uusperheemme ei hioudu yhteen

Veikkaan että nro 66 tarkoitti sitä, että uusperheen on vaikeampi aloittaa ne perheen yhteiset rituaalit mitä ydinperheillä on aina ollut. Yhdessä oleminenhan voi olla mitä tahansa, ydinperheessä saatetaan esim. aina pitää haravointi ja matonpesutalkoot mikä sekin on sitä yhdessä olemista. Uusperheen teinit on kuitenkin aika vaikea saada innostumaan haravointitalkoista tmv. (mikä ydinperheessä aina ollut syksyllä tapahtuva kiva juttu) joten on fiksumpaa aloittaa se yhdessä oleminen ja tekeminen jostain kivasta, esim. shoppailusta/vesipuistoon menemisestä. Sitten pikkuhiljaa jos homma toimii hyvin ne teinit suostuvat tekemään "tylsiäkin" juttuja yhdessä, ja juttu luistaa paremmin esim. siinä ruokapöydässä.

Tämä voisi olla sopiva kompromissi? Pienemmät voivat aamulla tuijottaa televisiota hiljaisella ja mennä ulos. Asetelma vaikuttaa tosiaan siltä että teinien kotiin on tuotu rääkyviä pentuja ja aamuimurointia harrastava eukko, joten ei paljon tosiaan naurata

Oletkohan naapurimme..?

Veikkaan että nro 66 tarkoitti sitä, että uusperheen on vaikeampi aloittaa ne perheen yhteiset rituaalit mitä ydinperheillä on aina ollut. Yhdessä oleminenhan voi olla mitä tahansa, ydinperheessä saatetaan esim. aina pitää haravointi ja matonpesutalkoot mikä sekin on sitä yhdessä olemista. Uusperheen teinit on kuitenkin aika vaikea saada innostumaan haravointitalkoista tmv. (mikä ydinperheessä aina ollut syksyllä tapahtuva kiva juttu) joten on fiksumpaa aloittaa se yhdessä oleminen ja tekeminen jostain kivasta, esim. shoppailusta/vesipuistoon menemisestä. Sitten pikkuhiljaa jos homma toimii hyvin ne teinit suostuvat tekemään "tylsiäkin" juttuja yhdessä, ja juttu luistaa paremmin esim. siinä ruokapöydässä.

Koska ap:n parisuhde ja perhe-elämä eivät ole auvoa, niin pitääkö teinit pakottaa leikkimään, että kaikki on hyvin? Eikö olisi reilumpaa, että tunnustettaisiin tosiasiat sen sijaan että lakaistaan ongelmat maton alle.

Miksi niin harvassa uusperheessä uskalletaan sanoa ääneen, että nyt tuli tungettua kädet paskaan. Ei siitä selvitä sillä, että sovitaan imuroinnin alkavan vasta klo 10.00 (miksi muuten ap ei ole siihen aikaan lasten kanssa ulkona, kuten muut äidit?)

Jos teinit eivät kestä lapsiperheen elämää, niin teinit eivät sitten käy enää. Niin yksinkertaista. Pienet lapset tarvivat kumpaakin vanhempaa enemmän kuin isot lapset. Vai onko av-mammojen oletus, että vanhemmat (ed. liitosta) ovat jotenkin arvokkaampia kuin uudesta liitosta syntyneet? Uudesta liitosta syntyneiltä voi vaikka hajottaa perheen, ettei edellisen liiton lasten tarvi sopeutua mihinkään? Mun tietämyksen mukaan lasten pitää aina sopeutua johonkin, kun perheeseen tulee lisälapsia.



Kyllä mä repisin takapuoleni, jos mies alkaisi puhua siihen malliin, että joku lapsi on toista arvokkaampi...

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia.



Ap.n kotona mennään nyt teinien ja miehen mukaista elämää, jossa leikkivät lapset istutetaan tv.n ja tietokoneen ääreen, että olisivat hiljaa, tai ajetaan ulos.



Ihan oikeasti: entäs kun vauva syntyy?? Ja valvottaa öisin? Herää aikaisin? Miten hoidat, syötät jne kun pitää olla äänetöntä klo 12 saakka?



Hieno neuvo on, että istutte alas, ja kesksutelette perheenne säännöistä ja tavoista ihan kunnolla.

Vielä hienompaa on, että otatte siihen ulkopuolisen, puolueettoman tahon mukaan.



Minun näkemys on, että lapsiperheessä mennään aina pienempien mukaan/ehdoilla. Olipa se ydin tai uus tai mikä tahansa.



Ei ratkaisu ole vapaa-ajan asunnon hankkiminen!! vaan kokonaan toisen asunnon hankkiminen - nythän tilanne on, että teidän kodissanne eivät kaikki sovi olemaan, vaan yksi ryhmä (teinit) määrittelee olemisen säännöt.



Oma tapaukseni:

miehen lapset olivat juuri koulunsa aloittanutta ikäsarjaa, oma lapseni oli teini, joka olisi halunnut nukkua pitkään viikonloppuisin, samoin minäkin olisin halunnut nukkua pitkään, miehen lapset heräsi ennen klo 06 !! Otin kaikki melua aiheuttavat lelut pois, lapset leikki hiljaa klo 8 asti, mutta minun teini kyllä kirosi moneen kertaan aikaiset herätykset.



Nyt miehen lapsi on tällainen yövalvoja aamuntorkku teini. Ja meidän yhteiset pieniä, jotka herää aikaisin, klo 7-8 (ei sentään ennen kuutta!) ja syöksyy teinin kimppuun yksissä tuumin: "herätetään nico-jessica!"

Olen teinille nauranut: kosto elää! mieti, millaista minun teinilläni oli, te heräsitte ennen kuutta!



Tuolla he ovat taas touhuamassa keskenään, miehen teini ja meidän yhteiset pikkukakarat.



Ei, emme ole perhe sillä tavalla kuin ydinpoerhe yhtenäisenä on, vaikka asummekin saman katon alla ja lapset tulevat toimeen keskenään.

"Asetelma vaikuttaa tosiaan siltä että teinien kotiin on tuotu rääkyviä pentuja ja aamuimurointia harrastava eukko, joten ei paljon tosiaan naurata" :D

siis tarkoitin, että pienemmät lapset on vilkkaita juuri sitä, että ovat äänekkäitä eli touhuavat, puhuvat ja usein myös riitelevät keskenään. lisänä siis se, että mies ei kestä tuon ikäisen kipukiukkua tai itkuakaan, ja siitäkin suuttuu lapsille.

ja sitten taas mitä minun kohtaan sanotaan teinien terrorisoinnista, niin en saa myöskään itse esim. imuroida nyt kesällä ennen klo 12, koska teinit nukkuvat siihen saakka eli kyse on nyt siis siitä, että pitää olla oikeasti hiljaista siihen saakka ja minun mielestäni olisi oikein, että klo 9 saa alkaa puhumaan normaalilla äänelle ja tehdä kotitöitä ja muut lapset leikkiä.

en ihan niele sitäkään, että teinien aikatauluilla pitäisi koko perheen toimia ja muiden olla klo 8-12 karkuteillä joka päivä.

Meillä uusperheongalmat repesi aika sietämättömäksi tietyssä vaiheessa. Ongelma ei sentään ollut tuollainen, kuten teillä: teillähän miehesi ei kestä sinun pieniä lapsia ja niistä lähteävää ääntä !!!

Minulla oli mahdollisuus, joten olin yhden kesän pois kotoa aika paljon. Oli hiljainen koti, kun minä ja meidän yhteiset pienet olimme paljon pois.

Asuimme myös pitkän aikaa eri osoitteissa, mutta palasimme yhteen.

meidän etu ap.n tilanteeseen nähden oli se, että meillä oli yhteiset lapset ja vain yksi miehen lapsi, ei siis ollut kuin sinun ja yhteiset, ei sentään sinun, minun ja yhteiset kuten nyt ap.lla tulee olemaan.

En koko ketjua lukenut, eli jos kyseessä on uusperhe, jossa kaikki asuu saman katon alla kokoaikaisesti, olisi paikallaan keskustelu miehen kanssa ja koko perheen kanssa pelisäännöistä.

mutta jos on kyse kesälomallaan isän luona lojuvista teineistä, ja miehestä, joka ei siedä vaimon ensimmäisen liiton lapsia, onkin jo eri ongalma ja ratkaisu: teinit tapaa isäänsä jotenkin muuten kuin tulemalla teille. ja mies miettii vauvan syntymän jälkeen, mitä haluaa ja sietääkö oikeasti näitä sinun lapsia - vauvan syntymä saattaa pahentaa tilannetta ja voimistaa asetelmaa, jossa miehesi ei siedä sinun lapsiasi.

Ymmärsitkö että kyseessä on miehen ed. liiton teinit ja ap:n ent. liitosta olevat pikkulapset? Yhteisiä lapsia ei vielä ole (ap raskaana).



Minusta pitäisi ETUKÄTEEN miettiä toimiiko meidän uusperhe. Eli pitäisi kokeilla tuleeko tästä mitään (omat lapset ja heidän hyvinvointinsa on aina tervejärkiselle aikuiselle TÄRKEÄMPI asia kun esim. uusi kumppani) ajan kanssa.

Ja sitten kun homma toimii, niin sitten vasta alkaa miettiä niitä mahdollisia yhteisiä lapsia. Ap:n perheen tilanne on aivan vaiheessa, miksi tehdä sekasorron keskelle vielä yksi lapsi?



Ei todellakaan ole mikään vaihtoehto sulkea "entiset lapset" pois uuden kumppanin ja tämän lapsien sekä sen tulevan yhteisen lapsen tieltä pois. JOKAINEN lapsi tarvitsee isää/äitiä, myös eron jälkeen!!! Ja teini-iässä kun mieli muutenkin kohisee ja on lapsen ja aikuisen rajamailla tehdään moni tärkeitä valintoja.

Jos vanhempi hylkää lapsensa uuden kumppanien lasten vuoksi elämästään pois, niin nuori on vaarassa ajautua hakoteille elämässään. hakee sitä isän/äidin hyväksyntää muualta, seurauksena pahimmillaan huonoon seuraan (huumeet) ja suhteisiin ajautuminen (hyväksikäyttäjät jotka tunnistavat haavoittuneen sielun).



Minusta ap:n ja miehensä suhde ei toimi, ja se on ogelman ydin. Heiltä puuttuu ns. yhteinen linja, samaan tapaan kuin ydinperheissä vanhempien linjan pitää olla YHTENEVÄINEN, eli ei niin että isä kieltää ja äiti antaa luvan, vaan niin että MOLEMMAT joko kieltävät/antavat luvan.

Meilläkin on monilapsinen uusperhe ja monet kertomasi asiat kuulostavat tutuilta. On varmaan aina jonkin verran työlästä koettaa sovittaa saman katon alle monta eri-ikäistä lasta.



Teillä on edessä vielä sekin, että tuleva vauva nukkuu päiväunia, jolloin kaikkien muiden lasten on oltava ainakin jonkin aikaa hissukseen.



Meillä on yksi lapsi, joka herää aamulla tosi aikaisin. Hänen kanssaan olemme kaksi vuotta harjoitelleet sitä, että aamulla ei herätellä muita, vaan tehdään itsekseen jotain hiljaista. Nyt se alkaa lopultakin sujua.



Muuten lähdetään siitä, että kun kello alkaa olla esim. kahdeksan, on koko talossa aika nousta. Ketään ei herätellä, ellei ole arkiaamu, mutta ketään ei myöskään hyssytellä.



Monissa muissa asioissa olemme sopineet perheen uusia sääntöjä, joiden kanssa tasapuolisuudesta pidetään kiinni vaikka naurettavuuksiin asti. Esim. ennen yhteenmuuttoa vanhimmilla lapsilla oli huoneissaan tietokoneet ja telkkari. Ne poistettiin. Tätä nykyä kaikki tietokoneet ja telkkarit ovat yhteisissä tiloissa ja niiden käyttöaikaa on rajoitettu kaikilta lapsilta. Teini-ikäinen saa käyttää konetta tunnin päivässä.



Meillä kävi sikäli hyvä tuuri, että lapset ovat lähtöjään samanhenkisiä, kaikki ovat äänekkäitä ja vilkkaita. Myös miehen ja minun kasvatusperiaatteet ovat osoittautuneet hyvin samanlaisiksi. Joistakin asioista on pitänyt sopia ja neuvotella, lasten edessä on vedettävä aina yhtä köyttä. Kummankin perheen aikuisen täytyy myös olla tasaveroisessa asemassa lapsiin nähden - on oltava sekä oikeus että velvollisuus komentaa, kasvattaa, huolehtia ja helliä.



Yksi juttu mikä auttoi tosi paljon, oli yhteisen ISON kodin hankkiminen. Kun on paljon tilaa, voivat lapset välillä tehdä juttuja erillään ja silloinkin saa maltillisesti leikkiä ja touhuta omiaan, kun joku jo illalla nukkuu. Asuimme tovin pienessä kodissa, jossa kaikkien tekemisiä piti olla jatkuvasti rajoittamassa, siitä tuli vain turhaa riitaa.



Sitten on vielä sekin, että omassa päässään pitää vain hyväksyä, että uusperhe on uusperhe. Arki pitää saada toimimaan, mutta muuten rosoisuutta on ja se ei ehkä koskaan katoakaan.



Toivon teille onnea ison perheenne vilskeeseen!

lasten huonot käytöstavat? Minä en ymmärrä missä ongelma on, teinit nukkuvat myöhään, ap sen huomaa kun omat lapsensa kasvavat. Perheenjäseniä pitää kunnioittaa ja ottaa heidät huomioon, perheen teinit eivät möykkää yöllä, ei liene kohtuuton vaatimus etteivät pienemmät mölyä heti aamusta (esim. ei ennen klo:11). Elämä on kompromisseja, ja tuntuu että ap ajattelee että teinien pitää joustaa kun ovat isompia.



Niin se ei kuitenkaan mene! Ihan ydinperheissä pitää jokaiselle antaa oma tila, tarkoittaa sitä että jokaisella on oma huone/tila missä oleviin tavaroihin ei ilman lupaa mennä koskemaan (näin pienet sormet eivät riko isompien tavaroita). Samoin jokaiselle taataa unirauha, ja samoin myös rauha tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin ilman että joku vieressä möykkää.



Pystyn samaistumaan ap:n perheen teineihin, sillä harva aikuinen jaksaa kurittomien kakaroiden meluamista vaikkapa rannalla. Ja tarkoitan nyt rajattomia lapsia, en normaalia lasten leikkimistä. Voi vaan kuvitella että ne kurittomat kakarat asuisivat 24/7 OMAN katon alla...!

Jos olette päättäneet, että lapsenne ovat omianne ettekä tarvitse toista aikuista hommaan mitenkään, niin eiväthän ne lapsetkaan voi hitsautua tai sitoutua ylipäätään tuollaiseen kämppissuhteeseen.



Uusperhe-elämä alkaa sillä, että sovitaan yhteisiä sääntöjä koko perheen kesken ja kerrotaan samalla, että vaikka lapsilla on ne omat biologiset vanhempansa, niin tässä perheessä on kaksi aikuista, joilla on sama päätäntävalta. Esim. lasten rankaisemisesta päättää se "oikea" vanhempi, mutta se toinen aikuinen voi ja saa komentaa uusperheen sääntöjen mukaisesti. Jokaisen hyvinvointi pyritään ottamaan huomioon ja viikottaisissa perhepalavereissa pohditaan yhteisiä ja toimivia ratkaisuja. Kukaan ei voi vain elellä taustalla laittamatta yhtään itseään likoon uusperheen puolesta. Teinit eivät tietenkään ole tämän perheen jäseniä kovin pitkään, joten panostuskin on varmasti heikkoa, mutta varmasti se panostus olisi toista, jos heitäkin kuunneltaisiin.



Ensinnäkin tiukka palaveri miehen kanssa. Pieniä lapsia saa komentaa ja heidän on oltava hiljaa aamuisin, mutta toisaalta heillä on oikeus turvallisiin aikuissuhteisiin (ei huutoa ja raivoa kipuitkusta) ja rentoon lapsuuteen ilman pelkoa rangaistuksista, jos vähän ääni nousee. Miehen on otettava uusperheen aikuisen rooli suhteessa näihin lapsiin eli alettava ottaa heidät huomioon perheenjäseninä. Se tarkoittaa yhteistä tekemistä esim. pihalla pallon peluuta tai sisällä lautapelien pelaamista. Ei teistä tule perhe, jos mies ei ole valmis yhtään elämään perhe-elämää.



Toisaalta sinun on tajuttava, että koti on myös teinien ja kuunneltava heidän toivomuksiaan. On kohtuullista pyytää, että lapset eivät riehu ja teinit saavat nukkua pidempään. Mutta puolille päivin hyssytellen on täysin naurettavaa ja kohtuutonta. Minä pitäisin lasten meluamisrajana klo 9. Ja klo 10 alkaisi normaalit kotityöt esim. imurointi. Jos teiniä väsyttää, kyllä hän suljetun oven takana nukkuu, vaikka joku imuroisikin.



Kyse on siis perheen säännöistä. On myös täysin hyödytöntä, jos perhe ei tee mitään yhdessä. Ei niitä teinejä kannata nyt pakottaakaan, mutta koko perheen pelit ja leikit, uimahallireissut ja shoppailuretket ovat hyviä houkuttimia. Teinien ei olisi pakko tulla mukaan, mutta heitä voisi aina pyytää esim. lähdemme nyt shoppailemaan ja syömään ravintolaan. Kuka tulee mukaan? Vastaavasti reissu pienempie ehdolla esim. vesipuistoon ja taas teinejä pyydetään mukaan. Kun kaikilla on mahdollisuus osallistua ja mahdollisuus kieltäytyä (paitsi perheen aikuisilla), alkaa se hitsautuminen perheeksi. Se lähtee liikkeelle arvostuksesta. Kun arvostetaan ja huomioidaan, aletaan myös toimia enemmän perheenä. Esimerkkiä näyttävät aina perheen aikuiset.

On myös täysin hyödytöntä, jos perhe ei tee mitään yhdessä. Ei niitä teinejä kannata nyt pakottaakaan, mutta koko perheen pelit ja leikit, uimahallireissut ja shoppailuretket ovat hyviä houkuttimia. Teinien ei olisi pakko tulla mukaan, mutta heitä voisi aina pyytää esim. lähdemme nyt shoppailemaan ja syömään ravintolaan. Kuka tulee mukaan? Vastaavasti reissu pienempie ehdolla esim. vesipuistoon ja taas teinejä pyydetään mukaan. Kun kaikilla on mahdollisuus osallistua ja mahdollisuus kieltäytyä (paitsi perheen aikuisilla), alkaa se hitsautuminen perheeksi. Se lähtee liikkeelle arvostuksesta. Kun arvostetaan ja huomioidaan, aletaan myös toimia enemmän perheenä. Esimerkkiä näyttävät aina perheen aikuiset.

Me emme tee mitään yhdessä, ja tätä jatkunut jo 20 vuotta! Emme mene shoppailemaan, matkalle tai edes ruokakauppaan yhdessä (lapset muistavat, että isä ja äiti olivat samassa kaupassa kesällä 2001...)

Ei se perheenä eläminen tarkoita sitä, että kaikkien täytyy tehdä jotain yhdessä. No ruoka-ajat meillä ovat suht säännölliset ja silloin väki koossa, mutta muuten ilman isää tai äitiä voi käydä ostamassa meikkejä tai trampoliinin.

ihmeessä teitte vauvan tuohon tilanteeseen?? Jos sitä ei olisi, voisitte hyvin asua erillänne. Kai nuo ongelmat oli tiedossa jo ennen uuden lapsen hankintaa.

oisko pitänyt vähän miettiä, ennenkuin hankitaan lisää lapsia.

Vauva ei varmasti muuta mitään. Muiden on muututtava suvaitsevaisemmiksi.

ei ole vain uusperheen ongelma vaan kyllä se tuollaista on ydinperheissäkin, josssa on hyvinkin eri ikäisiä lapsia.



T: viiden äiti lapset ( 20-5v.)

Onko leirit siis ne alkuperäiset, sinä + sinun edellisen liiton pienet ja isä + omansa?



RAtkaisuna tulee mieleen pari: lisää tilaa ja/tai parempi äänieristys. Tai radikaalisti kaksi asuntoa. Rahaa menee molempiin ratkaisuihin reilusti...



Vanhempien asenteisiin en keksi muutosta, luonnekysymyshän se on ja keskustelemalla voi löytää sopivat rajat sille, miten käyttäydytään (sekä lapsille että sille häiriintyvälle aikuiselle)



Vauva ei varmasti helpota, mutta ehkä isompien side tähän pieneen tulee vahvemmaksi, kun se on heidän perheeseensä alusta asti kuuluva. 5+ -lapsisessa perheessä on muuten aika toivotonta toivoa hiljaisuutta ja rauhaa kovin usein ;D

Kyllä kotonaan pitää saada leikkiä,eikä aina pistää ulos tai kavereille.Ei se nuoriso rikki metelistä mene.Kyllä ydinperheissäkin voi ikähaarukka olla iso(niinkuin meillä)ja tietysti muiden huomioon ottaminen on luonnollista.

Jakamiseen pitää sitten vain opetella.

luulen et teidän homma menny jo heti kättelyssä huonosti.. Varmaan puhutte omista lapsista omina lapsina ja toisen lapsista toisen lapsina..



mun mielipide asiaan on se et jos kaksi ihmistä menee naimisiin ja molemmilla entuudestaan lapsia, olisi järkevintä et kaikki lapset on siitä päivästä lähtien yhteisiä, kaikkia kohdeltais tasavertaisesti, ei olis enää kyse "sun lapsista" ja mun lapsista" vaan meidän lapsista. Vaikka tottakai ei ne oo yhteisiä lapsia, mut ne perheet jotka oon tavannnu ja jotka toimii just nii et kaikki lapset yhtä tärkeitä molemmilla vanhimmille nii huomaa miten se perhe onnistuu yhteiselossa paremmin

teinejä, pikkulapsia ja vauva tulossa.



Pienet ja vilkkaat heräävät aikaisin ja saavat elää ja leikkiä kotona normaalisti. Ei tulisi mieleenkään että pienet pitäisi teinien vuoksi jotenkin hiljentää ja ajaa pois kotoa muualle leikkimään.



Teinejä ei erikseen herätetä mutta jos sattuvat heräämään pienten ääniin niin eipä tuo maailmaa kaada.