yhteisistä tavoista sitten kohtaakaan sitä, mitä se todellisuudessa on.



olemme harkinneet ympärivuotisen vapaa-ajan asunnon hankkimista ratkaisuksi. lapsilla on hyvin erilaiset luonteet ja heitä on selvästi kasvatettu hyvin eri tavalla, vaikka olevinaan molempien aikuisten ihanteet perheestä, joka toimii, on yhtenevät.

teinejä, pikkulapsia ja vauva tulossa.

Pienet ja vilkkaat heräävät aikaisin ja saavat elää ja leikkiä kotona normaalisti. Ei tulisi mieleenkään että pienet pitäisi teinien vuoksi jotenkin hiljentää ja ajaa pois kotoa muualle leikkimään.

Teinejä ei erikseen herätetä mutta jos sattuvat heräämään pienten ääniin niin eipä tuo maailmaa kaada.

pienemmät ovat kovia taistelemaan keskenään, huutavat ja riitelevät paljon, ovat kokoajan äänessä ja ns. varastavat tilan ollessaan myös hyvällä tuulella eli nauravat kovasti, pelleilevät isosti ja ovat superaktiivisia.



eli jos olisikin sellaiset ns. normaalisti leikkivät lapset, mutta kun on sellaiset haastavat, niin tässä vielä yksi pulma lisää.



toisaalta taas nuoriso on supervetäytyvää, eivät viihdy yhteisissä jutuissa, eivät osallistu mihinkään ja sanovat parin sanan lauseita kun kysytään.tässä sitten toinen pulma lisää.

Teinit vetäytyvät entistä enemmän ja muut lapset vilkastuvat lisää huomion turvaamiseksi.

Minulla kolme teiniä, eivätkä juurikaan ole mukana yhteisissä jutuissa.

Ehkä teidän kohdallanne selkeintä, että annatte jokaisen lapsen olla oma itsensä, pienemmät saavat leikkiä ja olla vilkkaita ja teinit saavat olla rauhassa. Isompi asumus voisi helpottaa kaikkien arkea.

että teinit ei missään vaiheessa halua olla teidän uusperheen jäseniä. Yrittäkää järkätä heille mahdollisuus omaan rauhaan, voiko heille antaa yläkerran tai alakerran tai yhden siiven tai perimmäiset huoneet tms? (Oletan nyt että teinit tässä on oikeasti teinejä eikä mitää 12-vuotiaita, jotka on vielä lapsia ja jotka kyllä pitäisi saada mukaan perhe-elämään.)



Ei kai ne isommat enää monta vuotta kotona asu eli yritätte nyt vaan elää sovussa kunnes lähtevät omilleen. Toki pelisäännöt pitää olla ja sopia kotitöistä ja kohteliaisuudesta yms, mutta totuus on, että jos 15-vuotiasta ei huvita hitsautua yhteen äitipuolen lasten kanssa, ei sille mitään voi.

Jossa toisella oli kaksi lasta ennestään (alakoululaisia tuolloin). Uusi vanhempi ei ole koskaan ollut mukana tässä perheessä, vaikka saman katon alla asuvat, jättää siis nämä lapset tyystin oman elämänsä ulkopuolelle (näkyy ihan kaikessa). Edellisen liiton lapset lomailevat etävanhemman kanssa, heidän kanssaan ei lomailla tässä perheessä. Uusperheeseen tuli pian uusia lapsia ja näiden kanssa lomaillaan silloin, kun edellisen liiton lapset ovat etävanhemmallaan. Kai se toimii näinkin, vaikka sivullisen on vaikea ymmärtää.

nuo vilkaammat/nuoremmat lapset ovat sinun ja teinit puolisosi.



Olet asenteellinen.

saa näiden lapset yhdistymään perheeksi noin vain?



Totuus on se, että teillä teinit(ne hiljaiset, hyväkäytöksiset, rauhalliset) kärsivät siitä, että ne pikkulapset (äänekkäät, riekkuvat, tilaaottavat) vievät heiltä kodin ja elämän. He joutuvat koko ajan kestämään asioita, jotka heidän kotiinsa eivät tähän asti ole kuuluneet (meteli, melske, kovaääninen elämä), joten he vetäytyvät entisestään. Samaan aikaan moni täällä vaatii niille pienille "lisää tilaa" eli lupaa pitää metelisä aamusta alkaen.



Oletan, että ne isot ovat miehen lapsia ja pienet sinun. Ja oletan, että mieskin on rauhallinen.



Koti on kaikkien yhteinen, siellä myös sinun ja pienten tulisi kunnioittaa miestä ja tämän lapsia. Nyt vaikuttaa siltä kuin etsisit palstalta lupaa elää kuin pellossa välittämättä muista.



Niiden teinien vuoksi toivon, että heidän vanhempansa muuttaa lapsien kanssa muualle ja sinä jäät pienten kanssa keskenään. Vauva voi sitten reissata isän ja äidin väliä. Hän tottuu kyllä.

luulen et teidän homma menny jo heti kättelyssä huonosti.. Varmaan puhutte omista lapsista omina lapsina ja toisen lapsista toisen lapsina.. mun mielipide asiaan on se et jos kaksi ihmistä menee naimisiin ja molemmilla entuudestaan lapsia, olisi järkevintä et kaikki lapset on siitä päivästä lähtien yhteisiä, kaikkia kohdeltais tasavertaisesti, ei olis enää kyse "sun lapsista" ja mun lapsista" vaan meidän lapsista. Vaikka tottakai ei ne oo yhteisiä lapsia, mut ne perheet jotka oon tavannnu ja jotka toimii just nii et kaikki lapset yhtä tärkeitä molemmilla vanhimmille nii huomaa miten se perhe onnistuu yhteiselossa paremmin

Ei perheessä voi ajatella vain vanhempia, kyllä siellä on otettava lapsetkin huomioon. Tai sitten vanhempien on luovata säännöt, jotka kunnioittavat kaikkia lapsia.

Eli teinit saavat nukkua pitkään, pikkulapset pysyvät hiljaa eivätkä koske muiden tavaroihin jne. eikä niin, että teineille kaikki velvollisuudet ja pikkulapset saavat jatkaa lapsuuttaan.

Kuten joku sanoi, niin 5-lapsisessa perheessä on kohtuutonta odottaa, että siellä olisi hipihiljaista. Mutta sitten myös toisinpäin, kouluunmenevien on aika opetella leikkimään myös hiljaisia leikkejä.



Ja sitten vain kaikkea sopivassa suhteessa. Välillä toisten on kestettävä leikkien meteliä, välillä toisten on leikittävä hiljaa.



Vauvan tulo nyt ei varmasti asiaa mitenkään auta. Mutta sen sijaan ongelmat voivat sen myötä räjähtää käsiin, jos vauva sattuu olemaan valvottavaa tai koliikkista sorttia, joka väsyttää vanhempiaan.



Että good luck teille!

Taitaa isä jo tyytyväisenä elää tuota arkea isojen lasten kanssa. Kuinkahan mahtaa enää innostua vauvasta, ja sen tuomasta työmäärästä, vastuusta ja metelistä/sotkusta.

koti on kaikkien lasten koti, täällä saa pitää ääntä aamulla kun teini nukkuu. Illalla teini osaa jo pitää pienempää ääntä pienten nukkuessa.

Mutta eipä lapset siitä rikki mene jos aamulla herää, eikä pienemmät hätkähdä jos teini vähän kikattelee tms illalla.



Teidän keississä on varmaan muutakin pielessä ku toi aamumetelöinti.

kompromissi on ollut se, että myös pienet lapset on istutettu liiaksikin tv: n ja tietokoneen ääreen, isommathan elää ollen koneillaan ollessaan kotona. toisaalta isommat ei saa illalla häiritä pienempien unta, mutta eivät kyllä pidä koskaan mitään ääntä muutenkaan.



totta on, että pienemmät lapset on kirjoittajan ja isommat puolison. ja että puoliso on aika hyvin vierottautunut pikkulapsivaiheesta, ja on onnistunut edelleen ulkoistamaan itsensä siitä minun lapsista huolimatta. oma syntyvä lapsi onkin iso kysymysmerkki, osaako tuleva isä orientoitua vauvaelämään, vai onko oma pieni lapsikin ns. häiriötekijä.



en etsi oikeutusta siihen, että vilkkaat saisivat riehua, mutta toisaalta, en tykkää siitä, että klo 12 heräillään ja muut on villasukat jalassa tietokoneilla tai kotoa pitää lähteä pois leikkimään/liikkumaan, kun ensin on monta tuntia odottanut, että kello tulisi edes 9.



mielenkiinnolla luen sitä, että olen asenteellinen. enemmän ajattelen olevani vähän "pihalla" siitä, miten kaiken saisi toimimaan ja mitkä olisi ne "normaalit" tavat toimia.

Mies on alusta alkaen rakastanut lapsiani kuin omiaan, samoin minä hänen lapsiaan. Sain myös tyttäriä miehen kautta.

Meillä on samat arvot ja samat säännöt. Minun on tärkeä nähdä lapseni tyytyväisinä, muuten en pystyisi parisuhteeseen.

eli olisiko niin, että niitä pieniä ei ole koskaan kasvatettu, kun taas teineillä on ollut hyvä kotikasvatus ja esimerkki, jota seurata?



Ehkä teillä tekisi hyvää kasvattaa kaikki lapset samaan malliin kuin ne isommat on kasvatettu, jolloin myös se vilskettä kammoksuva aikuinen saa olla vanhempi. Nyt vähän vaikuttaa siltä, että äiti määrää, miten ollaan ja isä sekä teinit kärsivät siitä, että pikkulapsille ei ole osattu laittaa rajoja.



Eli tiukka meininki peliin, hiljaisuutta rakastavan vanhemman vaatimukset ensisijaisiksi niin eiköhän tuo ratkea, kun pikkulapset ja etenkin se vauva saadaan kasvatettua kunnolliseksi eikä tyhjänriekkujaksi.

EN ymmärrä miksi siihen pitää vielä joku toukka vääntää.Silloinhan ne miehet just lähtee.T omaa vauvaani 6 vuotta 16 vuoden parisuhteessa odottanut.

Exä lähti ei kestänyt pikkulapsiarkea...ei ollut silloin vielä isä materiaalia...

sun idea ollut vääntää se yhteinen mukero joka tuhoaa kaiken...kaukanko olette olleet yhdessä???

Ei helvetti, aina pitää tehdä äitipuolesta ja "uusista" lapsista joku ongelma.



Ap, teillä eletään suurperheenä ja kuten kaikissa perheissä, niin pienet vie oman tilansa. Se tarkoittaa teineille sitä, että ne saattaa aamulla mölytä. Sisarukset on kuitenkin rikkaus, myös teineille. Tässä nyt on lähtökohta, jonka mukaan ne pienet sisarukset eivät kuuluisi hyvässä ja pahassa siihen perheeseen.



Mä luin tän mun miehelle, joka alkoi nauraan. Heillä oli eksän kanssa kaksi lasta, 14 vuoden ikäerolla ja koskaan eivät edes ajatelleet, että pitäisi nyt jotain erityistä järjestää, ettei teini vahingossakaan herää liian aikaisin. Tietenkin teini sai nukkua kauimmassa makkarissa, mutta sille ei voinut mitään, jos pienempi herätti kymmeneltä itkemällä kaaduttuaan...

Minusta on melko yksioikoista esittää, että lapset, jotka on kasvatettu olemaan hiljaa on kasvatettu hyvin ja lapset, jotka haluisivat touhuta ja puhua ja heidän annetaan, on kasvatettu huonosti.



perheen mies ei kestä lasten itkua tällä hetkellä, eli jos lapsi kaatuu aamulla klo 8 ja huutaa kipua, tulee mies huutamaan lapselle häiriöstä. eli siis pitää kasvattaa siten, että jos varvas kolahtaa kynnykseen, niin ääntäkään ei saa päästää. missä vaiheessa tämä pitäisi oppia? eihän aikuinen enää ääntä päästäkään, mutta neljä vuotias päästää?

Ei helvetti, aina pitää tehdä äitipuolesta ja "uusista" lapsista joku ongelma. Ap, teillä eletään suurperheenä ja kuten kaikissa perheissä, niin pienet vie oman tilansa. Se tarkoittaa teineille sitä, että ne saattaa aamulla mölytä. Sisarukset on kuitenkin rikkaus, myös teineille. Tässä nyt on lähtökohta, jonka mukaan ne pienet sisarukset eivät kuuluisi hyvässä ja pahassa siihen perheeseen. Mä luin tän mun miehelle, joka alkoi nauraan. Heillä oli eksän kanssa kaksi lasta, 14 vuoden ikäerolla ja koskaan eivät edes ajatelleet, että pitäisi nyt jotain erityistä järjestää, ettei teini vahingossakaan herää liian aikaisin. Tietenkin teini sai nukkua kauimmassa makkarissa, mutta sille ei voinut mitään, jos pienempi herätti kymmeneltä itkemällä kaaduttuaan...

vasta silloin perheen lapset ovat tasa-arvoisessa asemassa. Televisio täysille, eiköhän siitä opita, että sisaruus on rikkaus (tosin siasruspuolet ovat yleensä pikavippi eli ongelma jo otettaessa)

..soppaa. Et kait väitä, ettet tiennyt, mihin menet mukaan. ja joka kulkujätkälle pitää niitä mukeloita vääntää.