Yhden lapsen äidit - saatteko tekin kuulla näitä tökeräjä kommentteja?!
- "Nii-in...taisit sitten huomata, että ei se lapsen kaitseminen niin herkkua ollutkaan, kun toista ette sitten enää halunneetkaan hankkia. Taisi tulla lapsiarki yllätyksenä!"
- "Haluat sitten itsellesi helpomman arjen silläkin hinnalla, että lapses jää ilman sisarusta? Tolla tyylillä siitä kasvaa vaan itsekäs ja hemmoteltu pentu."
- "MIKSI ette aio hankkia toista lasta?" (miksi tämä täytyy aina perustella ja mitä se edes muille kuuluu?)
Miksi siis jotkut ikäänkuin suuttuvat tai syyllistävät siitä, että olemme tietoisesti yhden lapsen vanhempia? Usein on joku vaatimassa selitystä ja syytä sille, että emme tehneet lapsellemme sisarusta. Aina tätä "yksilapsisuuttani" käytetään mua vastaan, esim. "ethän sä voi MITÄÄN tietää väsymyksestä, kun sulla on vaan yksi lapsi" ...tai "siis sähän varmastikin pääset harrastamaan ym. entiseen malliin, kun sulla on kuitenkin NIIN paljon helpompaa, kun teillä on vaan yksi lapsi"...
Siis mitä ihmettä?!
Kommentit (126)
Yksilapsisten kritisoiminen on minusta varsin typerää. Koskaan ei voi tietää, onko takana esim. sekundäärinen lapsettomuus. Tai jos ensimmäisen kohdalla on ollut äidin hengenlähtö lähellä esim. raskausmyrkytyksen takia niin tuskin siitä lapsesta halutaan äiditöntä ehdoin tahdoin.
ihminen mahtaakaan olla, jonka ylipäätänsä täytyy kritisoida toisten valintoja, olipa ne miksi tahansa.
ja juuri tuo että ei voi tietää mitkä syyt lapsiluvun takana ovat, joten sen takia kannataa hillitä uteliaisuutta/arvostluja. Päässään voi ajatella vaikka mitä, mutta jos sen suoltaa ulos suustaan osoittaa vain oman typeryytensä, ahdasmielisyytensä ja kyvyttömyytensä asettua toisen asemaan.
itse ajattelen yhden lapsen vanhemmista aina, että pakko olla heille tosi raskasta kun tuli edes hankittua lapsia, ja melkein aina näillä äideillä on masennusta ym kykenemättömyyttä hoitaa arkea.
Olipa tosi raskasta kun lapsi nukkui pitkät yöunet jo laitoksella, yksi pieni herätys joka sekin jäi pian pois. Ainakin ensimmäisen vuoden unimäärät oli noin 16h/vrk, lapsi oli iloinen ja aurinkoinen eikä itkenyt juuri koskaan. Tosi raskasta oli juu.. :D
Ja masennus, tuskin, eikä varmasti ongelmia arjen hoitamisessa.
Miksi kaikesta pitäisi tehdä itselleen vaikeaa. Jos haluaa vain yhden lapsen, niin pakkoko on tehdä toinen. Jos tuntee että yhden lapsen kanssa on ihanan helppoa ja leppoisaa eikä halua siihen enempää niin miksi väkisin tehdä..?
Miksi tässä asiassa ei saisi mennä sieltä mistä aita on matalin?
vaan ajattelen itsekseni, että ehkä eivät saaneet enempää... enkä uskalla kysyä mitään. Minusta on kuitenkin ihan ok, jos joku haluaa vain yhden lapsen. Se varmaan sopii heidän elämälleen parhaiten.
Itselläni on kaksi lasta 1v9kk ikäerolla, ja suurin pelkoni oli, että rakastanko varmasti sitä toistakin yhtä paljon. Pelko oli turha, heti kun vauva oli syntynyt, tajusi että rakkaus on niin suuri, ettei sitä ole voinut edes tajuta. Toivottavasti saamme vielä kolmannenkin pikkuisen.
Satsattiin laatuu, ei määrään
oon joskus sanonu
yhden lapsen äideiltä. Heillä kun ei tunnu muuta tekemistä olevankaan kuin aikaa ja halua arvostella muiden ratkaisuja...
kaveripiiriä kyselyt toisen perään alkoivat jo kun esikoinen oli muutaman kuukauden ikäinen, vaikka imetin. Tosi monelle omassa tuttuvapiirissäni ainoa oikea tapa on kaksi putkeen 1,5v-2v. ikäerolla. Mulle taas henkilökohtaisesti tuo juuri on kauhistus. Toinen saa tulla vasta säällisen ajan kuluttua. Perhesuunnittelu on pariskunnan välinen asia, ei koko suvun kauhistelun kohde.
meidän kolmen hengen talouteen liittyen. Eniten on loukannut nämä onko tuo vahinko utelut. Monen tuntuu olevan vaikea käsittää että yhden lapsen politiikkaamme ei liity mitään suurta draamaa, me vain koemme että näin on hyvä.
Meillä tosin lähisuku tajusi lapsen ensimmäisenä vuotena lopettaa utelut kun kaikille sanoimme saman eli enempää ei tule, meidän perhe on nyt kokonainen. Vaikeampi on ollut ns.puolitutut ja kaukaisemmat sukulaiset, joilta tuntuu soveliaat käytöstavat unohtuneet.
Mä en ole kuullut mitään tökeröä sanottavaa että mulla on vaan yksi lapsi,toisen lapsen voisin ottaa jos saisin,mutta yrityksistä huolimatta ei onnistu.
Tyydyn sitten yhteen lapseen,en jaksa turhaa murehtia.
ole kuullut tuollaisia kommentteja, olen kyllä sanonutkin kaikille suoraan ettei enempää lapsia ole suunnitelmissa, siis jo silloin kun lapsi oli vielä vauva eikä uutta raskautumista sillä hetkellä odotellut vielä kukaan tuttava.
Ainoa valittaja on ollut anoppi, koska en halua elää hänen toive-elämäänsä. Mitä siitä pikkuseikasta, ettei poikansakaan halua enempää lapsia, vaan meidän perhe on hyvä näin.
Tuttavapiirissä on useampi hermoheikko ainokaisen äiti, jotka ovat mielestään täydellisiä ja joita jostain syystä tökkii, että joku saa jotain aikaiseksi.
He jaksavat vittuilla minun lapsiluvustani, mutta kun sitten kerran annoin takaisin, pillastuivat täysin.
JOkuhan siihen teidän yksilaipsisuuteen on syynä. Yksilapsiset perheet vaan on niin torsoja, ja se ainokainen säälittää. Mieluummin sitten olisi vaikka lapseton.
No mun isäni sanoi aina että mitä sitä enempää tekemään kun tuli kerralla täydellinen.
Enkä ole ikinä aiemmin sisaruksia kaivannut, nyt olisi ihan ookoo jos olisi joku muukin joka käy äitiä katsomassa palvelutalossa... mutta siis henk.koht. tasolla oon ollut aina tyytyväinen ainokaisuuteeni.
siellä palvelutalossa, vaikka sisaruksia olisikin. Tuossa olen seurannut, kuinka anoppi käytännössä yksin hoitaa äitinsä vaikka hänellä on viisi elossa olevaa sisarusta.
Tuntuu tyhmältä edes kommentoida sellaiseen, koska jos kaikki jäisivät yksilapsisiksi, maailma ei olisi näin ylikansoittunut ja resursseja, töitä jne. riittäisi kaikille. Lisäksi yksilapsiset ovat keskimäärin koulutetumpia, heillä riittää rahat ja aika paremmin. Mitä sitä turhia syyllistymään!
Minulle vain kaikki tuttavat sanovat vähän väliä, että "jokos se vauvakuume on iskenyt", "eikö olis jo aika sille toiselle, että sais tuo tyttö sisaruksen", "teidän pitäis jo se toinen hankkia" jne. Ohitan noi huumorilla, mutta todellisuudessa olen jo yli 5-vuotta toivonut sitä toista, mutta mies ei vain halua ja se on ollut minulle kova paikka :( Nyt vuosien jälkeen olen varmaan alkanut tottumaan tähän yhden lapsen helppouteen, että enää en noin vaan toista alkaisikaan yrittämään. En tiedä olenko alistunut mieheni tahtoon vai onko tämä sitten sitä, että en oikeasti enää jaksaisi aloittaa alusta sitä rumbaa.
kolmen lapsen äitinä olen todella iloinen omista sisaruksistani. On hienoa, että lähellä on samanikäisiä, samoissa elämäntilanteissa olevia perheitä, joihin voi aina luottaa ja joiden lapset ovat omilleni lapsilleni tärkeääkin tärkeämpiä serkkuja. Vaikka meillä on hyviä ystäväperheitäkin, ovat omat sukulaiset kuitenkin ne "luottoihmiset" kaikissa tilanteissa. Joulut, juhannukset ja pääsiäiset yhdessä koko sakki. En koskaan kommetoi yksilapsisille mitään, koska se olisi huonoa käytöstä, mutta ajattelen kyllä, että onpa surku, kun noita on noin vähän.
kovin paljoa pidä pikkulapista, kyselyt ovat loppuneet siihen.
Tuttavapiirissä on useampi hermoheikko ainokaisen äiti, jotka ovat mielestään täydellisiä ja joita jostain syystä tökkii, että joku saa jotain aikaiseksi.
He jaksavat vittuilla minun lapsiluvustani, mutta kun sitten kerran annoin takaisin, pillastuivat täysin.
Siis se, että sinulla on enemmän kuin kaksi lasta tarkoittaa että OLET SAANUT JOTAIN AIKAISEKSI? Siis salli mun nauraa. Olet levitellyt enemmän haarojasi, vai mitä se konkreettisesti on mitä olet saanut aikaiseksi?
Sitten kun siirrytään muille elämän osa-alueille, niin nämä lapsillaan pätijät voivat taas kerran todeta että mitään muuta he eivät sitten olekaan saaneet aikaiseksi.
mutta ei koskaan yhtä tökerösti kuin ap.Ja jos joku kysyisi/kommentoisi, niin ajattelisin, että siinäpä ahdasmielinen, utelias ja tökerö ihminen.
Minusta on ylipäätään epäkorkektia kysellä/tuomita kenenkään perhevalintoja, ne kun on jokaisen oma valinta.