35-vuotias Jutta Urpilainen haaveilee lapsista, alkaa kyllä tulla kiire

me oltiin 15 ja mä kadehdin kaveriani, kun ne vanhemmat oli niin nuorekkaita ja kivoja.

ja sen isä oli aina kähmimässä ja äiti lainaamassa vaatteita.

Hedelmällisyys alkaa laskea hi-taas-ti ja 35-vuotiaalla se on edelleen käytännössä aikalailla samalla tasolla kuin 25-vuotiaalla.

ja 35-vuotiaista enää vähemmistö tulee raskaaksi vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta, puhumattakaan 40-vuotiaista, joista onnistuu enää hyvin pieni osa. .

hedelmällisyys laskee jne. Kaikilla se ei vaan mene niin. Itse tulin raskaaksi 37-vuotiaana heti kun jätin pillerit pois (olin ehtinyt syödä pillereitä lähes yhtäjaksoisesti 17 vuotta). Ei ehtinyt yksiäkään "luomumenkkoja" tulla. Toukokuun lopussa lopetin pillerit, heinäkuun alussa plussasin. Että näin meillä. Onneksi.

Voisi miettiä myös tältäkin kannalta. Vaikka ehtii raskautua ennen vaihdevuosia, riski saada vammaisia lapsia kasvaa silti.

Normaalisti terveen vauvan todennäköisyys on jotain 99,8% ja sitten 40 v hujakoilla jotain 98%. Totta, riski on kasvanut, mutta kannttaako tuota nyt kovin aktiivisesti pelätä.

naisia, että onkohan ne niiden vauvojen äitejä vai mummoja. Ja ite olen kuitenkin jo 33. Ja säälin myös sitä, kuinka ne jaksaa herätä öisin pikkuvauvan kanssa (aika väsyneiltä näyttävät), kun itselläkin tökkii. Tai hävettääkö lasta vähän vanhempana, kun omat vanhemmat ovat jo ihan harmaita käppänöitä. (en itsekään tietty ole enää silloin ihan nuori.) vrt. joku Paavo Lipponen.....



Mun mielestäni hedelmöityshoitojakaan ei pitäisi kustantaa ikälopuille äideille yhteiskunnan varoilla, koska he ovat tehneet valintansa useimmiten itse uran ja lastenhankinnan välillä. Jollei tärppää enää 45-vuotiaana, niin oma vika. Ei voi säästää ja syödä kakkua yhtäaikaa. (Sori nyt vaan, mutta ehkä se luontokin päättää jo jotain.)

naisia, että onkohan ne niiden vauvojen äitejä vai mummoja. Ja ite olen kuitenkin jo 33. Ja säälin myös sitä, kuinka ne jaksaa herätä öisin pikkuvauvan kanssa (aika väsyneiltä näyttävät), kun itselläkin tökkii. Tai hävettääkö lasta vähän vanhempana, kun omat vanhemmat ovat jo ihan harmaita käppänöitä. (en itsekään tietty ole enää silloin ihan nuori.) vrt. joku Paavo Lipponen.....

Mun mielestäni hedelmöityshoitojakaan ei pitäisi kustantaa ikälopuille äideille yhteiskunnan varoilla, koska he ovat tehneet valintansa useimmiten itse uran ja lastenhankinnan välillä. Jollei tärppää enää 45-vuotiaana, niin oma vika. Ei voi säästää ja syödä kakkua yhtäaikaa. (Sori nyt vaan, mutta ehkä se luontokin päättää jo jotain.)

Nuorempana unentarve on suurempi, joten mistä keskit ettei jaksaisi?

Mietippä onko noloa jos vanhemmat jotain 30-35 v?

Hedelmällisyys hänellä on kyllä selvästi jo laskenut. Monet luulevat virheellisesti, että riittää kun aloittaa yrittämisen ennen vaihdevuosia. Naisen hedelmällisyys alkaa selvästi heikentyä n. 29-vuotiaana, ja 35-vuotiaista enää vähemmistö tulee raskaaksi vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta, puhumattakaan 40-vuotiaista, joista onnistuu enää hyvin pieni osa. Hedelmällisyyshoitoja toki on, mutta kyllä se totta on, että Jutalla on jo kiire.

32v:na piti yrittää ½v, 34v:na raskauduin eka kierrosta, 36v:na tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Tämän jälkeen aloin pelätä olla metriä lähempänä miestäni...

sä olet poikkeus. Tuollainen ei käy minkäänlaisesta argumentista silloin, kun keskustellaan tilastojen osoittamista todennäköisyyksistä. Onnea sinulle siitä, että on käynyt hyvä tuuri :) Siihen ei kannata kuitenkaan luottaa, vaan huomioida se, että jos aloittaa yrittämisen vasta lähempänä neljääkymppiä, on TODENNÄKÖISYYS raskaudelle huomattavasti pienempi kuin nuorempana.

uniargumenttia mäkään en kyllä tajua, vaikka olen vasta 28. Unentarve on täysin yksilöllistä ja jaksaminen riippuu pitkälti elintavoista. Itse nykyään liikun ja syön terveellisesti, toisin kuin parikymppisenä, jolloin tuli lähinnä dokattua ja vedettyä röökiä. Jaksamiseni taso oli silloin paljon matalampi.

ollut mitään ikääni liittyviä ongelmia. Eikös Victoriakin täytä jo 34 tänä vuonna? Urpilaisen ikätovereita, kaikki palstamammat varmaan toivoo ettei hänkään nyt enää ala lapsentekoon Danielinsa kanssa.

se adoptoida lapsen jos ei saa omia. Jos se olisi mieluummin halunnut lapsia alle kolmekymppisenä kuin ryhtynyt valtiovarainministeriksi niin eiköhän se olisi tehnyt niin. Tuskinpa se on täysin tietämätön hedelmällisyysasioista joten ei kannata huolehtia.

Hedelmällisyys alkaa laskea hi-taas-ti ja 35-vuotiaalla se on edelleen käytännössä aikalailla samalla tasolla kuin 25-vuotiaalla.

ja 35-vuotiaista enää vähemmistö tulee raskaaksi vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta, puhumattakaan 40-vuotiaista, joista onnistuu enää hyvin pieni osa. .

Tässä suoraa lainausta:

- 20-vuotiaan naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan 90 prosenttia.

- 20 ikävuoden jälkeen naisen hedelmällisyys laskee niin, että 30-vuotiaalla se on enää 55-70 prosenttia, 35-vuotilaalla alle 40 prosenttia ja 45-vuotiaalla noin 10 prosenttia.

- Kolmekymmentä vuotta sitten puolet ensisynnyttäjistä oli alle 23-vuotiaita.

- Kymmenen viime vuoden aikana ensisynnyttäjien keski-ikä on ollut 27,8 vuotta

- Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on pysynyt pitkään noin 30 vuodessa.

Yli 35-vuotiaiden ensisynnyttäjien osuus nousi kuudesta prosentista kymmenen prosenttiin vuosina 1993-2003.

Lähde: hs.fi. "Hedelmällisyydellä" tarkoitetaan siis sitä, kuinka iso osa naisista tulee raskaaksi vuoden sisällä yrittämisestä.

Huom. Itse olen yli 30-vuotias lapseton nainen, joten en yritä mainostaa tässä teiniraskauksia tms enkä viedä ihmisiltä toivoa. Muistutan vain faktoista. Sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti eivätkä esitetyt tilastopoikkeamat kumoa tilastoja.

naisia, että onkohan ne niiden vauvojen äitejä vai mummoja. Ja ite olen kuitenkin jo 33. Ja säälin myös sitä, kuinka ne jaksaa herätä öisin pikkuvauvan kanssa (aika väsyneiltä näyttävät), kun itselläkin tökkii. Tai hävettääkö lasta vähän vanhempana, kun omat vanhemmat ovat jo ihan harmaita käppänöitä. (en itsekään tietty ole enää silloin ihan nuori.) vrt. joku Paavo Lipponen.....

Mun mielestäni hedelmöityshoitojakaan ei pitäisi kustantaa ikälopuille äideille yhteiskunnan varoilla, koska he ovat tehneet valintansa useimmiten itse uran ja lastenhankinnan välillä. Jollei tärppää enää 45-vuotiaana, niin oma vika. Ei voi säästää ja syödä kakkua yhtäaikaa. (Sori nyt vaan, mutta ehkä se luontokin päättää jo jotain.)

Ihan oikeasti luulet että kun ihminen täyttää 40v. niin se ei enää jaksa mitään? Että se on ihan raihnainen ja sairas ja ties mitä? Että muutamassa vuodessa ihminen vanhenee niin että ei enää jaksa lasta hoitaa? Ja sitten kuitenkin se sama ihminen voi vielä ihan hyvin elää toiset 40v, jopa reilusti yli.

Ihmiset on joskus aika idiootteja.

Mista tosiaan tietaa, vaikka ois karsinyt tahattomasta lapsettomuudesta vuosikausia, eika halua siita puhua. Itsekin esitin vuosia, etta lapset ei kiinnosta, kun oli niin arka aihe.



Nim. Ensisynnyttajaksi 38-vuotiaana

Mista tosiaan tietaa, vaikka ois karsinyt tahattomasta lapsettomuudesta vuosikausia, eika halua siita puhua.

Kaikki nämä mummoäitien huutelijat vois hetkeksi tukkia ison turpansa ja miettiä sitä tosiseikkaa, että joka kuudes pariskunta kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.

Ois mullakin jo kolmevuotias lapsi, jos ois mennyt niin kuin Strömsössä. Enpä vaan ole raskaista hoidoistakaan huolimatta vielä onnistunut ja oon jo ikäloppu 31-vuotias.

lisääntyneen lapsettomuuden SUURIN SYY on se, että lapsentekoa lykätään yhä vanhemmaksi. Kyllä 35-vuotiaalla on jo aika kiire, jos lapsia haluaa. Ei todellakaan voi suositella lykkäämään asiaa nelikymppiseksi...

tilastot kannattaa huomioida eikä vaikka nelikymppisenä olettaa, että napsahtaa heti raskaaksi. Mutta kannattaako parikymppisenkään sellaista odottaa? Kyllä niitä yksittäistapauksia, jotka ei saa lasta parikymppisenä varmaan kovasti lohduttaa ajatella, että he ovat tilastollisesti tosi hedelmällisiä. Ja sitten on niitä, jotka tulevat helposti raskaaksi nelikymppisenä, joten mitäpä heidänkään olisi kannattanut ennalta murehtia?!



Toinen asia on, että suomalaiset rakastavat jankuttaa sitä, kuinka muinoin lastentekoon ymmärrettiin ryhtyä jo parikymppisenä, muttei mainita, milloin se lopetettiin. Ennen ehkäisykeinojen tuloa oli ihan tavallista, että lapsia tehtiin vielä nelikymppisinä, eli ei se ihan harvojen poikkeusten hommaa ollut.



T: 28- ja 32-vuotiaana äidiksi tullut

naisia, että onkohan ne niiden vauvojen äitejä vai mummoja. Ja ite olen kuitenkin jo 33. Ja säälin myös sitä, kuinka ne jaksaa herätä öisin pikkuvauvan kanssa (aika väsyneiltä näyttävät), kun itselläkin tökkii. Tai hävettääkö lasta vähän vanhempana, kun omat vanhemmat ovat jo ihan harmaita käppänöitä. (en itsekään tietty ole enää silloin ihan nuori.) vrt. joku Paavo Lipponen..... Mun mielestäni hedelmöityshoitojakaan ei pitäisi kustantaa ikälopuille äideille yhteiskunnan varoilla, koska he ovat tehneet valintansa useimmiten itse uran ja lastenhankinnan välillä. Jollei tärppää enää 45-vuotiaana, niin oma vika. Ei voi säästää ja syödä kakkua yhtäaikaa. (Sori nyt vaan, mutta ehkä se luontokin päättää jo jotain.)

En tiedä mitä ovat yöheräämiset? Imetin vuoden, vauva söi ja nukuimme molemmat. Olin 40+ elämäni vedossa. Tuskimpa bussissa tajusin, minkä ikäinen olen - en ole kovin mummomainen, vaikka mummoäiti olenkin.

"Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen tekee historiaa. Hän puhkaisi Suomen julkisen hallinnon viimeisiä lasikattoja, kun hänestä tuli valtiovarainministeri. Hän tekee historiaa myös siinä suhteessa, että hän ottaa virkansa vastaan taloudellisesti ehkä epävarmemmissa oloissa kuin kukaan hänen rauhanajan edeltäjistään."



Raskaudesta: eihän ne lapset heti putkahda, mutta onhan tuossa vielä 5 v, eli reilusti yli hallituskausi aikaa yrittää saada lasta ennenkuin on 40 v. 40 v vanhempana on järkevämpi kuin joku parikymppinen, itse en ollut edes tavannut nykyistä miestäni Jutan ikäisenä, nyt 2 v lapsi meillä.



Jenni Haukiolla tulee enemmän kiire.

että tällaisissa keskusteluissa tarjotaan argumentiksi mutua tyyliin "hedelmällisyys laskee hitaasti" tai omia kokemuksia "kyllä MINÄ tulin raskaaksi 40-vuotiaana heti." Tällaisilla jutuilla ei ole oikeasti juuri mitään merkitystä. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö 40-vuotias VOISI tulla vaikka heti raskaaksi. Se on vain harvinaista, ja sen vuoksi raskauden yrittämisen aloittamista ei kannata lykätä sinne asti, jos voi itse valinnan tehdä. Ja puhun nyt siis nimenomaan omista valinnoista, en todellakaan sellaisesta, että on oikeasti yrittänyt lasta jo vuosikaudet siinä onnistumatta.



Tässä tietoa: http://infertility.about.com/od/causesofinfertility/a/pregnantafter35.h…



Lainauksia: "You may know of families who got pregnant quickly in their late 30s, or even early 40s. However, statistically speaking, your chances of getting pregnant after age 35 are lower."



"Fertility peaks in most women in the 20s, and gradually begins to decline in the late 20s. At around age 35, fertility starts to decline at a much more rapid pace. For example, in any given month, your chances of getting pregnant at age 30 are about 20%. At age 40, your chance of getting pregnant in any given month is just 5%."



"Whether we like it or not, fertility in women begins to slowly decline in the late 20s, beginning a more rapid decline around age 35. Besides the decreased chance of getting pregnant, women after age 35 have an increased risk of miscarriage. Fertility treatment success also decreases with age, specifically if the couple uses the woman’s eggs (as opposed to donor eggs)."

Kyllä niitä yksittäistapauksia, jotka ei saa lasta parikymppisenä varmaan kovasti lohduttaa ajatella, että he ovat tilastollisesti tosi hedelmällisiä.

että sillä kaksi- tai kolmikymppiselläkin on toistakymmentä vuotta aikaa hoitaa sitä lapsettomuutta. Tutkimukset, läähekokeilut ja sitte mahdollinen ivf vievät aikaa. Nelikymppisellä sitä ei ole paljon, tai ainakin prosentit laskevat nopeasti. Käytännössä jos siinä 43-44 v ei ole tärpännyt, raskaaksi tuleminen on aika epätodennäköistä, vaikkakaan ei mahdotonta.

Itsellänikin muuten lapset on tehty siinä 35 vuoden molemmin puolin.