Muita, jotka inhoaa small talkia?

tarkennan, että inhoan sitä sellaisten ihmisten kanssa, joita jo alan tuntemaan hyvin eikä jutuissa silti ikinä tunnu pääsevän "syvemmälle tasolle".



Small talk on tosi jees tuntemattomien/puolituntemattomien kanssa, kaupan kassojen, kaupassa törmättyjen vanhojen tuttujen kanssa, työkavereiden (osan ainakin) kanssa jne, mutta mulla on elämässäni pari henkilöä, joiden kanssa edelleen pystyy keskustelemaan VAIN tyhjänpäiväisistä aiheista (small talkia) vaikka ollaan toisen kanssa tunnettu jo kohta 15 vuotta ja toisen kanssa 7.



Ensimmäinen on tuttu opiskeluajoilta, joka ei varmaan osaa ajatellakaan mitään syvällisempää, koska juttunsa ovat aina ja ikuisesti vaan näitä small talk-juttuja. En tiedä hänen ajatuksistaan, parisuhteensa tilasta, haaveistaan tms. yhtään mitään. Ja kuitenkin hän pitää minua ystävänään, koska hän on se joka pitää aina yhteyttä (mä olen yrittänyt jo vuosikausia hiivuttaa, koska en saa tästä ystävyydestä mitään. Ilmeisesti hän saa, koska jatkaa suht tiheää yhteydenpitoaan).



Toinen näistä on taas anoppini. Hyvin pinnallinen ihminen, ainakin juttujensa perusteella. Tai sitten voi olla, että on päättänyt pitää suhteensa miniään "asiallisena" joka tietysti onnistuu hyvin puhumalla vain small talkia. Eipä tule riitoja mistään...

jos valottaa sellaiselle itsestään liikoja luulevalle vähän toisenlaistakin näkemystä. Oot ap vissiin vielä tosi nuori, sellainen mustavalkoinen ja ikäkauteesi kuuluvasti hieman liian ehdoton? Tai sitten jäätkin sellaiseksi? Kun ikää tulee lisää, osaat varmaan arvostaa niitä kepeitäkin hetkiä kepeän juttelun merkeissä. Jos siis opit hieman lisää elämästä. :)



Mä en koe tarpeelliseksi mennä kovin syvälliselle tasolle sellaisen, noh, kenenkään sellaisen kanssa jonka kanssa en sitä syystä tai toisesta luontevasti halua. Mulla on tietyt rakkaat oikeat luottoihmiseni sitä varten.

ja vähämieliseksi jos jutut ei sovi yksiin... Toiset nyt vaan ovat tylsempiä kuin toiset, eikä kaikki panosta ulosantiinsa missään yhteydessä. Jotkut taas ovat oikeita verbaaliakrobaatteja small talkissakin. Tasan ei käy järjen lahjat jne.

kymmenen minuuttia, vaikka 10 sekuntiakin riittäisi. Kuunteleminen on todella rasittavaa, kun joka toinen sana on täytesana, eikä asia meinaa tulla sanotuksi millään.



Tällaiset yleensä paahtavatkin menemään suu vaahdossa, eikä siinä auta, vaikka itse haluaisi kommentoida jotakin yksityiskohtaa syvällisemmin. Nämä ihmiset kykenevät ottamaan vastaan puoli lausetta toisilta ja sitten selittävätkin taas sitä omaa asiaansa ja muita mielleyhtymiään seuraavan tunnin.



Itselläni on ainakin sellainen elämäntilanne, että mietittävää on paljon ja tyhjänpuhumisen kuunteleminen tuntuu suunnattomalta ajan ja energian tuhlaukselta.



Jos small talk on reflektointia, se on hyvää. Jos se jää vain selostuksen tai jonkin ilmiselvän asian toteamisen tasolle, niin evvk.

Jos small talk on reflektointia, se on hyvää. Jos se jää vain selostuksen tai jonkin ilmiselvän asian toteamisen tasolle, niin evvk.

Jos small talk on reflektointia, se on hyvää. Jos se jää vain selostuksen tai jonkin ilmiselvän asian toteamisen tasolle, niin evvk.

Vihaan kaikenlaista typerää reklektointia (ja jos rehellisiä ollaan muunlaista ei ole olemassakaan), mutta small talk on mukavaa.

mikä tuntuu mukavalta.



Lätinä joutavuuksista on varmaankin taidetta niiden mielestä, joille Seiskakin on laatulehti ja jotka päivä päivän jälkeen odottavat kieli pitkällä uusia lööppejä iltapäivälehtiin.



Voihan small talkista tullakin se elämän sisältö, kun ei korkeammalle yllä kurkottamallakaan. Ihan ok sekin.

praat! No olipa kitkerä pieru.

Röääh! Vähän närästää. Kyllä se tästä lähtee, kun säitä pitelee.

ja vähämieliseksi jos jutut ei sovi yksiin... Toiset nyt vaan ovat tylsempiä kuin toiset, eikä kaikki panosta ulosantiinsa missään yhteydessä. Jotkut taas ovat oikeita verbaaliakrobaatteja small talkissakin. Tasan ei käy järjen lahjat jne.

Ja se on muuten ihan tyhmä sana käyttää ihmisestä. Mutta sitä onkin varmaan vaikea tajuta, jos itse on sellainen kovin huomionhakuinen ja itseään jatkuvasti markkinoiva (ja sillä muita puuduttava) itseensä liiallisesti rakastunut jokapaikan meluaja. Paljon melua tyhjästä.

arvostan pikku rupattelua koko ajan entistä enemmän. Se kuitenkin luo jatkuvasti kontaktipintaa ihmiseen, joka kuuluu siihen omaan sosiaaliseen ympäristöön, mutta on riskitöntä eikä velvoita mihinkään. Minusta tällainen perussosiaalisuus on vähintään yhtä tärkeää kuin syvällisemmän keskustelut tutumpien ihmsiten kesken, sillä se juuri luo sitä keskinäist luottamusta, jolle monet yhteiskunnallisestikin tärkeät asiat perustuvat.

että enpä haluaisi tuntea häntä oikeassa elämässä. Lapsellinen, kova, mustavalkoinen...



Vain ikävä ja asenteellinen ihminen puhuu muista noin niikuin hän aloituksessaan puhui. Se hänen väheksymänsä hiljainen ja vakava voi olla monin verroin parempi ja luotettavampi ystävä kuin ap hauskuudessaan ja seuranaisentaidoissaan ikinä! Ja se small talk sitten. No itse kyllä arvostan small talkia, ja sen osaaminen ei ole siitä kiinni onko paljon vai vähän sanottavaa jos siis syvällisemmälle tasolle päädytään molempien toiveesta.

Saan ap:sta heti sellaisen mielikuvan että enpä haluaisi tuntea häntä oikeassa elämässä. Lapsellinen, kova, mustavalkoinen... Vain ikävä ja asenteellinen ihminen puhuu muista noin niikuin hän aloituksessaan puhui. Se hänen väheksymänsä hiljainen ja vakava voi olla monin verroin parempi ja luotettavampi ystävä kuin ap hauskuudessaan ja seuranaisentaidoissaan ikinä! Ja se small talk sitten. No itse kyllä arvostan small talkia, ja sen osaaminen ei ole siitä kiinni onko paljon vai vähän sanottavaa jos siis syvällisemmälle tasolle päädytään molempien toiveesta.

karsastava ei pitäisi hiljaisista ja vakavista.

Small talkia aina puhuvat ovat juuri omaan ääneensä rakastuneita. Aina pitää höpöttää jotain.

Small talk kuuluu joihinkin tilaisuuksiin ja se on jokaisen hyvä osata, mutta kun jotkut halauvat vain small talkata.

Täällä nyt taidetaan luettu ymmärtää niin monella eri tavalla. Ja en ole ap.

mä arvostan kanssa small talkia. Todella vaivaannuttavaa vaikka häissä olla jossain pöytäseurueessa jos ei saa toisista mitään apua keskusteluun.

mä olen sosiaalinen, puhelias ja vitsikäs eli ei kannata vetää johtopäätöstä tässä nyt joku hiljainen vakava estoinen nörtti avautuu traumoistaan.

Mutta olen loputtoman kyllästynyt small talkiin.

On kiva ilma. Joo niin on. Se on suomen kesä niin nätti. Niin on mutta lyhyt. Onpa söpö vauva. Joo söpö on.

Sellaista puhetta, jossa kaikki repliikit ennalta arvattavia ja sisältötyhjiä, ei mitään yllätyksellistä tai haastavaa millään alueella. Miksi puhua sitten lainkaan?

Mutta oletko ihan varmasti nyt ymmartanyt, mika on small talkin tarkoitus? Tai ice breakingin?

on sitten sitä syvällistä keskustelua? Mä en oikein näe eroa pinnallisen ja syvällisen keskustelun välillä. Yhtä hyvin jostain lähikaupan vihannestarjonnan kommentoinnista voi saada iloa kuin lapsuuden traumojen selvittelystä. Itse muutenkin puhun lähinnä itse kielen takia, enkä niinkään sisällön, kyllä kaikesta voi saada mielenkiintoista ja hauskaa keskustelua aikaan.

jos valottaa sellaiselle itsestään liikoja luulevalle vähän toisenlaistakin näkemystä. Oot ap vissiin vielä tosi nuori, sellainen mustavalkoinen ja ikäkauteesi kuuluvasti hieman liian ehdoton? Tai sitten jäätkin sellaiseksi? Kun ikää tulee lisää, osaat varmaan arvostaa niitä kepeitäkin hetkiä kepeän juttelun merkeissä. Jos siis opit hieman lisää elämästä. :) Mä en koe tarpeelliseksi mennä kovin syvälliselle tasolle sellaisen, noh, kenenkään sellaisen kanssa jonka kanssa en sitä syystä tai toisesta luontevasti halua. Mulla on tietyt rakkaat oikeat luottoihmiseni sitä varten.

oliko sun mielestä asiallista tekstiä ap;lle? olisiko kiltimminkin voinut kirjoittaa?

mä arvostan kanssa small talkia. Todella vaivaannuttavaa vaikka häissä olla jossain pöytäseurueessa jos ei saa toisista mitään apua keskusteluun.

seurueelle avautumaan tilaisuudessa henkilökohtaisista asioistaan ja alkaa hakea syvällisempää keskustelua ja udella toisten asioita.

Olen tavannut tällaisen tyypin ja oli todella vaivaantunut tunnelma. Varsinkin kun kyseinen tyyppi otti vähän viiniä niin voi sitä henkilökohtaista tasoa...

on sitten sitä syvällistä keskustelua? Mä en oikein näe eroa pinnallisen ja syvällisen keskustelun välillä. Yhtä hyvin jostain lähikaupan vihannestarjonnan kommentoinnista voi saada iloa kuin lapsuuden traumojen selvittelystä. Itse muutenkin puhun lähinnä itse kielen takia, enkä niinkään sisällön, kyllä kaikesta voi saada mielenkiintoista ja hauskaa keskustelua aikaan.

että puhutaan ilmoista, päivitellään yleisiä asioita, juorutaan kevyesti ihmisistä jne. Syvällisempi mielenkiintoinen keskustelu on sitä, että puhutaan asioista enemmänkin ja niiden vaikutuksista ja syistä. En usko, että hyvillä päivällisillä keskustelu jää small talkiin.

Syvällinen keskustelu ei suinkaan tarvkoita omista assiosita puhumista. Ne kun eivät juurikaan kiinnosta keskustelukumppania.

mä arvostan kanssa small talkia. Todella vaivaannuttavaa vaikka häissä olla jossain pöytäseurueessa jos ei saa toisista mitään apua keskusteluun.

seurueelle avautumaan tilaisuudessa henkilökohtaisista asioistaan ja alkaa hakea syvällisempää keskustelua ja udella toisten asioita.

Olen tavannut tällaisen tyypin ja oli todella vaivaantunut tunnelma. Varsinkin kun kyseinen tyyppi otti vähän viiniä niin voi sitä henkilökohtaista tasoa...

syvällisesti keskusteleva vaan kuuntelijaa kaipaava. Näitäkin riittää.

kun maailma on pullollaan kaikkea rumaa ja pahaa. sitä paitsi, it takes two to make a dialog. sikis se on dialogi, ei monologi.

Dialogi ei ole yhtä kuin kaksi ihmistä keskustelemassa. Dialogiin voi osallistua ääretön määrä ihmisiä. Se ei sanana tarkoita että puhujia on yksi enemmän kuin monologissa. Se sana olisi sitten duologi.

Oi pilkku, tehdään lapsia!