Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen äidit - saatteko tekin kuulla näitä tökeräjä kommentteja?!
11.07.2011 |
- "Nii-in...taisit sitten huomata, että ei se lapsen kaitseminen niin herkkua ollutkaan, kun toista ette sitten enää halunneetkaan hankkia. Taisi tulla lapsiarki yllätyksenä!"
- "Haluat sitten itsellesi helpomman arjen silläkin hinnalla, että lapses jää ilman sisarusta? Tolla tyylillä siitä kasvaa vaan itsekäs ja hemmoteltu pentu."
- "MIKSI ette aio hankkia toista lasta?" (miksi tämä täytyy aina perustella ja mitä se edes muille kuuluu?)
Miksi siis jotkut ikäänkuin suuttuvat tai syyllistävät siitä, että olemme tietoisesti yhden lapsen vanhempia? Usein on joku vaatimassa selitystä ja syytä sille, että emme tehneet lapsellemme sisarusta. Aina tätä "yksilapsisuuttani" käytetään mua vastaan, esim. "ethän sä voi MITÄÄN tietää väsymyksestä, kun sulla on vaan yksi lapsi" ...tai "siis sähän varmastikin pääset harrastamaan ym. entiseen malliin, kun sulla on kuitenkin NIIN paljon helpompaa, kun teillä on vaan yksi lapsi"...
Siis mitä ihmettä?!
Kommentit (126)
En edes tiedä miksi, mutta kun se lause on päässyt suusta olen ihan nolona... Se nyt vaan on eka kysymys mikä tulee mieleen - noin suurin osa ihmisistä kun tekee ainakin sen kaksi lasta ja aika putkeen.
En tarkoita pahaa ja yritän kyllä kiinnittää huomiota tähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin en tiedä onko se onneksi ennemmän minun vai sanojan kannalta. Meillä nimittäin ei mennyt oikein mikään ns. oppikirjojen mukaan, ei raskaudessa ei parina ekana vuonna. Vaikka muuten olenkin säyseä luonne, voi olla, että tuollaisia suustaan päästävä saisi aika täyslaidallisen saman tien. Sen verran poikkeuksellisesti meillä on kaikki mennyt, etteivät edes läheisemme, saati vieraammat, oikein ymmärrä millainen vauva-arki meidät on yllättänyt. Ja toisekseen, ei niitä toisia lapsia noin vain hankita, vaikka olisikin halua.
JOkuhan siihen teidän yksilaipsisuuteen on syynä.
Yksilapsiset perheet vaan on niin torsoja, ja se ainokainen säälittää. Mieluummin sitten olisi vaikka lapseton.
itse ajattelen yhden lapsen vanhemmista aina, että pakko olla heille tosi raskasta kun tuli edes hankittua lapsia, ja melkein aina näillä äideillä on masennusta ym kykenemättömyyttä hoitaa arkea.
kuulin useinkin tuota, että "mitä sä luulet väsymyksestä tietäväs, kun sulla on vain yksi lapsi?!" Jaa no, se yksikin heräsi 10-20 kertaa yössä, sai kauhukohtauksia ja vaikka mitä kohtauksia unissaan, huusi ja potki. Ja tätä jatkui ensimmäiset 4 vuotta elämässä, vielä puoli vuotta pikkusisaruksen syntymän jälkeenkin, jolloin sitten päiviteltiin, että "mitä menit tekemään, vastahan te olitte yöherätyksistäkin päässeet ja nyt on taas sama rumba edessä!" No, se rumba kun ei ollut päättynytkään, ja toisaalta, tämä toinen taas on nukkunut laitokselta asti 8 tunnin öitä.
Onneksi mun tuttavat tajusivat tästäkin pitää suunsa kiinni. Olisivat nimittäin ihan takuulla saaneet yövieraita ja voineet pohtia tuon tutuksi tulleen parinkymmenen yöherätyksen jälkeen, montako yötä vielä haluavat meidän kanssamme viettää.
Olin aika ärhäkkä aiheesta tuolloin ja olen yhä vieläkin.
t. 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOkuhan siihen teidän yksilaipsisuuteen on syynä.
Yksilapsiset perheet vaan on niin torsoja, ja se ainokainen säälittää. Mieluummin sitten olisi vaikka lapseton.
Eli pitää hankkia heti ekana kaksoset. Kas kun ei voi olla varma muuten saako ekalle koskaan enää sisarusta.
Ihan oikeasti, hittoako se kenellekään kuuluu kuinka monta lasta kukin haluaa. Vai haluatko oikeasti kuulla ihmisten todelliset syyt? Vaikka kuunnella kolmen tunnin itkuparkukohtausta, kun toinen alkaa ihan oikeasti purkamaan traumaansa siitä, että ei saakaan enää toista lasta?
Jos kysyy, niin mielestäni kannattaa miettiä kuuluuko asia itselle. Ja jos kokee, että kuuluu, onko todella valmis kantamaan toisen kanssa sen taakan, jos toinen vastaa rehellisesti.
t. 18
lapsihan nyt kuuluu hankkia mutta enempää emme halunneet. Maapallo on jo muutenkin liikakansoitettu ja yhden lapsen politiikka sopi meille mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kannattaa muistaa, että joillakin on ehkä ollut kaksi lasta, mutta toinen kuollut synnytyksessä tai vauvana, josta te kyselijät ette tiedä mitään. Tuttavallani on näin ja vielä vuosikymmenten jälkeen lapsensa kuolema on todella arka asia. Kammottaisi ajatella, että joku menisi häneltä tivaamaan miksi tuli hankittua vain yksi lapsi, ihanko vain itsekkyyttään, yllättikö lapsiarki, vai onko muuten vain huono äiti?
Ihanko oikeasti ihmisten pitäisi tilittää kaiken maailman tutuille lapsensa kuolema loppuelämänsä ajan?
t. 18
mutta on erilaisia vanhempia!
Joku voi mennä jo ekassa synnytyksessä niin rikki, ettei enää kykene hankkimaan useampia lapsia. Arvatkaa vaan, huuteleeko sellainen alapäänsä kunnosta joka kyselijälle?
Tai voi kärsiä lapsettomuudesta ja ekakin oli kymmenen vuoden pinnistyksen takana?
Saattaa olla tehnyt ekan niin iäkkäänä, että vaihdevuodet alkoivat jo.
Tai ei vain jaksa/halua enempää ja perhe on hyvä niin. Joskus tietyt resurssit on tarpeeksi. (Eikä halua lasten riitelevän perinnöstä.)
Toiset eivät tahdo lapsilleen kovin suurta ikäeroa ja kun aika meni ohi, ei enää oikein huvita se vauvarumba taas. Elämäntilannekin voi olla eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska äitini oli toisen raskautensa aikana onnettomuudessa, jossa sikiö menehtyi, eikä äitini pystynyt enää saamaan enempää lapsia sen jälkeen. Se oli/on hänelle vaikea puheenaihe, ja jos joku noin tökeröitä häneltä kyselisi kuin ap:ltä, niin varmasti ainakin jälkeenpäin itkisi.Häkellyin täysin enkä osannut kuin änkyttää, ettei todellakaan.
kuulin useinkin tuota, että "mitä sä luulet väsymyksestä tietäväs, kun sulla on vain yksi lapsi?!" Jaa no, se yksikin heräsi 10-20 kertaa yössä, sai kauhukohtauksia ja vaikka mitä kohtauksia unissaan, huusi ja potki. Ja tätä jatkui ensimmäiset 4 vuotta elämässä
4-vuotiaana löytyi sitten selityksiä näille uniongelmille, ja herätykset on karsittu sitä myöten 2-5 yössä. Nyt ikää on 6v, ja herätykset tuskin koskaan loppuvat kokonaan.
Utelen, että mikä tuo syy mahtoi olla. Voisi olla jollekulle hyötyä tuosta tiedosta oman lapsensa kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, en onneksi ole kuullut. Toisaalta jos olisin, olisin kyllä osannut laukoa aika suoraa tekstiä takaisinkin. Lapsettomuudesta pitkään kärsineenä, ja muutamankin mamman lapsettomuuskyselyihin aikoinaan vastanneena sitä saa suorastaan tyydytystä kun voi kilttiin sävyyn kertoa oman versionsa 'lasten tekemisestä'.
Jotkut ihmiset eivät vaan osaa ajatella omaa napaansa kauemmas, niin se vaan on. Eivätkä tosiaan välttämättä tarkoita millään pahalla.
itse en tee sitä. Koska tiedän että esim kaikki ei saa sitä toista/kolmatta lasta vaikka haluaisi, itselläkin oli hankalaa.
Silti, nyt kun kaksi lasta on, voin sanoa että todellakin, ei yhden lapsen kanssa sitä väsymystä osaa kuvitella edes, mikä kahden tai useamman kanssa voi olla.. Itsekin luulin ekan aikaan olevani väsynyt, kun oli niin "haastava" lapsi..Noh, tällä hetkellä kun on lisänä toinen "tuplasti-haastavampi" niin huvittuneena mietin vaan esikoisen ajan muka-väsymystä... :D Kun kyllähän se ainut lapsi nukkuu edes joskus...mutta jos useampi on, niin ei välttämättä juuri koskaan yhtäaikaa.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOkuhan siihen teidän yksilaipsisuuteen on syynä. Yksilapsiset perheet vaan on niin torsoja, ja se ainokainen säälittää. Mieluummin sitten olisi vaikka lapseton.
itse ajattelen yhden lapsen vanhemmista aina, että pakko olla heille tosi raskasta kun tuli edes hankittua lapsia, ja melkein aina näillä äideillä on masennusta ym kykenemättömyyttä hoitaa arkea.
mutta se kylläkin, että elätän näitä muiden lapsia. Eli tuet pitäisi lopettaa. Jokainen omalla panoksellaan sitten elättelee juuri niin monta lasta kuin kykenee. En katso, että on minun tehtävänä maksaa veroa ja elättää toisten kersoja.
Kyllä se on kuitenkin ihan fakta että jotkut ihmiset surevat kovasti sisaruksen puuttumista. Ei se sisarus autuaaksi tekevä ole, mutta on valehtelemista väittää etteikö sisaruksen puute voi olla suuri suru. Itselläni on sisaruksia kuten lapsillanikin. Ystäväni on ainokainen ja suree sitä paljonkin. Nyt kun hänen vanhempansa ikääntyvät, hän taas suree kun yksin kantaa heistä huolen. Kukin hankkikoon niin monta lasta kuin haluaa, mutta me emme voi tietää miten he tulevat kokemaan sisarukset tai niiden puuttumisen.
...jotkut ihmiset riitelevät lapsesta asti sisaruksensa kanssa ja jatkavat sitä vanhuuteen asti. Nämä ihmiset toivovat sydämensä pohjasta ettei toisia lapsia olisi tehty.
Nimimerkillä: "kaksi sisarusta omaava ja heidän kanssaan hyvin toimeen tuleva mutta ei heistä kyllä ole ollut pätkääkään kantamaan taakkaa dementoituneen isämme hoitamisessa, toinen asuu ulkomailla ja toinen toisella puolella Suomea joten minä "lähilapsena" hoidan kaiken, kaikki on vaan hankalampaa koska sisarusten kanssa pitää neuvotella kaikesta olivatpa he mukana auttamassa tai ei"
mutta se kylläkin, että elätän näitä muiden lapsia. Eli tuet pitäisi lopettaa. Jokainen omalla panoksellaan sitten elättelee juuri niin monta lasta kuin kykenee. En katso, että on minun tehtävänä maksaa veroa ja elättää toisten kersoja.
Kävele sä jumalauta kakaroittes kanssa! Muakaan ei kiinnosta maksaa teiden kunnossa pidosta senttiäkään!!!
Liikunta tekee sitä paitsi hyvää eikä saastuta ympäristöä....
moititttavaa. Tai no jotkut hyvänpäivän tutut ehkä, mutta ne voikin sitten pudottaa listoita :) Meillä taas on jo tyttö ja poika ja hirveä kysely, että miksi pitää vielä tehdä yksi lapsi, kun molempia jo on. Ja ikäeroakin tulee kuulemma liikaa. Oliko vahinko, kun ei sovi oikein kaavaan. Pitääkö avioliittoa paikkailla... Aivan käsittämättömiä juttuja. Ja kun me vaan haluttiin vielä yksi lapsi :) Se kolmannen odottaja
tasta kolmannesta homoa tai transua ja jaanyt katselemaan ilmeita.
kuulin useinkin tuota, että "mitä sä luulet väsymyksestä tietäväs, kun sulla on vain yksi lapsi?!" Jaa no, se yksikin heräsi 10-20 kertaa yössä, sai kauhukohtauksia ja vaikka mitä kohtauksia unissaan, huusi ja potki. Ja tätä jatkui ensimmäiset 4 vuotta elämässä, vielä puoli vuotta pikkusisaruksen syntymän jälkeenkin, jolloin sitten päiviteltiin, että "mitä menit tekemään, vastahan te olitte yöherätyksistäkin päässeet ja nyt on taas sama rumba edessä!" No, se rumba kun ei ollut päättynytkään, ja toisaalta, tämä toinen taas on nukkunut laitokselta asti 8 tunnin öitä.
4-vuotiaana löytyi sitten selityksiä näille uniongelmille, ja herätykset on karsittu sitä myöten 2-5 yössä. Nyt ikää on 6v, ja herätykset tuskin koskaan loppuvat kokonaan.