Mikä on, kun ei seksi kelpaa miehelle?

Meillä passiivisuus johtuu lähinnä siitä, että kun lähestyn vaimoa ja kosketan tai hyväilen -> ei saa palautetta (fyysistä tms.) asiasta, vaan pelkän paikalla olemisen. Onhan se varmaan kiva nauttia toisen kosketuksesta, mutta ainakin itselleni edes pieni hymy tai muu vastaava antaisi "rohkaisua" jatkaa myöhemmin eteenpäin. Muutoin tulee olo, että ei tänä iltana, joskus toiste sitten... Tai vastaavasti oma innostus ja fiilis häviää - vuorovaikutteisuudessa on voimaa. Tosin aina tilanne/paikka huomioon ottaen.



Itse pidän siitä, että annan nautintoa ja etenkin kun huomaan, että toinen pitää siitä. Yleisestiotaten uskon, että miehet (lähes KAIKKI) pitävät siitä kun aloite tulee naisilta, mutta myös siitä, että itse tekee aloitteen.



Mainitsemasi pakkien saaminen jne vaikuttaa varmasti toistuvana aloitteen tekemiseen, mutta myös se, miten kiellon tekee. Toisaalta, tämä ei ole teidän suhteessanne ongelma, ainakin tekstien perusteella.

Huono seksi on turhauttavaa. Parempi olo, kun on ilman.

Eikö se ole jonkinlaista kipinää, että taputtelee pyllylle, kehuu tai vitsailee seksuaalisesti? Näitä kaikkia mies tekee siis. Silloin harvoin, kun seksiä on, mies laukeaa aina, omasta mielestään hiukan liian nopeasti. Ja minä olen se luovempi osapuoli seksileikeissämme.

-On väsynyt.

-On masentunut.

-Ei ylipäätään ole erityisen halukas.

-Häntä vaivaa jokin seksiin liittyvä huono kokemus tai muu psykologisluontoinen juttu.

-(Tähän väliin kuuluu monta mahdollisuutta)

-Hänellä on toinen nainen.



Ihminen on pahuksen mutkikas olio, eikä kaiketi aina itsekään ymmärrä toimiaan ja tapojaan. Suhteesi on siellä näytön sillä puolen. Tämä taas on jokseenkin valvomaton keskustelupalsta, jolle kuka tahansa voi kirjoittaa mitä vain. Todellinen ongelma asiastasi alkaa muodostua vasta kun miehesi ei halua keskustella halujenne erilaisuudesta tai puhuu vaikka yöt läpeensä muttei silti muuta mitään sen vertaa, että saavuttaisitte jonkinlaisen kompromissin.



Keskustelkaa. Jos ei auta, menkää seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Se kannattaa maksaa. Yksittäinen terapiaistunto maksaa kyllä, mutta suhteenne arvoon nähden hinta on mitätön. Jaksamista ap:lle!

Ap

mutta aikaisemman jatkoksi arvuuttelen, että tuossa on jotain vuosikausien painolastia.



Oletko ap mahdollisesti antanut miehen ehdotuksille pakkeja kiintiön täyteen, ettei mies enää oikeasti uskalla ehdottaa, koska uskoo saavansa taas uuden negatiivisen kokemuksen?

Omassa parisuhteessai kävi juuri kuten yllä sanotaan. Kun sain tarpeeksi monet pakit, väsyin tekemään aloitteita ja joskus harvoin kun seksiä olikin, minusta alkoi ERITTÄIN helposti tuntua, että vaimoni ei oikeastaan haluaisi. Niinpä jätin puuhan kesken aika usein. Se mihinkään johtamaton keskustelu aikaisemmassa viestissäni oli myös ihan omaa kokemustani.



Toivottelen vielä kerran jaksamista ja avointa mieltä ap:lle ja kiitän kiitoksista =)



-4-

Voi olla, että seksin puute alkaa jossain vaiheessa kiristämään liikaa. Silloin parempi mennä vaikka tänne http://bit.ly/salarakas ennen kuin napsahtaa.



Selibaatti vaan ei sovi kaikille, itseääm kieltämällä ei pääse kuin jonnekin tosi lämpimään paikkaan...

mutta aikaisemman jatkoksi arvuuttelen, että tuossa on jotain vuosikausien painolastia.

Oletko ap mahdollisesti antanut miehen ehdotuksille pakkeja kiintiön täyteen, ettei mies enää oikeasti uskalla ehdottaa, koska uskoo saavansa taas uuden negatiivisen kokemuksen?

Olen yli kymmenen vuoden suhteessamme antanut pakit ehkä neljä kertaa, että siitä ei liene kyse. Nimenomaan mieheni on välillä vitsaillut yli-innokkuudestani.

Lisäisin, että aikaisemmin tein siis itse lähes kaikki todelliset aloitteet. Kun yli-innokkuudesta tuli juttua, lopetin, ja niin suurelta osin lopahti seksielämä. Mies erittäin harvoin kieltäytyi, mutta en toisaalta halua olla mikään yli-innokas mieheni silmissä, joten en enää juurikaan aloitteita itse tee. Mieheni kyllä tietää minun nauttivan seksistä, ja esim. saan orgasmin helposti.

Ahaa. Olemme tällä tapaa samassa veneessä.



Meillä avioliitto meinasi kaatua tuohon asetelmaan. Nyt tilanne ei enää ole niin epävakaa, mutta eipä meillä seksiäkään juuri harrasteta. Puolisoni haluaisi lapsen, mutta olen ollut aika jyrkkä, ja sanonut, että lapsen saamiseksi pitäisi tehdä jotakin. Olen pohtinut, että onko toimintani lapsellista kostamista vai mitä oikein. Vaikka riidat aiheesta tuntuu nyt olevan riidelty, näkisin että meillä on menossa avioeron hiljainen lähtölaskenta. Jos tai kun jotakin otollista tapahtuu, ero saattaa tulla hyvinkin äkkiä. Siihen tosin vaikuttaa muutama muukin seikka, joiden vuoksi en ole nyt ja tuskin vielä pitkään aikaan mikään unelma-aviomies.



En totisesti tiedä, mikä ap:tä auttaisi, mutta toivoisin että löytäisitte jonkin toimivan ratkaisun, ettei aiheesta lopulta tulisi riitaa. Ehdotan nyt kuitenkin, että ainakin joskus puhutte asiasta asiallisesti, jos vielä ette ole tehneet niin. Olen parista viestistäsi saanut käsityksen, että aiheesta on lähinnä vitsailtu tai sitä on vain sivuttu jotenkin.

Lisäisin, että aikaisemmin tein siis itse lähes kaikki todelliset aloitteet. Kun yli-innokkuudesta tuli juttua, lopetin, ja niin suurelta osin lopahti seksielämä. Mies erittäin harvoin kieltäytyi, mutta en toisaalta halua olla mikään yli-innokas mieheni silmissä, joten en enää juurikaan aloitteita itse tee. Mieheni kyllä tietää minun nauttivan seksistä, ja esim. saan orgasmin helposti.

Meillä tosin mieheni kanssa alkoi suhde ystävyyspohjalta ja olenkin miettinyt, josko ympyrä vaan jotenkin on sulkeutunut lopullisesti. Mieheni ei ole koskaan ollut mikään minuuttiville ja kerran kuukaudessa on jo ihan riittävä tahti hänelle. Muuten on jokseenkin itsevarma ja jääräpäinen ihminen. Kummallinen mixaus jämäkkyyttä ja saamattomuutta. :)

Oli aika, jolloin tämä söi naista. Mutta ei se turhautunut kiukkukaan saanut miestäni heräämään. Päinvastoin ärtyi jo itsekin sitten niistä alati hiipuvista aloitteistani.

Jos ajattelen esimerkiksi viimeistä vuotta, teen aloitteen kerran viikossa tai kahdessa (etten ärsyttäisi miestäni liikaa) ja tämä johtaa seksiin parhaimmillaan joka toinen kerta. Ja kyllä, hieron miestäni, kehun miestäni, otan suihin (jos näin pitkälle päästään), laittaudun (no joo, en enää niin viime aikoina, kun mies sanoo, että on ihan sama miten tällätyltä näytän), käyn työssä, teen kotihommia ja ollaanhan me saatu pari mukulaakin aikaiseksi. Ja tähän kuuluu se, että mies kyllä taputtelee pappuani, kertoo, kuinka hyvältä näytän, silittää päätäni, antaa pusun silloin tällöin. Eli kai se välittää, mutta...

Pikemminkin itse sitä alkaa hiipumaan jo aloitteen teon kanssa. Jos ja kun asiasta puhun mieheni kanssa, yleensä mies sanoo, että on väsynyt ja näin kai se on sitten oltava. Mutta tsemppiä ap, koetetaan kärvistellä. Nyt on helppoa näin sanoa, kun tuntuu olevan hyvä päivä, mutta kyllä se välillä ahdistaa, kun itse tuntuu olevan vastuussa kokonaan seksistä. Ilman yrittämistäni sitä on ehkä kerran vuodessa ja sekin joku krapulapano, joka kestää sitten sen minuutin ja mies ei pätkääkään välitä ehdinkö tulla vaiko en.

Kiitos aloituksestasi. Ja nro 4:n vastaus oli todellakin kiva. Kiitos siitä minunkin puolestani. :)

n35v

Kutonen on empaattinen ja yritää olla vähän piiloilkeäkin.



Ap:n ja kohtalontoverin elämä on niin tuttua näistä ketjuista, tyyppitilanne vaan on, että vaimo ei halua ja miestä haluttaisi. Tilanteissa, joista ei mitään voi tapahtua annetaan ymmärtää, että toivoa illalla olisi, mutta sitten kun tosipaikka, niin on aina joku niistä 101 syystä, miksi sitten juuri nyt ei konkreettisesti haluta.



Kärjistetysti voisi todeta, että tilanteenne olisi ideaali suurimmalle/suurelle osalle vaimoja. Arki ja perhe-elämä sujuu, on hyvä puoliso, on hellyyden ja huomion osoituksia, mutta ei kuitenkaan ahdistella ahdistavilla seksiehdotuksilla liian usein.



Eipä tuohon voi muuta todeta kuin että jos naiset ovat tuon seksielämän suhteen todella ihmeellisiä ja komplisoituneita, niin ei se miehenkään elämä sillä saralla helppoa ole.



Vaikka tekninen seksi ja fyysinen tyydyttyminen on todella iso osa miesten seksi/rakkauselämää, niin on ne tunteet, odotukset ja henkiset paineet pelissä miehilläkin (paitsi niilä panokoneilla, joista sitten voi lukea osastolla mieheni pettää minua).



Tuossa aikaisemmin esitettiin pariterapiaa. Kevyempi vaihtoehto on käydä itse yksin kuulostelemassa tuntojaan, tarpeitaan ja motiivejaan.



Perustosiasia tuossa tuntuu olevan, että tarpeet eivät kohtaa. Ennen kuin murehtii puolison haluttomuutta niin voi olla hyvä tsekata ulkopuolisen kanssa, onko ovat odotukset "realistisia" sekä onko rakastelutarpeet sijaistoimintoja jollekin muulle.



Eli usein joutuu tutkailemaan sisintään ja vaatimuksiaan, että se ei sinänsä ole vaimon vika, jos esimerkiksi tarvitsisi "stressiseksiä" työpaineiden takia eikä vaimo aina ole siihen halukas. Kyllähän se torjunta tuossakin tapauksessa kirpaisee, mutta isku ei ole niin kova eikä vaikutus kestä niin pitkään kuin ottaisi sen vain pelkkänä torjuntana.

Voi olla sopusuhtainen ja kauniskin, mutta jos oikea fiilis puuttuu niin minkäs sille voi. Itse olin haluton exääni kohtaan vuosia ja syytin itseäni kun en halunnut. Erottiin ja nyt uuden Naisen kanssa on jo vuosia toiminut jotta kun vain ajattelenkin häntä niin olen valmis peuhaamaan. Se on se jokin. Siinä ei mitkään terapiat auta!

Voi olla sopusuhtainen ja kauniskin, mutta jos oikea fiilis puuttuu niin minkäs sille voi. Itse olin haluton exääni kohtaan vuosia ja syytin itseäni kun en halunnut. Erottiin ja nyt uuden Naisen kanssa on jo vuosia toiminut jotta kun vain ajattelenkin häntä niin olen valmis peuhaamaan. Se on se jokin. Siinä ei mitkään terapiat auta!

Mutta jos asiasta kysyy suoraan, väittää, että olen haluttava. Samaa väittänyt muutama muukin niehenkutale tässä viimeisen vuoden aikana (omaksi suureksi järkytyksekseni). :))) Mutta jos ja kun olettaa, että nainen ei ole tarpeeksi haluttava, lienee seuraava kysymys sitten se, että onko järkeä olla yksissä tällaisen naisen kanssa? Kun mieheltäni asiasta kysyy, hän sanoo, että on ja rakastaa niin paljon, ettei tahdo edes muita sitten, jos me erotaan jne.

Pitäisikö minun sitten tietää kuitenkin paremmin ja erota miehestäni, että hän saisi mahdollisuuden siihen johonkin, jonka olemassaoloa ei siis nyt kanssani koe? Ja mieheni on sellainen, joka uskoo mm. rakkauteen ensi silmäyksellä (ennen minua siis ollut pitkässä suhteessa tällä tavoin rakastuneena) ja kokee, että me taas olemme niin ulkonäöllisesti kuin henkisestikin samanlaisia nk. sielunkumppaneita.

Vai olenko minä vaan vielä eksyksissä, enkä ymmärrä olla aidosti samankaltainen sielunkumppani, jolle seksillä ei tuntuisi olevankaan kovin suurta merkitystä? En ehkä ole jalostunut elämäni vastoinkäymisissä tarpeeksi?

Luoja tietää, mutta ei kerro. Terapiaan en miestäni saa. Olen sitäkin ehdottanut. Kaikki on hänen mielestään loistavasti ja seksiäkin säännöllisesti niin miksi ihmeessä me nyt terapiaan lähtisimme? :D

Voi kaksilahkeiset, kun tietäisitte, miten hulluksi voitte naisen tehdäkään..

-Kohtalotoveri

Voi olla sopusuhtainen ja kauniskin, mutta jos oikea fiilis puuttuu niin minkäs sille voi. Itse olin haluton exääni kohtaan vuosia ja syytin itseäni kun en halunnut. Erottiin ja nyt uuden Naisen kanssa on jo vuosia toiminut jotta kun vain ajattelenkin häntä niin olen valmis peuhaamaan. Se on se jokin. Siinä ei mitkään terapiat auta!

Alkuun suhteemme oli varsin intohimoinen. Edelleen muut miehet selvästi katsovat minua seksuaalisesti kiinnostuneesti. Oma mies ei ehkä minua halua niin hirveästi, mutta en osta ajatusta, etten olisi haluttava. Oma mies ei tunnu haluavan muitakaan naisia sitä paitsi. Ap

On mukava tietää, etten ole yksin tällaisessa tilanteessa.



Minulle pettäminen ei ole ratkaisu - eikä erokaan. Minä haluaisin nimenomaan tähän suhteeseen sitä seksiä ja sen tuomaa omanlaistaan läheisyyttä. Mekaaniset tarpeet voin toki tyydyttää itseksenikin. Harmittaa vain, että menen tavallaan hukkaan seksuaalisena olentona, kun mies ei vain halua tai jaksa tms.

Jännittävää sinänsä. Suhteen alussa saatoimme rakastella monta kertaa päivässä. Muutettuamme yhteen kerrat alkoivat vähentyä ns. "normaalille" tasolle. Lapsen yrittämisen aikoihin ne olivat jo luokkaa parikertaa kuussa ovulaation aikaan.



Raskauden aikana mieheltä katosi halut. Synnytyksen jälkeen ne palautuivat vähäksi aikaa, ja katosivat sitten taas. Olemme puhuneet asiasta suoraan, ja mies tuntuisi syyttävän minua, että minä en halua seksiä. Kuitenkaan hän ei itsekään tee mitään aloitteita seksin suuntaan.



Toinen mikä mättää on se, että mies ei välitä minun tulemisestani. Aluksi kyllä välitti, ja sainkin helposti, mutta suhteen arkipäiväistyessä jännittävyys katosi ja orgasmit pitää oikein tekemällä mekaanisesti tehdä. En ole koskaan saanut edes kovin helposti.

Mutta nyt on sitten sekin poissa kuvioista. Seksin harrastaminen on lähinnä tähtäämistä miehen laukeamiseen, ja harvemmin hän enää edes laukeaa. Esileikkiä ei ole nimeksikään enää.



En oikeasti tiedä miten ottaisin asian puheeksi. Tiedän että jos alkaisin kysellä että "mikset enää koske mua tonne" tai "tiijätkö millon oon viimeksi saanut", mies kokisi painetta tilanteesta ja sitten ei AINKAAN olisi enää seksiä. Mutta jotenkin vaivaa tää asia, että seksiä on harvoin, eikä mies enää edes saa, eikä välitä minun saamisestani. Luulisi että harvoilla yhdyntäväleillä miehellä ei olisi mitään vaikeuksia sen tulemisen kanssa..

Sinuna puhuisin rohkeasti miehellesi seksin tarpeestasi. Ei se liitto muuten pidemmän päälle tule toimimaan todennäköisesti. Turhaudut vaan lopulta.

Oletko kokeillut "ajaa" miestäsi tilanteeseen jossa mies näkisi eroottista elokuvaa, jopa ihan rajua toimintaa? Tuosta jos mies innostuisi niin voisiko enää vastustella ;)



-JaskaH