Yhden lapsen äidit - saatteko tekin kuulla näitä tökeräjä kommentteja?!

Mitä merkitystä sillä on, että onko jokin mättänyt? Meille ei todellakaan tule toista lasta, en ole niin hullu että tieten tahtoen päätyisin toisen kerran raskaaksi, synnyttäisin, ja valvoisin öisin kuukausia tahi vuosia. En todellakaan! Saatika että eläisin huutavan kakaralauman ja sekasotkun keskellä. Se homma ei vaan ole minua varten. Eikä se asia kokeilematta selvinnyt. Joten todellakin voisin sanoa, että juu, homma väsytti liikaa, enkä ajatellut sen olevan näin raskasta. Ihan kuin siinä olisi jotain pahaa? En minä ihmisenä siitä totuudesta huonone. Siitä kyllä, että hankkeisin toisen lapsen vain siksi että lapsella olisi kaveri.



Pissakakkaruljanssi on ihan hirveää, en kestä vauvan pulauttelua ja yöheräämiset on ihan tuskaa. Sellainen minä nyt vaan olen, voi voi jos se jotain kauhistuttaa. Lapsemme hoidamme suurella rakkaudella vaikka nuo asiat hiertääkin, mutta toista en kyllä hanki, never ever.



Ja siitä mainiosta kommentista että mitä sinä väsymyksestä tiedät, vaikka sinulla on vain yksi lapsi? Juu. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että olisin tuplasti triplasti väsyneempi useamman lapsen kanssa. Siksi en niitä hankikkaan, eikä ole näin ollen siis tarvetta marttyyrinä kekeillä muille miten oma väsymys on muiden väsymyksiä suurempi.



Jos haluaisi vittuilla, niin voisi tietysti todeta että mitä SINÄ väsymyksestä tiedät, kun mun kummin kaiman serkulla oli 12 lasta, sen mies teki itsemurhan, siltä amputoitiin toinen käsi ja lastenhoidon lisäksi se kävi vielä töissä, opiskeli ja muutti 20 kertaa. Aina löytyy joku jolla on enemmän ja rankempaa. Se ei silti tarkoita sitä etteikö joku voisi olla erittäin väsynyt vaikka kuormitus olisikin pienempi kuin muilla. Ihmisillä nyt on erilainen stressinsietokyky. Itse en pärjäisi päivääkään suurperheen kanssa, varsinkaan yksin, ja tämä yksikin lapsi saa minut totaalisen väsyneeksi. Siinä olisi kenelläkään ihan turha tulla urputtamaan että voi voi kun et tiedä väsymyksestä. Kysehän on vaan oman sietokyvyn rajoista jotka vaihtelee ihmiskohtaisesti.



Kaikki kunnia teille jotka pystytte suurperheisiin. Itse en pystyisi, mutta en kyllä ymmärrä mitä se ketään voi kiinnostaa, mihin pystyn ja mitä en.

Kaikkea mahdollista on kyselty tuosta yksi lapsisuudesta,joskus loukkaavaa joskus vähemmän loukkaavaa.



Mutta eräs puolituttu 3lapsen äiti minulle sanoi tuossa jokin aika sitten kun kerroin että 7vuoden yrittämisen jälkeen on tulossa toinen lapsukainen "että on se hyvä että tulee teillekin toinen kun olen tässä jo säälinyt tuota teidän poikaa kun yksin joutuu olemaan"



Olipa sitten kivasti sanottu.

Nyt varmaan tämä rouva edelleen säälii poikaamme sillä mun raskaus meni kesken ja ei nyt toistaiseksi tee mieli yrittää uutta ja ikääkin alkaa olemaan jo omasta mielestä liikaa.



Samoiten serkkuni saa kuulla yksi lapsisuudestaan aina ja joka paikassa,kukaan ei vaan tunnu ymmärtävän että diabetesta sairastavalle raskaus on ISO riski. Jo tätä ensinmäistä odottaessa meni melkein näkö,ja henki.Lapsi syntyi keskosena rv33 muuten kuitenkin terveenä.Äiti vaan meinasi kuolla veren hukkaan.

Kuulin noita sukupuolijuttuja kakkosesta lähtien, viidennenkin tekisin vaikka on molempia sukupuolia lapsissa. 3 ekaa on samaa sukupuolta ja neljäs eri.



Mutta on meillekin vihjattu että josko lapsissa joku olisi ollut vahinko, vaan ei ole. Tämä ap.n muistaakseni viestiin nro 8. :)



7

ainokaiset ovat yhtä sosiaalisia, kuin suurperheessä kasvaneet. Mm. Väestöliiton tutkimus oli kaks plus-lehdessä taannoin. Tutkija kommentoi, että 40% eurooppalaisista perheistä haluaa nimenomaan perheen, missä on vain 1 lapsi. Suomalaiset eivät uskalla toivettaan sanoa ääneen, koska pelätään, että lapsi jää jostain paitsi, jos on ainoa, näin ei suinkaan ole. Opettajana olen myös huomannut, että ainokaisten vanhemmilla on aikaa panostaa lapsensa koulunkäyntiin, toisin kuin perheissä, joissa on monta lasta. Näin ei toki aina ole, mutta selkeä eron olen huomannut. Moni oppilas(suurperheen) aina kommentoi: Ei meidän äiti ja isä muistanut sitä lappua/uimavarusteita/koetta nimen kera kun meitä koulua käyviä on aina niin paljon, ei ne muista ikinä kaikkien asioita.

että on se vaan niin harmi jos teidän "X" ei sisarusta tule saamaan. Tilanne oli niin, että avoimesti puhuin halustani toiseen lapseen, mutta mies ei syttynyt ideasta. Vihdoin viimein, vuosien kuluttua mies taipui ja toinen lapsi tuli. En sitten tiedä, olisiko tuo esikoinen nyt niin onnetonta elämää viettäny, vaikka olisi ainoaksi jäänyt. ;) Mutta hyvä näin, pieni sisarus on nyt jo isommalle tosi tosi tärkeä =). Ja äitikin(ja isäkin!) on tyytyväinen lapsikaksikkoon.

kuulen noita kommentteja myös. Ainokainen 4v. nyt.

En koskaan ärsyynny tosin, totean vain niinkuin asia on; 'En jaksa enempää lapsia (ei tarkoita etten jaksaisi tätä yhtä), tässä on tarpeeksi, saamme miehen kanssa antaa kaiken jaksamisemme tälle yhdelle. Arki on ihanaa yhden lapsen kanssa, ja on helppo lähteä joka paikkaan, arki kukoistaa sekä perheenä että parisuhteessa, ei ole väsymystä, miksi hankkia lisää lapsia jos ei tunne niitä kaipaavansa?'

Tähän vastaukseen ihmiset yleensä vain hymähtävät, että no, onhan se tietenkin niinkin. :D



Nautin elämästäni miehen ja lapsen kanssa, en kaipaa enempää, eikä toisten kommentointi satuta. Jos tulee ihan täysin asiattomia letkauksia, todennäköisesti vain pullistan silmiäni epäuskoisesti ja sanon että aijaa, no eihän siinä mitään jos noin ajattelet, ihan vapaasti voit ajatella mitä haluat. Ja se on totta, ei paljon hetkauta. Tai no, ehkä joskus vähän nautin kun saan kertoa muillekin miten ihanaa elämä on näin!