Häpeätkö omaa synnyinseutuasi tai kotipaikkasi murretta?
Olin itse aikoinaan nuorempana jotenkin polleaa siitä mistä päin olen, mutta nykyään en enää. Yritän päin vastoin eliminoida kaiken kotiseutuun vahvasti liittyvän pois olemuksestani sekä kielenkäytöstäni. Ja kun esim. somessa joku ikätoveri tai nuorempi kirjoittaa oikein leveästi murteella, niin se näyttää pelkästään tosi juntilta tai nololta. Saati kun kuulee joskus puhetta vielä kotiseudun murteella nuoremmilta ihmisiltä. Tuntuu, että he eivät ole päässeet elämässään yhtän eteenpäin. Vanhemmille sallin murteen ja tietyn junttiuden, mutta nuorempien pitäisi mielestäni osata kommunikoida neutraalilla yleiskielellä.
Kommentit (68)
Onneksi tajusin heti opiskeluiässä muuttaa toiselle paikkakunnalle, missä on suht neutraali "murre". Kotipaikkakunnan puhetyyli on jäänyt jo vuosikymmeniä sitten. Omaan korvaan se kuulostaa tänä päivänä aika vieraalta.
Murre näyttää tosi typerältä kirjoitettuna. Se kuuluu vain puhekieleen.
Vierailija kirjoitti:
Murre näyttää tosi typerältä kirjoitettuna. Se kuuluu vain puhekieleen.
Etelä-Pohjanmaan murteet varsinkin aivan hirveän näköistä (ja kuuloista).
Koko keskustelussa normi on jälleen maalta muutto kaupunkiin :) Niin kuin aina.
Syntyperäisenä stadilaisena en häpeä, vaikka slangi onkin tarkalleen ottaen sosiolekti eikä murre.
Me ollaan aina niin ulkopuolisia näissä "jätin juntin kotipaikkakunnan taakseni"-keskusteluissa.
Savonmurre on kyllä hauskaa, tulee heti hyvälle tuulelle.
En todellakaan, miksi ihmeessä häpeäisin. Saatan mie someenkin kirjottaa vähän murteellisesti, jos se on muille ongelma, niin voi voi.
En häpeä Etelä-Pohjanmaata muuten, mutta murre on joo kamalaa. En ole koskaan sitä puhunut, yksittäisiä sanoja toki voi tulla.
Kainuuta ei voi hävetä. Ikuinen kaipuu sinne on.
Minä toivoisin, että vanhempani tajuaisivat muuttaa toiselle paikkakunnalle, niin voisin täysin katkaista siteet vanhaan kotikaupunkiini. Inhoan sitä paikkaa - pelkkiä ahdistavia muistoja - ja sen puhetyyliä ja ihan kaikkea. Kun vanhemmista aika jättää, en pyllistäkään synnyinseudulleni päin.
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelussa normi on jälleen maalta muutto kaupunkiin :) Niin kuin aina.
Syntyperäisenä stadilaisena en häpeä, vaikka slangi onkin tarkalleen ottaen sosiolekti eikä murre.
Me ollaan aina niin ulkopuolisia näissä "jätin juntin kotipaikkakunnan taakseni"-keskusteluissa.
Savonmurre on kyllä hauskaa, tulee heti hyvälle tuulelle.
Paitsi se mikkeliläisten miä, hitsi, siihen en ikinä totu, rumalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kainuuta ei voi hävetä. Ikuinen kaipuu sinne on.
Miksi ihmeessä? Eihän siellä ole mitään paitsi ehkä karhuja?
Rakastan murteita ja murteet ovat ainoa oikea suomen kieli! Kirjakieli keksittiin, jotta eri alueiden murreihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Murteet kunniaan, ovat aidointa sukupolvelta toiselle kulkeutunutta historiaa Suomessa!
Murteesta riippumatta on junttia jos ei osaa sopeuttaa puhetyyliä tilanteen mukaan. Vapaamuotoisemmissa keskusteluissa voi vetäistä vähän murteellakin, mutta turhan paljon kuulee, että ei osata virallisempiin kohtiin tai vieraammille ihmisille muokata puhetta yleiskielelle. Ei toiselta puolelta Suomea tullut ihminen ymmärrä mitään murreviäntelyä ja kiäntelyä tms. Se on epäkohteliasta. Ohis.
En todellakaan. Eihän ihminen edes voi sille mitään mihin sattui syntymään ja missä aikuisten armoilla kasvamaan. Vasta aikuisena voi tehdä omia valintoja, joihin niihinkin vaikuttaa usein jossain määrin nuo em. seikat (kasvuympäristö ja -kokemukset).
Häpeä on suuri suomalainen tunne. Muualta olevat eivät häpeile alkuperäänsä vaan ovat päinvastoin siitä ylpeitä. Aikuisuuteen kuuluu lopettaa turha häpeäminen. Mua säälittää häpeilevät aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan murteita ja murteet ovat ainoa oikea suomen kieli! Kirjakieli keksittiin, jotta eri alueiden murreihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Murteet kunniaan, ovat aidointa sukupolvelta toiselle kulkeutunutta historiaa Suomessa!
Olen eri mieltä. Minusta leveät murteet ovat jotenkin sivistymättömien tyyliä. Neutraalin yleiskielen sujuva käyttö ja taitaminen taas osoittaa sitä, että päässä pyörii muutakin kuin sahajauhoja.
Myötähäpeä / sääli tulee aina kun kohtaan vanhoja koulutovereita, jotka jäivät kotipaikkakunnalle asumaan, löysivät vielä "parhaassa" tapauksessa puolison naapurista eivätkä ole ikinä käyneet missään pidemmällä tai muuten laventaneet maailmankuvaansa ja elinpiiriään.